Krista Bakker oli kauden alussa suomalaisista naispelaajista se, johon kohdistui kaikkein kovimmat odotukset. Edellisten kahden vuoden aikana hän oli sijoittunut Lydia Kon (!!!) jälkeen kakkoseksi amatöörien MM-kisojen henkilökohtaisessa sarjassa, saavutanut EM-pronssia Ruissalossa, sekä ollut kantava voima joukkueissa, jotka toivat MM-pronssia sekä EM-hopeaa.
Kausi lähtikin erinomaisesti käyntiin, Bakker oli kolmessa ensimmäisessä kisassaan rookiena kerran 15. ja yhdeksäs. Tahti on hiljentynyt melkoisesti, kolmanneksi paras sijoitus on 48.
Suurimmat otsikot Bakkerin kohdalla kirjoitettiin Teneriffan kisan yhteydessä. Tuolloin tuomari diskasi hänet väärän kortin allekirjoittamisesta päädyttyään Bakkerin pelikaverien tulkintaan, jonka mukaan hän oli lyönyt hudin ennen varsinaista puttiaan, mutta jättänyt sen laskematta.
Rahalistalla Bakker on 108. (13532 euroa). Työpaikan uusiminen vaatisi vähintäänkin yhtä top-10 sijoitusta.
Caddien rooli korostuu
”Tourelämä on osoittautunut odotettua rankemmaksi, opettelemista tämä on ollut monella tavalla. Hyviä väläyksiä on tullut, kokonaisuus ei kuitenkaan ole kantanut. Parhaita kisojani Hollannissa ja Turkissa yhdistää se, että caddienä on ollut minulle tuttu henkilö. Paikallisten mailapoikien kanssa en ole löytänyt yhteistä säveltä. Intiaan ja Dubaihin mukaani lähtee isä Kari Bakker,” Krista Bakker taustoittaa.
”Kyllä minä olen ihan luottavaisin mielin, vaikka tulokset eivät olekaan vakuuttaneet. Viimeisten viikkojen aikana olen treenannut kotiseudulla, lähinnä Kuortaneen urheiluopistolla sisätiloissa. Jollei Intiasta (4.-6.12. ) ja Dubaista ( 10.-13.12) tule riittävän hyvää tulosta, haetaan se seuraavan kauden kortti taas karsinnoista,” edellisvuonna 19. karsinnassa ollut Bakker määrittää. Kortin sai tuolloin 30 ensimmäistä
Dubain kisassa hän on tällä hetkellä neljäntenä varalla.
Suomalaisista paikan vuoden 2015 kiertueelle ovat jo varmistaneet Noora Tamminen (60.) sekä Ursula Wikström (70.) Minea Blomqvist-Kakolla (81.) on toinen jalka sisällä, mutta lisäeurot eivät olisi pahitteeksi.
Oona Vartiainen harjoittelee parhaillaan Espanjan Aurinkorannikolla joulukuun karsintoja varten.
Elina Nummenpää (126.) ja Krista Bakker ( 108.) joutuvat tämänhetkisillä sijoituksillaan karsintafinaaliin, johon esikarsinnan kautta hakevat paikkaa myös Sanna Nuutinen, Marika Voss, Oona Vartiainen, LindaHenriksson sekä Leena Makkkonen.
Teemu Tyry
Cäddien rooli on useasti isompi kun arvataankaan. Ikioman cäddien mukana”raahaaminen” vaan on aika arvokasta ilman kunnollista sponssia, joka voi alussa olla myös se cäddie itse.. jos niin halutaan..
Pitäisikö Suomessa olla paikallista Cäddykoulutusta. Olisko Golfliiton tai PGA:n tehtävä järjästää paikallisille ”halukkaille” Cäddykoulu. Miten ne vapaaehtoiset muuten osaa oikeesti toimia Cäddynä, jos ei ammattilaiset kerro mitä heiltä odottetaan !!. Nykyisin kaverit ja/tai ns managerit toimii osan pelaajista Cäddynä tai ikioma PGA-ope parhaassa tapauksessa. Ovatko noista ryhmistä mikään oikeesti paras valinta Cäddyksi – tuskin, mutta kivaahan se voi olla kierrellä tutun ”hemmon” kanssa maailmalla, ilman menestystä. Pelkkä bägilaukunkantaja ei hommaa edistä kovinkaan paljon. Vai pitäisikö Suomeen saada ikioma Ammatti-Cäddy-litto (FPCF) , tai liittyä ulkomaisiin vastaaviin järjästöihin saadakseen ”koulutusta”. Kuka ottaa hommasta kopin. Ilman osaavia Cäddyjä ammattilaisten menestys saattaa odotella vielä turhan kauan nurkantakana.
Taitaa olla kuitenkin niin, että enemmän kun jotain cäddy-koulutusta, niin pelaajien koulutusta. Kyllä niitä cäddyjä on, mutta suomalaisilla pelaajilla (paitsi yhdellä) ei ole mitään hajua mitä sillä cäddyllä tehdään. Yksi vaihteli cäddyjä kun sukkia, toinen käyttää paikallisia laukunraahaajia kaivamassa neniään ja kolmas lähtee kaverin kanssa matkaan. Ei taida jengi ottaa tosissaan koko hommaa? Se tietenkin näkyy menestyksessä kun konsepti on hukassa.
Peili !! Tuokin on totta, mutta sehän on selvästi PGA posti. Kouluttaa paikalliset jäsenet siihen malliin että olisi valmiudet ja ymmärrys siihen minne oikeesti ollaan menossa. Se riittääkö eväät moiseen tekemiseen onkin ihan toinen juttu. Kuulopuheiden mukaan (hevosmiesten tietotoimisto) ammattilaisiksi siirtyville on kerrottu, ettei mikään muutu. Todellisuudessa golfammattilaisuus on ihan eri asia kun pelaaminen ”läpsygolffarina”. Pelataan ihan eri peliä ja osittain jopa eri säännöillä (tupsutukset yms). Kuten Kristakin artikelissa mainitsi, kiertue-elämä on huomattavasti rankempaa kun odotukset oli. Siellä pelataan tosissaan sekä leivästä että sen päälle tulevasta, muustakin kun ylähuulesta. Yleensä ”golf-ammattilaiset” lähtee voittamaan kisaa ei vaan tekemään parastaan ja katsomaan mitä tulee. Se onko kana vai muna ensin. Molempien koulutus on tärkeä menestyksen saavuttamiseksi. Jos ei ole kunnollisia ”mailankantajia” tarjolla, niin eihän ne pelaajatkan tiedä, osaa odottaa tai edes toivoa mitä haluaa. Yhteistyö kehittyy ajan kanssa, mutta molemmilla pitäisi olla jonkinmoinen ajatus kuka tekee ja mitä, milloin, missä ja miksi. Tuskin tässäkään asiassa edistystä tapahtuu. Mielelläni olisin väärässä, mutta pelkään pahoin etten ole. Tiedän että suunnitelmia on ollut, muttei tekoja. Puuttuuko halu vai taito, vaikea sanoa.
Suomalaisen golfammattilaisen käsitys ja arvostus ”mailankantajasta” Ei ihme jos osaajia ei kiinnosta ”palvella” paikallisia golfammattilaisia. Ainut joka lähtee mukaan on joku kaveri tai oma golf-opettaja nekin ilmeisti säälistä http://gogolf.fi/adam-scott-caddie-karsinnat-jatkuvat-australiassa/
Joo, kyllähän tuon yhden Amerikoissa asuvan ”golfammattilaisen” tekstit ja varsinkin tuo viimeinen juttu ”mailankantajista” johti nyt siihen, että tuolle hänen edustamalleen sivustolle ei ole enää asiaa. Se loppui tähän. Sieltä on tullut jo pitkään sekä copy/paste artikkeleita että mutua ja nyt siis tällainen halveeraava ”mailankantaja”-juttu. Itse on kovasti golf-ammattilaista eikä mitään ole kuitenkaan saanut aikaseksi urallaan. Paria karsintaa tuskin noteerataan menestyksenä? Piti sitten ruveta kirjoittelemaan kaverin sivustolle, että edes vähän rahaa tulisi.
Varmaan reilut 200 rundia (ja varmaan yli tuhat muuta yhteistä kierrosta) kädänneenä samaa pelajaa sanoisin, että homma on kyllä aika vaativaa. Kaikki on opeteltava kantapään kautta ja kokemuksen perusteella. Mitä enemmän tota hommaa tekee sitä enemmän huomaa kuinka vähän siitä oikein ymmärtää ja osaa. Niin monilta pelillisiltä osa-alueilta tulee kokemusta, jotka on osattava jollain tasolla analysoida. Pelaajan tunteminen, vahvat ja heikommat osa-alueet on tiedettävä pitkän kokemuksen perusteella ja niitä on sitten soviteltava olosuhteisiin sopivilla tavoilla. Pelaaja tekee kuitenkin lopulta päätöksen, kädi voi esittää eri vaihtoehtoja ja saada pelaaja luottamaan omaan valintaan. Itse pidän kädäämisestä jopa enemmän kuin omasta pelistä, mikä ei liene yllätys. Pelaajan lyöntivalikoima on eritysesti tunnettava hyvin ja kuinka hyvin eri osa-alueita ja lyöntejä hallitsee. Se homma alkaa siellä harkkarundeilla ja harjoitusalueilla jossa katsotaan pelaajan luottamusta omaan tekemiseen, päivä kunto on syytä olla hyvin tiedossa ettei siitä huonosta rundista tule liian huonoa vaan ollaan vielä mukana pelissä kahden kieroksen jälkeen. Jottei homma menisi liian vaikeaksi niin itse kisoissa on sitten oltava aika anlyyttinen siinä miten se pelaaja siellä kentällä lopulta toimii ja sen mukaan joutuu kyllä tarjottavia vaihtoehtoja hieman säätämään, jos on tarvetta. Todella mielenkiintoista työtähän tuo on ja siinä kumpikin oppii kokoajan. Ei ihme, että hyville kädeille maailmalla maksetaan aika meheviä summia.
Mielenkiintoinen juttu, nim.m. Rauski, mutta täällä puhuttiin nyt ammattilaisista ja ammattikädeistä. Ei lasten suffelikisoista ja isien kokemuksista lastensa apuna. Mutta kiitos silti ja hyvää jatkoa laukun tuuppimiseen kärryn kanssa tulevanakin vuonna!
Taisit missata aika pahasti koko jutun, mutta ei se mitään niin tapahtuu monelle, jotka ei ymmärrä lukemaansa.
Hieno kirjoitus ja kannanotto. Kädääminen on todella hienoa hommaa jopa suffelitasolla. Sielläkin pelaajat pelaa omien rajojensa ja kokemuksiensa ylärajoilla, niikun Cadikin . Ei se ollaanko ”suffelissa” vai LET:llä ET:llä ta tai muualla Divaritason kisoissa vai oikein maailmanluokan Ameriikan (Liigan) tasolla muuta Cäddien asemaa, samat hommat ehkä hiukka pienemmällä vaikutuksella siellä on. Lisää Cadejä kehiin.. Koulutusta mielummin liiton taholta kun paikallisen ”ammattiliiton” . Liitolla on ehkä helpommin noita kokemusta omaavia kuten Rauski tarjolla.