Vihreän saaren pohjoisosissa on golfarin vaikea olla viihtymättä.
Irlantilaiseen kansaluonteeseen ei kuulu ujostelu, kun on kyse rakkaasta kotimaasta. Irlantilaiset, niin siellä edelleen asuvat kuin muualle muuttaneet, joita on moninkertainen määrä 6,5 miljoonaan saarella asuvaan verrattuna, rakastavat kotisaartaan ja antavat sen kuulua. Vähintäänkin maan kansallispäivän, St. Patrick’s Dayn, juhlinnan aikaan vihreä väri, neliapilat ja leprekaunit tulevat tutuiksi ihmisille ympäri maailmaa. Huomioiden maan koon Irlanti tunnetaan poikkeuksellisen hyvin.
Golfin suhteen irlantilaiset eivät kuitenkaan ole onnistuneet nostamaan maataan aivan yhtä näkyvästi kartalle kuin naapurinsa Skotlanti. Olisi väärin väittää, ettei Irlantia golfkohteena tunnettaisi ja arvostettaisi, mutta yhtä perusteetonta olisi väittää, että sen arvo golfarin aarreaittana laajasti ymmärrettäisiin.
Golfpisteen matkailukyselyn tulokset heijastelevat hyvin niitä mielikuvia, joita ainakin suomalaisilla golfmatkailijoilla Britteinsaarten kenttätarjonnasta on. Suomalaiset reissaavat huomattavasti useammin golflomalle Skotlantiin tai Englantiin kuin Irlantiin. Pelaamisen hintatason ja ylitsepursuavan kenttätarjonnan huomioon ottaen Irlannin arvostuksen golfkohteena pitäisi olla Suomessakin aivan toista luokkaa.
Irlannissa on lähes 500 golfkenttää. Niistä 58 on aitoja links-kenttiä, true linksejä. Monilla niistä golfia on pelattu pitkälti toistasataa vuotta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Skotlannissa aitoja linksejä on 84, Englannissa 53, Manner-Euroopassa 14 ja Yhdysvalloissa vain viisi. Links-intoilijoille Irlanti on siis syystäkin pyhää maaperää.
Ballyliffin Old Links sijaitsee monien muiden vanhojen linksien tapaan aivan rantaviivan kupeessa.
True links -status ei tietenkään vielä automaattisesti tarkoita erinomaista golfkenttää. Usein niin kuitenkin on. Parhaiden golfkenttien listoilla aidot linksit tapaavat miehittää suuren osan kärkisijoista.
True linkseillä huokuvat pitkät perinteet sekä armoton ja koruttoman kaunis luonto saavat golfarin ymmärtämään oman kokonsa suhteessa tähän hienoon lajiin ja sen hienoimpiin pelipaikkoihin. Tuloksen laskeminen unohtuu kuin itsestään, kun oman taidon rajat tulevat nopeasti vastaan näillä ikonisilla merenrantakentillä.
Pelinautintoa se ei kuitenkaan vähennä. Päinvastoin. Leikkisyys, ennakoimattomuus ja jopa ajoittainen epäreiluus muuttavat pelin reunaehtoja kyllä tuntuvasti, mutta linkseillä golf on enemmän peli kuin missään muualla. Golfia on suorittamisen sijaan pelattava mukautumalla kentän ja luonnon tarjoamiin haasteisiin. Jos pelistä selviytyy edes puolittain kunnialla, on onnistumisen tunne palkinto, jota ei unohda.
Jos links-golf ei kuitenkaan houkuta tai se syystä tai toisesta tuntuu liian haastavalta, riittää Irlannissa puisto- ja jopa metsäkenttiä, joiden parhaimmisto on maailmanluokkaa. Vihreän saaren puistokentistä muun muassa Mount Juliet, Druids Glen, K Club, Carton House ja Adare Manor nousevat kenttärankingeissa syystäkin korkealle.
Irlannin laajaa ja kaikkialle ulottuvaa kenttätarjontaa tai edes kohtuullista osaa siitä on mahdotonta ottaa kerralla haltuun. Omatoimimatkailijalle hyvin sopiva saari tarjoaa kuitenkin lukemattomia mahdollisuuksia golfloman tukikohdaksi. Pelattavaa löytyy lyhyen ajomatkan päästä joka puolelta Irlantia.
Sade ei säikäytä irlantilaiskatsojia. Kuva Irish Openista Royal Portrushissa vuonna 2012.
Golflehti vieraili vihreän saaren pohjoisosissa, sekä harvaan asutun Irlannin että Iso-Britanniaan kuuluvan Pohjois-Irlannin puolella tutustumassa alueen kenttäklassikoihin. Juuri pohjoisrannikolta löytyy vahva valikoima myös saaren parhaita links-kenttiä.
Pohjoinen rannikkoseutu ja erityisesti Pohjois-Irlanti kerää tänä kesänä myös huippugolfin huomion The Open Championshipin palatessa Royal Portrushiin peräti 68 vuoden mittaiseksi venyneen tauon jälkeen. Irlannille kyseessä on suurempi asia kuin moni osaa ajatella.
Kilpagolfin seuraamisella on saarella pitkät perinteet. Kun Irish Open edellisen kerran pelattiin samaisella Royal Portrushin kentällä, myytiin kaikki kisan pääsyliput loppuun ensimmäistä kertaa Euroopan kiertueen historiassa. Samoin kävi The Openin kanssa. Kaikki tapahtuman liput, harjoituspäivät mukaan lukien, vietiin käsistä pikavauhtia.
Irlannin pohjoisosien ja Pohjois-Irlannin infrastruktuurille The Open on suuri haaste. Tieverkosto ja majoituskapasiteetti ovat kisaviikon aikana lujilla. Moni paikallinen tekee hyvän tilin vuokraamalla asuntonsa pelaajien tai katsojien käyttöön. Se onkin välttämätöntä, sillä muuten lähialueen vuodepaikat loppuisivat kesken.
Pohjoisen Irlannin golfmatkailulle The Open on ollut piristysruiske, joka tulee vaikuttamaan vielä pitkään. Nimekkäimmät kentät se on saanut nostamaan green fee -hintojaan, mutta niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, hinnankorotukset johtuvat enemmän houkuttelevuuden lisäämisestä kuin ahneudesta. Etenkin amerikkalaiset turistit haluavat pelata golflomallaan vain maineikkaimpia golfkenttiä, ja yksi selvimmistä kentän tason mittareista on green feen hinta. Alle sadan euron hintainen green fee kielii yhdysvaltalaisturisteille keskinkertaisesta ja siten ei niin kiinnostavasta kentästä, jonka sijaan taalat kiikutetaan mielellään muualle.
Kenttien onkin siksi järkevämpää mieluummin yli- kuin alihinnoitella tuotteensa. Onneksi monille kentille on saatavissa erilaisia pelipaketteja esimerkiksi hotellien kautta.
Brexitin hakiessa muotoaan ja aikatauluaan on raja Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä toistaiseksi vain viiva kartoissa. Autoteillä, jotka ovat Irlannissa ja etenkin sen pohjoisosissa hämmentävän kapeita ja mutkaisia – mikä ei kuitenkaan estä paikallisia ajamasta niillä roisia ylinopeutta – maan vaihtumisen huomaa vain nopeuskylteistä. Irlannin puolella nopeudet ilmoitetaan kilometreinä tunnissa, brittiläisellä puolella pidetään kiinni mailijärjestelmästä. Se on omiaan sotkemaan kuljettajan nopeudentajun.
Ajaminen Britteinsaarilla on kuitenkin helpompaa kuin voisi ajatella. Parissa tunnissa aivot kääntyvät oikeaan asentoon, ja muutaman päivän päästä meno tuntuu jo täysin luonnolliselta. Teillä on loputtoman paljon kiertoliittymiä, jotka helpottavat risteyksissä ajamista huomattavasti. Automaattivaihteisto on kuitenkin erittäin suositeltava valinta, ellei halua harjoittaa vasemman kätensä ontuvaa motoriikkaa.
Toinen seikka, josta rajan ylittämisen sivumennen huomaa, on hintataso. Pohjois-Irlanti on punnasta johtuen selkeästi kalliimpi kuin euro-järjestelmässä mukana oleva Irlanti.
Monelle Irlannin matkan suurin kysymysmerkki on sää – saarellahan kuulemma tuulee ja sataa aina. Se pitää osin paikkansa, sillä Atlantin pieksemissä länsiosissa sadepäiviä voi olla vuodessa yli 220. Kaksi kolmasosaa sadehavainnoista ei kuitenkaan ole edes kunnolla mitattavissa, ja yhtä nopeasti kuin sadepilvi tai puhuri paikalle ilmestyy, se myös usein jatkaa matkaansa.
Tuuli ja sadekuurot kuuluvat erottamattomasti Irlantiin, mutta niitä on turha pelätä. Säätila vaihtuu usein, mutta hyvin harvoin myräkät estävät pelaamisen. On toki sanottava, että Suomen leudoissa tuulissa pelaamaan tottuneille golfareille Irlannin tuulet tarjoavat takuulla tuntuvasti haasteita. Tuulta ei kuitenkaan kannata arkailla, eikä sitä vastaan kannata taistella. Sopivan nöyrällä asenteella kentällä pärjää puhurissakin.
Royal Portrush
Dunluce Links & Valley Links
Koko Irlannin saaren ainoa The Open Championshipiä isännöinyt kenttä, Royal Portrush, on Belfastin pohjoispuolisen alueen tunnetuin golfkeskus. Kenttiä on kaksi, joista Open-areenana toimiva Dunluce Links on ehdoton ykköskenttä.
”Tuulen suunta vaikuttaa paljon pelaamiseen. Harjoituspäivinä kenttä tuntui ihan hemmetin vaikealta, ja kaikki pelikaverit sanoivat samaa. Mutta kisassa tuuli eri suunnasta ja se oli ihan tehtävissä”, luonnehtii Mikko Ilonen, joka sijoittui vuonna 2012 Royal Portrushissa pelatussa Irish Openissa kymmenenneksi.
Ilosen luonnehdinta on osuva, sillä Royal Portrush on tiiltä jopa tilava ja anteeksiantava ja tyynessä kelissä peräti helpohkon oloinen. Tuulisessa kelissä se taas on monsteri.
Vuonna 1888 avattu Dunluce on muuttunut Ilosen edellisen visiitin jälkeen merkittävästi. Viimeksi kenttää muokkasi Open-kenttien remontoijana kunnostautunut Martin Ebert.
Green fee maineikkaalle Dunluce Linksille on tuntuva, 205 puntaa eli noin 230 euroa. Talvikaudella marras–maaliskuussa kentälle pääsee kuitenkin kolmasosan hinnalla, noin 80 eurolla. Erinomaisena kakkoskenttänä pidetty Valley LInks on suorastaan edullinen green feen hinnan ollessa sesonkinakin vain 50 puntaa.
Vain muutaman kilometrin päässä Royal Portrushista itään sijaitsevat Pohjois-Irlannin huippukenttiin laskettavat Portstewart ja
Castlerock. Maailmankuulu Bushmillsin viskitislaamo löytyy puolestaan viereisestä kylästä, ja matkailijoita alueelle vetää myös häkellyttävä kivimuodostelma Atlantin rantakallioiden juurella, Giant’s Causeway.
Rosapenna
Old Tom Morris Links, Sandy Hills Links, Coastguard Nine
Sheephaven Bayn rannalla, Irlannin luoteiskolkassa sijaitseva Rosapenna on huippuluokan links-kenttien ja viihtyisän hotellin kokonaisuus. Hotelli on perheyritys ja sen asiakkaille pelaaminen on huomattavan edullista.
Rosapennan kahdesta 18-reikäisestä kentästä vanhempi, jo vuonna 1893 avattu Old Tom Morris Links, on hyvin perinteinen links-kenttä. Sen pieniä kumpuja täynnä olevat väylät kulkevat meren rantaviivan lähettyvillä. Bunkkerointi on maltillista, eikä korkeuseroja juuri ole.
Uudempi kenttä, vuonna 2003 avattu Sandy Hills, on kerännyt nopeasti arvostusta. Sen väylät kulkevat monin paikoin jyhkeiden hiekkadyynien päällä, ja puskevat paikoitellen niiden läpikin, kun monilla links-kentillä väylät on sijoitettu dyynien väleihin. Ratkaisu antaa kentälle persoonallista ilmettä.
Sandy Hills on suunniteltu täysveriseksi, moderniksi kilpakentäksi. Muotoilu on Old Links -kenttään verrattuna strategisempaa ja vähemmän sattumanvaraista.
Molemmilla ratkaisuilla on puolensa. Taaimmaiselle tiille ei kannata etsiytyä ilman erinomaisiksi arvioituja pelitaitoja.
Rosapennan kenttätarjontaa täydentää myös 9-reikäinen Coastguard Nine.
Nimensä Rosapenna on saanut alueen rakennuksissa käytetyn, Norjasta 1800-luvulla laivatun puun mukaan.
Ballyliffin
Glashedy Links & The Old Links
Ballyliffin on Irlannin mittapuulla suhteellisen uusi, vasta vuonna 1947 avattu kahden kentän kokonaisuus hyvin lähellä Irlannin saaren pohjoisinta kohtaa. Kenttä-kaksikosta vuonna 1995 avattu Glashedy Links on sisarkenttäänsä Old Linksiä vaativampi, todella tiukka testi, kovassa tuulessa jopa murhaavan vaikea. Kun Glashedyllä pelattiin Euroopan kiertueen Irish Open viime vuonna, moni meritoitunut pelaaja ei pystynyt alittamaan kentällä 70 lyönnin rajaa.
Avauslyönnit ovat kaikki kaikessa, eikä tuulta voi tiillä päästää korvien väliin tai päivästä tulee pitkä. Kentällä on yllättävän paljon korkeuseroja, ja useilla väylillä mennään reilusti ylös ja alas.
Old Links, joka tyypilliseen tapaan sijaitsee lähempänä merenrantaa, on paljon tasaisempi ja hieman monotonisempi mutta hauska pelata. Sen viheriöt eivät ole yhtä nopeita kuin Glashedyn. Kovalla pinnalla ero on valtava, koska lähestymislyöntien onnistuminen edellyttää Glashedyllä erinomaisen puhdasta pallokontaktia.
Ballyliffin on yksi harvoja vanhoja links-kenttiä, joilla on range.
Portsalon
Irlannin golfliiton perustaja-jäseniin kuuluva Portsalon on erittäin perinteikäs, mutta samalla omanlaisensa links-kenttä.
Erityisen mieleenpainuva reikä on kakkosväylä. Sillä peliin astuu elementti, joka links-kentiltä peliin vaikuttavana usein puuttuu: vesi. Avaus tällä dogleg-reiällä lyödään veden yli ylhäältä alas. Näkymä on mykistävä ja lyönti haastava.
Links-kentiltä puuttuvat usein myös puut, eikä niitä peliin vaikuttavina ole myöskään Portsalonissa. Takalenkillä muutama väylä rajoittuu kuitenkin rantakaistaleen takaa alkavaan vihantaan metsään. Maisema on sielläkin upea.
Kentällä on keskimäärin hyvin tilaa, ja moneen muuhun linksiin verrattuna kenttä on suhteellisen helppo ja siksi erittäin nautittava pelikokemus.
Myös hintataso on kohtuullinen. Se selittyy osaltaan kentän kaukaisella sijainnilla. Jäseniä on vain 450, ja heistä noin puolet on alueen kesäasukkaita.
Portsalonin vierailulle kannattaa varata reilusti aikaa. Ajomatka pikkuteillä puikkelehtiessa ei suju kädenkäänteessä, mutta maisemat palkitsevat ruhtinaallisesti.
