Alvin Thomas oli Ben Hoganin ja Byron Nelsonin tasoinen pallonlyöjä. Suuri yleisö oppi tuntemaan hänet Titanic Thompsonina, miehenä joka oli valmis lyömään vetoa melkein mistä tahansa.
Huijari, uhkapeluri, vedonlyöjä, korttihai, biljardiässä.
Alvin C. Thomas (1893–1974) oli legenda jo eläessään. Rahaa tuli ja meni, yleisen käsityksen mukaan miljoonia dollareita. Elämä päättyi kuitenkin sosiaalituen varassa.
Värikkään hahmon sanotaan vetäneen gansteripomo Al Caponea nenästä, yrittäneen tuloksettomasti kyniä Howard Hughesia ja olleen järjestämässä suuren rahan korttirinkiä, jonka jälkimainingeissa New Yorkin alamaailman kuninkaaksi noussut Arnold Rothstein sai surmansa.
Thomaskaan ei selvinnyt ilman vihamiehiä. Hän ehti itse riistää hengen viideltä ihmiseltä, mutta selvisi aina ilman tuomiota itsepuolustukseen vedoten.
Nimi vaihtui matkan varrella. Sukunimi vääntyi muotoon Thompson ja lempinimeksi vakiintui Titanic.
”Koska hän upottaa kaikki”, kuten turpiinsa saanut biljardihai kerran oli todennut.
Aivojen sanotaan toimineen kuin tietokone. Thompson pystyi laskemaan päässään todennäköisyyksiä, joista oli korvaamaton apu korttipöydässä ja erilaisissa vedonlyönneissä.
Silmä–käsikoordinaatio oli poikkeuksellinen. Se oli kova valtti biljardiböydässä, haulikkoradalla ja noppaa, kolikkoa tai hevosenkenkää heitettäessä. Kaikki kävi, ja raha vaihtoi isäntää.
Golfklubien rahamiehet tähtäimessä
Golfpiireissä Thompson alkoi nopeasti saada nimeä 1920-luvulta lähtien. Taidot karttuivat vauhdilla, vaikka ensikosketus golfmailaan tapahtui yli kolmekymppisenä. Pian Thompson oli valmis pelaamaan rahasta. Kylmäverisesti. Tappajan vaistolla.
Kaava oli aina samanlainen. Thompson tuli vieraana golfklubille ja ilmoittautui halukkaaksi pelaamaan pikkurahasta. Kun yksi tai useampi rahamies otti haasteen vastaan, Thompson piti vielä kynttiläänsä vakan alla. Välillä hän hävisi tahallaan, välillä voitti vain pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Sitten Thompson tarjosi revanssimahdollisuuden korkeammista panoksista, kiristi ruuvia ja voitti taas.
Toinen vakiokuvio oli se, että kun Titanic oli voittanut oikealta puolelta pelaten, hän tarjoutui pelaamaan uusinnan vasemmalta puolelta. Kertomatta, että vasen oli hänen parempi puolensa.
Golfin haasteotteluissa pyöri isot rahat. Panoksista kertyi usean päivän mittaisella kenttävierailulla helposti kymmeniin tuhansiin kasvanut potti. Niinpä kun Thompsonilta kysyttiin, miksi hän ei ryhdy ammattilaiseksi, hän ilmoitti kylmästi, ettei hänelle ole varaa tuollaiseen ansionmenetykseen.
Thompsonin mukaan hänen maineensa oli hyvä syötti.
”Kävi ilmi, että kaikkialta löytyi ihmisiä, jotka halusivat hävitä rahojaan Titanic Thompsonille. Se oli hyvä tarina kavereille kerrottavaksi. Otin siitä kaiken irti.”
Omaa kieltään Thompsonin valovoimasta ja kuuluisuudesta kertoo sekin, että häntä pidetään Guys and Dolls -musikaalista ja samannimisestä elokuvasta tutun Sky Mastersonin hahmon esikuvana.
Titanic Thompson oli tähtitodistaja Arnold Rothsteinin oikeudenkäynnissä. Istuntoa jouduttiin siirtämään Thompsonin sairauden vuoksi. Kuva CORBIS/Getty Images.
Kilpakentiltä tutut nimet apuna
Ammattilaisgolf oli vasta lapsenkengissään. Thompson onnistui houkuttelemaan kumppaneikseen lukuisia kilpagolfin huipulle ja kuuluisuuteen myöhemmin kohonneita pelaajia. Ben Hogan kuului joukkoon, samoin Hoganin lyönnin erolla vuoden 1946 Mastersissa kukistunut Herman Kaiser. Harvey Penick kertoo Titanicin ja Kaiserin vierailusta omalla kentällään maineikkaassa Pienessä punaisessa kirjassaan.
Välillä Thompsonilla oli seuralaisenaan ensimmäisiin mustiin ammattilaisiin lukeutunut Lee Elder. Elder kertoo Titanicin seurassa vietetyn ajan olleen hyvää valmistautumista kilpakenttiä varten.
”Se oli mielenkiintoinen elämänvaihe ja opetti minulle paineensietokykyä.”
Thompson saattoi hävitä pari päivää tahallaan ja vaihtaa siten taktiikkaa. Caddienä mukana ollut ja vähän toistaitoisena esiintynyt Elder päästettiin mukaan pelaamaan.
”Tämä ei tunnu sujuvan. Mitä jos otan caddieni partnerikseni ja korotetaan panoksia?”
Öljypohatat pääsivät nopeasti eroon ylimääräisistä rahoista.
Muutaman kerran Titanic järjesti Elderin kentänhoitajaksi seuraavana vuorossa olevalle kentälle. Saapuessaan paikalle hän sitten osoitti traktorin ratissa olevaa Elderiä.
”Kun en tunne täältä ketään, voisin ottaa vaikka tuon hepun partnerikseni.”
Vuonna 1931 Thompson ilmestyi Fort Worthiin Ridglean kentälle ja ilmoitti haluavansa haastaa kaupungin parhaan pelaajan. Sana kiiri naapuriklubiin. Sieltä löytyi kolme jäsentä, jotka olivat valmiita laittamaan rahansa likoon Byron Nelsonin, nuoren ammattilaiseksi tähtäävän nousevan kyvyn, puolesta.
Viisi majoria ja kaiken kaikkiaan 52 kilpailua PGA Tourilla voittanut Nelson kertoi myöhemmin olleensa tuossa vaiheessa tottumaton rahapeleihin ja hermoilleensa ulosmenossa. Sisääntulo sujui kuitenkin hyvin.
”Pelasimme molemmat 70, mikä luullakseni oli yksi alle. Ottelu päättyi tasan.”
Titanic muisti toisin. Hänen mukaansa Nelsonin tulos oli 71, hänen omansa lyönnin alhaisempi.
Ben Hogan ei säästellyt sanojaan Titanicin pelitaitoja kehuessaan.
”Paras näkemäni pallonlyöjä. Vain hölmö tarttui hänen haasteeseensa.”
1960-luvulla Thompson iski silmäsnä Raymond Floydiin, alkoi tukea tätä kilpauralla ja käyttää siinä sivussa omiin tarkoituksiinsa. Kerran matka suuntautui El Pasoon, jossa paikalliset rahamiehet halusivat lyödä vetoa vielä tuntemattoman Lee Trevinon puolesta.
Kehkeytyi kolmen päivän mittaiseksi venynyt legendaarinen haasteottelu, jossa Trevino vei nimiinsä kaksi ensimmäistä kierrosta. Kolmantena päivänä panoksia korotettiin. Thompson onnistui pelastumaan mittavilta tappiolta, kun suuren yleisön edessä pelattu korkeatasosinen ja tasainen ottelu päättyi Floydin viimeisellä reiällä upottamaan eagle-puttiin.
500 jaardin draivi
Pitkälle lyövänä pelaajana tunnettu Thompson osasi käyttää myös päätään. Esimerkiksi silloin, kun hän detroitilaisen golfklubin hyisessä syysillassa ilmoitti tuntevansa itsenä vahvaksi ja olevansa valmis lyömään 25 000 dollarin vedon siitä, että pystyy lyömään avauksensa yli 500 jaardin päähän.
Rahat iskettiin pöytään ja laitettiin salkkuun odottamaan ratkaisua.
”Joko mennään?”, kyselivät vetoon mukaan lähteneet.
”Malttakaa vähän”, sanoi Titanic. ”Ei ollut puhetta siitä, että pitäisi yrittää tänään. Odotan mieluummin pari päivää.”
Kun pakkaset olivat tulleet, Thompson tiiasi pallonsa järven rantaan ja laittoi pallon matkaan yli jäisen järvenkannen. Titanic sai rahat, nurinoiden saattelemana.
Tällä tarinalla on useita aikalaistodistajia, Lee Elder mukaan luettuna. Moni muu Thompsoniin liittynyt legenda sen sijaan on saanut lisäväriä ja muuttunut matkan varrella.
”Jos edes puolet Titanic Thompsoniin liitetyistä tarinoista pitäisi paikkansa, hän ei mitenkään olisi voinut elää 82-vuotiaaksi asti”, muistutti myös Thompsonin kerran henkilökohtaisesti tavannut Dan Jenkins, yksi kaikkien aikojen maineikkaimmista golfkirjoittajista.
Tapaamisen lopuksi tuolloin 77-vuotias Thompson oli tapansa mukaisesti heittänyt haasteen ilmaan.
”Minä osaan vieläkin vähän pelata. Lyödään 200 dollarista vetoa, että pystyn pelaamaan ikäni.”
Jenkins ei ottanut vetoa vastaan.
Lue seuraavaksi: Kaikkien fuskaajien äiti vai oikeusmurhan uhri?