Mizunon uutuus wedgemarkkinoille on tyylipuhdas bladewedge, tour-tason T24. Testasimme mailoja Track Man -studiossa ja tositoimissa golfkentällä.
Mizunon uutuus wedgemarkkinoille on tyylipuhdas bladewedge, tour-tason T24. Testasimme mailoja Track Man -studiossa ja tositoimissa golfkentällä.
T24 on kaunis maila. Se on sanottava heti kättelyssä. Edeltävä T22-malli oli hitusen kolpero ja uutuuteen verrattuna ei niin puhutteleva. Etenkin T24:n kupariväri, eli virallisesti Denim Copper, hivelee silmää.
Muukin on muuttunut kahden vuoden takaiseen verrattuna kuin ulkonäkö. Vaikka muutokset ovat pieniä, ne ovat tuntuvia. Lapa on edeltäjäänsä hieman pienempi ja sen yläreuna on ohuempi. Näitä olennaisempi muutos on lavan painopiste, jota on nostettu ylemmäs. Käytännössä muutos vaikuttaa siten, että maila tuottaa hieman matalampaa lyöntikaarta. Pallon lähtökulma (dynaaminen kulma) on puolisentoista astetta matalampi kuin vastaavan Vokey SM8:n, joka oli testissä verrokkimailana.
Mizuno siis palvelee erityisen hyvin pelaajia, joilla on taipumus lyödä korkeaa lyöntikaarta. Korkeahko painopiste yhdistettynä lavan tuliseen luonteeseen tekevät siitä pitkälyöntisen. Kierreominaisuudet eivät ratkaisusta kuitenkaan kärsi, päinvastoin.
Lavan valmistusmateriaali on 1025 boron-teräs. Samaa seosta yhtiö käyttää parhaissa raudoissaan. Lapa on taottu, ja tuntuma on sen mukainen, eikä toivomisen varaa juuri jää.
Mailan lapa tuntuu painavammalta kuin esim. Vokeyn. On puhtaasti makuasia, pitääkö tästä vai ei. Itselläni Mizunon hieman raskaamman tuntuinen lapa (swing weight D5) toimi loistavasti täysissä lyönneissä ja mailanpäässä on enemmän vauhtia kuin Vokeylla. Lyhyissä lyönneissä raskaampi lapa kuitenkin vaati totuttelua. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea erosta vanhaan. Mailoja kannattaa kuitenkin testailla kaikessa rauhassa ennen ostopäätöksen tekemistä, sillä svingipaino ei ole ihan vähäpätöinen juttu wedgeistä puhuttaessa.
Wedgejen kohdalla keskiössä on aina alakierteen määrä. Kuivassa kelissä se ei ole ongelma kuluneellekaan lavalle, mutta märässä kelissä kuluneilla urilla ei palloon tahdo saada tarpeeksi kierrettä. Osansa on myös lavan mikrourituksella ja urien muotoilulla. Niihin Mizunon insinööriosasto on panostanut uutuuswedgensä kohdalla.
T24:ssa on loft-kulmien mukaan suunniteltu uritus, jonka tarkoituksena on parantaa kierteen määrää niin märällä kuin kuivalla kelillä. Nostavimmissa mailoissa, 58 ja 60-asteisissa malleissa uria on 15 ja suunnittelun tavoitteena on tuottaa maksimaalisesti kierrettä lyhyisiin lyönteihin. Matalamman nostokulman mailoissa, 46–54-asteisissa, keskiössä on kierteen tuottaminen täysiin lyönteihin. Näissä lavoissa uria on 17. Märän kelin suorituskyvystä pitävät huolta lavan mikrourat, jotka on tehty laser-jyrsinnällä. Myös niiden muotoilu muuttuu nostokulman mukaan.
Kahdella testikierroksella mailat pääsivät tositoimiin tyypilliseen suomalaiseen syyskeliin, eli märälle kentälle. Testaajia oli kolme. Etenkin lyhyissä lyönneissä spinnin määrä oli suorastaan hätkähdyttävä. Pallo pysähtyi tehokkaasti. Toki vertailukohtana olevilla Titun SM8-wedgeillä on takanaan jo satakunta kierrosta, ja ero oli sen mukainen.
Tämäkin on tottumiskysymys ja riippuu osaltaan kentästä ja olosuhteista. Keskiverto suomalainen golfkenttä on sen verran pehmeä ja griinit ovat sen verran hitaat, että hieman vähemmälläkin alakierteen määrällä selviää hyvin. Nopeilla ja kovilla griineillä tilanne kuitenkin muuttuu ratkaisevasti.
Täysissä lyönneissä Mizunon uutukaiset tuottivat Track Man -testissä keskimäärin kierrettä noin 10 500 kierrosta, siinä missä vanha sotaratsu jäi 10 000 kierrokseen. Pallona oli Titleist Pro V1X. Molemmat arvot ovat hyviä ja riittäviä. Lyhyissä lyönneissä ero uuden ja vanhan wedgen välillä oli kuitenkin silmiinpistävä.
Erilaisia pohjanmuotoiluja T24:ään on saatavilla viisi. C-grind monipuolisin ja turvallisin vaihtoehto useimmille pelaajille ja useimpiin olosuhteisiin. Testissä oli 52-asteinen maila s-grindilla ja 58-asteinen v-grindilla. S on suunniteltu täysiin lyönteihin, V puolestaan erityisesti lyhyisiin lyönteihin ja pelaajille, jotka lyövät mielellään erilaisia lyöntejä sekä lapa auki että kiinni.
Kuvassa eri grind-vaihtoehdot. Testissä olivat S- ja V-grind.
Molempien lapojen bounce on 10-astetta. Menemättä sen syvemmälle eri grindien eroihin ja ominaispiirteisiin voidaan todeta, että molemmat pohjanmuotoilut toimivat erittäin hyvin niin täysissä lyönneissä kuin lyhyissä, vajaissa lyönneissäkin. Edes 52-asteisen mailan melko jykevällä grindilla varustettu pohja ei tuottanut vaikeuksia, kun lapaa avattiin lyhyissä lähipelilyönneissä. Pohjan muotoilu on erittäin onnistunut. Sen takaosan ja kanta on pyöristetty niin, että lavan avaaminen onnistuu hyvin.
Bunkkerissa 58-asteisen v-pohja toimi kuin ajatus, mutta 52-asteisen mailan s-grind vaatii totuttelua.
Märällä kentällä bounce pääsee oikeuksiinsa, koska se suojelee pelaajaa paksuilta osumilta, joiden seurauksena turve lentää pidemmälle kuin pallo. Testaajien makuun 10-asteen bounce riittää mainiosti pehmeämmällekin kentälle, mutta tämä on makuasia ja riippuu lyöntityylistä. Jyrkästi palloon tulevalle pelaajalle sopii erilainen grind ja bounce kuin laakeammin chippaavalle. Tämä kannattaa huomioida omaa mailaa valittaessa.
Värejä T24:sta on saatavilla kolme: viimeistelemätön Tour raw, perinteinen Soft White Satin ja omaksi suosikiksi heti noussut Denim Copper eli kupari. Varsi on Dynamic Gold Tour Issue S400 ja grafiittivartisessa versiossa Recoil ESX 460 F1.
Testitulos:
Suorituskyvyn siis lyöntipituuden ja alakierteen määrän suhteen T24 pärjäsi Track Man -testissä erinomaisesti. T24 on muutaman metrin pidempi kuin verrokit ja kierrettä se tuottaa erinomaisesti.
Kenttätestissä pohjan muotoilu toimi märällä kentällä erinomaisesti. Pohjan muotoilut ovat erittäin onnistuneita ja mahdollistavat monenlaisten lyöntien lyömisen. Märällä kelillä molemmat 10-asteiset grind-versiot toimivat kuin ajatus. Kierreominaisuudet ovat aatelia. Olennaista on se, että heti käyttelyssä T24 toimi erinomaisesti eikä vaatinut pidempää totuttelua kuin ehkä bunkkeripelin suhteen.
Wedgemarkkina on kovasti kilpailtu ja parin suuren merkin valtaama. Suoristuskyvyn suhteen uutuus on huippumaila, mutta riittääkö se lyömään kiilaa isojen väliin? Wedgemarkkinoiden isot merkit ovat sementoineet asemansa, joten moni päätyy niihin, koska metsään menemisen riski on pieni. Mizunon kaltainen merkki voi tuntua riskivalinnalta, mutta ainakin tämä uutuus kestää vertailun mihin tahansa.
Menestyksen esteeksi voi nousta myös hinta (230 euroa), sillä mailasta joutuu maksamaan muutaman kympin enemmän kuin useimmista muista tour-tason wedgeistä.
Mizuno on merkkinä ylipäänsä arvokas, mutta sillä on omat vankkumattomat kannattajansa, joita T24 puhuttelee. Se on erittäin hyvä vaihtoehto kaikille hyvällä tasolla pelaaville ja harkitsemisen arvoinen, sillä Track Man ja kenttätestin jälkeen mailasta on hyvin vaikea löytää puutteita.
+ tuntuma
+ pohjan muotoilu mahdollistaa monipuoliset lyönnit
+ kierreominaisuudet ja tulivoima
– hinta
– yllättävän anteeksiantava, mutta tuskin paras vaihtoehto korkeamman tasoituksen pelaajille
