Valhalla Golf Club on muuttunut tiukempaan suuntaan kymmenen vuoden takaisesta majorista. Parhaiden pallonlyöjien odotetaan pärjäävän Valhallan asettamassa testissä.
Varsinkin Yhdysvalloissa pelattavissa major-kilpailuissa sama kaava toteutuu vuodesta toiseen: kentät viritetään huippuvaikeiksi. Väylät ovat kapeita, raffit tuuheita ja viheriöt liukkaita. Näitä nyansseja eivät pääse pakoon PGA Championshipiin osallistuvat pelaajat tänäkään vuonna.
Valhallassa pelattiin edellisen kerran PGA Championship kymmenen vuotta sitten. Torstaina alkava kilpailu on neljäs kerta, kun Kentuckyn Louisvillessa sijaitseva kenttä toimii kyseisen majorin peliareenana. Suurista kilpailuista Ryder Cup on pelattu Valhallassa vuonna 2008.
Merkittävä kenttäuudistus 38 vuotta sitten avatulle kentälle tehtiin ennen vuoden 2014 majoria. Kaikki griinit rakennettiin uudestaan, bunkkereita lisättiin ja niiden paikkoja siirrettiin. Myös kastelujärjestelmä laitettiin uuteen uskoon.
Tämän vuoden kilpailuun kenttä on kokenut jälleen merkittäviä peliin vaikuttavia uudistuksia. Ajan hengen mukaisesti kenttää on pidennetty. Vuonna 2014 peliareenan pituus oli 6820 metriä. Tänä vuonna palloa täytyy takoa paikoin pidemmälle vuosikymmenen takaiseen verrattuna, kun kenttä on venytetty 6960 metriin. Ja kysymyksessä on par 71 -kenttä.
Suurin osa lisämetreistä on tullut neljältä väylältä, kun niiden tiibokseja on siirretty reippaasti taaksepäin. Väylät 1, 12, 14 ja 18 ovat pidentyneet aiemmasta. Ennen muuta 14. väylä (par 3) on huomattavasti kinkkisempi, kun pallo täytyy saada pysäytettyä bunkkereiden välissä sijaitsevalle griinille 233 metristä.
Valhallan 14. reikä oli ennen ”vain” 200-metrinen par 3. Nyt mittaa on 233 metriä. Kuva: Getty Images
Väylä 12 (451m/par 4) on oikealle kääntyvä dogleg, jossa draivi on saatava tarkasti tarpeeksi pitkälle, että pääsee lähestymään griiniä parhaasta tulosuunnasta. Griinin oikealla puolella on kentän syvimpiä bunkkereita ja vasemmalla puolella odottaa helposti rankaiseva raffi. Näistä lähtökohdista pelaajien ei uskota neppailevan avauksiaan liian kauas viheriöstä.
Viimeinen väylä on yksi majoreiden upeimpia päätösreikiä. 521-metrisellä par-viitosella on tilaisuus hyökätä kahdella lyönnillä päälle. Griini on hevosenkengän muotoinen, joka on suojeltu edestä isolla ja vasemmalta pienellä bunkkerilla. Vaikka toinen lyönti olisikin griinillä, ei pääse vielä nuolaisemaan helppoa birdietä, sillä kolmeosaisella viheriöllä täytyy olla oikealla tasolla nostaakseen upottamisen mahdollisuuksia.
Kovat pinnat eivät päästä ketään helpolla
Kentän toinen merkittävä muutos liittyy väyläruohoon. Kaikilla väylillä rölliruoho on vaihdettu zoysiaruohoon. Sen seurauksena väylät ovat napakampia, joilla pallot rullaavat entistä pidemmälle. Tämä lisää väylä- ja griiniosumien tärkeyttä.
Väylien reunoilla on jo monesti todettua hankalaa raffia, josta on huomattavasti vaikeampaa hallita pallon lentokaarta ja alakierrettä. Väärään paikkaan sijoitetut avaukset lipuvat herkemmin strategisissa paikoissa lymyileviin bunkkereihin. Monet griinit ovat korotettuja, joiden ympärillä on bunkkereiden lisäksi niin sanottuja run-off -alueita, jotka voivat viedä pallon kauas reiästä.
Valhallassa aikaisempina vuosina PGA Championshipin voittaneet pelaajat tunnetaan pallonlyöntitaidoistaan. Tom Watson, Tiger Woods ja Rory McIlroy ovat omalta osalta todistaneet väitteen paikkansapitävyyden.
Mielenkiintoista kentässä on myös se, että etu- ja takaysi poikkeavat layoutiltaan toisistaan. Etuyhdeksiköllä kuljetaan avoimemmassa maastossa, kun takalenkillä väylät ovat enemmän puiden reunustamia.
Valhallan 13. reiällä odottaa saarigriinin hienous, kauneus ja petollisuus. Kuva: Getty Images
Kentän signature-reikä on 13. Sillä tehtiin eniten triplabogeja vuoden 2014 kilpailussa, vaikka kyseessä on kentän lyhyin (320m) par-nelonen. Avauslyönti täytyy sijoittaa tarkasti väylälle kuuden bunkkerin viereen, josta pääsee näyttämään parhaita pallonlyöntitaitojaan vesiputouksen koristamalle saarigriinille. Tästä alkaa äärimielenkiintoinen viimeisen kuuden reiän jakso, jossa odotetaan nähtävän sankarillisia suorituksia ja unholaan, ellei peräti Valhallaan, vaipuneita voittohaaveita.
Jos voittokamppailu menee kolmen reiän uusintaan, pelattavat väylät ovat 13, 17 ja 18. Mikäli tilanne on edelleen tasan, samoja reikiä pelataan (järjestyksessä 18, 13, 17, 18) niin kauan kuin voittaja on selvillä.
Kentän läpi virtaa kapea Floyd’s Fork -joki, joka tuo sekä näyttävyyttä että pelillisiä haasteita. Tv-katsojille on siten luvassa upeita maisemakuvia ja herkullisia pelillisiä hetkiä joen varrelta.
