Uusien pelaajien koulutus lajin saloihin vaatii panostusta myös golfyhteisöiltä.
Harrastuksen aloittaminen on tehty golfissa melko simppeliksi. Green card -kursseja järjestetään tiiviiseen tahtiin ympäri Suomea, ja muutaman tunnin kurssin jälkeen uusi harrastus on valmis alkamaan. Mutta siihen ne opit liian usein jäävät. Tuore harrastaja lähtee omatoimisesti ratkomaan eteen tulevia pulmia varsin heppoisin eväin. Se voi olla monelle turhan vaikea rasti, ja hyvin alkanut harrastus muuttuu nopeasti taisteluksi slaissipeikkoa tai duffikurimusta vastaan.
Golfliitto lähetti kaikille vuonna 2024 golfin aloittaneelle kyselyn, missä kysyttiin harrastuksen aloittamiseen liittyvistä asioista. Heikoin pistekeskiarvo vastauksissa tuli kohtaan ”Avun saanti lajin oppimiseen”. Uudet pelaajat siis kokivat, että heidän oli vaikeaa saada neuvoja ja ohjausta ensimmäisen harrastusvuotensa aikana.
Mikä tähän voi olla syynä? Niitä voi vain arvailla, mutta sen uskaltaa veikata, että usein tiedottaminen on pettänyt, jolloin ensiaskeleitaan golfin parissa ottava harrastaja ei saa tietoa tulevista opetuksista. Eikä hän myöskään välttämättä uskalla lähteä selvittämään asiaa.
Tarjonnan puute on sekin oleellinen asia. Tai tarjottavat opetuspalvelut eivät ole suunnattu oikealle kohderyhmälle.
Miten golfyhteisöissä sitten hoidetaan uusien golfareiden jatkokoulutus? Otimme puhelimen kauniiseen käteen ja kysyimme asiaa Jyväskylän kupeesta ja Porvoon suunnalta.
Muurame Golfin head prona viime vuonna aloittanut Harri Thil nostaa heti ensimmäiseksi esiin Muuramessa jo pidempään käytössä olleet aloittelijoiden peli-illat. Joka viikko pidettävissä peli-illoissa käydään ensin tunnin verran golfin perustekniikoita läpi Thilin ohjauksessa, ja sen jälkeen on yhdeksän reiän pelikierros kummipelaajien avustamina.
”Kun se minulle viime vuonna esiteltiin, innostuin välittömästi. Se on hyvä konsepti. Kierroksella mukana oleva kummipelaaja ei välttämättä aina edes itse pelaa, vaan hän nimenomaan auttaa ryhmää etenemään kentällä ja ohjaa peliä”, kokenut golfopettaja kertoo.
Jos seura tai pro tukee toimintaa, se näkyy aina osallistujamäärässä.
Pelaamisen opettaminen jääkin usein golfopetuksessa kaiken tekniikkanypläämisen alle, vaikka harrastuksen alkumetreillä olisi tärkeintä tietää, mihin suuntaan lyödään ja kenen vuoro on milloinkin chipata tai putata.
Muuramessa, kuten monilla muillakin kentillä Suomessa golfopetuksen kulmakivenä kulkevat erilaiset klinikat. Vaihtuvilla teemoilla vedettäviin 1,5 tunnin mittaisiin opetustuokioihin on matala kynnys osallistua.
”Niiden lisäksi erilaiset jatko- ja kertauskurssit vetävät väkeä. Niistä kaikista informoidaan green card -kurssin yhteydessä”, sanoo Thil.
Muuramessa siis homma toimii, ja osansa asiassa on varmasti sillä, että golfyhteisö on kantanut kortensa kekoon kustannusten jakamisessa. Aloittelijoiden peli-iltojen ja klinikoiden hinnat ovat maltillisia, jolloin kynnys opetukseen osallistumiseen on riittävän matala.
”Jos seura tai pro tukee toimintaa, se näkyy aina osallistujamäärässä. Olen sitä mieltä, että aina kaikesta opetuksesta ei tarvitse saada maksimihintaa, vaan se, että saa porukkaa ensin mukaan, on tärkeää, ja sen jälkeen voi hintaa nostaa. Sen jälkeen ihmiset ovat valmiita maksamaan opetuksesta, kun kokevat, että saavat siitä jotain hyötyä.”
Tekniikkaakin pitää harjoitella
Porvoon seudun kentillä, Virvik Golfissa, Porvoo Golfissa ja Sea Golf Rönnäsissä opettava Christine Blomqvist tuntee ja tietää aloittelijoiden haasteet harrastuksen alkumetreillä. Hän järjestää jokaisella kolmella kentällä erilaisia klinikoita, joissa käydään golfin perusteita läpi ryhmäopetuksena. Golf on tekniikkalaji, ja toistojen kautta saadaan tekniikka kuntoon, Blomqvist uskoo.
Intoa tuntuisi ihmisillä olevan.
Virvik Golfissa viime vuonna green cardin suorittaneille on myös omaa kurssitarjontaa tänä kesänä.
”Heille on tarjolla maksuttomia 1,5 tunnin kertauskursseja. Kaksi ensimmäistä kurssia on jo täynnä, ja lisäryhmiä on tulossa. Intoa tuntuisi ihmisillä olevan”, Blomqvist näkee.
Tässäkin yhteydessä taikasanoja ovat maksuttomuus tai edullisuus. Golfyhteisö siis auttaa hieman alkuun, jotta golfista tulisi elinikäinen harrastus. Se on järkevää rahankäyttöä, jos muutaman kympin panostuksella saa harrastajan parhaassa tapauksessa sitoutettua lajin pariin vuosikymmeniksi.
Blomqvist haluaisi nähdä green card -kurssien yhteydessä hieman pidemmälle suunnattuja katseita, kuin vain siihen kurssin päätteeksi saatavaan golfarin ajokorttiin.
”Jotenkin pitäisi rakentaa ohjelma, että olisi green card -kurssi, mutta siihen kuuluisi mukaan myös nämä jatko-opetukset. Mutta nykyään ihmisillä on enemmän kiireitä ja taloudellinen tilanne on haastava, niin ymmärrän senkin, ettei tämä kaikilla onnistu.”
Näistä hyvistä toimintatavoista voi ottaa mallia omaan seuraan, jos siellä mietitään aloittelevien pelaajien jatko-opetusta. Ja toukokuun alkupuolella ilmestyvässä Golflehden numerossa kerrotaan lisää tässä jutussa mainitusta kyselytutkimuksesta.
Lue seuraavaksi: Internet on pullollaan golfopetusvideoita, ja siksi uuden sukupolven golfarit tulevat valmiina alkeistunneille
Etikettiä voisi myös opettaa. Noiden parin tunnin kirjekurssien jälkeen ei osata/ymmärretä pitää pelinopeudesta kiinni. Kelloa ei soiteta, divotteja ei paikata ja kärryjä vedetään griinin yli, ynnä muuta.
Kurssin tärkein anti pitäisi olla etiketti = käyttäytyminen kentällä.
Tekniikan opetus pitäisi jättää prolle. Opetus tapahtuu rangella ja simulaattoreissa ei kentällä ”ystävällisen” kanssapelaajan toimesta.
Miksi aloittelevan miesgolfarin on kovin vaikeaa pelata kenttä lyhimmältä tiiltä?
Suunnittelin omaa golfharjoitusta erään kentän rangelle ja kysyin valmentajaa mukaan. Valmentaja sanoi ettei hän voi tulla mukaan, kun ei saa siellä valmentaa.
Eihän missään lajissa päästä lähellekkään tämän tason hulluutta.
Mitä tahansa uutta aloittavalle turvallisuuden ja hyväksynnän tunteen luominen on todella tärkeää. Tyypillisesti nuo tulevat, kun osaa käyttäytyä aikaan ja paikkaan soveltuvalla tavalla. Golfkentällä tarvittavaa käyttäytymistä opitaan siellä kentällä. MUTTA liikaa ei kannata yrittää opetella yhdellä kertaa. Näkisin järkevänä kävelyttää korttia hakevia ennen omia kierroksia vaikka niiden kummipelaajien mukana. Tulokkaalle pitäisi tällöin selittää mitä valitsee ja miksi, mitä on hyvä huomioida ja miten toimia oikein kentällä. Caddie-järjestelmää en Suomeen kaipaa, mutta siinä on ollut aikanaan hyvä seuraamisen/oppien hakemisen paikka.
Golfin säännöt ovat aivan naurettavan vaikeat, kun useita vuosia pelanneet keskustelevat kentällä siitä, mitä tulee tehdä erilaisissa tilanteissa. Johdonmukaisuus puuttuu ja poikkeuksen poikkeukset aiheuttavat harmaita hiuksia.
No nin, tätähän liitto on jo vuosia hakenut, matalalla kynnyksellä pelaamaan. Oisko pitänyt hiukan enempi miettiä jatkoa, mitä sen netistä saadun lapun kanssa kentällä tehdään. Kavereille jo vuosia puhunut, ettei uusilla golfareilla olisi asiaa kentälle, ennen kun on käynyt kokeneempien kanssa muutaman rundin seuraamassa touhuja. Todistetusti, myös sitten, että mitä on neuvottu, ne tulevat ilmi.
Tuo pallojälkien ja lyöntijälkien määrä tuntuu vaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Pakko kait alkaa uhkailemaan muutan vkon sululla keskellä kesää.
Silloin ”ennen vanhaan”,kun oli vielä oikeita Greengard kursseja,joissa oli sääntökokeet,etikettikertaukset, lyöntitestit ja pron kanssa muutama väylä,niin oli ihan hyvä lähteä kentälle.Nykyiseen matalaan aloituskynnykseen verhoiltu pelkkä rahastus aiheuttaa sitten monet murheet,paitsi rahastajille.