Heikko kausi koetteli itseluottamusta ja pisti talouden lujille. Lindell kertoo avoimesti tekemistään virheistä, eikä ole valmis luopumaan tavoitteistaan.
Viime kauden piti olla Oliver Lindellin lopullinen läpimurtokausi. Lindell kertoi vuoden 2021 alkajaisiksi Golflehden 1. numerossa julkaistussa jutussa, että koko uran ajan tähtäimessä on ollut nousu Euroopan kiertueelle. H-hetkeksi oli yhdessä valmentaja Juha Juvosen kanssa määritelty kymmenes yhteistyökausi, siis kausi 2021. Lähtökohdat olivat hyvät, olihan Lindell sijoittunut kaudella 2020 CT:n pistelistalla 20. sijalle.
Mutta kausi 2021 oli kaikkea muuta kuin onnistuminen. Kiertueen pistelistalla Lindell oli 147:s. Sijoitus oli heikoin, mihin hän on viiden Challenge Tourilla pelaamansa kauden aikana yltänyt.
”Kausi oli vaikea. Tasaisen heikkoa suorittamista koko ajan. Lyöntikeskiarvollisesti se ei ollut niin paljon huonompi kuin aikaisemmat, mutta niitä ei hyviä rundeja ei ollut joukossa vaan tasaisen tahmeaa tekemistä viikosta toiseen”, syyskuussa 23 vuotta täyttänyt Lindell kertoo.
Lindell pelasi kauden aikana 16 kilpailua. Niissä hän selviytyi jatkoon vain viidesti.
Olen tehnyt vääriä asioita ja virheitä. Valmennuksessa ei ole ollut vikaa.
Kauden teemaksi muodostui karsiutuminen jatkosta pienimmällä mahdollisella, eli yhden lyönnin marginaalilla. Lindell laskeskelee, että se kohtalo osui hänen kohdalleen ainakin viisi kertaa.
”Se sitten aiheutti turhautumista ja yliyrittämistä. Pelasin kaikki mahdolliset kisat ja yritin hakea lottovoittoa, että jos sattuisi tällä viikolla osumaan. Mutta ei se tuolla tasolla ole mitenkään mahdollista”, hän myöntää nyt avoimesti.
Vierumäen jälkeen Tanskassa Lindellistä alkoi jo tuntua siltä, että pistetään koko kausi jo pakettiin ja siirretään keskittyminen harjoittelemiseen. Valmentaja Juvonen oli myös sitä mieltä, että kisaamisessa ei ole mieltä, jos peli ei suju. Lindell kuitenkin päätti toisin. Hän pelasi heinä-elokuussa kaikki mahdolliset kisat – ja ”karsiuduin jatkosta joka kerta ihan kirkkaasti.”
Ei sentään joka kerta, Vierumäen kotikisassa Lindell selvisi jatkoon, mutta sijoitus oli vaatimaton 38:s, joka ei tyydyttänyt lainkaan.
Vasta elokuun jälkeen Lindell ehti pitää taukoa kisaamisesta.
”Vedin kuukauden treenikauden ja sen jälkeen alkoi peli tuntua hyvältä. Sitten Sveitsin kisassa pelasin jo tosi hyvin, mutta puttasin huonosti ja jäin taas lyönnillä cutista.”
Sveitsin kisa lokakuun alussa jäi lopulta kauden viimeiseksi. Käteen jäi perin vähän ja kausi oli raju pettymys.
”Kyllä syyt epäonnistumisiin löytyvät omista ratkaisuista. Olen tehnyt vääriä asioita ja virheitä. Valmennuksessa ei ole ollut vikaa. Se on ihan totuus”, Lindell kertoo rehellisen avoimeen tyyliinsä.
Kuva: Vesa Koivunen
Ainakaan hän ei juokse piiloon muiden selän taakse tai etsi tekosyitä.
”En. Koska minusta se on ainoa mahdollisuus mennä eteenpäin ja kehittyä”, hän sanoo.
”Joku on tullut jo sanomaan, että valmentaja vaihtoon, mutta he eivät tiedä, mikä se kokonaisuus on ja mistä kiikastaa. Sellaisesta on turha puhua. Ei minun menestymiseni ole jäänyt valmennuksesta kiinni”, hän sanoo.
Alkavalla kaudella Lindell saa melko hyvän pelioikeuden Challenge Tourille, vaikka ranking-sijoitus ei olisi siihen riittänyt. Pelastusrengas heitettiin covid-19 -pandemian jälkeen niin sanotun ”safety netin” muodossa. Se takaa European ja Challenge Tourin pelaajille pelioikeuden myös alkavaksi kaudeksi riippumatta siitä, miten pelit sujuivat.
Hän arvioi, että luvassa on noin 20 starttia ja kauden ohjelman hän tulee rakentamaan puhtaasti CT:n kisojen ympärille.
Loppuvuodesta Lindell otti vähän etäisyyttä golfiin tekemällä töitä veljensä omistamassa valokuvausliikkeessä. Enemmän kuin palkkatyötä itselle se oli kädenojennus tukijoukoille.
”Fyrkkapuoli tässä on tietenkin aika tiukoilla. Olen todella, todella kiitollinen siitä avusta, mitä kotiseura, 59 Fund, Golfliitto ja perhe ovat antaneet. Ilman niitä tämä olisi ollut mahdotonta. Kaikesta avusta on ollut ihan valtava hyöty”, hän sanoo.
Haastavuutta on talouden suhteen lisännyt se, että covid-19 karkoitti lähes kaikki yhteistyökumppanit eikä uusia ole löytynyt tilalle. Kaikesta huolimatta Lindell odottaa alkavaa kautta jo vesi kielellä.
”Hienosti on kiertue tehnyt hommia ja on saatu hieno kausi kasaan. Hyvältä näyttää! Lähden Espanjaan nyt treenileirille ja sitten katsotaan, josko päästää helmikuussa aloittamaan kausi Etelä-Afrikasta. Viime vuonna oli sama tilanne ja helmikuussa piti saada pelit käyntiin, mutta niinhän se huhtikuulle meni, että päästiin kehiin. Saa nähdä, miten tällä kertaa käy”, hän pohtii.
Mitään suuria muutoksia taustavoimiin tai valmennukseen ei ole tulossa. Välinepuolella sen sijaan on haettu uutta, tai oikeammin vanhaa ja hyväksi koettua, ideaa lyömiseen.
”Raudoissa vaihdoin vähän löysempiin varsiin, ja ne tuntuvat aika hyvältä. Vähän paluuta siihen vanhaan, jotta pystyn lyömään luontaisesti molempia kierteitä. Viime kaudella yritin runtata jäykemmällä varrella sellaista cutin ja faden sekoitusta koko ajan ja se alkoi jo vähän ahdistaa. Jatkossa lyön rohkeammin eri kierteitä sen mukaan, miten lyönnin hahmotan”, hän suunnittelee.
Golf on herkkä laji. Hyvin monet huippupelaajat ovat kertoneet avoimesti siitä, että usko omaan tekemiseen on ajoittain koetuksella. Kun huonot jaksot venyvät, uskoa koetellaan väistämättä. Myös Lindellin kohdalla haasteet ovat olleet pitkälti henkisiä. Hänen lahjakkuuttaan ei ole kyseenalaistanut kukaan, mutta kun ura ei ole edennyt samanlaisessa nuosukiidossa kuin nuoruusvuosina, itseluottamus on alkanut horjua.
Ongelmia on ollut myös lyöntitekniikassa. Eniten ne ovat heijastuneet avauspeliin.
”Tekniikan kanssa on tehty hommia ja se alkaa nyt tuntua hyvältä. Lyöminen on parempaa”, hän lataa.
Aamupäivän padel-pelien ja iltapäivän golf-harjoitusten välillä tavoitettu mies ei peittele sitä, että edellinen kausi oli paha mahalasku, joka koetteli jaksamista ja uskoa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Nyt akut on kuitenkin ladattu ja nokka käännetty kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
”Huomaan, että johan tässä odottaa kauden alkamista ihan tosissaan”, Lindell sanoo.
Tsemppiä Oliverille ja tiimille, ammattilaisura ei ole lähtenyt käyntiin niiden odotusten mukaan, joita hyvä amatööriura asetti. On kuitenkin upeaa lukea kuinka mies itse tunnustaa ryhdikkäästi virheensä ja osaa terveesti analysoida tekemisiään. Muistaa myös kiittää tukijoitaan ja antaa tunnustusta pitkäaikaiselle valmentajalleen, jonka uskoa on varmasti myös koeteltu viime vuosina. Paineessa timantit hioutuvat ja vastoinkäymisistäkin voi selvitä entistä vahvempana.