Golfin pelaaminen yksin voi olla lähellä meditaatiota. Se on myös mahdollisuus oppia hallitsemaan mieltään, ja pelaamaan paremmin.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin sinun ja läheistesi turvallisuus. Elämme tällä hetkellä haastavaa ajanjaksoa COV19-epidemian keskellä. Pian voi koittaa sekin hetki, kun pääosa golfkentistä sulkee ovensa, ja jopa yksinpelaaminen tuomitaan vaarattomaksi ja vastuuttomaksi. Tarkoituksenani ei olekaan vastustaa yleisiä turvallisuusohjeita.
Golf voi silti olla yksi viimeisistä turvallisen ulkoliikunnan linnakkeista epidemian keskellä. Moni laji, kuten tennis, voi ensisilmäyksellä vaikuttaa turvalliselta, mutta kun ajattelee asiaa tarkemmin, niin tennispallokin voi tarjota virukselle tartuntaväylä. Sama koskee monia muita lajeja, joissa ei tarvitse olla lähikontaktissa toisten pelaajien kanssa, mutta joissa kosketetaan samaa pelivälinettä. Sosiaalinen etäisyys on valitettavan tärkeätä, mutta myös pelivälineen kautta virus voi siirtyä henkilöstä toiseen. Golf, etenkin kun sitä pelataan yksin, on niin eristäytynyttä liikuntaa, että tuskin tulet vaarantaneeksi itseäsi tai muita.
Siksi kirjoitan siitä, miten hienoa on pelata golfia yksin.
Hiljattain on ollut trendinä määritellä ihmisen persoonallisuustyyppi joko introvertiksi tai ekstrovertiksi. Asia ei ole niin yksinkertainen, sillä ihmisten persoonallisuudet ovat moniulotteisia, mutta minä määrittelisin itseni puheliaaksi introvertiksi. En karta sosiaalisia tilanteita, mutta nautin yksinolosta, ja siksi golfin pelaaminen yksin saattaa sopia minulle paremmin kuin monille muille, etenkin ekstroverteille. Käyn mielelläni elokuvissa yksin, samoin katsomassa urheilua. Käyn myös yksin ulkona syömässä, kunhan tiedän, etten törmää siellä tuttuihin. Olen tietoinen siitä, että kaikki eivät toimi tai ajattele samoin.
Mutta en liputa yksin pelaamisen puolesta siksi, että olen mieltynyt ajoittaiseen yksinoloon. Tai ainakaan se ei ole ainoa syy. Yksin pelaamisessa piilee hieno mahdollisuus täydelliseen keskittymiseen ja sitoutumiseen, riippumatta siitä oletko introvertti tai ekstrovertti. Golf lajina vaatii erittäin hyvää keskittymistä, jos tavoitteena on pelaaminen parhaalla mahdollisella tasolla. Eikä sellainen keskittyminen aina onnistu ryhmässä.
Maailman parhailla golfareilla on maaginen kyky säilyttää keskittymisensä raudanlujana jopa heidän pelatessaan tuhansien ihmisten katseiden alla. Meille tavallisille tallaajille yksin pelaaminen on erinomainen tapa harjoitella keskittymistä, jota voi muuten olla vaikea pitää yllä.
Kierros yksin on siis myös mahdollisuus. Äläkä keskity liikaa tulokseen, vaan pyri säilyttämään keskittyminen läpi kierroksen ja jok’ikisen lyönnin kohdalla. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta olen saanut huomata, että käytännössä se on lähes mahdotonta. Kaikenlaisia häiriötekijöitä on tarjolla. Yksinkin pelatessamme saatamme alitajuisesti jopa hakea niitä, kun täydellinen keskittyminen alkaa tuntua epämukavalta ja raskaalta – emme ole tottuneet moiseen, onhan multitäskäämisestä sekä jatkuvista keskeytyksistä ja häiriöistä tullut monille arkea.
Parhaan kehitysjaksoni keskellä (olen aloittanut lajin vahalla iällä) pääsin lähelle jonkinlaista valaistumista ja buddhalaisuudesta tuttua mielenhallintaa pelatessani urani parhaan kierroksen golfia, se vaati 85 lyöntiä. Erityisen hyvä tulos se ei ole. Mutta sellaiselle golfarille, joka on pelannut vasta vähän aikaa ja pohtinut, pystyisikö hän koskaan pelaamaan alle 90, se tuntui 59 lyönnin tulokselta.
Ymmärsin silloin, että keskittyminen ei tarkoita loistavia esityksiä ratkaisuhetkillä, vaan johdonmukaista suorittamista. Tämä poikkeaa melkoisesti kaikista muista urheilulajeista, joihin olen tutustunut nuorempana. Niissä on usein kyse siitä, että pystyy loistamaan kriittisillä hetkillä. En tietenkään pystynyt olemaan täydellisen keskittynyt jokaisen lyönnin kohdalla, ja tein toki virheitä, mutta sen lähemmäs fyysistä ja psyykkistä flow-tilaa en koskaan ole päässyt.
Tiedän, etten olisi kyennyt siihen pelatessani ryhmässä. Kun pelaa yksin, kukaan omasta peliryhmästä ei hoputa, eikä todennäköisesti kukaan takana tulevakaan. Edellä menevää ryhmää saatat joutua hieman odottamaan, ellet sitten painele ohi. Kerrankin sinulla on aikaa keskittyä jokaiseen lyöntiisi. Voit myös kiinnittää huomiota reaktioihisi ja etsiä tapoja reagoida toisin ja hallita tunteitasi kierroksen aikana. Ennen kaikkea voit pyrkiä pitämään keskittymistä toden teolla yllä koko kierroksen ajan.
Kun golfia harrastaa näin, se alkaa olla lähempänä meditaatiota kuin urheilua. Osallistuin meditaatiokurssille viime vuonna. Yritin löytää jotain valaistumisen tapaista henkistä tilaa. Oikeastaan kyse on ihan muusta: kun ajatuksesi alkaa vaeltaa, sinun on pyrittävä hallitsemana mielesi. Siitä meditaatiossa on kyse. Ja golfissa on kyse ihan samasta asiasta. Jos päätät kokeilla, tulet yllättymään siitä, kuinka vaikeaa keskittymisen ylläpitäminen koko kierroksen ajan on. Kuinka vaativaa on keskittyä jokaiseen lyöntiin. Ilman että antaa mielensä vaellella missään vaiheessa omiin koukeroihinsa.
Jos pystyt säilyttämään keskittymisesi koko kierroksen ajan, palkinto on kuitenkin suuri. En väitä, että se mielentila kestää kovin kauaa, tai tuo sinulle menestystä ja mammonaa. Keskittynyt mielentila, oma kupla, voi kuitenkin tarjota hienon hengähdystauon jokapäiväisen stressin ja kiireen keskellä.
En yritä esittää osaavani neuvoa sinua siinä, miten tuollainen keskittynyt mielentila pidetään yllä 18 reiän ajan. Jokaisen on harjoiteltava ja kehitettävä ovat metodinsa. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että negatiivia tuntemuksia tulee kierroksen aikana vastaan; suuttumusta, turhautumista, uupumusta, tylsistymistä jopa halua luovuttaa. Hieno puoli yksin pelaamisessa on se, että vaikka et pysty valitsemaan niitä tunteita, mitä golf sinussa herättää, sinulla on reilusti aikaa niiden käsittelemiseen ja selättämiseen. Ja jos hyvin käy, se näkyy tuloskortissa.
Siinä piilee yksinpelaamisen upeus – se on liikunnallista meditaatiota, eivätkä muut urheilulajit tarjoa vastaavaa. Kun muita ihmisiä ei ole ympärillä, voit keskittyä omiin tuntemuksiisi, reaktioihisi ja ajatuksiisi ja tutustua omaan mielenmaisemaasi. Eikä sinun välttämättä täydy olla introvertti arvostaaksesi tätä mahdollisuutta. Ja vaikka kuinka nauttisit muiden ihmisten seurasta, on meistä jokaisen joskus osattava olla myös yksikseen. Golf antaa mahdollisuuden harjoitella sitäkin.
Lue seuraavaksi: Miksi pelata golfia yksin?
Lähes samaa mieltä. Itselle tosin ei tulos tai erityinen keskittyminen johonkin lyöntiin ole tärkeää. 80 tai 100 lyöntiä,unohtuu parkkipaikalta lähtiessä. Tärkeintä on liikkuminen ja sujuvuus. Ei turhia odotuksia,ei turhia evästaukoja,ei turhia ”sääntöniilojen” väittelyjä. Palloja hukkuu ja palloja löytyy.Yksin ehtii huomata muutakin kun pelaamista. Näkee ympäristön yksityiskohtia selvemmin,huomaa korjata jälkiä väylillä ja greeneillä,jopa kerätä toisten jättämiä roskia.Eikä kenenkään puhelimeen tule se ”täytyy vastata työpuhelu”.
Mutta kaikille ei yksin pelaaminen sovi.On suuri joukko,joille ei sovi kun sosiaalinen tapahtuma. Kunnioitetaan siis kaikkien omia mieltymyksiä. Annetaan tila myös hänelle,joka haluaa pelata yksin.Annetaan lupa ohitukseen.Korjataan omat jäljet,eikä ajatella perässä tulevan yksinäisen niitä hoitavan.