Uusilla lähipelialueilla harjoittelu ei jää olosuhteista kiinni. Kaksi prota antaa napakat neuvot hyvään lähipelitreeniin.
Suurin osa suomalaisista golfkentistä on sen ikäisiä, että tiettyjä perusparannuksia olisi hyvä tehdä. Joillain kentillä lähipelialueet ovat tulleet tiensä päähän, ja niitä onkin laitettu uuteen uskoon. Pääkaupunkiseudulla tuorein esimerkki on Suur-Helsingin Golfin Lakistosta, jossa uusi lähipelialue näki päivänvalon kauden alussa.
Myös muun muassa Master Golfissa, Kulloossa ja Golf Talmassa on viime vuosina remontoitu lähipelialueita. Kaikissa golfkeskuksissa uudet lähipelialueet ovat nostaneet harjoitteluolosuhteita huomattavasti. Erilaisia lähipelilyöntejä pääsee treenaamaan monipuolisesti. Lähipelin harjoittelussa lopulta vain mielikuvitus on rajana.
Pelkästään jo päätös menemisestä lähipelialueelle on hyvä asia oman golfin kannalta. Se, millä tavalla lähipelistä saa mahdollisesti paljon irti, riippuu tietysti tehtävistä harjoitteista. Suur-Helsingin Golfin Hanna-Leena Ronkainen ja Master Golfin Stenna Westerlund kertovat näkemyksiään lähipelistä ja antavat treenivinkit lähipelin harjoitteluun.
Hanna-Leena Ronkainen, Head Pro, SHG
”Jos lähipelissä on jokin osa-alue, joka sakkaa, niin näin pron näkökulmasta siihen kannattaa käydä hakemassa opettajalta vinkit. Niitä voi sitten työstää lähipelialueella.
On kysymyksessä klubipelaaja tai kilpapelaaja, niin selkeät harjoitteet auttavat treenaamisessa. Se yleensä motivoi, että pitää läpäistä jokin tietty harjoite. Siinä tulee huomaamatta toistoja ja vietettyä aikaa lähipelialueella. Monesti kuulee, että esimerkiksi putti ei toiminut, koska ei vaan ollut hyvä puttipäivä. Useimmiten kyse on siitä, ettei puttaamista ole harjoiteltu mahdollisesti lainkaan.
Draivista ja omasta svingistä ollaan yleensä enemmän huolissaan kuin lähipelistä. Uskon, että se on psykologinen asia. Väylä alkaa monesti pitkällä lyönnillä ja jos heti siinä menee mönkään, niin loppureikään ei oikein keskitytä. Draiville ja muille pitkille lyönneille annetaan pelaajan pään sisällä suurempi arvo, vaikka jokainen lyönti on samanarvoinen. Monesti pelaaja on silti ihan hyvä näissä lyönneissä ja hän esimerkiksi pääsee par-nelosilla griinin lähettyville kahdella lyönnillä.”
Treenivinkki lähipeliin:
”Ensimmäinen on tällainen etäisyysharjoite. Eri matkoilta, vaikka 20m/30m/40m/50m kymmenen palloa jokaisesta etäisyydestä. Eka kierroksella hakee tuntumaa näiltä matkoilta ja toisella kierroksella ottaa tietyn sektorin, esimerkiksi 10 prosenttia etäisyydestä, johon täytyy saada puolet palloista. Toki sektori ja pallojen osumamäärä kannattaa suhteuttaa omaan pelitasoon sopivaksi. Sitä tekee niin pitkään kuin tavoite on saavutettu.
Toinen, mitä käytän paljon menee näin, että ottaa yhden kohteen, johon lyö kahdella eri mailalla tai chippityylillä. Eli lyö samaan paikkaan rautakasilla rullaavan chipin ja sand wedgellä korkeita kaaria. Tässä kannattaa tarkkailla sitä, kumpi sopii omaan peliin paremmin ja ennen kaikkea, että kummalla tavalla tulee pahimmat missit. Kentällä joka tapauksessa ratkaisee, kumpi on näistä pitkässä juoksussa tasaisempi.”
Stenna Westerlund, PGA Pro, Master Golf
”Lähipelin harjoittelussa kannattaa olla aina jokin tavoite, jossa saa haastettua itseään sopivalla tasolla. Se sopii pelkkään tekniikkaharjoitteluun tai sitten pelinomaiseen treenaamiseen. Olen huomannut, että jokin tavoite motivoi pelaajaa riippumatta siitä, onko tasoitus 54 tai nolla.
Lähipelin kautta on mahdollista parantaa kierrostuloksia melko nopeasti. Vanha sanonta ’lähipeli ratkaisee’ ei ole muuttunut mihinkään. Minun yleinen vinkkini on, että jätä joka toinen rangekerta väliin ja mene lähipelialueelle.
Lähipelissä pienikin tekniikan parannus voi tuottaa reilusti parempia tuloksia. Esimerkiksi vähän paremmalla alkuasennolla ja pallonpaikalla saa paljon aikaan. Olen monesti myös sanonut, että lähipeliä treenaamalla voi löytää ideoita svingiinkin, kun tietynlainen rentous ja rytmi löytyy tekemiseen.”
Treenivinkki lähipeliin:
”Suosin lähipelissä pelinomaista harjoittelua. Ainakin Masterissa on useita lipunpaikkoja, joita voi lähestyä monesta eri paikasta. Palloja voi pelata ala- ja ylämäistä ja tietenkin bunkkerista. Sellainen up&down -tyyppinen harjoittelu on helppo viedä pelitilanteeseen. Eli ottaa yhden mailan ja putterin ja pelaa yhtä palloa reikään.
Se on hauskempaa ja motivoivaa, kun ei välttämättä ole pakko chipata 60 palloa samasta paikasta. Käytän tätä pelinomaista treeniä eri tasoisilla pelaajilla, vaikkapa tunnin päätteeksi, jolloin voidaan viedä käytäntöön juuri opeteltuja asioita.”