Suomi ei tällä hetkellä pärjää pohjoismaalaisessa vertailussa.
Miesten amatöörien Euroopan listalla on käsillä erikoinen tilanne. Viiden parhaan joukossa on kaksi tanskalaista ja kaksi norjalaista pelaajaa. Viiden kärkeen mahtuu siis vain yksi pelaaja pohjoismaiden ulkopuolelta.
Rankingkärki on Tanskan Frederik Kjettrup, joka on amatöörien maailmanlistalla parhaana eurooppalaisena sijalla 14.
Vaikka eurooppalaiset eivät aivan kärkeen maailmanlistalla mahdu, pärjäävät he kokonaisuudessaan hyvin. Koko Eurorankingin kärkiviisikko mahtuu maailmanlistalla 24 parhaan joukkoon. Maailmanlistan ykkönen on Etelä-Afrikan Cristo Lamprecht. Koko vanhan mantereen kärkiviisikko, ja koko rankingkärki, pelaa Yhdysvalloissa yliopistosarjaa.
Ennen Kjettrupia listalla ei ole muita kuin jenkkejä lukuun ottamatta Lamprechtia ja kuudentena olevaa Kiinan Wenyi Dingiä.
Amatöörien Euroopan ranking 2.5.
- Frederik Kjettrup, Tanska
- Jose Luis Ballester, Espanja
- Herman Wibe Skene, Norja
- Gustav Frimodt, Tanska
- Mats Ege, Norja
Tanskalaisia on rankingissa totuttu näkemään korkealla, mutta norjalaisten menestyminen laajalla rintamalla, 30 parhaan joukossa on kaikkiaan neljä vuonomaan miestä, on uusi ilmiö.
Ei Ruotsillakaan huonosti mene. Vaikka paras sinikeltainen, Tobias Jonson, onkin ”vasta” kahdeksantena, mahtuu ruotsalaisia Euroopan listalla 50 parhaan joukkoon kaikkiaan kuusi. Kun otosta laajennetaan, pärjää Ruotsi pohjoismaista parhaiten.
Paras suomalainen miesten maailmanlistalla on sijalla 252 oleva Markus Luoma. Euroopan rankingissa hän on sijalla 63. Hänen lisäkseen vain Niilo Mäki-Petäjä (402.) mahtuu maailmanlistalla 500 parhaan ja Euroopan listalla sadan parhaan joukkoon (93).
Naistenkin Euroopan kärki tulee pohjoismaasta, vähemmän yllättäen Ruotsista (Ingrid Lindblad). Muut skandinaavit loistavat kuitenkin poissaolollaan. Ruotsalaisnaisia mahtuu eurolistalle seitsemän ennen minkään muun pohjoismaan edustajaa.
Kiitos Sami Sarpakunnas hyvästä ja ajatuksia herättävästä jutusta suomalaisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen amatöörigolfin tilasta. Kuten jutussa mainitsit Euroopan amatöörien kärki pelaa Yhdysvalloissa yliopistosarjaa (NCAA Division I).
Tein taustatyötä ja keräsin dataa, joka perustuu amatöörien maailman rankingiin (WAGR). Amatöörien rankingissa yksittäisistä kisoista jaetaan sijoituksiin perustuvia rankingpisteitä. Rankingissa mukaan luetaan edellisen 104 viikon aikana kisoista saadut pisteet kuitenkin niin, että 52 viikon jälkeen kisan pisteet eivät ole enää täydellä painoarvolla mukana. Kuten ammattilaisgolfissa myös ammatöörigolfissa rankingit painottavat kisan voittoa ja kärkisijoituksia.
Huomionarvoisinta on kuitenkin se, miten paljon yksittäisestä kisasta jaetaan rankingpisteitä. Se perustuu kunkin kisan pelaajien eli ns. fieldin vahvuuteen (Power). Mitä kovempia pelaajia kisassa on mukana, sitä enemmän rankingpisteitä on jaossa. Tarkastelin tämän hetkisen rankingin (2.5.2024) vahvuudeltaan 100 kovinta henkilökohtaista kisaa. Näistä kisoista 72% oli NCAA Division I kisoja. Euroopassa järjestetyistä kisoista mukaan mahtuivat The Amateur 2022 ja 2023, EM-kisat 2022 ja 2023 sekä Links Trophy 2022 eli ainoastaan 5% kovimmista kisoista on pelattu Euroopassa. Nämä kisat järjestetään kesäkuussa yliopistosarjojen päättymisen jälkeen, joten parhaat eurooppalaiset yliopistopelaajat ovat niissä mukana. Eurooppalaisten kisojen merkitys amatöörirankingissa on siis laskussa.
Miksi Yhdysvaltojen yliopistosarjat vetävät parhaita pelaajia puoleensa ja miksi kovimmat kisat järjestetään Yhdysvalloissa? Syy on kilpailu. Yliopistot pystyvät tarjoamaan opiskelijoilleen (student athlete) mahdollisuuden kilpailla parhaita vastaan ympäri vuoden ja harjoitella hyvissä olosuhteissa. Samalla yliopistosarja valmistaa pelaajia ammattilaiskiertueille. Neljän vuoden jälkeen taskussa on myös akateeminen loppututkinto. Lisäksi PGA Tour on rakentanut polun, jossa parhailla yliopistopelaajilla on valmistuttuaan taskussa myös PGA Tourin tai Korn Ferry Tourin pelioikeus.
Siirryn seuraavaksi pohjoismaiseen pelaajatarkasteluun. Otan lähtökohdaksi, kuinka monta pelaajaa kullakin Pohjoismaalla on WAGR Top 1000:ssa ja kuinka moni näistä Top 1000 pelaajista on hankkinut rankingpisteitä yliopistosarjassa. Tanskalla pelaajien määrät ovat 10/7, Norjalla 7/6, Ruotsilla 17/13 ja Suomella 4/3. Ruotsalaiset ja tanskalaiset amatöörit ovat pitkään pelanneet yliopistosarjoissa. Uutta on norjalaisten vahva esiinmarssi Viktor Hovlandin jalanjäljissä. Suomalaisten yliopistopelaajien vähäinen määrä on silmiinpistävää pohjoismaisessa tarkastelussa,
mutta samanlainen suhde maan kärkipelaajista on suomalaisillakin yliopistopelaajilla tällä hetkellä.
Mielestäni on selvää, että mikäli suomalaisten pelaajien halutaan nousevan amatöörien maailman rankingissa, resurssit tulee ohjata sellaiseen pelaajapolkuun, jonka kautta se on mahdollista. Se pelaajapolku kulkee tällä hetkellä pääsääntöisesti Yhdysvaltojen yliopistosarjojen kautta.
Erittäin hyvä analyysi. Valitettavasti tämä yliopistopolku ei näy juuri millään tavalla golfliiton Team Finland toiminnan tavoitteissa. Ilmeisesti liitossa ei ole täysin ymmärrystä mitä kautta tason nousu tapahtuu.
Kehitys muissa Pohjoismaissa on ollut häikäisevää muttei ole varmasti tapahtunut yhdessä yössä. Ensimmäinen kysymys onkin luonnollisesti se, että kuinka monta vuotta Suomi on muita perässä? Vasta kun se ymmärretään ja myönnetään voidaan alkaa miettiä tulevaa: kuka osaa tehdä kilpailukykyisen strategian, kuka osaa toteuttaa sen ja mistä löytyy resurssit?
Suomessa kaikki valmentajat hokee vaahto suussa, että downswingi alkaa lantiosta, kun maailmalla on jo 15vuotta puhuttu jalkojen käytöstä ja miten sekin eri pelaajilla vaihtelee riippuen pelaajan biomekaniikasta. Nämä asiat on muualla huomioitu tarkalla silmällä ja mahdollistetaan pelaajalle hänelle sopiva kehityspolku.
Thanks to Jyry for a solid fact based analysis. The reality of how badly Finnish Golf has prepared for this predicted upgrade in junior and elite amateur golf and then into the pro level is now upon us! As they say – Fail to Prepare; Prepare to Fail; the driver of competitive golf at these junior and youth levels are Federations who manage, guide, prepare the future.
As predicted 10yrs ago, Finnish Federation was on an outdated path that needed dramatic upscaling if they wanted to develop competitive golf…. They were told this many times, unfortunately the people responsible were incompetent in that respect. And continue to be so….. results at most levels continue to drop; young players have minimal chance to succeed in even getting into Top 100 ranked college division 1 programs, never mind top WAGR rankings and then the pro game…..
There are always outlier players to the current paths of sustainable “talent pipelines” – 95% of players coming onto PGA Tour, LPGA, DPWT, LET, Korn Ferry and even CT come out of 2 clear systems or models….. we rely solely on outliers, so we need to accept that success will be rare!
It’s the new normal for our best young pros to sit on Nordic Leagues, possibly Challenge Tour, LETAS and other 3rd level pro tours for 5, 6, 7 and even 8 years before maybe 1 breaks through and the others all quit after running out of money, opportunity and motivation when they get passed every year by younger structured, well coached and prepared college and other system players, it’s just a fact.
And proven by a recent EGA study with collaboration/input
from a national team Swedish young player – awesome read really, eye opening how far off we are sadly!
There are 2 paths to the high levels of the game – the US college based systems; and Nationally Driven programs. Many Northern hemisphere and most European nations lock into the college system due to factors such as training/practice, competition, coaching, weather/environment, education, etc.
Many southern hemisphere nations such as South Korea, Thailand, Australia, Japan, South Africa, etc, developed regional and national elite academy programs backed by top quality proven coaching, international competition and early pro tour competition and experience for their development players…. no surprise to see 4 Japanese rookie pro winners on the DPWT the past 8 months, young Asian players breaking through, etc…. It’s the product of smart future performance driven programs, and an alternative to the college system. Unfortunately we continue to have No models, No systems, No national technical centre, etc…..We had a chance to finally change it up with this new 5 year program…But early signs are that it’s the same as usual!
When as a coach you have players in the Team Finland squad and have NO contact from the players group coach for over 4 months, when a group coach promises X support and later informs that it’s close to ZERO, when the young players coach is SIDELINED from his players so called “prep camps”, etc etc… you know that nothing has really changed, our young players opportunity at college and elite amateur golf success is going to come down to an “outlier” project, we don’t have anything else!!
With No sustainable high performance youth and amateur pipelines, Less top tour players growth is our reality going forward = Less Olympic Team golfers, Less PGA Tour, Less LPGA, Less LET, etc.