Ahokkaan hieno loppukiri tuotti Great Northern Challenge -kilpailussa kauden kovimman sijoituksen.
Antti Ahokas (-4) oli loistavassa iskussa Tanskassa Odensen seudulla pelatun Nordic Liigan kisan viimeisellä kierroksella. Hän käytti torstain kierrokseen 67 lyöntiä, ja kiri top 10:n ulkopuolelta jaetulle kakkostilalle. Eroa voiton vieneeseen Ruotsin Adam Anderssoniin jäi yksi lyönti. Great Northern Challenge -turnauksen parasta tulosta sivunnut Ahokas kertoi, ettei seuraillut kierroksen edetessä tulostaululle. ”Yleensä tiedän missä mennään, mutta nyt päätin olla katselematta tuloksia. Painelin vain niin kovaa kuin pystyin. Sitten kun tulin maaliin, olin jopa vähän pettynyt. Olin siinä vaiheessa viides, mutta kentän loppuosa on niin tiukka, että muutama kaveri tuli vielä selkä edellä vastaan”, hän sanoi. Kilpailussa ei tuloksilla juhlittu vaativien olosuhteiden vuoksi. Tiistaina myrsky raivosi kunnolla, mutta tuuli hiljalleen rauhoittui kisan edetessä. ”Eilen oli vähän rauhallisempi keli, mutta tänään oli selvästi normaaleimmat olosuhteet. Sellaiset 7–8 metriä sekunnissa oli tuulta, joten ei vieläkään mikään puistokävely.” Ahokas teki finaalikierroksella seitsemän birdieä ja kaksi bogia, joista jälkimmäinen, uusintapaikan maksanut, tuli Great Northern Resortin kentän toiseksi viimeisellä reiällä. ”Reiän 17 (par 3) viritys oli hävytön: 195 metriä myötätuuleen ja lippu takataskussa bunkkerin takana. Siinä ei moni tänään lipulla ollut. Jouduin nöyrtymään bogiin bunkkerin kautta. Mutta silloin kun pelataan, niin pelataan täysillä. Kyseessä oli Ahokkaan kauden kovin sijoitus Nordic Liigassa. Hän on pelannut kiertueella viime aikoina nousujohteisesti: kauden parhaat turnaukset ovat osuneet elo-syyskuulle. ”Oli pitkään kysymysmerkki, pelaanko tämän kisan. Eikä Great Northerniin kuukausi sitten olisi itselläni ollut pääsyäkään. Päätin sitten lähteä, kun pisteetkin riittivät.” Hän nousi tämän viikon kilpailun jälkeen NL:n pisteissä 28. sijalle. Ahokas kuitenkin totesi, ettei hän ole tänä vuonna tavoitellut ranking-menestystä. ”Mutta silloin kun pelataan, niin pelataan täysillä, ja viikko kerrallaan.” Great Northern Resortin kenttä vaatii hyvää rautapeliä, minkä vuoksi Ahokas kävi nykyään Viipurin Golfissa valmentajana toimivan Miro Veijalaisen luona kotikonnuilla Lappeenrannassa ”Miro viritti rautalyöntini ennen kisaa tuliseen kuntoon”, todennäköisesti Århusissa lokakuussa seuraavan kerran kilpaileva pelaaja sanoi. Ahokas on monelle huippugolfia seuraavalle tuttu myös television kisalähetyksistä. Viikonvaihteessa hän selostaa Ruudussa Euroopan ja USA:n välisen haasteottelun, Solheim Cupin. ”Olen yrittänyt iltaisin tehdä Solheim Cupin taustoja. Paluulennolla Kööpenhaminasta Helsinkiin jatkan kisaan perehtymistä. Loppuviikosta veivataan Minnin (kommentaattori Minea Blomqvist-Kakko) kanssa kolme päivää studiossa.” Suomalaisten kokonaispanos rankingin 70 parhaalle tarkoitetussa kilpailussa oli hyvä. Kisaa kahden kierroksen jälkeen johtanut Ilari Saulo (-3) jakoi viidennen ja Matias Honkala (+1) 15. sijan. Myös Kim Koivu (+2) mahtui 20 parhaan joukkoon. Honkala jatkaa parhaana suomalaisena Nordic Liigan pistelistalla, 11. sijalla. Rankingin viisi parasta saa kauden päätteeksi hyvän kategorian Challenge Tourille.Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
Artikkelin kommentit (5 kpl)
Oma kommentti
”Reiän 17 (par 3) viritys oli hävytön: 195 metriä myötätuuleen ja lippu takataskussa bunkkerin takana. Siinä ei moni tänään lipulla ollut. Joudun nöyrtymään bogiin bunkkerin kautta.”
Tutkailin väyläkarttaa eikä tosiaankaan mikään birkkureikä moisella setupilla. Tosin aika paljon ainakin kuvasta päätellen on pallolle alastuloaluetta, jos ihan vain kahden putin paria lähtisi tavoittelemaan.
Erinomainen kisa Antilta joka tapauksessa.
PGA tourin lähestymisetäisyys keskiarvo ko. etäisyydeltä on >13m reiästä ja tulosoletus 3.32 lyöntiä.
Voisi olettaa että NL se on enemmän ja parilla olisi voittanut fieldiä >0,5 lyöntiä.
Onko tuossa kaikki lähestymiset (väylä, raffi, tii) vai ainoastaan tiiatut? Entä onko siinä vain viheriölle päätyneet pallot? Pallo voi nimittäin päätyä viiden metrin päähän reiästä bunkkeriin tai paksuun raffiin, jolloin tulosoletus väistämättä kasvaa.
Tilastot ovat kiusallisia, koska niihin liittyy lähes poikkeuksetta yksi tai useampi puuttuva parametri. Ajatellaanpa vaikka tuota 195-metristä parkolmosta. Kuinka paljon lähemmäs/kauemmas reiästä field saa pallonsa keskimäärin, jos reikä on a) keskellä viheriötä tai b) kulmassa bunkkerin takana?
kaikki lähestymiset, kaikki reiänpaikat, koko kausi. mitä eri analyysit kertovat reiän paikka ei varsinaisesti vaikuta hajontaan, mutta hajonnan keskipisteen siirtyessä viheriö osuma % muuttuu. esim. takalippuun on merkitsevästi isompi GIR kuin etulippuun.
huomiotavaa artikkelissa on keskittyminen birdieen, kun maailman parhaiden odotus on yli parin ko etäisyydeltä – ja itseasiassa par 3. toki kyseessä oli kilpailun 71. reikä ja pelaaja oli voittokamppailussa (tietämättään..), todennäköisyydet olivat hänen vastaan ko reiällä.