Jos olympiavoittaja löytyy sunnuntain kärkiparista, japanilaisilla on aihetta riemuun.
Jotkut golfkilpailut ovat kuin Excel-taulukoita. Kylmien lukujen kanvaita, joista tuloksen voi erehtymättömästi todeta, mutta joista puuttuu tunne ja tarina.
Sitten on sellaisia golfkilpailuja kuin viime kesäkuussa pelattu miesten U.S. Open. Kilpailu, jossa Jon Rahm palaa kentälle, jolla voitti ensimmäisen PGA Tour -osakilpailunsa, maisemiin, joissa pyysi elämänkumppaninsa Kelleyn kättä ja paikkaan, joka Rahmin mukaan muistuttaa häntä elävästi Espanjan Baskimaan synnyinseuduista.
Tai kilpailuja kuten vuoden 2019 Solheim Cup. Kilpailu, jonka alla Euroopan kapteeni Catriona Matthew saa kaiken kuran niskaansa valittuaan villillä kortilla joukkueeseen lähes kaksi vuotta poissa kilpakentiltä olleen ja maailmalistalla sijalle 620 vajonneen Suzann Pettersenin, josta tulee myöhemmin ottelun viimeisen lyönnin lyövä pelaaja.
Sellaisissa kilpailuissa tuntuu kuin tarina vain odottaisi taustalla kertomistaan. Odottaisi että Jon Rahm upottaa kahdella viimeisellä reiällä pitkät birdie-putit, ottaa uransa ensimmäisen major-voiton ja lähtee viimein seuraamaan esikuvansa Seve Ballesteroksen yhä uusia tarinoita kirjoittavaa polkua. Odottaisi että Suzann Pettersen upottaa päätösgriinillä kahden metrin birdie-puttinsa voittaen samalla sekä oman ottelunsa että koko kamppailun Euroopalle – niukimmalla mahdollisella marginaalilla – ja ilmoittaa hetkeä myöhemmin lehdistötilaisuudessa lopettavansa upean uransa siihen paikkaan.
Xander Schauffele ja Hideki Matsuyama pelasivat yhdessä myös lauantain kierroksella. Kuva Getty Images
Tokiossa käynnissä oleva ja sunnuntaina päättyvä miesten olympiaturnaus on kilpailu, josta jää muistijälki, kävi miten kävi. Kaksi erityistä tarinaa odottaa kertomistaan.
Kun rattijuoppo neljäkymmentä vuotta sitten törmäsi Saksan edustuspaikkaa kymmenottelijana tavoitelleen Stefan Schauffelen autoon murskaten samalla Schauffelen olympiaunelman, hänellä ei varmasti juolahtanut mielessään, että olisi vuosikymmeniä myöhemmin viimein mukana olympialaisissa hänen oman poikansa ja valmennettavansa valmistautuessa golfin olympiaturnauksen päätöskierrokseen johtoasemassa.
Jos tuloksella -14 kilpailua johtava Xander Schauffele voittaa sunnuntaina olympiakultaa, tarinasta muodostaa pojan ohella myös isän tarina.
Mutta tarinassa on vielä lisää maustetta. Jos Torrey Pines oli Jon Rahmille rakas paikka, sitä on myös Tokio Xander Schauffelelle. Hänen äitinsä Ping-Yi Chen muutti nuorena perheensä kanssa Taiwanista Japaniin. Äidin vanhemmat, Xanderin isovanhemmat, asuvat edelleen Tokiossa.
Ratkaisevaa lyöntiä seuraa ensin vapautunut ilo, ja sitten hetki, jota koko kilpailua seuraava maailma seisahtuu odottamaan.
Toinen tarina olisi japanilaisille vielä koskettavampi.
Kun viime huhtikuussa pelatun Mastersin jälkikuohut alkoivat tasoittua, japanilaisten katseet kääntyivät Tokion olympiaturnaukseen. Hideki Matsuyama oli vihdoin tuonut golfin suurmaihin jo vuosikymmeniä kuuluneelle Japanille ensimmäisen miesten major-voiton ja noussut koko golfaavan maailman huulille. Masters-menestyksellään hän nostatti kotimaassaan golfhurmoksen, joka saisi Tokion lähestyessä vain lisää kierroksia.
Kun olympiaturnausta on nyt takana kolme päivää, valtavien paineiden alla urheileva Matsuyama on pelannut itsensä päätöspäivän kärkiryhmään ja tilanteeseen, josta uskomattoman tuplan – Masters-voiton ja olympiakullan – saavuttaminen samana vuonna on mahdollista. Hän lähtee olympiaturnauksen loppuhuipennukseen vain lyönnin Schauffelen takaa.
Jos Masters-voittaja yltää vielä myös olympiakultaan, golfaava Japani sekoaa. Voiton ratkaisevaa lyöntiä seuraa ensin vapautunut ilo, ja sitten hetki, jota koko kilpailua seuraava maailma seisahtuu odottamaan. Maailma janoaa nähdä, kun Matsuyaman caddie, Shota Hayafuji, ottaa lipputangon, kävelee reiän luo, asettaa tangon paikoilleen ja kumartaa syvään Kasumigasekin olympia-areenalle.
Lue seuraavaksi: Japani on poissa tolaltaan – ensimmäisen major-voittonsa ottanut Matsuyama kesti paineet Mastersissa
