Kolme vai neljä wedgeä? Siihen jokainen joutuu hakemaan vastauksen omista mieltymyksistä ja taipumuksista.
Lähipelin erikoismailojen merkitys on korostunut 1900-luvun lopulta lähtien. Rautamailojen kehäpainoisuus ja entistä alemmas viety painopiste ovat mahdollistaneet sen, että pallo saadaan ilmaan totuttua pienemmillä nostokulmilla, lofteilla. Pitching wedgen nostokulma on alimmillaan enää 43 asteen luokkaa, mikä on jopa 5–6 astetta vähemmän kuin vielä neljännesvuosisata sitten.
Kun sand wedgen nostokulma on tyypillisesti 54–56 astetta, pitching wedgen ja bunkkerimailan väliin on jäänyt ammottava aukko. Sitä täyttämään markkinoille on tullut runsaasti niin sanottuja väliwedgejä, gap wedgejä. Nostokulmaa on 51–53 astetta ja pohja on tyypillisesti kapeampi kuin sand wedgessä. Myös bouncea on vähemmän.
Mikä on bounce?
Golfterminä bouncella tarkoitetaan sitä lavan pohjan muotoilussa olennaista piirrettä, että lavan alapinnan etureuna on muuta pohjaa ylempänä. Näin etureuna ei leikkaa nurmeen tai hiekkaan veitsen tavoin, vaan pohjan muoto pyrkii estämään lavan liian voimakasta kaivautumista.
Niin sanotulla bounce-kulmalla kuvataan sitä, kuinka voimakkaasti lavan etureuna nousee pohjan alimmasta pisteestä ylöspäin. Bunkkeripeliin tarkoitetuissa wedgeissä bounce-kulma on tyypillisesti 8–14 astetta, pitching wedgeissä ja gap wedgeissä puolestaan 6–9 astetta. Suurimmat bounce-kulmat soveltuvat parhaiten pehmeälle hiekalle, pitkään heinään tai muuten pehmeisiin olosuhteisiin, pienimmät puolestaan väylän kaltaiselta kovemmalta alustalta pelaamiseen.
Miten valita sopiva bounce?
Myös pelaajan tekniikalla on merkitystä. Mitä jyrkemmässä kulmassa pelaaja lähestyy palloa, sitä suuremmat bounce-kulmat ovat pelaajan tekniikkaan lähtökohtaisesti sopivimpia. Sen sijaan pallon matkaan laakeammalla liikkeelle lakaiseville pelaajille sopivat yleensä parhaiten pienemmällä bounce-kulmalla varustetut vaihtoehdot. Erikoiswedgejen valmistajilta löytyy valikoimaa kaikkiin erilaisiin tarpeisiin.
Myös pohjan muotoilulla voidaan vaikuttaa lavan käyttäytymiseen. Bouncen vaikutus on esimerkiksi tyypillisesti sitä voimakkaampi, mitä leveämpi lavan pohja on. Erikoiswedgejen viimeistelyssä käytetään myös erilaisia pohjan pyöristyksiä ja viistämisiä, joilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka bounce erilaisissa lyönneissä – esimerkiksi lapaa avattaessa – käyttäytyy. Luonnollisesti myös käsien paikalla on merkitystä: käsien tuominen pallon etupuolelle (varren kallistaminen kohteen suuntaan) pienentää nostokulmaa ja vähentää tehollisen bouncen määrää.
Vaihtoehtoja on niin paljon, että parhaiten omaan peliin ja kotikentän olosuhteisiin soveltuvia wedgejä valittaessa on syytä turvautua asiantuntijan apuun.
Jos 14 mailan maksimimäärä ei ole vielä kokonaan käytetty, bägiin voi ottaa neljännenkin wedgen, lob wedgen. Nostokulmaa on 58 asteesta aina 64 asteeseen asti. Taitajan käsissä nämä wedget ovat parhaimmillaan tuloksenteon täsmäaseita. Ikävä kyllä vain harvasta harrastajatason pelaajasta tulee tuollainen taitaja ilman ohjattua harjoittelua ja lukemattomia harjoitusviheriön tuntumassa vietettyjä tunteja.
Montako wedgeä tarvitaan?
Kolme vai neljä wedgeä? Siihen jokainen joutuu hakemaan vastauksen omista mieltymyksistä ja taipumuksista. Jos pelaaja luottaa mielellään vaistoihinsa ja silmien ja käsien yhteispeliin perustuvaan ”tatsiin”, kolme sopivasta porrastettua wedgeä on usein tarpeeksi. Jos pelaaja sen sijan halua rakentaa vakioiduille svingeille pohjautuvan metodin, neljän wedgen vaihtoehtoa kannattaa vakavissaan harkita.
Wilsonin FG Tour PMP -wedgeissä on omaan peliin sopivien loft- ja bounce-kulmien lisäksi valittavissa kolme eri pohjamuotoa ja kolme viimeistelyvaihtoehtoa. Custom fittingin kautta erilaisia yhdistelmiä on tarjolla peräti 97. Uudelleen muotoillut jyrsityt urat tuottavat hyvän kierteen kaikissa olosuhteissa.