21.5.–28.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][16]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Vain kolmen asteen tähden – Miksi puuseiskalla on niin kehno maine?

Puu-7:n nostokulma on 21 astetta. Se takaa pallolle korkean lentokaaren, jonka avulla pallo pysähtyy vaivattomasti griinille. Kuva: Juha Hakulinen

Juha Hakulinen ei välitä kavereiden kuittailusta. Hän on puumailamyönteinen pelaaja.

Naps! Kivi kopsahti autoni tuulilasiin matkalla Hämeenlinnasta Lahteen. Normaaleina päivinä kivenisku olisi aiheuttanut huomattavasti suurempaa ärsytystä, mutta ei tuona maaliskuisena maanantaina.

Olin nimittäin menossa hakemaan poikaa Lahdesta kotiin. Ja poika tässä yhteydessä on bägini uusin silmäterä, Titleist TSR2 puu-7, 21-asteinen tappava ase.

Olen aina ollut puumailamyönteinen pelaaja. Olen myös katsonut lievällä kateudella kaverini puumailakavalkadia: draiveri, puu-3, puu-5, puu-7, puu-9 ja – puu-11! Ihan noin rajuihin peleihin en vielä ole siirtynyt, mutta tänä keväänä aika oli kypsä. Tilasin puuseiskan.

”Seniili-seiskan oot sit neljänkympin villityksessä hankkinut.”

Puu-7:n pitäisi olla maila muiden joukossa, mutta jostain syystä se on saanut golfareiden keskuudessa ”haukkumanimiä”, kuten pappaseiska, mummoseiska ja seniiliseiska. Toki puuseiskaa senioreiden bägeissä nähdäänkin, mutta silti maila on paljon mainettaan parempi myös muiden pelaajien käsissä.

Jouduin itsekin tällaisen pappaseiska-naureskelun kohteeksi, kun laitoin sosiaaliseen mediaan kuvapäivitystä bägini uusista tulokkaista ja korostin erityisesti puuseiskaa.

”Missä puu-11?” kysyi ensimmäinen.

”Lobi wedge”, totesi puolestaan yksi maajoukkuevalmennettaviin kuulunut pelaaja.

”Seniili-seiskan oot sit neljänkympin villityksessä hankkinut”, naurahdettiin seuraavaksi Tampereen suunnalta.

Näissä kaikissa kommenteissa oli totta kai huumorikulmaa mukana, mutta kun bägissäni on myös puu-5, jossa nostokulmaa on 18 astetta, niin se ei saa minkäänlaista ekstrahuomiota. Ei minun peleissäni, eikä muissakaan yhteyksissä.

Mutta auta armias, kun nostokulmaa tulee kolme astetta lisää. Jo muuttuu ääni kellossa, ja mielenkiinto on aivan erilaista.

”Mitä sä tolla teet?” ihmetellään useasti.

No, tällaisena rauhallisena svingaajana, jo räväkimmät lyöntinsä lyöneenä, puuseiska on omaan peliini sopiva työkalu. Tai näin ainakin kuvittelin ennen ensimmäistäkään lyöntiä uudella aseellani.

Neitsytlyöntini tuolla kiiltävällä kapistuksella koitti simulaattorissa. Korkeaan kaareen lähtenyt pallo oli juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Enää piti vain saada vahvistus mailan toimivuudesta myös tositilanteessa. Sen aika koitti viime viikonloppuna Espanjassa La Sellan kentällä.

Noin 180-metrisen par-kolmosen avauslyönti odotti lyöjäänsä, ja näin tilaisuuteni koittaneen. Korkeaan kaareen lähetetty puuseiska lähti vähän lipusta vasemmalle, mutta osumatunne oli loistava. Pallo laskeutui nätisti viheriölle, ja suuren alastulokulman ansiosta se ei juurikaan rullannut, vaan pysyi komeasti griinillä.

Juuri tämän takia Max Homalla oli puuseiska bägissä, kun hän juhli tammikuussa Torrey Pinesissa Farmers Insurance Openin voittoa. Sama salainen ase oli myös Kurt Kitayaman salkussa Bay Hillissä, jossa hän kukisti nipun nimimiehiä Arnold Palmer Invitationalissa.

Ei anneta muutaman asteen häiritä, vaan otetaan rohkeasti bägiin sellaisia mailoja, joilla saadaan itselle paras tulos aikaiseksi. Oli se sitten PGA Tour -voitto tai hetkellinen onnistumisen tunne par-kolmosen avauslyönnissä.

Kavereiden suunsoittoon kannattaa puuseiskahankinnan jälkeen silti varautua. Ota kaikki vastaan, mitä tulee, ja anna puuseiskan puhua.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje