Urallaan kahdesti The Mastersiin osallistuneen Mikko Ilosen mukaan Augusta National -kenttä on erinomainen koko bägin kenttä.
Juttu on julkaistu 10.4.2019 ilmestyneessä Golflehdessä 2/2019.
Kokonaisuuden kannalta olisi olennaista, että kierros lähtee kirkkaasti käyntiin. Kolmen reiän jälkeen olisi hyvä olla 1–2 lyöntiä alle parin. Rei’illä 4–7 tulee helposti takapakkia. Kahdeksas ja yhdeksäs reikä antavat taas mahdollisuuden tuloksentekoon. Rei’illä 10–11 puolustetaan paria, mutta sitten tulee taas skoorattavaa rei’illä 12–15. Kuudestoistakin on periaatteessa birdie-reikä, mutta sillä on pari lipunpaikkaa, joille par on hyvä tulos. Seitsemästoista on vaikeampi, ja kahdeksannellatoista griinin etuosan lipunpaikoilla aukeaa hyviä birdie-mahdollisuuksia.
Pituus karsii osan pelaajista
Reikien pituuksia on Augustassa jo sen verran venytetty, että kenttä suosii monessa paikassa vähän raikkaampia pallonlyöjiä. Pelkällä puttaamisella ei enää koko kisaa pärjää. Neljän kierroksen aikana jokunen putti livahtaa jo ohikin.
Helppo draivikenttä
Draivit lyödään Augustassa aina olan takaa. Kovin kapeita välejä ei ole, eikä kenttä ole tiiltä kovin vaikea. Kapeimmat avaukset ovat ehkä rei’illä 17 ja 18. Vaikka draivit vähän karkailisivatkin, pallo on yleensä aina pelattavissa, ellei niitä sitten ala mättää vesiesteisiin. Muuten Augustassa ei oikein pääse pallosta eroon.
Draw-etu korostuu vasta, jos ollaan tiiltä erittäin aggressiivisia.
Kakkoslyönnit ratkaisevat
Augusta on kakkoslyöntien kenttä. Lähestymislyöntien on oltava oikeissa paikoissa. Augustassa voi lyödä näennäisesti hyviä lyöntejä ja olla silti koko ajan puolustuspaikoissa, joista neljännes voi olla selviä kolmen putin paikkoja. Neljän kierroksen aikana niistä tulee väkisinkin lisälyöntejä. Par-vitosilla lyödään usein toinen lyönti päälle, mutta myös layupit on lyötävä oikeisiin paikkoihin. Jos Augustassa pystyy pitämään pallon tietyillä alueilla, putit ovat jopa helppoja. Vaikkei niitä aina saisi kerralla reikään, tuloksena on helpot kaksi puttia. Jos taas lyö näennäisesti hyviä lyöntejä lähemmäs reikää, mutta väärälle alueelle, paluuputit ovat aina parimetrisiä, eivätkä ne aina päädy nollavalumiskohtiin. Lyhyet putit voivat kääntyä yllättävän paljon.
Draw-pelaajilla etu
Augustan sanotaan suosivan draw-pelaajia, jos puhutaan oikeakätisistä pelaajista. Näin varmasti onkin. Monella tiillä on helpompi olla tiillä, jos lyönti kaartaa luonnostaan hieman vasemmalle. Mutta draw-etu korostuu vasta, jos ollaan tiiltä erittäin aggressiivisia. Kyllä kenttä toisinkin päin kierrettä lyöville kääntyy. Mastersin aikaan huhtikuussa kenttä ei ole koskaan ollut kova. Sen vuoksi se, mihin suuntaan palloa tiiltä väylällä pysyäkseen muokkaa, ei ole kovin olennaista. Kentällä ei myöskään ole kovin ihmeellisiä raffeja. Griinit ovat sen kovuisia, ettei ole suurtakaan merkitystä sillä lyökö lähestymisen väylältä vai niitä reunustavilta semi-raffikaistaleilta.
Augusta Nationalin 15. reiän viheriölle on huomattavasti vaikeampi lähestyä kuin miltä tv:ssä saattaa näyttää. Kuva Getty Images.
Kovaa ja korkealle
Euroopan majorissa, The Open Champion-shipissä, voi pärjätä monella eri taktiikalla. Siellä pallonlyömisen kanssa ei ole niin tarkkaa, riittää kun on mielikuvitusta. Mastersissa vaihtoehtoja on vähemmän, ja vaadittavat lyönnit on oikeasti osattava lyödä. Kovaa ja pallon korkealle lentokaarelle lennättävät pallonlyöjät ovat vahvoilla. Augustassa lyödään paljon lähestymisiä erilaisista makuista, alamäistä ja sivurinteistä, joilta matalaa lyöntiä on vaikea kontrolloida. Esimerkiksi 13. ja 15. reiän griineille (kuvassa yllä) on matalilla lyönneillä vaikea tulla. Lähestymislyönneissä pituuskontrolli on tärkeässä roolissa. Lyönnit on saatava oikeaan mittaan oikeille alueille.
Par-vitosten vaihtoehdot
Par-viitosia pelataan Augustassa usein kahdella päälle, mutta vaihtoehtokin on olemassa. Zach Johnson näytti vuonna 2007, että toisinkin voi menestyä. Hän ei yrittänyt kertaakaan toisella lyönnillä griinille, vaan luotti layupeissa wedgeihinsä ja teki par-viitosilla yhteensä 11 birdieä. Eagleja harvemmin tehdään väylältä, mutta isossa kuvassa konservatiivinen tyyli voi hyvin tuottaa paremman lopputuloksen.
Wedge-lyönneiltä vaaditaan valikoimaa
Jos peli kulkee ja taktiikka on aggressiivinen, wedgejä lyödään Augustassa melko vähän. Par-nelosilla pitkälyöntisimmät lähestyvät wedgellä vain 3. ja 9. reiällä. Wedgejä lyödään myös par-vitosilla, jos päädytään lyömään layupeja. Wedge-pelin rooli korostuu, jos avauksissa tulee hasseja. Pallot on pelattava reunoilta alueille, joilta skooraaminen on mahdollista. Hyvällä wedge-pelillä voi pelata itsensä takaisin kisaan. Silloin pärjäävät ne, jotka pelastavat parhaiten pareja.
Wedge-lyönneissä lyöntivalikoiman on oltava sellainen, ettei aina päädy lyömään täyttä wedgeä. Valikoimassa pitää olla myös vähän pehmeämpiä vetoja. Se millaista vetoa kulloinkin vaaditaan, on paljon tuulen suunnastakin kiinni. Lähestymisiä tai välilyöntejä ei myöskään aina kannata lähteä lyömään 30 metrin päähän, mistä voi olla vaikea nostaa palloa järkevälle alueelle. Joskus on parempi jättää wedge-lyönti vähän kauemmas, mistä on helpompi nostaa pallo lipulle.
Lähilyöntejä lyödään usein napakoilta alustoilta. Augustassa ei voi aina olla lob wedge kädessä.
Wedgejen hallinnassa on tälläkin tasolla isoja eroja. Kaikki saavat kyllä wedget kohtuullisen lähelle, mutta hyvät wedge-pelaajat lyövät ne isommalla prosentilla etäisyydelle, josta putit myös laitetaan sisään. Jos lyö wedgen viiden metrin päähän kolmen metrin sijaan, ero voi tuntua pieneltä. Mutta kun tarkastellaan, miltä etäisyyksiltä putit upotetaan, siinä onkin hirveä ero.
…ja chipeiltä puhdasta osumaa
Lähilyöntejä lyödään usein napakoilta alustoilta. Augustassa ei voi aina olla lob wedge kädessä. Jos missaa kakkoslyöntejä vääriin paikkoihin, jäljelle jää usein viheliäisiä chippejä. Puhdas kontakti palloon on arvossaan. Keskitason griineillä palloa voi lyödä vähän sinne päin, ja pallo on silti puolessa metrissä. Augustassa ei ole niin. Osuman on oltava kohdallaan, jotta pallo tottelee.
Puteissa pituuskontrolli ratkaisee
Menestyminen Mastersissa vaatii aina hyvää puttiviikkoa. Puttien vauhdin kanssa on oltava sinut. Augustan griinien nopeudesta puhutaan paljon, mutta pinnat ovat joillain kentillä nopeammatkin. Augusta on enemmänkin ”kallistusnopea”, eikä vastaaviin vauhteihin voi siellä mennä. Monet ensimmäiset putit, jotka lähtevät karkuun, ovat parin, kolmen metrin päässä, ja pelaajat jotka hallitsevat ne, ovat Augustassa vahvoilla. Mutta jos tullaan siitä vähän lähemmäksi reikää, puttaaminen käy monelle suhteellisesti vaikeammaksi. Siksi esimerkiksi Bubba Watson on Mastersissa pärjännyt. Ei häntä moni laittaisi metrin tai puolentoista metrin päähän reiästä, mutta Augustassa niille etäisyyksille on vaikea jättää lyöntejä. 2–3 metriä on tärkeä matka. Sille etäisyydelle tulevat myös hyvät lähipelilyönnit.
Pelattavat bunkkerit
Augustan bunkkerit ovat suhteellisen helppoja. Hiekka on hyvässä kunnossa, eikä bunkkereissa ole mitään kovin ihmeellistä. Osa griinibunkkereista on melko syviä, mutta lyönnin vaikeus riippuu pitkälti makuusta. Jos lyödään tasaiselta tai alamäkeen, lyönti voi olla haastava. Griinibunkkerit eivät kuitenkaan ole sellaisia, että niihin jäisi jotenkin jumiin. Sama väyläbunkkereissa. Joissakin tulee etulipat vastaan, jos pallo on bunkkerin etupuolella, mutta muuten ne ovat hyvin pelattavissa.
Arpapeliä neulasmättäillä
Augustan metsäsaarekkeiden hakepohjilta pelaaminen on vähän arpapeliä. Pallo jää usein pelattavaksi, mutta lyöntiä on usein vaikea kontrolloida. Hakkeen joukossa on paljon havunneulasia, joita on laitettu myös tarkoituksellisesti hakkeen joukkoon.
