Numeroiden ei kannata antaa liikaa ohjata talvikauden harjoittelua.
”Katso, sain club pathin nollaan.” Numeroista hullaantuminen ja vain tiettyihin arvoihin tuijottaminen on vaarallinen tie golfharjoittelussa, jos harjoittelu tapahtuu lyöntianalysaattorin kanssa. Tässä jutussa paneudutaan niihin seikkoihin, jotka kannattaa ottaa huomioon talviharjoittelussa, kun käytössä on jonkinlainen tekninen apuväline, joka mittaa mailan ja pallon liikettä. Alkuun on hyvä tietää lähtötilanne. Ja heti perään pitää olla kirkkaana mielessä tavoite, jota kohti ollaan kulkemassa. Ne kun kirjaa itselleen ylös, ei harjoittelussa ajaudu turhille sivuraiteille. Kärjistetysti: jos haluaa suorempia lyöntejä, ei kannata tuijottaa mailanpään nopeutta ja pallon ilmalennon pituutta. Itselleen kannattaa olla myös armollinen. Mitkä tekijät sitten vaikuttavat rautamailoilla lyönnin suoruuteen? Tärkeimmät asiat ovat lavan asento osumahetkellä ja mailan tulosuunta palloon. Trackman-kielellä puhuttaessa silloin kannattaa kiinnittää huomiota kahteen arvoon: face to path ja club path. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä lähempänä nollaa lukemat ovat, sen vähemmän pallo ilmalennon aikana kaartaa pois keskilinjasta. Mutta harvalla harrastajalla luvut ovat nollassa, vaan yleensä aina maila tulee palloon sisältä ulos tai ulkoa sisään, ja lapakin on yleensä joko auki tai kiinni suhteessa lavan kulkusuuntaan. Mutta ei kirvestä kannata kaivoon nakata, vaikka luvut olisivat alkukartoituksessa poskellaan ja pallot karkailisivat sinne ja tänne. Melkein isoin virhe, mitä tuossa vaiheessa voi tehdä, on alkaa suin päin hakea lukuja pienemmäksi ilman asianmukaista tietoa siitä, miksi maila esimerkiksi tulee osumaan kuusi astetta kohdelinjan ulkopuolelta. Silloin todennäköisesti vain lisää yhden kompensaatioliikkeen svingiinsä, ja korttitalo alkaa huojua entistä pahemmin. Eli pelkästään numeroita ei pidä talviharjoittelussa tuijottaa, vaan avuksi kannattaa ehdottomasti ottaa video. Ja totta kai tarvittaessa myös asiantunteva PGA pro, joka osaa auttaa videon tulkitsemissa. Kun videolta on selkeästi näkyvissä syy väärälle mailan tulosuunnalle palloon, alkaa työnteko. Mutta silloin ei välttämättä kannata heti lähteä lyömään kymmeniä palloja simulaattorikoppiin, vaan opetella ilman palloa ja jopa ilman mailaa parempi kehon liike, jonka avulla maila saadaan tulemaan suorempaan palloon. Itselleen kannattaa olla myös armollinen. Jokaisen lyönnin jälkeen ei ole syytä tuijottaa suurennuslasin kanssa numeroita, sillä kehittyminen vie oman aikansa. Mutta tekniset apuvälineet tekevät svingimuutoksen tekemisestä talvella helpompaa kuin aiemmin, jolloin svingiä tutkittiin vain rakeiselta VHS-nauhalta, ja toivottiin parasta. Jos taas pallo osuu kantaan, sama ilmiö tuo palloon fade-kierteen. Samat luvut, club path ja face to path, ovat olennaisia myös draiverilla suoremmasta lyönnistä haaveileville. Mutta silloin peliin astuu myös pallon osumakohta lavassa, impact location. Jos lapa tulee osumaan kuvitellusti niin, että club path ja face to path ovat 0,0 astetta, voi pallo päätyä silti kymmeniä metrejä kohdelinjasta oikeaan tai vasempaan. Miten ihmeessä se on mahdollista? Vastaus piilee nimenomaan pallon osumakohdassa lapaan. Jos osuma on kärjessä, hammasratasilmiö (gear effect) tuottaa palloon draw-kierteen. Jos taas pallo osuu kantaan, sama ilmiö tuo palloon fade-kierteen. Eli muista vilkaista tämäkin asia, jos lähdet suoristamaan draivejasi talven aikana. Monille pelaajille matolta lyöminen on kirosana. Se on kuulemma liian helppoa, ja matto antaa liikaa anteeksi. Se on totta. Mutta. Hyvä lyönti matolta olisi ihan yhtä hyvä lyönti nurmelta. Huonoihin lyönteihin ei tietenkään pidä itseään totuttaa, vaan härkää pitää ottaa sarvista. Matto auttaa todella paljon duffeissa, jolloin lapa vain pomppaa matosta ylös, ja osuma palloon tapahtuu kohtuullisesti. Tämä onkin se hetki, kun pitää uskaltaa vilkaista, onko attack angle tarpeeksi jyrkkä. Attack angle tarkoittaa lavan tulokulmaa palloon. Kulman pitää olla negatiivinen kaikissa niissä lyönneissä, joissa palloa lyödään maasta. Mitä lyhyempi maila, sitä jyrkemmin palloon tullaan, eli wedgeillä attack anglesaa huoletta olla viisi astetta alaspäin. Ota siis tälle talvelle järkevät tavoitteet, ja pysy niiden äärellä. Tätä on helppo harjoitella talvella, ja liioittelu on hyvä apukeino tässä asiassa. Kehon painopisteen tulee olla osumahetkellä selkeästi etummaisen jalan päällä, joka helpottaa sitä, että lapa osuu ensin palloon ja vasta sen jälkeen mattoon. Kun osumat paranevat lyhyillä mailoilla ja lyhyissä lyönneissä, siitä on helpompi jatkaa pidempiin lyönteihin. Saman asian pitäisi toistua niissäkin – ensin palloon ja sitten mattoon. Draivilyönneissä attack anglen olisi hyvä olla plussan puolella, jolloin pallo lähtee pienemmällä alakierteellä lavasta taivaalle. Ota siis tälle talvelle järkevät tavoitteet, ja pysy niiden äärellä. Älä turhaan kyttää jokaista numeroa, mitä kone silmiesi eteen antaa, vaan anna iso arvo myös vanhalle kunnon videolle. Se on vähintään yhtä tärkeä apuväline harjoittelussa kuin huipputekninen analysaattori. Mutta yhdessä ne ovat lyömätön yhdistelmä – kunhan vain ymmärtää, miten niistä saa parhaan hyödyn irti.Matto antaa liikaa anteeksi – mitä sitten?
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje