Golfille kolmas kerta moderneissa olympialaisssa sanoi toden.
Kelataanpa ajassa reilut kahdeksan vuotta taaksepäin. Golf oli tekemässä paluuta olympiaperheeseen Rion kisoissa, mutta laji ei oikein vielä itse tiennyt, miten se asemoisi itsensä. Zika-virus jylläsi Etelä-Amerikassa ja sen varjolla moni maailmanhuippu jätti kisat väliin. Myös esimerkiksi Jason Day, joka jälkeen päin on sanonut katuvansa valintaansa. Osa isoista staroista sanoi suoraan, ettei pidä kisaa niin arvokkaana, että osallistuisi.
Se on ollutta ja mennyttä. Jo Tokiossa olivat mukana kaikki paikkansa lunastaneet, vaikka silloinkin kisafiilistä runteli virus, tällä kertaa covid-19, ja kisa pelattiin tyhjille katsomoille.
Riossa ja Tokiossa golf lunasti paikkansa olympiaperheessä, mutta vasta Pariisissa miesten golfturnaus oli sellaista urheilun juhlaa, jota urheilun olympialaisissa kuuluu ollakin. Suuri kiitos kuuluu yleisölle, joka loi kisapaikalle mahtavan tunnelman ja osoitti, että golfilla todella on paikkansa viiden renkaan kisoissa.
Pariisissa katsomot ovat pursunneet väkeä ja se on heijastunut pelaajiin. Ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan moni heistä pääsi edustamaan omaa maataan ilman huolia siitä, paljonko dollareita kilahtaa tilille. Ei tarvitse torailla toisten kiertueiden pelaajille, eikä laskea ranking-pisteitä.
Nyt ei nimittäin pelattu rahasta. Nyt pelattiin kunniasta ja mahdollisuudesta kiinnittää oma nimi osaksi pitkää olympiahistoriaa. Maailmanhuiputkin näyttävät ymmärtäneen nyt konkreettisesti, miten harvinainen mahdollisuus olympianäyttämö on. Kilpailu käydään kerran neljässä vuodessa. Majoreita, niin hienoja kuin ne ovatkin, pelataan neljä vuodessa.
Rory McIlroy tiivisti asian hienosta sanomalla, että niissä kahdessa turnauksessa, jossa kilpailun elementti on puhtaimmillaan, ei pelata rahasta. Sillä raha on urheilussa sittenkin sivuosassa.
Golfarit pääsivät hetkeksi pois omasta kuplastaan ja osaksi suurta urheiluperhettä. Sinne heidät otettiin ilolla vastaan. Hetken he olivat kansakuntiensa kaapin päällä. Suurissa sanomalehdissä ja ihan normitelkkarissa, ei maksukanavien takana, josta heidän tekemisiään seuraa vain lajiväki, joskin toki suuri sellainen.
Golfille olympiagolf on parasta mahdollista mainosta. Sen huomasin minäkin, kun moni lajia hyvin vähän seuraava ystäväni kyseli kisasta ja lajista yhtä ja toista sekä kisan alla että sen aikana.
”Siis pelaako ne aina neljä päivää? Aika rankkaa. Miten siinä jaksaa keskittyä”, totesi eräs.
”On toi armotonta, kun yhteen reikään voi kariutua koko päivän tulos”, havahtui toinen.
”Siis vitsi noi on hyviä! Miten ne voi lyödä noin tarkasti? Ihan älytöntä”, pohti kolmas.
Kaikista heistä heijastui aito into golfia ja sen vaatimuksia kohtaan sekä kunnioitus huippupelaajia kohtaan. Golfista nimittäin tuli yhtäkkiä urheilua.