PGA Tourin toimistolla on nostettu kissa pöydälle alkukauden hitaiden kierrosten jälkimainingeissa.
Tuntuu siltä, että jonkinlainen kipuraja PGA Tourin yltiöhitaissa kierrosajoissa on saavutettu. Puhe asian ympärillä kiihtyy, ja desibelit nousevat. Lähes kuuden tunnin kierrosajoille, joita Kaliforniassa pelatuissa kilpailuissa on parin edellisviikon aikana nähty, täytyy tehdä jotain.
Ääntään ovat korottaneet tv-kommentaattori Dottie Pepper, analyytikko Frank Nobilo ja monet PGA Touria läheltä seuraavat toimittajat – golfia seuraavista faneista puhumattakaan.
Asia on saanut jo sen verran reilusti huomiota, että PGA Tourilta tuli keskiviikkona ilmoitus, jossa kerrottiin toimenpiteistä, joilla se yrittää asiaan tarttua.
Yksi mielenkiintoisimmista muutoksista tulee olemaan etäisyyskiikarin käytön salliminen. Kiikareiden käyttöä ei vapauteta heti, vaan niitä tullaan testaamaan eri kilpailuissa tämän kauden aikana. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus uudistuksella tulee olemaan. LPGA Tourilla kiikareiden käytön salliminen ei ole tuonut merkittävää muutosta kierrosaikoihin.
PGA Tour haluaa myös lisätä läpinäkyvyyttään pelaajien lyönteihin käyttämästä ajasta. Shotlink-järjestelmään tallentuneet ajat tullaan julkaisemaan, joten hitaat pelaajat eivät pääse enää piiloutumaan, vaan jokaiseen lyöntiin käytetty aika tulee kaiken kansan nähtäville.
This is the data that we get from shotlink. I only have access to mine obviously pic.twitter.com/dtfgCx9deK
— Michael S. Kim (@Mike_kim714) January 29, 2025
Onko perinteinen golf liian hidasta tv-viihdettä?
PGA Tourin televisioluvut ovat kokeneet dramaattisia laskuja, joista syyttävä sormi ei voi tietenkään osoittaa pelkästään hitaan pelin suuntaan, mutta se on varmasti osa ongelmaa. Ihmisten ajankäyttö on muuttunut, ja entistä hitaammaksi viihteeksi muuttunut kilpagolf ei ole saanut yhdysvaltalaisia tv-katsojia istumaan sohvalle entiseen malliin.
Lukuina tästä voidaan mainita esimerkiksi The American Express -turnauksen viimeinen kierros, jonka katsojaluvut laskivat alle puoleen viimevuotisesta. Katsojia Sepp Strakan voittamalla kilpailulla oli päätöspäivänä vain 232 000. Hyvältä eivät näyttäneet Farmer’s Insurance Openinkaan luvut – laskua viime vuodesta 19 prosenttia.
Siinä missä PGA Tourin alkukauden katsojaluvut ovat olleet alamaissa, TGL:n lähetyksillä on riittänyt katsojia.
Ihan toivottomassa tilanteessa golfin televisiokatsojamäärät eivät kuitenkaan ole, sillä uusi sisägolfliiga TGL on onnistunut haalimaan katsojia varsin paljon. Siinä missä PGA Tourin alkukauden katsojaluvut ovat olleet alamaissa, TGL:n lähetyksillä on riittänyt katsojia. Neljän ensimmäisen viikon katsojakeskiarvo on ollut 874 000, ja maanantaina Tiger Woodsin ja Rory McIlroyn tähdittämää kaksituntista livelähetystä seurasi parhaimmillaan 1,1 miljoonaa yhdysvaltalaista.
Välimäellä aavistus hitaan pelin syistä
Työkseen PGA Tourilla pelaava Sami Välimäki tietää varsin hyvin mistä puhun, kun nostan hitaat kierrosajat esiin keskiviikon puhelussamme. Hän oli itsekin keskustellut aiheesta viime viikolla Charley Hoffmanin kanssa, joka kuuluu 15 muun pelaajan kanssa PGA Tourin pelaajakomiteaan.
Välimäki kertoo, että asia on Hoffmanin mukaan ollut heillä esillä ja sitä on spekuloitu, mutta Hoffman oli myös todennut, että sama ongelma on ollut 20 vuotta, eikä asia ole muuksi muuttunut.
”Pelaajat ovat periaatteessa tottuneet siihen, että sen aikaa ne kierrokset ottavat, kun sitä ei saada muutettua”, Välimäki luonnehtii tämänhetkistä tilannetta.
Kentistä pitää tehdä helpompia, jos peliä halutaan nopeuttaa.
Välimäki aloittelee kiertueella toista kauttaan, mutta hänellä on jo selkeä näkemys siitä, miksi kierrosaikojen kanssa ollaan jatkuvasti ongelmissa.
”Jos kenttiä halutaan virittää ja tehdä niistä vaikeampia, ja samalla yrittää nopeuttaa peliä, niin se on mahdoton yhtälö. Se ei mene millään tavalla yksi yhteen”, Välimäki sanoo.
Asiaan olisi toki olemassa helppo ratkaisu, mutta se ei taas palvele ketään.
”Kentistä pitää tehdä helpompia, jos peliä halutaan nopeuttaa: avausten pitää löytyä heti, kaikkien pitää päästä griinille ja griineistä pitää tehdä helpot, että puttaaminenkin nopeutuisi”, toteaa Välimäki.
Ihan näin yksinkertaisesta asiasta ei tietenkään ole kyse, sillä nimenomaan haastavat kentät erottelevat jyvät akanoista ja tuovat esiin pelaajien taitoerot. Mutta samalla kun kentistä on tehty entistä haastavampia, on siirrytty vielä hitaampien kierrosaikojen maailmaan.
Välimäellä on asiaan vielä lisättävää. Sääolot tekevät pelaamiseen omat haasteensa, kuten viime viikolla Torrey Pinesin kovissa tuulissa huomattiin.
”Kun kenttiä viritetään vaikeammiksi, ja mukaan tulevat tuulet ja vastaavat, niin se pelaaminen vain kestää. Kaikki alle kahden jalan putitkin laitetaan (putti)viivalla, ja kun niissä on sivutuuli ja nopea griini, niin sitten kaikki ottavat ekstra-aikaa”, hän huomauttaa.
Pelastaako shot clock kilpagolfin?
Mutta mikä sitten avuksi? Olisiko TGL:stä tuttu ja DP World Tourillakin kokeiltu shot clock oikea ratkaisu? Välimäki ei panisi pahakseen, jos sitä PGA Tourilla jossain vaiheessa testattaisiin.
”Euroopassahan oli se yksi kilpailu. Minun mielestäni se olisi mielenkiintoinen juttu. Kyllä se varmasti toimisi. Mutta ollaanko täällä valmiita uhraamaan pelaajia? Epäilen vahvasti”, hän kuitenkin toppuuttelee.
”Jos siihen ei jotain muutosta tehdä, muutosta ei tapahdu. Se on pomminvarma. Jos joku tällainen shot clock -tyylinen juttu tulisi, niin silloin peli nopeutuisi. Mutta ei ennen sitä.”
Ehkä se kierros on vartin nopeampi, mutta onko se riittävästi?
PGA Tour ei ole myöskään tullut tunnetuksi siitä, että pelaajien lyöntiin käyttämää aikaa alettaisiin kovin helposti kesken kierroksen kellottamaan. Välimäki vahvistaa yleisesti spekuloidun asian.
”Jenkeissä ei ole kelloa. Kerran on taidettu antaa varoitus, ja sitten tultiin viiden väylään jälkeen tarkastamaan, onko onnistuttu kiristämään tahtia. Ei sitä täällä niin vahdita”, Välimäki naurahtaa.
Vaikka ero Yhdysvaltojen ja Euroopan pääkiertueiden kellottamiskulttuurissa on Välimäen mukaan iso, varsinaista hyötyä DP World Tourin ahkerammasta peliaikojen seuraamisesta ei Välimäki ole havainnut.
”Euroopassa jaetaan nopeammin sakkoja, mutta sielläkään pelinopeus ei ole sen nopeampi. Siellä on kauhea yritys (valvoa kierrosaikoja), mutta silti se ei toimi. Ehkä se kierros on vartin nopeampi, mutta onko se riittävästi? En jaksa uskoa.”
Loppuun Välimäki kertoo hauskan esimerkin Torrey Pinesin kilpailun kolmannelta kierrokselta. Välimäki lähti kentälle aamun ensimmäisessä ryhmässä yhdessä K.H. Leen ja Maverick McNealyn kanssa. He kiersivät kentän normaalia hyvää tahtia 2 tuntiin ja 10 minuuttiin, mutta törmäsivät sen jälkeen seinään.
”Odotimme puoli tuntia tiillä, kun edelliset ryhmät eivät olleet ehtineet startata kierrostaan. Eli se ei hyödyttänyt meitä yhtään, vaikka pelasimme nopeasti. Siihen jäimme sitten istuskelemaan. Siinä ei pystynyt edes välikioskia hyödyntämään, vaan jouduimme vain odottelemaan”, Arizonan Scottsdalesta soittanut Välimäki nauraa.
Mutta nyt kun hidas pelaaminen ja sen sivuvaikutukset ovat nousseet kaikkien PGA Touria seuraavien huulille, asiaan tullaan varmasti paneutumaan. PGA Tour otti uusilla linjauksillaan jo askeleen oikeaan suuntaan, mutta lisätoimenpiteetkään eivät varmasti ole poissuljettuja, jos myrsky aiheen ympärillä jatkuu.
Lue seuraavaksi: Tähtipelaajat jyrähtivät hitaan pelaamisen ongelmasta, jota PGA Tour rupeaa kitkemään uudella kaavalla
Näin puhtaasti kotoa-katsovan näkökulmasta minua ei ole sen koommin haitannut se miten nopeasti pelaajat kentällä pelaavat. Veikkaan että ne jotka eniten kärsivät ovat itse ne pelaajat joilla on nopeammat rutiinit, ja sitten paikanpäällä olevat katsojat.
Sami sanoi tuossa kaiken oleellisen, eli tuskin asialle tulee mikään muuttumaan.
Joo, ei minuakaan haittaa muu kuin hidas puttaaminen joskus. Jos on liian helppo kenttä, niin ei sellaista viitsi edes katsoa. Siis sellaiset kentät, joissa kakkoslyönnit aina griinillä ovat liian tylsää katsottavaa meikäläiselle.
Mikään ei tule muuttumaan ennenkuin hitaille pelaajille aletaan antamaan penaltteja. Siperia opettaa, mutta uskallus tähän muutokseen puuttuu. Hitaasta pelistä kärsivät eniten nopeat pelaajat tuomarin tullessa vahtimaan ja kellottamaan koko hidasta ryhmää. Riski oikeusmurhaankin on olemassa, mutta ajan kanssa hidastelijat oppivat nopeammat rutiinit pakon edessä ja kaikki hyötyvät.
WilleP:n kanssa samaa mieltä. Kotona tv:n ääressä asia ei ole haitannut yhtään. Toki säännöt ovat sääntöjä ja pelinopeuden pitäisi olla kutakuinkin vaatimusten tasolla. Tuskin nopeus kuitenkaan myöskään vaikuttaa TV katsojien määrään. Kestäähän turnaus kuitenkin sen 4 päivää aamusta iltaan. Pelinopeus tulee tuolloin vastaan, jos valoisa aika alkaa loppumaan ja tuon vuoksi osa joutuu aloittamaan päivän pelaamisen aamulla pelaten edellisen päivän vasta loppuun. Päivän pituuden puitteissa pitäisi siis saada päivä pelattua ja suhteuttaa nopeus vähintään tuohon vaatimukseen.
Suomessa ollaan sitten klubilla toisessa ääripäässä. Pelaapa kierros keskittyen niin, että olet tavoiteajassa. Siinä juoksee pahimillaan monta ryhmää tai pelaajaa ohi. NÄitä katsoessa saa todeta, ettei pelissä ole juuri golfin keskeisiä elementtejä ollenkaan. Puttaukset jätetään joko tekemättä tai yhden putin jälkeen pallo nostetaan ja jatketaan matkaa seuraavalle reijälle. Eihän siinä toki aikaa mene, jos pelaamiseen ei keskity yhtään. Parhaimmat, lue pahimmat, ovat kehuneet klubilla pelanneensa 9 reikää reiluun tuntiin ja se oli hyvän kierroksen merkki.
Pitää myös muistaa, että klubituupparilla tulee kierroksen aikana helposti 20-50 lyöntiä enemmän kun näillä ”nopeilla” kilpapelaajilla. Kun lyöntejä tulee reilusti enemmän niin paljon enemmän menee aikaa pelkästään jokaiseen lyöntiin sisältyvät säädöt siirtymät, etsinnät, rutiinit ja harkkaswingit. Silti pitäisi kenttä kiertää (eli juosta) siihen tavoiteaikaan 4-5 tuntiin. Väitän että aika monella golfin peluu menee tämän takia juoksemiseksi ja keskittyminen tekemiseen heikkenee ja tulos on heikko. Jokaisen huonomman pelaajan pitäisi vähentää harkkaswingit minimiin ja nettotuplabogin tultaessa vastaan nostaa pallo taskuun ja jatkaa matkaa eikä pelata reikää loppuun. Kierroksen tasoitustulokseen nostetulla pallolla ei ole enää tässä vaiheessa mitään merkitystä. Sitten jos jostain syystä haluaa pelata lyöntitulosta niin pelata voi vaikka ruuhkattomana aikana.
4-4,5 tunnin kierroksella kerkeää keskittymään vallan hyvin.
Miksi luulet, että hyvät klubipelurit pystyvät pelaamaan ja keskittymään aivan hyvin, ja ongelmia on lähinnä korkean händärin tuuppareilla? Keskivertotuuppari käyttää puolet ajasta höpöttämiseen, perseen kaivamiseen, somen räpläämiseen, haahuiluun ja muuhun muumimaiseen vaappumiseen. On myöskin aivotoiminnaltaan liian yksinkertainen. Ei osata yhtään ennakoida tai käyttää aivoja tehokkaaseen ajatteluun ja pelaamiseen. Ongelma on siellä korvien välissä ja kognitiivisissa kyvyissä, jos 4h kierros on liian nopea.
9 reikää tunnissa täydellä flaitilla on toki todella ripeä tahti, mutta samalla harvinaisuus. Eiköhän suurin osa flaiteista kulje kuitenkin sitä normaalia 1h 45min – 2h 15min väliä.
Ja se, että tuuppari pitää kierrosta rangesessiona. Vatvotaan niitä mailoja, asentoa, lyöntiä, harkkasvingejä ja kaikkea muuta minuuttitolkulla per lyönti. Lopulta lyödään se duffi 30 metrin päähän vasemmalle.
Klubituupparin pitäs ottaa itteään niskasta kiinni ja myöntää realiteetit itelleen, eli se, että on paska. Se vatvominen ei tee mitään muuta kuin jäykistää, eikä se lyönti lähe yhtään se Woodsimaisemmin vaikka kuinka leikittäs jotain ammattilaista. Paska peluri ei osaa lyödä minne yrittää, joten se on ihan sama ottaako käteen puuvitosen vai rautaysin. 30 händärin uunon on ihan turha laskea siellä kierroksella paljonko tuuli vaikuttaa lyöntiin ja lyödäänkö nyt korkee lyönti bunkkerin yli, kun ei kuitenkaan ymmärrä tai osaa toteuttaa asiaa oikein.
Rangelle hiomaan se paketti kuntoon ja kentällä pelataan.
Seniorit pelaa arkisin päivällä 3,5 tunnin kierroksia kävellen, kun ei edes juoksemaan pystytä.
Vähän pitempi raffi ja puttaamista vähän helpotettaisiin. Jos katsojien naru oli out of bounds, niin kisoissa peli nopeutuisi.
Sähköpyörät kisoihin, niin siirtyminen nopeutuisi? (Ei autoja)
Uusi piirre tänä vuona on ilmennyt ”tamppaaminen”
pallon ja reijän välillä greenillä jos pelaaja saisi selville
mihin griini nojaa. PITÄISI KILETÄÄ. Todennäköisesti tasapainotunnetta.
En ole nähnyt tilastoja siitä, mihin prot tosiasiassa käyttävät eniten aikaa, mutta TV:sta ja Golfpisteen kautta tulospalvelua seuratessani olen havainnut, että aloituspaikoilla ja väylillä seisoskellaan pitkään kun odotetaan griinien vapautumista. Tulppia syntyy erityisesti par-viitosilla, kun draivaajat odottavat väylällä griinille toisella pyrkivien lyöntejä, joita ei voi tehdä ennen kuin griini on vapaa. Sama ongelma näkyy vähäisempänä myös par-kolmosilla ja nelosilla. Siis pelkästään puttausta nopeuttamalla uskon kierrosten lyhenevän ainakin puolella tunnilla. Niin oudolta kuin se ensin kuulostaakin, niin par-viitosten pituutta lisäämälläkin peli saattaisi edetä rivakammin.
Mitä tulee klubigolffareiden nopeuteen täällä Suomessa, niin paljon riippuu siitä että mikä yhdistlmä kenttää ja pelaajia on kyseessä. Jos esim Hirsalassa pelaa täys foursome vieraspelaajia ensimmäistä kertaa, niin siinä menee helposti viisi tuntia kiertää koko kenttä. Toisessa ääripäässä sitten esim Tapiola, jossa harvemmin hukkaa pallonsa ja on aika helppo kiertää neljässä tunnissa hitaallakin tahdilla. Tässäkin asiassa caddiemasterilla tai kentän palvelupäälliköllä on oma vastuunsa yrittää varmistaa ettei liian korkeahändärisiä ryhmiä päästetä kentälle, vaikka kuinka paljon ne isot vieras green feet houkuttelee klubin kassoja.
Viime vuosina mielestäni on yleistynyt semmoinen ilmiö että kenttien johdot/toimistot todella arkailevat mennä huomauttelemaan maksavia vieraspelaajia hitaasta pelaamisesta. Parikymmentä vuotta sitten oli vielä oikein yleistäkin että kentillä ajeli ns marshall joka topakkana antaisi hitaille pelaajille huomautuksia jos he selvästikin hidastavat koko kenttää. Eli jossakin mielessä on ollut, omasta mielestäni ainakin, jonkinasteinen sukupolvi- tai kulttuurimuutos asiassa myös. Toisaalta, golfia harrastetaan nyt ennätysmäärissä, joten varmasti tämäkin tuonut haasteensa tällä saralla.