Ennen klubitalolla viihdyttiin iltaan asti. Nyt se on monelle pelkkä oveton lähtöpiste. Onko golfyhteisöllisyys katoamassa vai muuttamassa vain muotoaan?
Golfin klubikulttuuri on perinteisesti ollut muutakin kuin pelaamista: se on toiminut myös sosiaalisena verkostona, johon kuuluvat yhteiset illanvietot, tanssiaiset, talkootyöt ja vahva klubihenki. Alkujaan brittiläisistä esikuvista omaksuttu toimintatapa sai Suomessa oman sävynsä, mutta onko se enää tätä päivää?
Laji rantautui Suomeen yli 90 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen kenttä avattiin Helsingin Taliin. Golf veti puoleensa eliittiä, joka loi pohjan suomalaiselle klubikulttuurille. Kenttiä oli 80-luvulle saakka vain suurimmissa kaupungeissa, ja aktiivisimmat pelaajat kävivät säännöllisesti eri paikkakunnilla avoimissa kilpailuissa tuoden mukanaan vivahteita oman seuransa klubikulttuurista. Jäsenyys ei ollut vain tie pelioikeuteen, vaan elämäntapa. Seurojen liittymismaksu oli monella kentällä suhteellisen korkea, ja sillä haluttiin osoittaa, miten tärkeä asia golfyhteisön jäsenyys on. Pelaaminen ja seurustelu kulkivat käsi kädessä. Kierroksen jälkeen klubitalolla saatettiin viipyä pitkäänkin – toisen ihmisen kohtaaminen oli kuin tämän päivän sosiaalinen media.
Golfin demokratisoituminen muutti yhteisöä
Klubikulttuuri koki ison muutoksen 1990-luvulla, kun harrastajamäärä kasvoi uusien kenttien myötä tuntuvasti. Golf harrastuksena alkoi demokratisoitua, ja klubeihin liittyi aiempaa enemmän ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Tulokkaat näkivät golfseuran pikemminkin palveluna kuin yhteisönä. Kun kentille tuli nopeaan tahtiin uusia harrastajia, pelaajilla ei ollut mahdollisuutta tutustua toisiinsa yhtä syvällisesti kuin aiempina vuosikymmeninä. Tämä heijastui suoraan myös yhteisöllisyyden muutokseen.
Tällä vuosituhannella vakiintuneet käytännöt ovat muuttaneet kentillä muotoaan. Osakkeen omistusta ei enää pidetä yhtä tärkeänä, ja aktiivinen osallistuminen klubin toimintaan ei houkuttele entiseen tapaan. Digitaalisuus on muuttanut sekä viestintää että yhteisöllisyyden kokemista. Enää ei tarvitse käydä klubitalolla vaihtamassa pelikavereiden kanssa kuulumisia, kun siihen löytyy helpompia ja aikaa säästäviä tapoja.
Vähemmän haravointia, enemmän joustavuutta
Nykyisin klubikulttuuri ei seuraa enää yhtä mallia. Kenttien ja seurojen välillä on suuria eroja siinä, millaista toimintaa ne järjestävät ja millaista yhteisöllisyyttä ne rakentavat. Joillakin kentillä harava saattaa heilua talkoissa kerran kuussa, kun taas jossain pidetään vain yhdet kevättalkoot kentän avaamista edeltävänä päivänä. Toisilla klubeilla eletään yhä perinteisen klubihengen mukaan – järjestetään kisaviikonloppuja, juhlia ja retkiä – kun taas toisilla painotus on lähinnä sujuvassa pelikokemuksessa ilman yhteisöllisiä velvoitteita.
Nykyään yhä useampi golfari kokee olevansa ennen kaikkea asiakas.
Kilpaileminen on vähentynyt, mutta kilpailemisen tarjoamaa jännitystä haetaan muun muassa oman peliporukan sisäisissä kisoissa. Menneinä vuosina tasoitusta oli mahdollista pudottaa vain kilpailuissa, joka osaltaan piti henkilökohtaisten kisojen osallistujamäärät korkeina. Tämän päivän klubikulttuurille ominaista on osallistua scramblen kaltaisiin joukkuekisoihin, joissa rentous ja tiimihenki korvaavat yksilösuorituksen paineet.
Identiteetin uusi määritelmä
Yksi merkittävä muutos on pelaajien tapa hahmottaa oma suhteensa seuraan. Siinä missä aiemmin jäsenyys oli identiteettikysymys ja tiivis yhteys klubiin tärkeä osa harrastusta, nykyään yhä useampi golfari kokee olevansa ennen kaikkea asiakas. Pelaamiseen halutaan joustavuutta, mieluiten ilman sitoutumista. Tämä ajattelutapa muuttaa väistämättä myös klubikulttuurin sisältöä ja merkitystä.
Talkoot ovat olleet yksi näkyvimmistä ja konkreettisimmista tavoista elää todeksi klubikulttuuria golfkentillä. Kuva: Kankaisten Golfpuisto
Yhteisöllisyyden rakentamista haastaa myös ajankäytön pirstaloituminen ja muutokset työelämässä. Pelaajat käyvät kentillä eri aikaan päivästä ja viikon eri hetkinä, eivätkä he välttämättä kohtaa toisiaan. Kun yhteistä rytmiä ei ole, on myös vaikeampi synnyttää pysyviä kontakteja. Monet kohtaamiset jäävät tervehtimisen tasolle. Ennen klubitalo toimi tapaamispaikkana, nyt se voi monelle olla vain lähtö- ja saapumispaikka. Eikä aina sitäkään. Ajanvarausapplikaation avulla pelaaja voi kuitata itsensä kentälle omasta puhelimesta, jolloin klubin ovesta ei ole välttämätöntä astua sisään.
Monimuotoisempi jäsenistö, monimuotoisempi yhteisö
Golfseurojen jäsenistö on myös monimuotoistunut. Mukana on enemmän naisia, junioreita, senioreita ja satunnaisia harrastajia, joilla kullakin on erilaisia odotuksia seuratoiminnan ja yhteisön suhteen. Klubin yhteisöllisyys ei rakennu enää yhden muotin mukaan, vaan vaatii kykyä tunnistaa erilaisia osallistumisen tapoja ja elämäntilanteita. Ne kaikki ovat tasavertaisia golfyhteisöjen ylläpitämisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Jokaisella on oikeus harrastaa golfia itselleen parhaiten sopivalla tavalla.
Golfin klubikulttuuri elää edelleen, mutta se ei näyttäydy enää samanlaisena kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Se ei välttämättä tarkoita suuria juhlia tai viikoittaisia kokoontumisia, vaan arkisempaa yhdessäoloa, viestittelyä pelikavereiden kesken ja satunnaisia tapahtumia, jotka puhuttelevat eri pelaajaryhmiä.
Yhteisöllisyys ei ole kadonnut, mutta sen muodot ovat uudistuneet, kuten ihmisten arjessa yleensäkin. Golfklubien on tärkeää tunnistaa nämä uudet tavat kuulua ja osallistua – ja tarjota niille tilaa. Näin klubikulttuuri säilyy elinvoimaisena, vaikka sen tunnuspiirteet muuttuvat ajassa.
Lue seuraavaksi: Miksi onnistumisen ja hyvän kierroksen toistaminen on golfissa niin vaikeaa?
Kun joka kaudelle hinnat nousee 10 prosenttia,niin kyllä ne omat eväät maistuu,eikä sinne klubille ole juuri asiaa..
Isein klubiravi tolan hintataso on aivan älytön. Esim 0,5l purkki olutta, joka kaupassa maksaa n. 3 euroa, maksaa helposti 9 euroa. Jääkahvi, joka marketissa maksaa 1,5 euroa maksaa 4,5 euroa. Mieluummin otan samat tuotteet mukaan, kuin ostaisin ne klubilta. Jos hintaero olisi maltillisempi, voisi tuotteen ostaa klubilta tai välikioskilta kierroksen aikana mukaan, nyt ei todellakaan. Itse en ainakaan suostu maksamaan tuollaista ylihintaa vain siksi, että myyntipaikkana on golf klubi. He eivät laita mitään lisäarvoa tuotetta myydessän.
Missä klubilla mahtaa olla tällainen tilanne? Ainakin niissä missä itse pelaan saa kyllä hyvin rahalle vastinetta. Mutta itse otsikon aiheesta: kyllä individualismi on ajanut ohi kaiken yhteisöllisyyden. Heti mulle kaikki nyt -kulttuuri on vallitseva. Näkyy ihan kaikessa. Ennen kaikki oli paremmin…
Parantumattomana introverttina pidän kehitystä positiivisena. Nettivaraus ja lähdön vahvistaminen sovelluksessa ovat paras keksintö sitten tulitikkujen. Ei tarvitse lässyttää tyhjänpäiväisyyksiä puolituttujen kanssa eikä tervehtiä idioottia toimaria ohikulkiessaan. Pelikavereistakin olen melkein päässyt eroon, koska useimmat peruvat lähtöaikansa kun näkevät minun ilmoittautuneen samaan lähtöön. Siistiä.
Individualismi vs yhteisöllisyys on toki laaja aihe josta voisi tehdä vaikka kuinkakin monta väitöskirjaa, etenkin täällä Suomessa. Golfia 90-luvulta lähtien pelanneena voin sanoa, että välillä kaipaan vanhoja aikoja kun oli ns klubitapahtumia ja sitä tunnetta että (lähes) kaikki tunsi toisensa klubilla. Mahdollisuudet tehdä tuttavuuksia, jopa merkittäviä ystävyyksiäkin, tuntuivat huomattavasti helpommilta parikymmentä vuotta sitten. Nyt eletään aikaa jolloin kaikki eivät aina tervehdi, joskus ihmiset siirtävät lähtöjään ihan vain sen vuoksi että eivät saisi mitään muuta peliseuraa, ja yleinen etiketin noudattaminenkin on välillä haasteellista joillekin (suurimmaksi osin ei, mutta nousevassa määrin).
TOISAALTA
Muistan myös klubikulttuurin niin sanotun ylimielisyyden, elitismin ja ajoittaisen sovinisminkin. Muistan kuinka juniorivuosinani klubilla oli paljon varakkaita senioreita jotka halusivat välttää nuorempaa sukupolvea kuin ruttoa ikänään. Naisiakin piti välttää, paitsi jos sopivat silmille katseltavaksi, mutta ei kuitenkaan pelikavereiksi. Kuten yhteiskunnassa yleisemminkin, niin myös golfkentälläkin oli aikoinaan myös paljon vähemmän ymmärrystä tai empatiaa tasa-arvolle.
Vaikka ei klubin kilpailuihin ja muihin tapahtumiin osallistuisikaan, sen ravintolapalveluiden käytön pitää kuulua jokaisen pelaajan ohjelmaan. Itse varaan peliaikani aina niin, että syön klubiravintolassa joko ennen tai jälkeen pelikierroksen tai rangella käynnin. Syöminen ja 19. reiän juominen ovat sekä pelaajille että klubille / golfyhtiölle win-win.
Tässä vaatimuksessa nyt ei ollut mitää järkeä. Turha edes avata asiaa.
Vessa ja vesipiste riittäisi ihan hyvin.
Pareton 20/80 pätee tähänkin asiaan. Kun kuulut aina siihen 20% joka tekee 80% tuloksesta, niin ei se pitkässä juoksussa motivoi antaa yhteisölle, joka ei anna takaisin. Yhteisöllisyyttä kaipaavien kannattaisi siis katsoa peiliin ja miettiä onko ongelma sittenkin heissä, eikä ”itsekkäissä yksilöissä” – moni itseään epäitsekkäänä pitävä on todellisyydessa se yhteisön itsekkäin osapuoli.
Taitaa golf olla nykyisin yksi halvimmista harrastuksista,joten on kaikki pa-moukat kentillä.