Hei. Olen Krister. Olen riippuvainen etäisyyskiikarista.
Moni muu käytti golfatessaan etäisyyskiikaria, joten retkahdin itsekin siihen. Tämä tapahtui noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen olin hädin tuskin pidellyt kiikaria käsissäni. Ja kuten usein näissä tapauksissa käy, oli se minullakin menoa heti ensikosketuksesta lähtien.
Tehdessäni kiikarihankintaa puheissa vilisivät argumentit siitä, kuinka se nopeuttaa, helpottaa ja kehittää peliäni. Ilman sekuntikellon lukemia olen täysin varma, ettei se ainakaan nopeuttanut peliäni. Helpottiko? Ehkä tietyissä tilanteissa, mutta viimeksi kun golfpalloa löin, tein sen mailallani enkä kiikarilla. Joiltain osin kiikari kehitti peliäni, lähinnä keskirautojen osalta.
Pelinopeus on golfin ikuinen syndrooma, joka tuskin näkee tervettä päivää koskaan. Omalta osaltani haluaisin olla vaikuttamassa nopeuden lisääntymiseen. Kiikari kädessä en voi sanoa sitä tehneeni.
Tämä johtuu siitä, että lyöntiprosessi alkaa liian usein hetkestä, kun saavun väylällä pallolle. Bägi maahan ja kiikari käteen. Etäisyyden saa “nopeasti” lippuun, griinibunkkerin etureunaan ja griinin takana oleviin puihin. Sen jälkeen alkaa muiden olosuhteiden tarkempi analysointi. Mistä päin tuulee ja kuinka lujaa? Kuinka paljon on korkeuseroa pallon ja reiän välillä? Mihin suuntaan griini tai lyöntialusta on kallellaan?
Aikaan ennen kiikaria vastaavanlainen ylitarkka analysointi loisti poissaolollaan. Koko väylän ja olosuhteiden havainnointi tuli enemmän luonnostaan. Nopean toiminnan vehkeeksi kehuttu kiikari on osoittanut vahvimman valttikorttinsa herttaässän sijaan pataseiskaksi.
Olo oli alaston ja pahimmillaan niin sekava, etten edes tiennyt millä kentällä pelasin
Pelinopeus kärsii edelleen antaessani mittoja pelikavereilleni satasen täpän päältä. Sen jälkeen pelikaverini aloittaa samanlaisen prosessin, mitä itse harrastan. Puhumattakaan siitä, että neljä pelaajaa tekee vuorollaan saman joka väylällä.
Toisaalta, en mittaa kiikarilla matkaa 20–40 metrin fiilislyönneissä, kuten jotkut tekevät. Silti se ei pese pelinopeusomatuntoani yhtään puhtaammaksi.
Tiedän, että hyvät pelaajat tietävät, kuinka pitkälle he milläkin mailalla lyövät. Kiikarin käyttö on helpottanut minua hahmottamaan paremmin, kuinka pitkälle lyön keskiraudoillani. Siitä en ole varma, onko tulokseni parantuneet tämän tiedon myötä, mutta jykevämpi tatsi minulla näihin mailoihin kuitenkin on.
Suurin kiikarin tuoma helppouselementti liittyy par 3:iin ja tilanteisiin, kun lipunpaikka ennen muuta isolla griinillä on vaikea hahmottaa. Kiikarista on myös hyötyä, jos griininpintaa ei näe kunnolla.
Olen vielä siinä vaiheessa golftaipalettani, että haluan kehittää peliäni. En koskaan kuvitellutkaan, että kiikarin myötä kierrostulokseni painuisivat jatkuvasti alle parin, mutta uskoin sen vähentävän “final scorea” edes muutamalla lyönnillä. Nyt vuosien kiikarin käytön myötä on mahdotonta sanoa, pelaisinko samanlaisia tuloksia kuin ilman kiikaria.
Kiikari tuo luottamuksen
Golfissa olen aina pitänyt siitä, että etäisyyksiä täytyy osata arvioida itse. Voi olla, että tämä juontaa juurensa aikaan, jolloin kiikareita ei vielä ollut. Tuolloin oli itse osattava arvioida matka lipulle. Nuorena poikana sain vielä “kiikariapua” isältäni, mutta hänkin teki jossain vaiheessa selväksi, että pelaajan on itse tiedettävä matka lipulle. Voin sanoa olleeni tässä asiassa varsin hyvä ennen kuin lähdin kiikareiden ohjaamalle tielle.
Pelikaverini, jotka eivät vielä ole hairahtaneet kiikareihin, tietävät usein matkan lipulle viiden metrin tarkkuudella verrattuna käyttämääni teknologiaan. Monikaan hyvä klubipelaaja ei edes pysty lyömään palloaan toistettavasti viiden metrin säteelle. Riippuvuussuhteeni kiikareihin saa koomisia piirteitä tätä ajatellessani. Käytänkö kiikaria viiden metrin tähden?
On peli mikä hyvänsä, niin itseluottamus on kaikki kaikessa. Kiikarin käyttäminen perustuu hyvin vahvasti tarkkaan tietoon etäisyyksistä. Kiikarin antamaan jääkylmään faktaan on hedelmällistä nojata koko lyöntiprosessissa. Ei pysty syyttämään ainakaan sitä, ettei tiennyt kuinka pitkälle pitäisi lyödä.
Riippuvuuteni kiikarista on perin voimakas. Kiikariaikana lähdin kerran pelaamaan ilman luottovälinettä. Olo oli alaston ja pahimmillaan niin sekava, etten edes tiennyt millä kentällä pelasin. Silloin huomasin riippuvuuteni kasvaneen liian suureksi.
Jatkossa pelatessani haluaisin saman primitiivisen tunteen, mikä minulla oli ennen kiikaria. Samaan aikaan haluan edelleen tietää etäisyydet metrin tarkkuudella. Kiikaririippuvuuteni työstäminen on aloitettava heti tällä kaudella. En halua sen ottavan peruuttamatonta yliotetta minusta.
Kiikari on hyvä apuväline oikein käytettynä ja jos peli on suhteellisen stediä. Eli tasoitus mielellään ainakin alle 10 ehkä jopa alle 5. On turhauttavaa seurata, kun tasoituksella 30 pelaava kaivaa kiikarinsa esin jokaisessa lyönnissä, vaikka matkaa olisi griinille vain parikymmentä metriä. Tuonkin mittauksen jälkeen lyönti voi jäädä 10-15 m lyhyeksi tai mennä jopa 20-30 m pitkäksi. Ilman mittaria olisi päässyt samaan tai jopa parempaan tulokseen 30-60 sekunttia nopeammin. Itselläni on mittari, mutta esim omalla kentällä se on melko tarpeeton. Vieraskentillä käytän jonkin verran uskon vahvistamiseksi. Hyöty siitä on rajallinen, kun tasoituksen ja lynt on reilusti yli 10 ja lyöntien pituudet ja onnistumset vaihtelevat paljon..
Kevät lähestyy ja pelinopeuskeskustelu pääsee taas vauhtiin… on ripeitä pelaajia, jotka ehtivät tehdä monenlaista rutiinia ja sitten on toisenlaisia.. En lähtisi kiikarin käyttöä nostamaan yleisemmin tikun nokkaan, vaikka se onkin niin näkyvää, jos syitä hitaaseen pelaamiseen TOISISTA etsitään… peace joka tapauksessa…
Olen samaa mieltä. Jos et ole lähelläkään pelihetkesi hitainta ryhmää kentällä, mitään haittaa ei aiheuta kiikarointi tai moni mukaan lisäaktiviteetti. Kun sinusta ja ryhmästäsi tulee Kentän_Hitain, pelissänne pitää jotain ripeyttää. En usko että kiikareilla on paljonkaan tekemistä asiaan.
Nyt on tulossa uusi sukupolvi, joka ei osaa käytännössä lainkaan aistinvaraista arviointia ja päätöksentekoa. Nykyjunnut mittaa joka lyönnin kiikarilla lapsesta saakka, ja tuo perinteinen arviointi jää heikolle oppimiselle. Itse voisin harkita, että junnut eivät käyttäisi kiikareita vaan opettelisivat tuon perintesen mallin osana pelaajana kehittymistä.
Hiihtokilpailussa otetaan aikaa… Golkierrokseen on määritelty etenemisnopeus, jota ei voi ylittää, mutta nämä omatoimi kellomiehet ryhmissä on ihan katastrofi.
Jos kiikari hidastaa peliä eikä tuota mitään hyötyä, sitä tosiaan ei kannata käyttää. Eikä niitä tuulia tai olosuhteitakaan kannata katsella, ellei niistä ole mitään hyötyä… Harkkaswingistä puhumattakaan.
Myös pelinopeus on monen asian summa, eikä riipu pelkästään pelaajasta itsestään, vaan koko ryhmästä. Näitä neuvojia on monenmoisia: yhden mielestä viiva pallossa aiheuttaa hidasta peliä, toisen mielestä kiikari ja kolmannen mukaan kärryt/autot aiheuttavat tulppia kentille.
Omat kokemukset kiikarin käytöstä ovat pelkästään positiivisia. Kiikarin avulla myös oppii omien lyöntiensä pituudesta. Jos esimerkiksi lyö 70 m:stä puoliswingin (esim. klo 9-3 kellotaulu mielikuvalla) ja pallo lentää 10 metriä pitkäksi, siitä oppii jotain seuraavaa kertaa varten. Ennen mittarin hankkimistä, nämä opit jäivät aika lailla mutu-tuntumiksi.
Ihan lopullista kantaa etäisyysmittareihin en ole tehnyt, mutta en panisi pahaksi, jos ne kiellettäisiin kokonaan. Menisin jopa niin pitkälle, että poistaisin kentiltä jopa paalut ym. etäisyysmerkinnät. Etäisyyden arvointi pitäisi palauttaa osaksi pelin osaamista. Tilanderin Lassi taisi joskus blogissaan esittää tällaisia mielipiteitä. Harmi, että hänen bloginsa on jostain syystä lakkautettu. Niissä oli arvokkaita näkökohtia ja niistä oppi monia golfin ”sisimpään” kuuluvia asioita.
Mittarien ja etäisyysmerkkien (ja luonnollisesti myös kenttäoppaiden, joissa mitat), voisi johtaa pelin hidastumiseen, kun seurauksena voisi olla
– pelaajat kävelisivät katsomaan miltä griini näyttää
– jalkamitalla mittailtaisiin etäisyyksiä
– pallot päätyisivät pahasti pitkiksi tai lyhyiksi tai dogleg-väylillä ”puhki”
– pallot päätyisivät edellisryhmän kintuille (tai odotettaisiin varmuuden vuoksi liiaksi)
– kotikenttäetu korostuisi ja samalla se, onko tasoitus hankitty koti- vai vieraskentillä
Mittarin käyttö tutulla kentällä ei tuota juurikaan etua, mutta oudolla kentällä erot korostuvat. Pelasin marraskuussa Thaimaassa Parichart-kentällä, jossa vesiesteiden etäisyyttä ei pystynyt mittaamaan ja cädit aloittelijoita. Oli tosi tuskaa pelata, kun monta kertaa hyvä lyönti päätyi piilovesiesteeseen
P-P on asian ytimessä. Ilman kunnollisia mittoja jahkailu lisääntyy ja arpominen tuottaa enemmän lyöntejä => kierrosajat pitenevät. Kaiken lisäksi jokainen peliinsä edes puolittaisella vakavuudella suhtautuva tekisi itselleen jonkinlaisen stroke saverin eniten pelaamistaan kentistä ja lukisi mitat sieltä.
Itselläni mittarin käyttö kertoo täsmälleen sen mitä haluankin, eli millä mailalla lyön seuraavan lyöntini. Eikä siihen kulu 10 sekuntia kauempaa ja useimmiten mittauksen pystyy tekemään toisten pelaajien lyöntivuorolla. Ei hidasta peliä, jos osaa toimia oikein, aivan kuten kaikkien muidenkin pelaamiseen liittyvien asioiden kohdalla on. Joku osaa, joku toinen ei osaa.
Itseäni kiikareiden käytössä eniten ärsyttävintä on pelaajat joilla ei ole omaa kiikaria, mutta silti ovat kysymässä: ”paljonko matka, mikä on mitta,…”.
Osta sitten se oma kiikari, ei se niin paljon maksa.
Todella hyviä kommentteja. Kyllä apuvälineet on paikallaan ja nopeuttavat peliä varsinkin, jos on omat välineet. Mittaukset ja pallon viivojen asettelu vie juuri sen verran aikaa, kun kuuluukin.
Pallojen etsiminen outista ja pallojen onkiminen vedestä ei kuulu golfkierrokseen, vaan ne tehdään omalla ajalla.
Kiikari ehdottomasti nopeuttaa peliä jos vaan sopii omaan pelitapaan. Lähes kaikki pohdinnat on itsellä normaalisti tehty ennen kuin omalle pallolle pääsee lyöntivuorosta riippumatta ja jäljellä pallon makuun arviointi ja tarkka etäisyys. Ja sitten menoksi.
Kaikkien kannattaisi opetella valmistautuminen ennen kuin on omalla pallolla oli kiikaria tai ei, ainakin silloin kun pallo ok paikassa, pahat raffit ja metsät eri juttu. Ei ole vaikeata ja sujuvoittaa peliä valtavasti. Energian pallolla voi sitten käyttää lyöntisuoritukseen :).
Ehkä tullut edellisissä kommenteissa, mutta jos on mennyt ohi, niin hyvä vinkki
KUN ODOTAT PELIKAVERIN LYÖNTIÄ, VOIT SAMALLA MITATA MATKAN LIPULLE JA MATKAN OMAAN PELLOON – JOLLOIN VÄHENNYSLASKULLA ON MATKA TIEDOSSA KUN TULET PALLOLLE … JA OLET EHTINYT POHTIA MAILAN JA PELISUUNNITELMAN VALMIIKSI
Voit myös vilkaista kelloa ranteessa ja gps antaa mitan parin metrin tarkkuudella.
Golfkellokin on aika kätevä vaikkei merkittävästi nopeampi verrattuna kiikariin. GPS-mitta on yleensä oikein edellyttäen, että griini on oikeassa paikassa. Kello antaa mitan griini keskelle (+ eteen ja taakse), muttei tiedä lipun sijaintia (griinit voivat olla syvyyssuunnassa yli 50m pitkiä).
Myös layoutit saa kellosta, jos osaa etsiä, mutta sivusta seuranneena layoutin etsiminen ei onnistu tai vie aikaa. Lisäksi etäisyyttä edelliseen ryhmään väylällä ei GPS pysty kertomaan.
Sitä paitsi +/- 5m on melko paljon, vaikka sitä arkkelissa väheksyttiin. Jos esimerkiksi on lyömässä bunkkerin yli ja lippu griini alussa, 5m vajaa jää bunkkeriin ja 5m yli vierii 3 putin päähän. Jos lisäksi sama ”väheksyvä” suhtautuminen liittyy muihinkin osa-alueisiin (tuulen suunta, griinin nopeus, tähtääminen, harkkaswingi, jne) seurauksena on yksi ylimääräinen lyönti per väylä eli tulos +10 sijaan +28. Minusta sillä on merkitystä ja mieluummin pyrin +10 tulokseen käyttäen kohtuudella kaikkia mahdollisia keinoja (samalla kuitenkin huolehtien omasta pelinopeudesta).
Kellosta vilkaisu on kyllä rehellisyyden nimissä selvästi nopeampi toimi kuin kiikarin kaivelu, tähtäily ja palautus bägiin…. Mutta pointti onkin: Oletko sen hetken tilanteen hitain peliryhmä, eli edelläsi on min. 1 tyhjä väylä. Jos et ole, aikaa on tehdä vaikka mitä kivaa ilman muiden kärsimistä.
Ja viimeiseen kappaleesi rankkaan yleistykseen – mainitsemasi hutiloiden tehtyjen lyöntien määrän kasvu per reikäväli tulee desimaaleina eikä kokonaisina lyönteinä 😉
Golfkellot ovat epätarkkoja ja oman kolmen eri kellon kokemuksellani antavat samastakin paikasta eri päivinä monta metriä eri mitan. Datan tarkkuus on myös ongelma, kuten P-P jo kertoikin. Omallakin kotikentälläni ”kellosta” puuttuu useita bunkkereita ja lätäköitä.
Vieraskentällä kello ja laseri täydentävät toisiaan, mutta jos pitää valita, niin kello jää aina kakkoseksi.
Siksi olenkin ostanut laatua.Kellosta näkee myös kätevästi mitä kello on:)
Hitaudesta on puhuttu ja tässä kommentoidaan kiikarin osuutta hitauteen.
Oma 5c asiaan:
Kiikari tai sen puute ei ole juuri minkäänlainen syy hitauteen, monia muita parempia syitä on. Vai onko 2h 20min kierrosaika kiikaria käyttäen ilman juoksuaskelia jonkun mielestä hidas aika kahden kiikaripelaajan ryhmälle. Sellainen on normivauhtimme hyvänä pelipäivänä tyhjällä kentällä kahden pienitasoituksellisen ja ripeäasti kävelevän ominaisuuksilla.
Hitauskokemus tulee aina siitä, että toiset pelaa meidän ryhmää hitaammin – ja ollaan kohtuullisia – eli ne jotka pelaa kohtuuttoman hitaasti. Voin luvata että meidän pelinopeudella aika harva nopeamminkaan pelaa, joten kokemusta on!
Mielestäni edellämenevien hitaus ja havainnot hitaudesta pitää myös laittaa suhteessa kokonaiskentän runkonopeuteen. Joku ryhmä on aina se hetken hitain ja se ongelman peräänsä aiheuttaa. Jonossa mennessä alkaakin olla sama vaikka välillä tekee työasioita tai somettaa kiikaroinnin lisäksi, se ei oman peliryhmän asemaa jonossa muuta. Ohittelut toimii joskus, mutta ei jos hitaus majailee 6-7 väylää edelläsi, ei se kierrosta sinä päivänä nopeuta. Paras lääke hitauteen on aktiivinen seriffitoiminta, eli valvojat ohjaa kulloistakin hitainta ryhmää toimimaan ripeämmin, vaikka splittamalla ryhmän.
@bogiman: Kellon hyväkään laatu ei auta, jos sille tuotettu data on puutteellista tai virheellistä 😉
Aikoinaan laitoin kellon valmistajalle tietoa, että kentän ysit on väärin päin ja bunkkereita ei näy ollenkaan. Meni vajaat kaksi viikkoa, kun ysit oli oikein päin ja bunkkerit löytyivät kellosta.
Omastani en ole noita puutteita,tai virheitä löytänyt…
Kovin mittaillaan ja sitten lyodaan ihan jonnekkin muualle. Naurettavinta kun ollaan noin 40 metria lipusta ja kaivetaan kiikarit esille. Olen sita mielta, etta golf on peli mihin kuuluu pelaajan arviointikyky ilman mitaan muita apuja kuin kentan 100 m ja 150 m mittapisteet. Mun niiden tulee olla tarkat. Itse en kayta mitaan muita apuja. Joskus jos on vieraalla kentalla ja mittamerkit ei tunnu luotettavalta ja joku kattelee mittoja kellosta niin voin kysella vertailuksi. NynnyTour PGAllakin kiellettiin greenien tarkat kartat eli Green Reading Books, mika on oikein. Katso itse paikan paalla breikit ja nopeudet. SE ON GOLFFIA. Sama on caddien rooli pelissa, pitaisi kieltaa kaikenlainen peliin liittyva konsultointi caddien kanssa, caddie kantakoon mailat ja ojentakoon/ottakoon mailan vastaan seka puhdistakoon, ei muuta. Bobby Jones, The Greatest Golfer Ever, sanoi etta on kaksi eri golffia, Tour golf ja Klubi golf, taysin eri juttuja. Miksi nain annetaan olla?
Menee toiston puolelle, mutta tarkkojen mittojen puuttuminen johtaa hitaaseen peliin. Yritä ymmärtää se.
Tama on kylla ihan alytonta: ”Pelinopeus on golfin ikuinen syndrooma, joka tuskin näkee tervettä päivää koskaan. Omalta osaltani haluaisin olla vaikuttamassa nopeuden lisääntymiseen” Golf on peli jota pelataan huolellisesti. Kaiken maailman hataily pilaa kierroksen. Jouheva pelaaminen on taysin eri kuin hataily. Jos ei oo aikaa pelata niin ala sitten pelaa. 4h 15 minuuttia on ihan ok kierrosaika ja jos se on liikaa niin olet vaarassa lajissa. Tee jotain muuta. En rupea hosumaan sen takia et kentalla on joitakin joilla ei ole aikaa peliin.
4h 15 minuuttia on käsittämättömän hidas golfkierros neljänkin ryhmällä. Minulla menee niissä porukoissa, joissa pelaan vähintään puoli tuntia vähemmän aikaa, vaikka kaikilla on vähintään kello ja useimmilla kiikarikin, eikä kukaan hosu.
Jos ei pysty alle neljän tunnin kierrokseen, niin on valinnut väärän harrastuksen ja tulisi valita harrastus, jossa varataan jokin määrätty aika, joka alkaa ja loppuu tietyllä kellonlyömällä.
Mennään aivan ohi aiheen, mutta täysin samaa mieltä. Briteissä 3:45 on sopiva aika neljän ryhmälle, jota ei pitäisi ylittää, miksi ei siis Suomessakin? Ja jos se tuntuu mahdottomalta, niin neljän tunnin aika olisi vielä ihan siedettävä, kaikki siitä yli on etanavauhtia. Jos kävely ei luonnistu, niin golfautoa saa käyttää.
Täältä löytyy lisää eli 596 viestiä tähän ikuisuus aiheeseen liittyen, mukavia lukuhetkiä.
https://golfpiste.com/forum/aihe/hidas-pelaaminen-2/
Jos 4 tuntia 15 minuuttia menee kierrokseen, niin kenelläkään ei ole silloin sanomista. Jos on, niin Golfkenttä on aivan väärä paikka.
Tässäkin kommenttiketjussa kaksi eri henkilöä ovat ilmaisseet halunsa sanoa, joten mihin perustat tyhjänpäiväisen väitteesi? Tavanomaisella golfkentällä neljän keskinkertaisella kuntopohjalla varustetun pelaajan ryhmän tulisi selviytyä kierroksestaan alle neljän tunnin ilman minkäänlaista hosumista.
4h15min ei ole perusteltu koskaan harjoituskierroksen ajaksi, se on naurettavan hidas pelivauhti – jos siirtymiä on paljon ja mäkinen kenttä niin neljän pelaajan ryhmä voi 4h saada kulumaan normipelillä jos edessä ei töpeksitä ja hidastella.
Ihmiselle pitääkin nyt sanoa jämäkästi, että jos sinulla ryhminesi menee 4h 15min kierrokseen se voikin olla niin päin että Golfkenttä saattaa olla sinulle väärä tai ainakin liian haastava paikka. Ota auto jos jalka ei liiku enää. Päästä ainakin sitten herkästi muut ohi, kun töpeksit siellä muita hidastamassa.
Onko porukkaa laitettu jäähylle forumilta vai mistä näin vilkasta keskustelua juttujen alla, forumilla erittäin hiljaista…
Kyllä tännekin pitää kirjautua, muuten ei pääse kommentoimaan.
Laitetaan vähän laskukaavaa tähän, niin saadaan jotain perspektiiviä asiaan. Oletetaan seuraavaa: kenttien keskimitta 6000m. Väylän keskimitta näin 333,33m. Alle 60v mies kävelee keskimäärin 1,4m/s kertoo google, oletetaan bägiä kantavan tai työntävän nopeudeksi vaikka 1,3m/s. Tällöin väylän kävelyvauhdiksi saadaan 4min pyöristäen. Jos pelaaja lyö vähän sivuttain ja väylästä saadaan mitaksi 400m, niin kävelyvauhti on suunnilleen 5min.
Eli pelaajalla menee 5min kävellä normaalia tahtia väylä.
Seuraavaksi lyönnit. Sanotaan nyt helppo pyörä luku 90 lyövä lyö 5 kertaa per väylä. Vaikea arvioida jokaisen rituaaleja, joten aikaa on vaikea mitata tarkasti. Heitetään nyt keskiarvoksi 30sek/lyönti. Tämä sisältää sen, että kun vuorosi tulee, kävelet kohdalle ja lyöt. Ei oteta vielä huomioon muiden odottelua. Aikaa menee siis 2,5min per väylä.
Odotusta syntyy useimmiten tiiboksissa ja greenillä. 4 pelaajalla menee tiiboksissa 1.5min odotteluun ja siitä 30sek oma lyönti. Tämä on mielestäni haaveajattelua, mutta menkööt. Greenillä mututuntumassa sama. Pyöristetään kumpikin 2min, omakohtaisen kokemuksen perusteella. Väylällä odottelua minuutti. Odottelua siis 2+2+1=5min.
Ei oteta huomioon tässä pallojen etsimistä metsistä yms. koska vaihtelee pelaajittain. Lisätkää laskukaavaan kohtia, jos koette niin. Näin näkisin oman kierrokseni etenevän. Yhteenlaskettuna siis 5 + 2,5 + 5 = 12,5min/väylä * 18= 3h45min kierros. Eli aika osuvasti kyllä laskettu, joskus nopeammin, joskus hitaammin.
Tästä voi jokainen miettiä, miten saadaan lisättyä kierrokseen 30min, jotta päästään 4h15min. Löntystelyä, odottelua vai sitä, että ei olla valmiina? Itse olen alle 4h puolestapuhuja. Onnistuu aika helposti, kuten yllä osoitin.