Kolmatta vuotta University of Arizonassa opiskeleva ja pelaava Santeri Lehesmaa ei ole vielä löytänyt parasta virettään kisakentillä. Joululomalla kotimaassa mies ei laiskotellut ja nyt hän on valmis uusiin haasteisiin.
Rauta saa kyytiä viimeisenä lomapäivänäkin, sillä Santeri Lehesmaa ei ole käymässä Suomessa pelkästään lomailutarkoituksessa. Toki akkujen lataamisella kotimaisemissa on tärkeä rooli. Vuosi ollut haastava ja kuluttava, eivätkä pelit Arizonan yliopiston golfjoukkueessa ole sujuneet niin hyvin kuin Lehesmaa toivoi ja odotti. Rentoutumisen ohella Lehesmaa käyttää aikansa niin golftreeniin kuin fyysisen suorituskyvyn kehittämiseen fysiikkavalmentajansa Jouni Bergdahlin valvovan silmän alla.
Seuraavana päivänä edessä on pitkä lento takaisin Yhdysvaltoihin, jossa hän opiskelee kolmatta vuotta. Tosin ihan varmaa se ei ole, lentoaikataulut ovat menneet uusiksi jo useamman kerran.
Arizonan yliopistossa, jossa Lehesmaa opiskelee, fysiikkaharjoittelulle ei tahdo jäädä tarpeeksi aikaa. Kun Lehesmaa Suomessa treenaa salilla 2–3 kertaa viikossa, ehtii hän jenkeissä treenaamaan kerran viikossa tai kahdessa.
Lehesmaa on treenannut fysiikkaansa ohjelmallisesti seitsemisen vuotta.
”Syksyllä 2013 taisin painaa 63 kiloa ja olla 183 senttiä pitkä. Poikien maajoukkueen valmentajat, etenkin Pasi Purhonen, suosittelivat fysiikkatreenaamisen aloittamista ja valmentajani Mika Piltz ohjasi minut Jounin pakeille. Suhtauduin aluksi hommaan epäilevästi, kun valmentajakin oli joku vanha painimies Lapista”, Lehesmaa nauraa.
”Pärre (Jouni Bergdahl) uskoo yli lajirajojen levytankoon. Se ei oikein antanut minulle vaihtoehtoja aluksi, ja hyvä niin. Silloin en uskaltanut sanoa vastaa ja kyseenalaistaa, mutta nykyään haastan ja kyseenalaistan paljon enemmän. Mutta pidän tällaisesta treenistä, että tehdään haastavia liikkeitä, eikä pelkästään pumpata ”, Lehesmaa kertoo.
Yhdysvalloissa Lehesmaata odottavat toisenlaiset haasteet. Jos yliopistosarjoissa päästään pelaamaan normaaliin tapaan, kevätkaudella ohjelmassa on 11–12 kisaa – siis jos hän pystyy raivaamaan tienä koulun pelaavaan joukkueeseen.
Jenkkisysteemissä jokaiseen kisaan järjestetään sisäinen karsinta. Koulun golfjoukkueessa on tällä hetkellä 12 pelaajaa, ja heistä kuusi mahtuu kisaan. Koululla on pitkät ja menestyksekkäät perinteet golfissa, joten taso on sen mukainen. Keväällä joukkue rankattiin Yhdysvaltojen kuudenneksi parhaaksi.
Ensimmäinen karsinta on edessä jo seuraavana maanantaina ja sen jälkeen ratkaistaan osavaltion herruus perinteisessä kisassa Arizonan Staten yliopistojoukkuetta vastaan.
Jengi on hyvä ja jätkät osaavat pelata, kisapaikkaa ei ole helppo saada. Se on ollut raskas prosessi, mutta nyt tuntuu jo hyvältä lähteä takaisin.
COVID-19 sotki viime vuonna kisakautta pahasti, eikä Lehesmaa lopulta pelannut kuin kaksi kisaa. Ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi neljä, sillä paikka pelaavaan kokoonpanoon ei auennut.
”Hiljalleen olen jo omaksunut tämän jenkkityylin, mutta alkuun se oli shokki. Ei sitä ei osaa odottaa. Jengi puhuu siitä kyllä, mutta se eroaa niin paljon Suomen mallista, että tottuminen vie aikaa. Siellä ollaan paljon enemmän omillaan. On se ollut tosi raskasta”, Lehesmaa sanoo.
Hän myöntää, että sisäänajovaihe osoittautui haastavaksi, jopa kivuliaaksi. Kun peli ei aluksi sujunut, se lähti väärille urille ja söi itseluottamusta.
”Osa vaikeutta on ollut se, että olen ottanut ne (epäonnistumiset) liian raskaasti. Ja ehkä menin vähän takki auki sinne. Jengi on hyvä ja jätkät osaavat pelata, kisapaikkaa ei ole helppo saada. Se on ollut raskas prosessi, mutta nyt tuntuu jo hyvältä lähteä takaisin. Olen paljon valmiimpi menestymään. Suomessa pelasin kesällä ihan hyviä kisoja, ja se pitää saada siirrettyä nyt pelaamiseen jenkeissä.”
Lehesmaa tunnisti alusta asti häneen ladatut odotukset. Hän myöntää, että odotti itsekin itseltään paljon. Siksi oli kivuliasta huomata, ettei hän pysty vastaamaan odotuksiin. Jo pelkästään paikallisiin kenttiin totutteleminen vaati aikaa. Näkymä tiiltä aavikon keskelle rakennetuilla kentillä on merkittävästi erilainen kuin Suomessa. Avauksille on väylillä usein paljon enemmän tilaa kuin tiipaikalla näyttää. Draivaaminen on aina kuulunut Lehesmaan vahvuuksiin, mutta alkujärkytyksen myötä se kääntyi ongelmaksi.
”Meni väkinäiseksi. Korvien välistä se on lähtenyt. Sieltä se on mennyt vetoon, varsinkin tiiltä. Maisema on erilainen, kentät erilaisia, siinäkin on totuttelua. Ei se ole vaikeampaa kuin Euroopassa, mutta erilaista”, hän kuvailee.
Itseluottamuksen kohottaminen on olennainen osa valmistautumista uuteen kauteen. Siinä painoharjoittelulla on oma roolinsa. Lehesmaa sanoo, että on helpompi luottaa itseensä golfkentällä, kun tietää tehneensä rajusti töitä myös salilla.
Ja ovat treenituloksetkin kehittyneet. Noin 75-kiloinen mies, joka ei ruumiin rakenteensa puolesta muistuta tippaakaan painonnostajaa, tempaa jo oman painonsa ja on työntänyt 85 kiloa. Moisia painoja ihan kaikki eivät liikuttele.
”Kyllä tämä jeesaa golfia. Jos ei jeesaisi, ei tätä olisi järkevää tehdä. Nopeutta on tullut paljon lisää. Voima on nopeutta. Tasapaino on kehittynyt ja jaksaa pelata paremmin. Kun on fyysisesti paremmassa kunnossa, on vahva myös päästä mahdollisimman pitkään”, hän kuvailee.
Lehesmaa oli parhaimmillaan amatöörien maailmanlistalla, WAGR:lla on 84:s, mutta tällä hetkellä hän on sijalla 1958. Tiputus ei kerro koko totuutta, etenkään kun osaltaan kyse on siitä ettei kisoja ole järjestetty, mutta osoittaa sen, että hankalaa on ollut.
Lehesmaan valmennuksesta vastaa Mika Piltz. Valmentaja ehti katsoa suojattinsa perään muutaman viikon ajan joulukuussa ja oli erittäin tyytyväinen näkemäänsä.
”Santeri ei ole vielä saanut ulosmitattua prosenttiakaan siitä, mitä siellä on. Hän on täysverinen urheilija.”
”Lyönti on todella hieno tällä hetkellä, oikeastaan ekaa kertaa meidän yhteisen tien aikana. Santeri on oppinut golfharjoittelusta paljon. Nykyään hän tietää, mitä hän haluaa golflyönniltä. Mitään ihmeellistä uutta ole mukaan tuotu, mutta tämä on kuin pitkäaikaissijoittamista, veto ei muutu hetkessä”, Piltz kuvailee.
Valmentaja nostaa hattua Lehesmaan henkiselle kantille, sillä alku yliopistomaailmassa oli vaativa ja se olisi voinut iskeä monet polvilleen.
”Amerikka on kova maailma. Aluksi tuli turpaan. Hyvin hän on ottanut iskut vastaan eikä ole masentunut. Tämä golf on kuitenkin Sanelle pirun iso juttu, mutta siinä piilee se haaste: hän on aika perfektionisti, ja golf on huonojen lyöntien peli. Niitä tulee kaikille ja ne pitää vain oppia käsittelemään”, Piltz näkee.
Lehesmaalla itsellään ei ole kiire pois yliopistosta. Harjoitusolosuhteet ovat mahtavat ja kaikki tarvittava on tarjolla. Normaalisti opinnot kestävät neljä vuotta, mutta opinahjo tarjosi kaikille niiden yksilölajien urheilijoille, joiden kisaohjelmaan COVID-19 on vaikuttanut mahdollisuuden lisävuoteen.
”Aion sen lisävuoden käyttää. Osa on sitä, että on niin paljon hampaankolossa, kun olen ollut niin pahasti kassalla oman pelin kanssa. Haluan antaa takaisin koululle pelaamalla hyvin. Samalla pystyn tekemään koulua rauhassa”, pääaineenaan business managementia opiskeleva Lehesmaa suunnittelee.
Koulun jälkeen tähtäimessä siintää ammattilaisuus. Se on ollut tavoite jo pitkään. Todennäköisen polku kulkee Euroopan kenttien kautta jo pelkästään siksi, että viisumin hankkiminen on hankalaa, ellei taskussa ole pelioikeutta vähintään Korn Ferry Tourille.
”Eurooppa on paljon tutumpi ja sitä kautta on luontevaa lähteä pyrkimään eteenpäin. Toisaalta se on niin, että jos tänne pystyy ammattilaisuran alussa jäämään, niin tietää, että silloin ainakin peli kulkee”, Lehesmaa sanoo.
Lue seuraavaksi: Santeri Lehesmaan vieraana aavikolla – University of Arizona tarjoaa huikeat puitteet kehittymiselle
