Lyönnin pituuskontrolloinnissa metrien hallinta on senttipeliä.
Golflyönnin pituutta voi kätevästi hallita otekorkeutta vaihtelemalla. Erityisen käyttökelpoinen konsti on silloin, kun lyötävä matka on niin sanotusti mailojen välissä, eli normaali lyönti kahdella perättäisellä jäisi toisella mailalla lyhyeksi ja menisi toisella mailalla pitkäksi.
Viitteellinen ohjesääntö on, että tarttumalla mailan grippiin pari senttiä normaalia alempaa, lyönnin pituus lyhenee noin viitisen metriä. Näin käy, vaikka perättäisten mailojen varsien pituusero on tavallisesti puoli tuumaa eli noin 1,25 senttiä. Pidempivartisen mailan jyrkempi loft-kulma vie kuitenkin pallon hieman lyhyempää mailaa pidemmälle, vaikka alennetulla otekorkeudella suoritetussa lyönnissä varren tehollinen pituus onkin lyhyempi kuin normaalissa lyönnissä lyhyemmällä mailalla.
Välietäisyyksien sopiva otekorkeus vaihtelee kuitenkin mailojen varsista, loft-kulmista ja pelaajan lyönnistä riippuen. Harrastajilla otekorkeuden pudottamisella voi usein olla sekin vaikutus, että lyönnin hallinta ja sitä kautta osuma palloon paranee ja lyönti lentää yhtä pitkälle kuin lyönti normaalilla otteella. Oma välietäisyyden otekorkeus kannattaa siis aina tarkistaa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että välietäisyyksien opettelu voi olla mielekästä vasta, kun pelaajan svingi on riittävän toistettava eikä lyöntien pituuksissa ole liian suurta hajontaa. Silloin otekorkeuden pudottaminen voi olla helpoin keino välietäisyyksien hallintaan.