Kriittisessä tilassa sairaalassa ollutta Patrick Reediä voi olla vaikea sivuuttaa USA:n joukkueesta. Se ei taas välttämättä paranna ryhmän muutenkin huteraa dynamiikkaa.
Yhdysvaltain Ryder Cup -joukkueen kokoonpano on pian viimeistä silausta vaille valmis, mutta kapteeni Steve Strickerillä lienee vielä mielessään monenlaista pohdittavaa ennen kuin hän päättää, ketkä kaikki kuusi pelaajaa tulevat saamaan villin kortin tämänvuotiseen haasteotteluun.
USA on ollut hyvinkin vastaanottava osapuoli 80-luvun puolivälistä lähtien käydyissä Ryder Cupeissa, jolloin sen valtakausi tuli päätökseen. Mainittuna ajanjaksona on pelattu 17 Ryder Cupia, ja USA on saavuttanut näissä vain viisi voittoa.
Paperilla Yhdysvallat on aina ollut Eurooppaa vahvempi ja sama tilanne on vallinnut naisten vastaavan turnauksen, Solheim Cupin puolella. Mikäli tuijotetaan pelkästään pelaajien maailmanlistan sijoituksia, pitäisi jenkkien hoidella sekä miesten että naisten haasteottelut mennen tullen kerta toisensa jälkeen.
Mutta kuten tiedettyä, pelit ratkaistaan nurmella, ja hyvä näin. Joukkueurheilussa ei pelkällä materiaalilla ole koskaan juhlittu. Golf ei ole joukkueurheilua, mutta aina kun pelataan haasteotteluita, se on hetkellisesti myös joukkueurheilua.
Yhdysvalloissa on pohdittu pitkään, miksi se ei pysty kääntämään ratkaisevia pelejä edukseen Ryder Cupissa. Tätä varten perustettiin muutama vuosi sitten työryhmä, jonka tehtävänä on ollut selvittää, mistä kenkä oikein puristaa. Tietoja ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta ongelmat juontavat pitkälti juurensa joukkuehenkeen.
USA:n joukkue ei ole kyennyt saavuttamaan samanlaista hurmosta kuin vastustajansa, minkä vuoksi sen jäsenet ovat pelanneet tiukassa paikassa alle taitojensa tai olleet korkeintaan niiden tasolla. Eurooppalaiset ovat vastaavasti pystyneet lähes järjestään ylittämään itsensä – pelanneet oikeassa paikassa kauden parastaan ja siksi lopputulema on ollut usein myönteinen.
Euroopan Solheim Cup -joukkueen konkareihin kuuluva Mel Reid sanoi lauantaina alkaneen haasteottelun alla, että eurooppalaisilla joukkueilla näyttäisi olevan parempi kyky rakentaa joukkue kuin vastustajalla. Iso osa pelaajista tulee kokoonpanoon meriittiensä perusteella, eikä kapteeni voi valita kaikkia palikoita joukkueeseensa, mutta Reid tarkoitti rakentamista sillä tavalla, että jokaiselle pelaajalle luodaan ryhmässä oma identiteetti, ja että kaikki ovat samalla viivalla.
”Tulemme sen verran pienemmistä ympyröistä, että meidän joukkueessamme ei ole isoille egoille sijaa”, Reid sanoi.
Siinä hän taisi osua asian ytimeen, sillä USA:n parhailla pelaajilla on tuntunut olevan sitäkin suurempia vaikeuksia mahtua samaan huoneeseen. Milloin Phil Mickelson on kritisoinut kapteenin peluutuksia hävityn ottelun jälkeen, milloin muiden on pitänyt mennä Dustin Johnsonin ja Brooks Koepkan lähes käsirysyyn eskaloituneen riidan väliin ja milloin Patrick Reed on yrittänyt vaikuttaa kapteeniston päätöksiin valituista pelipareista ja niin edelleen.
Kummallekaan ei ole voinut sanoa, että jos asiat eivät selviä, paikkaa joukkueessa ei ole eikä tule.
Eurooppalaisten leiristä ei sen sijaan ole eripuraa kuulunut. On keskitytty joukkuehengen luomiseen, omaan tekemiseen, kuunneltu toista ja arvostettu kapteenin tekemiä päätöksiä.
USA:n joukkueen Ryder Cup -kapteenilla on kulunut tänä kesänä energiaa, kun hän on joutunut käymään pitkiä keskusteluita keskenään riitautuneiden tähtipelaajiensa, Bryson DeChambeaun ja Brooks Koepkan kanssa. Kummallekaan ei ole voinut sanoa, että jos asiat eivät selviä, paikkaa joukkueessa ei ole eikä tule. Molemmat ovat näyttöjensä perusteella automaattisia valintoja, joten heidän kanssaan on vain tultava toimeen – yhdessä ja erikseen.
DeChambeaun ja Koepkan riita on paha paikka Yhdysvalloille. Voi olla, että Stricker on onnistunut luomaan parivaljakon välille tilapäisen välirauhan, mutta jos hän esimerkiksi joutuu koko ajan miettimään peluutuksia sen ehdoilla, ettei heidän läsnäolonsa aiheuta tulenarkaa tilannetta, ollaan isoissa vaikeuksissa. Pelkästään tämän ongelman vuoksi ryhmän sisällä on mahdotonta rakentaa hedelmällistä joukkuehenkeä.
Patrick Reedin valitettava sairastuminen näytti jättävän yhden vakituisesti skismaa USA:n joukkueessa aiheuttavan pelaajan Ryder Cupin ulkopuolelle. Reed onneksi toipui hengenvaarallisesta keuhkokuumeesta ja ehti kalkkiviivoilla mukaan Atlantassa meneillään olevaan PGA Tourin finaalikilpailuun, Tour Championshipiin.
Kuukauden verran sivussa kilpailuista olleen Reedin pisteet ja näytöt eivät riittäneet automaattiseen valintaan, mutta hän on yksi Strickerin ehdokkaista saamaan villin kortin Yhdysvaltain joukkueeseen.
Reed itse sanoi, että ei vielä tunne oloaan vahvaksi, eikä nopeuskaan ole ennallaan, mutta totesi olevansa Ryder Cupiin mennessä täysin kunnossa. Atlantassa Reed on pelannut olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin, ja muun muassa lauantaina häntä paremmin Tour Championshipissä pelasi vain kaksi kilpailijaa.
Loput kuusi paikkaa harkinnallaan päättävä Stricker saattaa kuitenkin kaivaa Reedin mahdollisen valinnan myötä itselleen suuremman kuopan, joka on jo ennestään kahden edellä mainitun riitapukarin vuoksi tarpeeksi iso. Kolme edellistä Ryder Cupia pelannut Reed on täyttänyt kentällä hyvin paikkansa, mutta on samanaikaisesti nakertanut joukkueen dynamiikkaa omalla toiminnallaan.
Oli Strickerin ratkaisu Reedin suhteen sitten mikä tahansa, taustalla riittää viime hetkille painetta puolesta ja vastaan.
Tour Championshipissä ei tapahtunut kärjen osalta kolmannella kierroksella muutoksia. Patrick Cantlaylla (-20) on kahden lyönnin etumatka Jon Rahmiin. Lauantain kovinta tulosta, 65, yhdessä Abraham Ancerin kanssa sivunnut Justin Thomas (-15) nousi kolmanneksi ja mielii vielä kamppailuun Tour Championshipin, kauden kokonaiskilpailun ja 15 miljoonan dollarin jättipotin voittamiseksi.
