Hazeltinen sankaritekojen & jännitysnäytelmän jälkeen Patrick Reed ja Rory McIlroy toivovat kokevansa saman uudelleen.
Davis Love III:lla on kotonaan mittava kokoelma muistoesineitä vuoden 2016 Ryder Cupista. Joukossa on kaksi, joiden katseleminen tuottaa hänelle eniten iloa. Toinen on pallo, jolla Ryan Moore pelasi viimeisen reiän ottelussaan Lee Westwoodia vastaan. Kun Westwood antoi Moorelle 30-senttisen putin vähän kello neljä jälkeen Minnesotan lokakuisen auringon paistaessa, Ryder Cup palasi Yhdysvaltoihin. Moore oli hetkessä joukkuetovereidensa ympäröimä eikä vaivautunut nostamaan palloa ylös. Love teki sen hänen puolestaan.
”Kun 1983 upotin The Belfryssä putin, joka varmisti pytyn säilymisen hallussamme, en tungokselta saanut palloa reiästä, ja sitten menin kättelemään Costantinoa (Rocca)”, Love sanoo. ”Olen aina harmitellut sitä. Halusin varmistaa, että Ryan saa pallon.”
Mutta kun Love yritti ojentaa pallon Moorelle, uusi sankari puisteli päätään. ”Pidä sinä se, kapu”, Moore sanoi, ”Se kuuluu sinulle.”
Toinen kallisarvoinen muisto on Mooren palloakin pienempi. Se on tii, jota Patrick Reed aiemmin samana sunnuntaina käytti päätösreiän avauslyönnissä upeassa kaksinpelissä Rory McIlroyta vastaan.
”Kun pallo oli ilmassa, Patrick lähti heti terhakkaasti astelemaan kohti palloa ikään kuin olisi lyönyt pallon 50 metriä Rorya pitemmälle”, Love sanoo ja nauraa. ”Poimin tiin saman tien talteen. Halusin jotain, joka auttaisi palauttamaan ottelun mieleeni, tavalla tai toisella.”
”Tiesin Roryn avauksen olleen paljon pitempi”, Love sanoo. ”Mutta sillä ei ollut väliä. Viesti oli se, että Patrick ei ollut aikeissa hävitä. Hän tiesi sen; Rory tiesi sen; ja minäkin tiesin.”
McIlroyn avaus oli itse asiassa lähes 30 metriä pitempi. Mutta kuten Love sanoo, sillä ei ollut väliä. Reed löi toisen lyöntinsä kolmeen metriin ja upotti ratkaisevan putin.
McIlroy, joka oli lyönyt kakkoslyöntinsä kahteen metriin, tiesi että Reed ei missaisi puttiaan. ”Hän ei ollut missannut ainuttakaan koko päivänä. Miksi tämä putti olisi poikkeus?”
Kun Love myöhemmin kertoi Reedille ottaneensa tiin talteen, Reed naurahti: ”Tiedän. Näin, kun teit sen.”
Vieläkään Love ei ymmärrä, kuinka se oli mahdollista. ”Hän oli jo ampaissut 20 metriä eteenpäin, ja suorastaan juoksi. Noin laaja näkökenttä tekisi hänestä mahtavan pelintekijän koriksessa.”
Vaikka Sergio Garcia ja Phil Mickelson myöhemmin tasasivat upean ottelun, jossa kumpikin pelasi 63, kaikki Hazeltinessa mukana olleet muistavat nimenomaan Reedin ja McIlroyn välisen kaksintaistelun kuin se olisi päättynyt vain 15 minuuttia sitten.
”Tiger kulki kaksikon mukana, ja hänellä oli radiopuhelin auki”, muistelee Jim Furyk, joka on Yhdysvaltain joukkueen kapteeni Pariisin liepeillä 28. syyskuuta alkavassa kohtaamisessa. ”Kuulimme yleisön pauhun radion läpi. Välillä Tigerin oli pidettävä minuutin tai jopa pidempi tauko voidakseen puhua meille. Melua oli niin paljon.”
Kerran Woods, joka itsekin on antanut erinäisiä näytöksiä, totesi: ”Ette taatusti usko, mitä todistan juuri nyt.”
Matsi, joka oli vähällä jäädä pelaamatta
Yhdysvaltalaiset johtivat 9,5–6,5 lauantain nelipallo-otteluiden jälkeen. Mutta kaikki muistivat vuoden 2012, jolloin USA oli johtanut Medinahissa 10–6 ennen kaksinpelejä.
Love oli tuolloinkin ollut kotijoukkueen kapteeni. Myöhään sunnuntaina, kun Love meni onnittelemaan Euroopan joukkuetta ja kapteeni Jose Maria Olazabalia, hänen hyvä ystävänsä Darren Clarke oli laittanut kätensä Loven hartioille, vetänyt tämän sivummalle ja kysynyt: ”Mitä hittoa oikein ajattelit?”
Eurooppa oli, kuten Love nyt asian ilmaisee, ”lastannut laivan täyteen” eli laittanut neljä parasta pelaajaansa ensimmäisenä matkaan tietoisena siitä, että tulostaululle pitäisi pikaisesti saada lisää sinistä. Love oli ryhmittänyt pelaajansa tasaisemmin. Eurooppa voitti viisi ensimmäistä ottelua ja onnistui pitämään pytyn itsellään.
”Opin tuona päivänä sen, että olin miettinyt kuukausikaupalla kahden ensimmäisen päivän pelaajapareja ja tehnyt siinä hyvää työtä”, Love sanoo. ”Mutta sunnuntain otteluita olin pohtinut ehkä tunnin tai pari, vaikka otteluita on 12. Kun minua pyydettiin uudestaan kapteeniksi, vannoin että en enää tee samaa virhettä.”
Kun lauantain ottelut Hazeltinessa olivat ohi. Love lähetti viisi varakapteeniaan – Woodsin, Furykin, Tom Lehmanin, Steve Strickerin ja Bubba Watsonin – pohtimaan sunnuntain peluuttamista pukuhuoneen perälle. Hän itse jäi joukkueen luokse puhumaan edessä olevista 24 tunnista.
Mutta Ryder Cupin voittaminen on eri juttu, se on ainutkertaista. Seuraavaksi parasta on hävitä Ryder Cupissa.
– Rory McIlroy
Kävellessään avustajiensa luokse Love tunsi paniikin iskevän. Suunnitelma oli kuukausien ajan ollut laittaa iskujoukot heti matkaan, olipa kyse sitten takaa-ajosta tai johtoaseman säilyttämisestä. Hyvä startti olisi elintärkeä hyvän hengen ylläpitämiseksi pelaajien ja raivokkaan yleisön keskuudessa, tai hengen päälle saamiseksi.
Love ajatteli, että Clarke, nyt vastapuolen kapteeni, saattaisi työntää McIlroyn ja Henrik Stensonin kolmannelle ja neljännelle paikalle, koska McIlroy oli perinteisesti lähtenyt matkaan kolmantena. Hän halusi laittaa kaksi parasta pelaajaansa, Reedin ja Jordan Speethin, kaksikkoa vastaan.
”Ehkä meidän pitäisi laittaa Patrick ja Jordan matkaan kärjen takana”, Love sanoi.
Kaikki viisi asettuivat vastaan. ”Muistutimme Davisia siitä, mikä suunnitelmamme oli ollut alusta alkaen”, Furyk sanoo. ”Jos he työntäisivät Roryn ja Stensonin taemmaksi, olkoon niin. Me halusimme lähteä liikkeelle aseet paukkuen.”
Eikä siinä kaikki. ”Luulenpa, että syvällä sisimmässämme tiesimme Roryn lähtevän ensimmäisenä matkaan. Hänen täytyi startata ensimmäisenä.”
McIlroy tunsi samoin, ja oli sanonut sen Clarkelle. Hän uskoi, ettei Love sortuisi kahdesti samaan virheeseen. Ensimmäisenä liikkeelle laitettaisiin Reed, joka oli ottanut kilpailuviikolla kantaakseen Captain American roolin.
”Olin valmis tekemään sen, mitä kapteeni laittaisi minut tekemään”, Reed sanoo. ”Mutta halusin lähteä liikkeelle ensimmäisenä, ja halusin kohdata Roryn. Se oli mahtava haaste.”
Ian Poulter oli loukkaantunut ja mukana varakapteenina. Grame McDowell ei ollut joukkueessa, ja Westwoodin ja Martin Kaymerin kaltaisilla konkareilla oli vaikeaa. McIlroy oli tullut Hazeltineen tietoisena siitä, että hänen täytyi nousta johtajaksi kuusi rookieta sisältävässä joukkueessa.
Myös Clarke tiesi sen. ”Roryn oli lähdettävä ensimmäisenä matkaan. Hän oli ollut johtajamme koko viikon, kaveri joka otti ohjat joukkueen kokoontuessa yhteen, se jonka puoleen kaikkien katseet kääntyivät”, Clarke sanoo. ”Toivoin, että hän tulisi sanomaan haluavansa toimia keihäänkärkenä. En edes tiedä, mitä olisin tehnyt, jos hän olisi kertonut haluavansa pitää kiinni kolmannesta paikasta, jossa oli aiemmin viihtynyt.”
”En uskonut hänen sanovan niin, eikä minun tarvinnut pettyä. Kun hän oli sanonut haluavansa aloittaa, muut palaset loksahtivat melko helposti paikoilleen. Roryn piti olla ensimmäisenä ulkona kohdatakseen sekä Reedin, jonka tiesin aloittavan, että amerikkalaisen yleisön – jälleen kerran.”
McIlroy oli jo kaksi päivää ottanut vastaan iskuja köysien sisä- ja ulkopuolelta. ”Se oli tehtäväni”, hän sanoo. ”Olin pelannut hyvin (voittanut Tour Championshipin), eikä mukana ollut nyt konkareita, jotka olivat aikaisemmin kantaneet joukkuetta. Minun oli näytettävä muille, että meillä oli yhä mahdollisuus voittoon ja että emme antaisi yleisön käytöksen häiritä meitä.”
”Ajattelin, että jos nujertaisin Patrickin, meillä olisi mahdollisuus saada hyvä lähtö ja yltää Medinahin kaltaiseen nousuun”, McIlroy sanoo. ”Toki tiesin, että asiat olivat nyt toisin. Medinahissa olimme voittaneet lauantain kaksi viimeistä ottelua ja kaventaneet piste-eron neljään. Momentum oli puolellamme. Tällä kerralla olimme menettäneet pisteitä loppupäässä ja antaneet heidän kasvattaa marginaalia. Tehtäväni oli saada momentum takaisin.”
McIlroyta ei voi moittia yrityksen puutteesta. Hän teki viisi birdieä kahdeksan ensimmäisen reiän aikana. Se ei lopulta kuitenkaan riittänyt.
McIlroy oli yksi up tehtyään birdien kolmosella. Reed tasoitti lyömällä draivinsa griinille viidennellä reiällä, lyhyellä par-nelosella, ja upottamalla eaglen reilusta kolmesta metristä.
Euroopan fanit ovat älykkäitä ja hauskoja, hauskempia kuin me. Meidän yleisömme on äänekkäämpi, mutta heidän on hauskempi.
– Patrick Reed
Seuraavat kolme reikää tarjosivat näytöksen, jota Woodsin mukaan ei uskoisi todeksi, jos ei itse olisi ollut todistamassa.
Molemmat miehet tekivät birdien kuudennelle reiälle, ja sama toistui seitsemännellä reiällä. Kahdeksas reikä on par-kolmonen, ja sillä McIlroy puttasi birdieä Reedin sanoin ”parista miljoonasta metristä”. Pallo kolisi sisään. McIlroy huusi keuhkonsa tyhjiksi, ja tuuletuksesta jäi puuttumaan vain paidan riisuminen. Rory teki ”täyshulkit”, kommentoi Matt Kuchar.
Reedin tarvitsi upottaa noin seitsenmetrinen putti tasatakseen reiän. Pallo upposi keskelle reikää. Melu oli niin kova, että tuntui siltä kuin katto olisi pudonnut niskaan – paitsi että katto oli sininen taivas… ja sekin oli pudota.
Reed kääntyi ja osoitti sormellaan McIlroyta. Hetken näytti siltä, että ilmapiiri oli kiristymässä. Niin ei käynyt. McIlroy pumppasi nyrkillään vastaukseksi, ja kaksikko taittoi pitkän matkan seuraavalle tiille kylki kyljessä.
”Voi olla, että tuo kävely on se, mikä tuosta päivästä on painunut syvimmälle tajuntaani”, Reed sanoo. ”Puhuimme siitä, kuinka hienoa oli olla vastakkain näin suuren yleisön edessä ja siitä, kuinka paljon oli pelissä. Se oli yksi niistä hetkistä, jolloin tajuaa, kuinka upeaa on saada tilaisuus olla mukana Ryder Cupissa.”
Myös McIlroy muistaa samaisen kävelyn. ”Olin onnistunut hiljentämään yleisön hetkeä aikaisemmin, ja juuri sen Patrick oli tehnyt Gleneaglesissa matsissa Henrik Stensonia vastaan. Niinpä sanoin hänelle, että muistathan matkimisen olevan parasta imartelua. Meillä molemmilla oli hauskaa.”
”Tiesin, että olimme tekemässä jotain erityistä. Olen pelannut neljässä Ryder Cupissa ja ollut mukana muutamissa tiukoissa matseissa. Mutta ennen en ollut kokenut mitään tallaista, en näin hienoa peliä enkä näin paljon tunnetta. Annoin kaikkeni saadakseni tulostaululle vähän sinistä, avatakseni tietä takana tuleville. Mutta Patrick ei antanut minun tehdä sitä.”
Kumpikaan ei enää yltänyt samaan kuin kahdeksan ensimmäisen reiän aikana, mutta Reedillä on hieman enemmän paukkuja jäljellä.
”Luulen, että kaikki tuona päivänä ja koko viikon aikana virrannut adrenaliini vei hieman parhaasta terästäni”, McIlroy sanoo. ”Koko viikko oli täynnä tunnetta. Arnold Palmerin kuolema, Dannyn veljen ympärillä käyty kohu (P.J. Willettin kommentit yhdysvaltalaisyleisöstä), ja sitten muutamien katsojien ylilyönnit. Sitä paitsi kyse oli selviytymistaistelusta heti perjantaiaamun jälkeen, jolloin hävisimme kaikki neljä ottelua. Saimme iskettyä takaisin, mutta se vei paljon voimia.”
”En ole varma, tajusinko kuinka väsynyt olin ennen kuin palasin kotiin ja pääsin rentoutumaan. Ryder Cup on aina täynnä tunnetta, mutta ei samassa määrin.”
Revanssi tiedossa?
McIlroy on pelannut kaikki mahdolliset ottelut neljässä Ryder Cupissaan. Onko hän harkinnut lepovuoron pyytämistä Thomas Björniltä Ranskassa Hazeltinen raskaiden kokemusten jälkeen?
”Ei tulisi mieleenkään”, McIlroy sanoo. ”Ensinnäkin Pariisi on ihan eri asia. Meillä ei ole mukana kuutta ensikertalaista. Meillä on kotietu, ja se muuttaa paljon. Suunnittelen ehdottomasti jokaisen viiden ottelun pelaamista.”
Reedin laita on samoin. Love oli jo aikeissa lepuuttaa häntä ja Spiethiä lauantain iltapäiväotteluissa Hazeltinessa, mutta kaksikko sai kapteenin pyörtämään aikeensa Woodsin avustuksella.
”Sanotaan vaikka näin: jankutan Jimille haluavani pelata kaikki viisi ottelua, kunnes viesti menee perille”, Reed sanoo. ”Pystyn viiteen, tiedän sen, ja mielestäni todistin sen Hazeltinessa. Levätä voi sitten maanantaina.”
Furyk ei ole aikeissa paljastaa aikomuksiaan ennen kuin on pakko, mutta epäselväksi ei jää, että Reed on juuri sellainen pelaaja, jonka hän odottaa nousevan joukkueen johtajaksi – erityisesti Ranskassa.
”Kun tapasin potentiaalisia pelaajia kotonani Playersin aikana, kerroin kaikille kaipaavani joukkueen jäseniltä muutamaa erityisominaisuutta”, Furyk sanoo. ”Yksi oli pelottomuus ottaa haasteita vastaan, varsinkin paineen alla. Patrick on osoittanut, että häneltä nuo ominaisuudet löytyvät.”
Reed on kaukana siitä sisäänpäinkääntyneestä ensikertalaisesta, joka hän oli 2014. Silloin Mickelson kääntyi hänen puoleensa joukkueen lauantai-illan palaverissa. ”Meidän on opittava tuntemaan sinut paremmin.” Nyt Reed tietää, että hänen paikkansa joukkueessa on sinetöity. Hän lentää Pariisiin uskoen – ja toivoen – että kotijoukkueen fanit tekevät hänestä maalitaulun.
”Oli hienoa, kun he kävivät kimppuuni Gleneaglesissa”, Reed sanoo. ”Uskon, että sellaista nähdään vielä enemmän Pariisissa, ja odotan sitä innolla. Euroopan fanit ovat älykkäitä ja hauskoja, hauskempia kuin me. Meidän yleisömme on äänekkäämpi, mutta heidän on hauskempi.”
Kaikki yhdysvaltalaispelaajat ovat samaa mieltä. Eurooppalainen yleisö voi riehaantua, mutta se ei yleensä sorru sellaisiin karkeuksiin, joita Yhdysvalloissa silloin tällöin tapaa.
”Toivon, että amerikkalaisten ei tarvitse kokea samaa, mitä me jouduimme aika ajoin kestämään Hazeltinessa”, McIlroy sanoo. ”Heidän pelaajansa tekivät parhaansa tehdäkseen sellaisesta lopun. Me toimisimme ilman muuta samoin, mutta toivon, ettei sellaiseen tarvitse mennä. Enkä todellakaan usko, että tarvitsee.”
Björn sanoo pitävänsä huolen siitä, ettei tuollaista ongelmaa ole. Furyk säestää: ”En millään usko, että tuollaista tapahtuu. Omat kokemukseni pelaajana Atlantin tuolla puolen ovat olleet hyviä. Pidän heidän lauluistaan, ja he ovat oikeasti hauskoja. Muistan, kuinka seisoin Walesissa ykköstiillä odotellen sumun hälvenemistä, kun kaveri yleisöstä huusi: ’Hei Jimmy, seuraa vain nenääsi, niin et millään voi eksyä’. Repesin ja heitin hänelle tervehdyksen, sillä se oli hyvä läppä.”
McIlroy uskoo, että vuoden 2016 Ryder Cup -kokemukset auttoivat tekemään Reedistä Masters-voittajan, aivan samoin kuin hänen omat kokemuksensa Walesista vuonna 2010 olivat askel kohti U.S. Openin voittoa yhdeksän kuukautta myöhemmin.
”Jos kestää tulikokeen, jossa omat joukkuetoverisi ja oma maasi seisovat tai kaatuvat mukanasi, on helpompi luottaa itseensä, kun kamppailee major-kilpailun voitosta”, hän sanoo. ”Minulla oli vielä opittavaa Walesin jälkeen ja maksoin oppirahoja Augustassa (McIlroy menetti neljän lyönnin johdon pelattuaan sunnuntaina 80). Mutta tiesin sisimmässäni, että pystyn antamaan parastani hetkillä, jolloin sitä eniten tarvitaan. Paineitten kanssa ei ole helppo elää, mutta jos pelaa hyvin Ryder Cupissa, tietää voivansa pärjätä myös majoreissa.”
Reed on samaa mieltä. ”On ensin pelattava hyvin päästäkseen hyviin asemiin”, hän sanoo. ”Mutta kun kamppailee voitosta, paineiden kanssa on helpompi elää Ryder Cup -kokemusten ansiosta.”
Reed oli pelannut tusinan verran majoreita ennen Hazeltinea sijoittumatta kertaakaan 12. sijaa korkeammalle. Vaikka valtaosa kaudesta 2017 sujui alavireisesti, hän jakoi PGA Championshipissä kakkostilaa ja pelasi sitten voittajaksi Mastersissa. Jatkoa tuli vielä U.S. Openin nelostilalla Shinnecockissa.
Reeed ja McIlroy ymmärtävät, että moni seikka vaikuttaa siihen, saavatko he Ranskassa uuden tilaisuuden toistensa kohtaamiseen. Kumpikin ottaisi haasteen mieluusti vastaan.
”On ymmärrettävä, että tuollaiset hetket ovat nautinnollisia”, Reed sanoo. ”Se on juuri sitä, minkä vuoksi pelaan golfia ja kilpailen. Pidän paljon pelaajista Euroopan joukkueessa, mutta Roryn kohtaaminen olisi silti kaikkein hauskinta.”
”Kun lopulta istahdin alas katsomaan viimeisen päivän tapahtumat oma matsimme mukaan luettuna, joidenkin hetkien eläminen uudelleen sai minut kananlihalle. Ei ollut kyse vain hyvistä lyönneistä tai puttien upottamisesta, vaan paljossa myös kentällä kokemastamme veljeydestä. Olisi hienoa kokea tuo tunne uudelleen.”
”Hazeltinen viikonloppu oli erityinen voiton ansiosta, ja siksi että pelasin itse ensimmäistä kertaa kotikentällä. Olin edustanut maatani Gleneaglesissa ja ollut mukana Presidents Cupissa Koreassa. Kotiyleisön tuki noina päivinä oli jotain uskomatonta. Noita muistoja ei pyyhitä pois, ei vaikka Pariisissa tai myöhemmin kävisi miten tahansa. Olisi hienoa olla mukana (Hazeltinessa) taas 2028. Paikka tulee aina olemaan minulle erityinen.”
Myös McIlroyn muistoissa on aina paikka Hazeltinelle. Ja revanssi Reedistä syyskuussa toisenlaisin lopputuloksin tuntuisi makealta. ”Tuo ottelu oli yksi urani huippuhetkistä”, hän sanoo. ”Rakastan Ryder Cupia. Vaikka häviö oli luonnollisesti pettymys, poistuin kentältä tyytyväisenä siihen, kuinka olin pelannut. Minusta ei ollut voittajaksi, mutta pelasin jokseenkin niin hyvin kuin olisin voinut toivoa pelaavani, vaikka niskassani oli valtavat paineet ja kimpussani 50 000 ihmistä.”
”Taas koittaa hetki, jolloin paine on valtaisa – toivon mukaan pian – ja silloin tuohon otteluun ja tuohon viikonloppuun kytkeytyvistä muistoista on pelkkää apua.”
”Majorien voittaminen tuntuu upealta, ei sille ole vertaa. Mutta Ryder Cupin voittaminen on eri juttu, se on ainutkertaista. Seuraavaksi parasta on hävitä Ryder Cupissa. En jättäisi yhtäkään väliin mistään hinnasta.”
McIlroy pitää tauon ja hymyilee. ”Mutta tappiot saisivat kyllä jo riittää. Yksi kerta oli tarpeeksi.”
Mukavaa vaihtelua katsoa golffia ilman öykkäröivää ja epäsivistynyttä yleisöä