Jussi Evinsalo pelaa kierroksia bägissään sekä oikean että vasemman puolen mailoja.
Lähdin erilaiseen haasteeseen innokkaana, avoimin mielin ja lyhyen kokemuksen mukaan, kohtalaisen jäykällä ja toispuolisella kropalla. Vuosien ajan vasurilla pelaaminen oli totisesti jättänyt jälkensä liikeratoihin. Vaikka olin testannut oikean puolen mailoja silloin tällöin, teki systemaattisempi lyöminen tehtävänsä. Uusia lihaksia ilmestyi paikkoihin, jotka eivät aikaisemmin golfin aikana ole tulleet esille. Hyvä tietää niiden olemassaolosta.
En lähtenyt suoraan kentälle rykimään nurmikkoa irti maasta täydellä höyryllä. Päätin tunteen vastaisesti hakea tuntumaa rauhassa rangella ja harjoitusalueilla. Pakko sanoa, että maltti oli koetuksella. Halu pelata oli sen verran kova. Ensimmäinen treenikerta oli kuin ensimmäinen ajotunti aikanaan autokoulussa. Karmeaa sohimista ja kengurubensan aiheuttamaa nykimistä.
Shokkihoidon jälkeen, toisella kerralla lyönti alkoi jo hapuilevasti löytymään. Swingistä ja lyönnistä löytyi asioita, joita vasurilla pelatessa en ole saanut esille. Rajoitin ei ole voimassa toisella puolella? Positiiviset havainnot ja onnistumiset jos jotkut ruokkivat motivaatiota ja golfkiima kasvoi entisestään.
Ensimmäinen treenikerta ”väärältä” puolelta oli sokkihoitoa.
Olen ollut tuttu näky rangella Paloheinässä elokuun aikana. Useampi ämpärillinen palloja on lentänyt vasemmalle, oikealle ja välillä kohti pilviä. Toppi, duffi, slaissi ja mitä niitä nyt oli? Onnistuneitakin vetoja on sattunut mukaan ja silloin fiilis on ollut korkealla. Tunne siitä, kun onnistuu, on koukuttava. Kun lyönti ei ole kulkenut ja V-käyrä on hiponut taivasta, on pitänyt ottaa vanha tuttu vasuri hetkeksi käteen. Ikään kuin todistus itselle siitä, että kyllä se pallo vielä lentää sinne, minne pitääkin. Hetki turvasatamassa pitcherin kanssa, ennen paluuta uuden sorvin ääreen. Sillä on saanut pinnan alla porisevan itkuraivarin laantumaan.
Tein jännän huomion yhtenä treenipäivänä vaihdellessani vasemman ja oikean puolen välillä. Oikean puolen lyönnissä esiintyneet uudet hyvät asiat alkoivat siirtymään myös vasemmalle puolelle. Raavin päätäni session jälkeen nurmikolla ja mietin asiaa. Tulin siihen tulokseen, että kroppa alkaa pääsemään irti rajoitteista ja kokonaisvaltaisesti liikkuvampi keho palvelee myös vasemman puolen lyömistä. Jälkiviisaana on helppo todeta, että tietysti se on näin.
Alkukuukauden treenit menin lainamailoilla. Srixon Suomen toimittamat Clevelandin uudet mailat saatuani, oli vaikea pysyä paikoillaan. Muovit lensivät mailoista, kuin paperit paketeista lapsuuden jouluina. Haaste nousi sillä hetkellä uudelle asteelle. Pakkasin setin mailoja mukaani ja lähdin välittömästi rangelle. Parinsadan pallon jälkeen olin myyty. En ole paljoa eri mailoja tosimielellä testannut. Näiden mailojen kanssa oli helppo päästä yhteisymmärrykseen. En tiedä onko väärin sanoa, mutta näillä mailoilla oli heti helppo lyödä.
Uusien mailojen testaamisen jälkeen oli yksinkertaisesti pakko päästä kentälle. Seuraavalle päivälle löytyi vielä aamuysi ja lähdimme kaveriporukalla sumuiselle kentälle. Kello kuuden herätys ei tuntunut pahalle. En nukkunut uusien mailojen kanssa, vaikka ne sängyn vieressä olivatkin.
Rautalähestyminen uudelta puolelta.
Pakkasin mukaani molemman puolen mailoja. Tarkoitus oli koeajaa mailoja kenttäympäristössä. Saada tuntumaa lyömisestä oikealla alustalla. On se kieltämättä erikoinen tunne, kun teeboksiin astellessaan mietti, että kumman puolen ajurilla lähdetään liikkeelle. Vuorotellen paras.
Aamun henkilökohtainen huippuhetki sattui Par 4 -väylälle. Suora avaus rightin puolen draiverilla, viheriölle vasurin rauta seiskalla, kaksi puttia rightin putterilla ja par korttiin. Nöyränä miehenä pidin suuni kiinni ja leuan rinnassa, vaikka mielessä pyörikin vanha fraasi: ”lajin helppous viehättää.” Noh, seuraavalla väylällä pahamaineinen par-vero tiputti pään pilvistä ja upotti jalat takaisin tiukasti bunkkerin pohjalle sinne hautautuneen pallon viereen.
Tunnegolfarille sumuinen ysi tarjosi sitä mitä pitikin. Hyvää fiilistä ja läjän onnistumisia. Lyöminen molemmilta puolilta uusilla mailoilla sujui odotettua paremmin eikä aiheuttanut sen suurempaa härväämistä. Kortin -4 lukema yllätti ja nostatti maltillisesti odotuksia tulevaan.
Kokonaisuutena uuden lyöntipuolen omaksuminen on lähtenyt liikkeelle melko jouhevasti. Outoakin se on, varsinkin, kun saman väylän aikana lyöntipuoli vaihtelee. Projekti haastaa hermokontrollia kunnolla. Keskittymisen hetkellinen herpaantuminen aiheuttaa pelin hajoamisen nopeasti. Selkäytimestä uudella puolella lyöminen ei vielä tule. Aika näyttää mihin projekti johtaa ja mikä on lopulta #muntapapelata; right, -left vai mixedbag.
Lue seuraavaksi: Golfseikkailijan elokuun erikoisprojekti: oikea vai väärä lyöntipuoli?