Vain harva kenttä noudattaa huolellisesti Golfliiton ohjeistusta reikien tasoitusindeksien määrittelemisestä.
”Miten tämä voi olla kentän helpoin reikä?”
Kuulostaako tutulta?
Kun golfari huomaa väylätaulusta reiän hcp-luvun eli virallisemmin sanottuna tasoitusindeksin olevan 18, hän ajattelee sen tarkoittavan, että reikä on kyseisen kentän helpoin. Vastaavasti tasoitusindeksillä 1 merkityn reiän hän mieltää kentän vaikeimmaksi. Jos pelaajan oma kokemus reiän vaikeudesta ei vastaa määriteltyä indeksiä, jälkipelit alkavat jo kentällä.
Monelle pelaajalle on kuitenkin yllätys, että reikien tasoitusindeksit eivät kuvasta reikien absoluuttista vaikeusjärjestystä – tai ainakaan niiden ei pitäisi kuvata sitä, vaikka indeksit reikien ”yleisen vaikeuden” kanssa jossain määrin korreloivatkin.
Reikien tasoitusindeksit on laadittu alun perin tasoituksellista reikäpeliä varten. Tasoitusindeksien avulla on määritelty järjestys sille, millä rei’illä heikompi pelaaja saa tasoituslyöntejä parempaa pelaajaa vastaan. Jos pelaajien pelitasoitusten ero on esimerkiksi viisi lyöntiä, heikompi pelaaja saa yhden lyönnin rei’illä, joiden tasoitusindeksit ovat 1, 2, 3, 4 ja 5.
Tällä logiikalla on selvää, ettei ottelusta tule lähtökohtaisesti kovin mielekästä, jos kyseiset reiät ovat vaikkapa viisi ensimmäistä reikää. Se antaisi selvän edun heikommalle pelaajalle hankkiutua ottelun alussa selvään johtoon.
Yhä edelleen on kenttiä, joissa joukko pienimpien tasoitusindeksin ”vaikeita” reikiä tulee yhtenä nippuna vastaan jossain kohtaa kierrosta.
Vielä huonompi tilanne on se, jos kyseiset reiät ovat viisi viimeistä reikää. Parempi pelaaja on hyvin voinut jo ratkaista ottelun tai ainakin hankkia tukevan johtoaseman ennen kuin heikompi pelaaja on saanut yhtään tasoituslyöntiä.
Jotta tasoituksellisista otteluista tulisi lähtökohtaisesti mahdollisimman mielekkäitä, Tasoitusindeksien määrittelemiseen on laadittu seuraava WHS-järjestelmän tasoitusmääräyksiin perustuva ohjeistus, jota noudattamalla tasoituslyönnit tulevat parhaiten huomioiduksi myös pistebogey-pelimuodossa ja WHS-järjestelmän nettotuplabogin laskennassa (joillakin kentillä on erilliset tasoitusindeksit reikäpelille ja pistebogeylle).
- Sijoita parittomat tasoitusindeksit etuysille ja parilliset takaysille. Jos Course Ratingin mukaan takaysi on huomattavasti etuysiä vaikeampi, voidaan tasoitusindeksien ysejä vaihtaa.
- Jaa tasoitusindeksit tasaisesti 18 reiälle niin, että tasoituslyöntejä saava pelaaja saa käyttöönsä suuren osan tasoituslyönneistään ennen kuin reikäpeliottelu on ohi.
- Sijoita pienimmät tasoitusindeksi (1 tai 2) jokaisen ysin keskimmäiseen kolmen reiän ryhmään. Jos mikään keskimmäisestä kolmen reiän rei’istä ei ole 6 vaikeimman reiän joukossa suhteessa par’iin, niin silloin tämä voidaan sijoittaa kyseisen kolmen reiän ryhmän viereiselle reiälle eli ensimmäisen kolmen reiän ryhmän viimeiselle tai viimeisen kolmen reiän ryhmän ensimmäiselle reiälle.
- Sijoita toiseksi pienimmät tasoitusindeksit (3 tai 4) molemmille yseille joko ensimmäiseen tai viimeiseen kolmen reiän ryhmään, ellei pienin tasoitusindeksi jo ole tässä ryhmässä.
- Pyri välttämään pienten tasoitusindeksien (6 tai pienempi) sijoittamista peräkkäisille rei’ille.
- Samoja tasoitusindeksejä käytetään, kun pelaaja saa enemmän kuin 18 tasoituslyöntiä. Tällöin tasoitusindeksi 1 vastaa tasoitusindeksiä 19, 37 ja 55 ja jokaisella kerralla pelaaja saa yhden tasoituslyönnin lisää.
Suomessa golfkentät vastaavat itse kenttiensä reikien tasoitusindeksien määrittelystä, ja Golfliiton ohjeistus huomioidaan kentillä vaihtelevasti. Vain harva kenttä noudattaa ohjeistusta kirjaimellisesti. Osa kentistä ei ota ohjeistusta ollenkaan huomioon tai ei kenties ole edes tietoinen ohjeistuksen olemassaolosta.
”Ennen vanhaan reikien vaikeusjärjestys katsottiin usein suoraan tilastoista, kun ei oikein tiedetty, miten määrittely pitäisi tehdä”, sanoo Golfliiton asiantuntija Mika Wikström.
Nykyisin määrittelyn tausta tunnetaan jo paremmin, muttei vieläkään läpikotaisin.
Parhaiten kentät noudattavat ohjeistuksen ensimmäistä kohtaa. Nykyisin jo lähes kaikilla kentillä etuysin reikien tasoitusindeksit ovat oheistuksen mukaisesti parittomia ja takaysin parillisia.
Myös ohjeistuksen toista kohtaa indeksien tasaisesta ripottelusta noudatetaan melko hyvin, mutta yhä edelleen on kenttiä, joissa joukko pienimpien tasoitusindeksin ”vaikeita” reikiä tulee yhtenä nippuna vastaan jossain kohtaa kierrosta. Tasoitusindeksien ryhmittelyn ohjeista kentillä sen sijaan helposti lipsutaan.
Myytti siitä, että tasoitusindeksit kuvaavat reikien absoluuttista vaikeusjärjestystä, elää kuitenkin edelleen sitkeässä – erityisesti pelaajien keskuudessa.
Lue seuraavaksi: Tasoituskierroksia voi jatkossa pelata myös lyhyillä par 3 -kentillä
Olen ymmärtänyt, että kentän slouppaus on yksinkertainen asia. Eikös kentän pitkäaikaistilastoista helposti nähdä eri väylien tulokset. Otannan pitää olla suuri. Siitä vaan rankeeraamaan slopet 1-18. Järjestys löytynee helposti. Omalla kentälläni, LoG:ssa tuntumani on, että slouppaus on aika lailla ” oikean tuntuinen”. Omalla kohdallani tuo reikäpelijuttu ei merkitse mitään, koska pelaan sitä ilman tasoituksia.
”Slouppauksella” saadaan kentälle suositellut HCP-indeksit, mutta aiemmin niitä kentät eivät ole juurikaan köyttäneet. Viime vuosina on osa kentistä kysellyt suosituksia, jolloin heille nuo on annettu. Muutamassa maassa Euroopassa liitto määrittää HCP-indeksit kentille, jolloin ne ovat suositusten mukaiset ja samalla tavallla laadittu koko maan sisällä.
”Slouppauksen” tarkoituksen on ensisijaisesti määritellä kentän CR- ja SR-luvut.
egiboy, Loimijoella HCP 1 on suositusten mukaisesti HCP 1, mutta esim. väylä 17 olisi suositusten mukaan HCP 18 ei 10.