R&A teki esimerkillisen ratkaisun pitäessään The Openin kokonaispotin noston inhimillisissä rajoissa.
Kuinka moni muistaa, miten paljon The Openin viimevuotinen voittaja Brian Harman kuittasi kilpailusta palkintorahaa? Entä sen, kuinka suuren summan Bryson DeChambeaun ansaitsi kesäkuussa U.S. Openin mestaruudesta?
Oletukseni on, että tämän jutun lukijoista heitä on ylivoimainen vähemmistö. Tämä johtuu siitä, ettei suurta yleisöä kiinnosta huippugolfareiden rahapalkinnot − eikä vähiten siksi, että ne ovat paisuneet tällä vuosikymmenellä yli äyräiden.
Troonissa on jaossa kuluvan kauden major-turnausten pienin kokonaispotti, 17 miljoonaa dollaria eli noin 15,6 miljoonaa euroa. Eniten rahaa oli jaossa U.S. Openissa, 21,5 miljoonaa taalaa ja kakkosella alkava potti oli tarjolla myös Masters Tournamentissa. Lisäksi PGA Championshipin palkintoarvo oli 1,5 miljoonaa dollaria suurempi kuin The Openissa.
Menneinä vuosina oli täysin selvää, että majoreissa on golfin suurimmat rahapalkinnot. Nyt yhdessäkään PGA Tourin Signature-kilpailussa ja LIV-turnauksessa ei jäädä alle 20 miljoonan dollarin. R&A:lle näyttäisi kuitenkin tulleen nyt jonkinlainen raja vastaan. Potti kasvoi myös tämän vuoden The Openissa, mutta ajan henkeen nähden kohtuulliset 500 000 dollaria.
The Openia organisoivan R&A:n pääjohtaja Martin Slumbers toi Troonissa rahapalkintojen hallitsemattoman kasvun esille omassa puheenvuorossaan. Hän kertoi, että golfin kattojärjestöllä on vastuu löytää kohtuullinen tasapaino jaettaviin palkintorahoihin.
R&A on lukuisten amatööriturnausten ja periaatteessa koko ruohonjuuritason golfin taustalla Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Olisikin mautonta puskea The Openin rahapottia vuodesta toiseen miljoonilla ylöspäin, samalla kun järjestön tärkeimpänä missiona on tehdä lajia tunnetuksi maailman jokaiseen kolkkaan ja tuoda peli mahdollisimman monen ulottuville sosioekonomisesta taustastaan riippumatta.
Myös muiden majoreiden pitäisi kantaa oma kortensa kekoon ja inhimillistää palkintorahojen kasvua. Majoreiden kiinnostavuus pelaajien tai yleisön silmissä ei kärsisi inflaatiota, vaikka niissä ei olisi Ryder Cupin tavoin lainkaan rahaa jaossa. Menestys majoreissa määrittelee pitkälti tähtipelaajan uran loistoa, ei se, miten paljon palkintorahaa on kertynyt pankkitilille tai se, miten monta kertaa hän on voittanut Wyndham Championshipin tai LIVin Jeddahin turnauksen.
Nämä neljä maailman tärkeintä turnausta pitäisi säästää hervottomilta rahapoteilta niille, jotka pelaavat tai katselevat major-kisoja rakkaudesta lajiin.
Palkintosummien nopean paisumisen aiheuttanut LIV Golf yrittää megapoteillaan ja pelaajakaappauksillaan houkutella yleisöä innostumaan turnauksistaan. Konsti ei toimi. LIV Golfin taustalla olevat tahot pitävät omilla toimillaan ja filosofiallaan huolen siitä, että sen kisojen katsojaluvut pysyvät jatkossakin matalina.
PGA Tourin kannattaisi väistyä tästä kilvasta ja antaa niiden lähteä, jotka lähtevät. Uusia tähtipelaajia varttuu koko ajan lisää ja he ovat valmiita täyttämään pääkiertueilla maisemaa vaihtaneiden paikat.
Kuten golfjournalisti Paul Higham hieman karkeasti sanoi, miljardöörit, jotka syytävät rahaa miljonääreille, vahingoittavat aina peliä enemmän kuin parantavat sitä. Hänen näkemyksessään on vinha perä. Hulvaton taalojen jako lopun kaiken kasvattaa kuilua pelaajien ja fanien välillä. Ilman yleisöä koko huippugolfia ei olisi olemassakaan.
Lue seuraavaksi: LIV Golf lanseerasi saudikiertueen – kahdeksassa kisassa yhteensä 255 miljoonan dollarin kokonaispotti
Samaa mieltä. Rahapalkinnot pois majoreista. Pelaajille oikeus harjoittaa ammattiaan vapaasti haluamissaan kilpailuissa. Ja PGAT:lla paluu alkuperäiseen kiertueformaattiin, jossa vain cutin selvittäneet pääsevät automaattisesti seuraavaan kilpailuun, muut hakevat seuraavan kisapaikkansa maanantaikarsinnasta.
Mailamerkeillä (+ pallomerkeillä) on kiertueella suurin valta ja me pelaajat päätämme valtaa käytetään, ostamalla näitä menestystuotteita.
Rahapalkintojen pitää olla, mutta kuinka suuria, sitä en tiedä. ehkä nykyinen taso tai vähän suurempi.
PGA saisi vielä enemmän mennä urheilullisempaan suuntaan, cut järjestelmän paluu voisi olla sellainen muutos.
Näin se olisi selkeästi erilainen golf kilpailu.
LIV on hupigolfia, mutta sillekin on tilausta, jota en tuomitse.
Minusta pelaajat voisivat ottaa LIV:ssä eagelista huikat. Sopisi hyvin formaattiin.
Miksiköhän LIV olisi hupigolfia. Musiikin takia? Kyllä ne yrittää tosissaan voittaa kisoja, sekä tippuvat pois kiertueelta, jos eivät pärjää. Kuten Kalle lienee nyt valitettavasti tippuu, jos ei saa suonenvetoa.
Strategiseen ajatteluun kykenemätön yritysjohtaja ei havaitse toimintaympäristössä, esimerkiksi asiakkaiden ja/tai muiden tärkeiden sidosryhmien käyttäytymisessä, ja kilpailutilanteessa tapahtuvia muutoksia – tai mukavuudenhalussaan jopa kieltäytyy näkemästä niitä.
Juuri näin kävi Tiger-efektiin jumittuneelle PGAT-komissaarille:
https://www.firepitcollective.com/p/liv-and-let-die
Vahvaa ja vetävästi kirjoitettua tutkivaa golfjournalismia. Siis tuo Shipnuckin teos. Lämmin lukusuositus.
En ymmärrä, miksi Majorien rahapalkinnot eivät voisi olla isoja. Minua ainakin kiinnostaa yhtenä osana kisaa nuo palkkiot. LIV formaatti ei kiinnosta ollenkaan, ei myöskään suunniteltu World Golf Tour jossa vain muutama kymmenen maailman parasta kilpailisivat keskenään siellä sun täällä. Se veisi pois mm. monet kiinnostavat tarinat.