Henrik Stenson ja Phil Mickelson kävivät vuonna 2016 Royal Troonissa pelatussa The Open Championshipissä unohtumattoman voittokamppailun. Tämän jutun myötä nuo maagiset hetket on mahdollista elää uudestaan.
Ayrshiren yllä on leijunut kolme päivää harmaa pilvimassa. Se on pudotellut Royal Troonin kentällä vaeltavien ihmismassojen ylle kastelevia kuurosateita ja pehmentänyt The Open Championshipiä isännöivän links-klassikon griinit. Pohjoiselta Atlantilta voimaa kerännyt merituuli on puhaltanut navakasti yli Arran-saaren ja Kintyren niemimaan.
Openin päätöspäivänä tuuli on entisestään yltynyt.
Skotlannin Colin Montgomerie on lähtenyt kentälle aamun ensimmäisessä ryhmässä ja pelannut kierroksensa yksin alle kolmessa tunnissa. Hän tuntee kentän läpikotaisin.
(Alta voit kuunnella jutun myös audiona.)
Juuri Troonissa European Tourin rahalistan ennätykselliset kahdeksan kertaa voittanut Montgomerie löi 6-vuotiaana ensimmäiset golflyöntinsä. Hänen edesmennyt äitinsä Elizabeth oli kotoisin Troonin pikkukaupungista ja isä, JamesMontgomerie, työskenteli pitkään Royal Troonin toiminnanjohtajana.
”Monty” on päättänyt kilpailunsa haastavissa olosuhteissa tulokseen 76 (+5).
”Kilpailusta ei tule mitään Duel in the sunia, kuten Turnberryssä vuonna 1977, kun birdiet putoilivat reikiin joka puolelta ja yleisö oli haltioissaan. Tämä on raakaa puurtamista, jossa par on hyvä tulos”, Montgomerie ennakoi kisan loppuratkaisua.
Duel in the sun -viittauksellaan hän tarkoittaa päätöskierroksen voittokamppailua, joka ennustetaan käytävän Ruotsin Henrik Stensonin ja Yhdysvaltain Phil Mickelsonin välillä. Kolmen kierroksen jälkeen kisaa johtaa Stenson tuloksella kaksitoista alle par’in, Mickelson on hänestä lyönnin päässä. Kolmantena oleva Bill Haas on jäänyt jo viisi lyöntiä Mickelsonista.
Edessä olevaa voittokamppailua on alettu kutsua Turnberryn otteluun viitaten Duel in the Windiksi, taisteluksi tuulessa.
Kierrokselleen valmistautuva Phil Mickelson on hionut rangella suunnanvaihtoaan. Hän on lähtenyt backsvingin huipulta liian nopeasti alas, mutta nyt jokin loksahtaa. Viimeiset harjoituspallonsa hän lyö puhtaasti ja rytmikkäästi.
Myös Stenson keskustelee valmentajansa Pete Cowenin kanssa lyöntitekniikasta. Se on heille kierroksen alla hyvin epätavallista, mutta Cowen tietää Stensonin juttelevan vain lämpimikseen.
”Tämä on ollut pitkä matka. Lähde nyt kentälle ja hoida homma kotiin”, Cowen sanoo lämmittelyn päätteeksi Stensonille. Hän kävelee valmennettavansa rinnalla pois harjoitusalueelta, hyppää autoonsa ja ajaa kotiinsa Yorkshireen.
Juuri kun Stenson ja Mickelson ovat astumassa ykköstiille, pilven raosta pilkistää enteellisesti aurinko.
Seal
Royal Troonin Old Coursen reititys noudattelee pääpiirteissään vanhoille links-kentille tyypillistä mallia, jossa kierroksen ensimmäinen puolisko kulkee ensin yhteen suuntaan ja jossa jälkimmäinen puolisko pelataan päinvastaiseen suuntaan takaisin kohti klubitaloa.
Avausreiällä tii on viety aivan rantaviivan tuntumaan. Tiiauspaikkaa matalina reunustavien dyynien takana avautuu nousu- ja laskuvesien päivittäin huuhtoma hiekkaranta. Nimensä reikä saa nousuveden rajalla olevasta harmaiden kivien jonosta, jota kutsutaan Sealiksi, hylkeeksi.
Reikä on kentän par-nelosista lyhin. Myötätuulen puhaltaessa pitkälyöntisimmillä on mahdollisuus yrittää suoraan griinille, mutta päätöskierroksella tuuli puhaltaa sivuvastaisesti oikealta. Valtaosa pelaajista avaa reiän varmasti raudalla, niin myös Stenson ja Mickelson.
Kärkiparin päivän ensimmäinen lyönti, Stensonin avaus rautakakkosella, osuu väylälle. Matkaa griinin vasemmassa takakulmassa sijaitsevalle lipulle jää 141 metriä. Rautanelosen mailakseen valinnut Mickelson lyö hänkin väylälle, jonka merituulten kuljettama hiekka on tehnyt ajan saatossa links-kentille tyypillisen napakaksi.
Lähestymislyönnissään Stenson arvioi tuulen vaikutuksen väärin ja jättää rautakahdeksikollaan pallonsa kauas etugriinille.
Kahdeksan metriä lähempää lyövä Mickelson tarttuu Stensonin tavoin rautakahdeksikkoon.
Lyönti on tyrmäävä (ks. video).
Stenson jättää ensimmäisen puttinsa pahasti lyhyeksi ja sortuu kaukaa kahdeksantoista metrin etäisyydeltä kolmeen puttiin. Kärkipaikka vaihtuu heti ykkösellä.
Monella kilpailua seuraavalla välähtää mielessä, että tässäkö on kierroksen käsikirjoitus: jo viisi majoria urallaan voittanut Mickelson ottaa heti ohjat, karistaa ensimmäistä major-voittoaan metsästävän Stensonin ja muut takaa-ajajat kannoiltaan ja kaiverruttaa toista kertaa urallaan nimensä Openin voittopokaalin, Claret Jug -hopeakannun, kylkeen.
Ajatus on kohta haihtuva savuna ilmaan.
Black Rock
Royal Troonin alku on erikoinen. Lyhyen ykkösreiän lisäksi myös kakkos- ja kolmosreikä kuuluvat kentän kolmen lyhimmän par-nelosen joukkoon. Useimmat pelaavat kakkosreiällä ensimmäiset väyläbunkkerit pois pelistä avaten raudalla varmasti niiden eteen. Stenson valitsee mailakseen jälleen rautakakkosen, jonka hän on laittanut tavallisesti käyttämänsä puunelosen sijaan Openin ajaksi bägiinsä.
Stensonia pidetään yhtenä maailman parhaimmista rautapelaajista. Hänelle matalan lentoradan rautakakkonen on Troonin sivutuulissa tehokas ase. Pureva avaus päätyy jälleen väylälle.
Tuuli on selvästi tyyntymässä.
Stenson ja Mickelson ovat olleet kilpailussa onnekkaita, sillä he ovat osuneet ”oikealle” puolelle tiiaikakaaviota. Openille on tyypillistä, että sääolosuhteet vaihtelevat kilpailun aikana voimakkaasti. Sillä on etenkin kahdella ensimmäisellä kierroksella suuri merkitys, kun ensimmäiset pelaajat lähtevät kierrokselleen aamuvarhain ja viimeiset myöhään iltapäivällä.
Stenson on pelannut perjantain toisella kierroksella huipputuloksen 65 (-6) ja päässyt Mickelsonin tavoin pois kentältä ennen kuin huono sää on muuttunut vielä huonommaksi. Mickelsonia valmentava Butch Harmon arvelee Sky Sportsin perjantain tv-lähetyksessä, iltapäivän myrskyn pauhatessa, että Stenson ja Mickelson lienevät olevan jo hotellihuoneissaan, jalat kohti kattoa ja leveä hymy huulillaan. Pari minuuttia myöhemmin hän saa Stensonilta tekstiviestin: ”Niin olenkin.”
Stensonin caddien, Gareth Lordin, mukaan Justin Rose on Openin lähtöaikojensa suhteen suorastaan kirottu.
”Jos tiiaat tunnin sinällä Rosesta, mahdollisuutesi ovat menneet”, Lord nauraa.
Stenson kävelee rauhallisin askelin pallolleen, eikä kisapainetta voi miehen olemuksesta sanottavasti päätellä. Hän lyö 157 metristä erinomaisen lähestymisen rautakuutosella ja pääsee puttaamaan birdieä neljän ja puolen metrin etäisyydeltä.
Mickelson on jättänyt oma lähestymisensä lyhyeksi griinin oikealle puolelle. Hänellä on edessään haastava lob-lyönti yli bunkkerin.
Näissä Mickelson on kuin taikuri. Hän tekee helpon par’in, ja osoittaa kahden ensimmäisen reiän otteillaan, että aivan kuten Stenson on kolmannen kierroksen jälkeen lehdistölle ennustanut, hän ei aio perääntyä kamppailussa metriäkään.
Mickelson janoaa kuudetta major-voittoaan. Se nostaisi hänet voittojen määrässä Lee Trevinon ja Nick Faldon rinnalle ja vain voiton päähän kilpagolfhistorian kirkkaimpia tähtien täyttämästä viisikosta Arnold Palmer, Bobby Jones, Sam Snead, Gene Sarazen ja Harry Vardon.
Mutta Stenson ei hätkähdä. Hän ujuttaa oikealta vasemmalle kaartavan birdie-puttinsa keskelle reikää ja tasoittaa pelin. Toistuu sama kohtaus, joka nähtiin kahdesti jo kolmannen kierroksen sisääntulossa: Mickelson menee ensin johtoon birdiellään, johon Stenson vastaa heti seuraavalla reiällä ja kuroo eron umpeen.
Openin voittotaistelusta muodostuu tänä vuonna poikkeuksellinen. Major-voitot ratkaistaan tavallisesti useamman pelaajan mittelönä vasta viimeisen yhdeksän reiän aikana, mutta Troonissa voittokamppailu käydään – ainakin jälkikäteen tarkasteltuna – kahden pelaajan kaksi päivää ja 36 reikää kestävänä otteluna, joka näyttää enemmän reikäpeliltä kuin lyöntipeliltä.
Gyaws
Kolmas reikä on tämän vuoden Openissa par-nelosista helpoin. Se on seitsemännen reiän kanssa kentän ainoa par-nelonen, jonka keskiarvotulos on kilpailussa alle par’in, 3,94. Sekä Stenson että Mickelson ovat tehneet lauantain kierroksella reiälle birdien, Stenson myös perjantaina.
Reiän halkaisee puro, jonka ylittääkseen on lennätettävä palloa ilmassa noin 260 metriä. Harva tätä vaihtoehtoa edes harkitsee, sillä rauta-avauksen jälkeenkin jäljelle jää vain lyhyt tai korkeintaan keskipitkä rauta.
Gareth Lordin mukaan Troon on taktisesti varsin suoraviivainen kenttä. Ensin on lyötävä tiiltä väylälle ja sen jälkeen keskelle griiniä. Pitkäksi menneet lähestymislyönnit johtavat usein vaikeuksiin.
Lord ja Stenson ovat Troonissa ensimmäistä kertaa. Edelliseen Troonissa pelattuun Openiin (2004) Stenson ei mahtunut mukaan.
Kaksikko on kävellyt kentän läpi maanantaina ja pelannut tiistaina harjoituskierroksen etuysillä ja keskiviikkona takaysillä. Siinä kaikki. Enempää ei ole tarvittu, he tietävät olevansa vireessä.
”Ellei pelisi ole keskiviikkoaamuun mennessä löytynyt, sitä on turha yrittää enää illan aikana etsiä”, Lord sanoo.
Stenson on lyönyt kolmannen perättäisen väyläosumansa ja lähestyy taas ensin. 139 metristä lyöty rautayhdeksikkö lennättää pallon griinille, kuuden metrin päähän reiästä.
Mickelson on päätynyt avauslyönnillään matalaan semiraffiin, ja antaa jälleen osoituksen voitontahdostaan. Lyhyt rautalyönti saattaa pallon reiän vastakkaiselle puolelle, josta Mickelson pääsee puttaamaan birdieä kahdesta ja puolesta metristä.
Stenson asettuu pallolleen. Mickelson on omissa ajatuksissaan ja nostaa katseensa maasta vasta Stensonin osuman jälkeen.
Mickelson, joka on lukeutunut kuluvalla kaudella PGA Tourin parhaimpiin puttaajiin, lyö oman puttinsa yllättäen ohi. Stenson siirtyy birdiellään tulokseen kolmetoista alle par’in ja ottaa johtoaseman takaisin itselleen.
Stensonin tummanpuhuvan lippalakin päällä liehuu musta sururusetti. Moni pelaajista on lisännyt rusetin lakkiinsa perjantain kierroksella aiemmin torstai-iltana tapahtuneen Nizzan terrori-iskun uhrien muistoksi. Stenson on kiinnittänyt rusetin lakkiinsa jo torstaina, toisesta syystä. Hänen läheinen ystävänsä ja perhetuttunsa, Emirates Golf Clubin entinen kapteeni Mike Gerbich, johon Stenson Dubain vuosinaan tutustui, on menehtynyt aiemmin samalla viikolla.
Gerbichin poika, Cuyler, antoi isänsä Facebook-seinällä tehtävän Stensonille: ”Käy voittamassa tämä kisa Mikelle.”
Dunure
Royal Troonin ensimmäinen par-viitonen on strategian ja pelitaidon testi. Lievästi oikealle kääntyvänä dogleginä se on näille miehille par-viitoseksi lyhyt, mutta tarkasti sijoitetut väyläbunkkerit tekevät avauksesta haastavan. Ainakin periaatteessa.
Stenson valitsee mailakseen 13-asteisen puukolmosen ja sijoittaa pallonsa pitkälle keskelle väylää. Aggressiivisesta pelityylistään tunnettu Mickelson tarttuu draiveriin ja sinkoaa pallonsa vielä selvästi pidemmälle. Molemmat pääsevät lähestymään griiniä pitkällä raudalla.
Stensonin täsmäase, rautakakkonen, lähtee tällä kertaa väylältä. Lyönti on hyvä, mutta pallo jää griinin etuosaan.
Troonin muutostöistä vastannut arkkitehti Martin Ebert on halunnut neljännelle reiälle kiperämpiä lipunpaikkoja ja laajentanut siksi viheriötä vasemmasta takakulmasta. Samaan nurkkaan on sijoitettu päätöskierroksen lipunpaikka.
On Mickelsonin vuoro. Hänellä on lähestymisessään Stensoniin verrattuna kahden mailan etu, jonka Mickelson ilmiömäisesti hyödyntää. Rautanelonen lennättää pallon kolmen ja puolen metrin päähän reiästä. Birdie on käytännössä varma, ja eagleen tarjoutuu erinomainen mahdollisuus. PGA Tourilla joka kolmas putti putoaa tältä etäisyydeltä reikään.
Kaksikko saapuu griinille. Stenson puttaa ensin kaukaa lähelle. Birdie-putille jää matkaa noin metri. Yleisö hiljentyy Mickelsonin keskittyessä eagle-puttiin.
Katsojille alkaa viimeistään nyt valjeta, mistä Troonissa on oikein kysymys.
Yleisön suursuosikki Andrew Johnstonilla on samaan aikaan henki päällä, mutta ero Stensoniin ja Mickelsoniin on venähtänyt jo seitsemään lyöntiin.
Kärkiparin kävellessä seuraavan reiän tiille Stenson huikkaa Mickelsonille: ”Meillä on menossa aika hyvä better ball -kierros.” Better ballissa he olisivat peliparina kierrostaan jo viisi alle par’in.
Greenan
Suoraviivainen viides reikä on ensimmäinen Royal Troonin neljästä par-kolmosesta. Se kulkee aivan rannan tuntumassa kohti kaakkoa. Lippu on sijoitettu griinin haastavimpaan paikkaan, etureunaan, oikeaa puolta vartioivan pot-bunkkerin taakse.
Reikä on päätöskierroksella kentän neljänneksi vaikein, eikä birdieillä ole muillakaan kierroksilla herkuteltu. Stenson on onnistunut perjantain toisella kierroksella, mutta muuten kärkikaksikko on kirjannut reiältä kilpailussa pelkkiä pareja.
Mickelson on ottanut edellisen reiän eaglellaan avausvuoron.
Hän lyö tyylipuhtaasti griinille, noin kuuteen metriin. Stenson tarttuu rautaviitoseen ja iskee omansa vielä aavistuksen lähemmäksi.
Mickelsonille jää birdie-puteista haastavampi. Hän lukee vasemmalta oikealle kaartuvan linjan erinomaisesti, mutta vauhti loppuu aavistuksen kesken. Helppo par.
Sergio Garcia tekee samaan aikaan toisen perättäisen birdiensä kuuluisalla kahdeksannella reiällä, ja nousee viidenneksi tulokseen viisi alle par’in. Hänenkin orastava kirinsä päättyy kuitenkin siihen.
Kolmanneksi viimeisessä ryhmässä pelaava Steve Stricker on heittänyt jo pyyhkeen kehään.
”Kentällä vallinneen levottomuuden saattoi hyvin aistia. Tiesimme, että jotain epätavallista, mitä emme itse pystyneet näkemään, oli takanamme menossa. Tiesimme pelaavamme J.B:n (pelipari J.B. Holmes) kanssa kolmossijasta, ja se on aika rankkaa”, Stricker kertoi myöhemmin.
Stensonin birdie-putti nuolee reiän reunaa ja valuu metrin pitkäksi. Ruotsalainen pudottaa kuitenkin paluuputtinsa varmasti reikään.
Reiästä tulee sopiva hengähdystauko edellisten reikien ilotulituksen jälkeen. Mutta sitten on taas jalka kaasulla.
Turnberry
Kuutonen, sisääntulon viimeinen rantaviivan suuntaisesti kulkeva reikä, oli pitkään koko Open-rotaation pisin reikä. Troonista löytyivät silloin molemmat ääripäät, sillä kaksi reikää myöhemmin vuorossa oleva kahdeksikko, Postimerkki, on edelleen Open-kenttien lyhin reikä.
Kuudes reikä on saanut nimensä taivaanrannassa kajastavan, linnuntietä pitkin noin 25 kilometrin päässä sijaitsevan Turnberryn ja sen kuuluisan majakan mukaan. Hyvällä säällä majakan voi etuoikealle tähystämällä Troonin alkurei’iltä utuisana nähdä. Nykyisin se toimii toisen tunnetun Open-areenan, Turnberryn Ailsa-kentän, taukokioskina ja ylellisenä majoituspaikkana.
Stenson ja Mickelson voisivat otollisissa olosuhteissa yltää pitkälyöntisinä kahdella päälle, mutta Mickelson ei lähde edes yrittämään, vaan avaa rautakakkosella varmasti väylälle. Stenson sen sijaan antaa itselleen mahdollisuuden ja tarttuu ensimmäisen kerran päivän aikana draiveriin.
Jatkolyönneissä asetelma vaihtuu. Mickelson lyö lay-upin puukolmosella, 275 metrin päässä griinistä oleva Stenson puolestaan rautakakkosella. Molemmat päätyvät noin 70 metrin päähän reiästä Mickelsonin jäädessä pari metriä kauemmaksi lipusta. Vasurin taikasauva, 60-asteinen lob wedge, nakkaa pallon tuulta vasten matalana punch-lyöntinä kahteen ja puoleen metriin.
Stenson puolestaan lennättää pallonsa viitisen metriä lipun taakse, josta voimakas alakierre tuo pallon vajaan kahden metrin päähän reiästä.
Mickelson ujuttaa ensin lievästi oikealle kaartuvan puttinsa reikään. Stenson vastaa upottamalla oman birdiensä.
Mickelson on kuuden reiän jälkeen kierrostaan neljä alle par’in, Stenson kolme. Ero kolmossijaa jakaviin J.B. Holmesiin ja Andrew Johnstoniin kasvaa kahdeksaan lyöntiin.
Tel-el-Kebir
Kohti sisämaata kääntyvällä seitsemännellä reiällä on nimi, jota ei heti yhdistä golfin sydänmaille. Olemassa onkin vain ajallinen yhteys. Tel-el-Kebirin taistelu käytiin Suezin kanavalla Britannian ja Egyptin välillä vuonna 1882, juuri ennen kuin Troonin seitsemäs reikä rakennettiin.
Rähinän voittivat britit. Nyt heidän tarkka-ampujiensa osana on kamppailla kolmossijasta voimainkoitoksessa, jossa egyptiläiset eivät tällä kertaa sapeleitaan kalistele. Taistelun Troonissa voittaa ruotsalainen tai yhdysvaltalainen.
Mickelsonin avaus kaartuu feidinä vasemmalle. Pallo on matkalla syvään piikkiheinään, mutta pysähtyy väylän varrella seisovaan yleisöön.
Stenson empii mailanvalinnassaan. Hän näyttää pohtivan, onko Mickelson mahdollisesti ongelmissa, ja päättää sitten pelata rautakolmosellaan turvallisesti väylälle.
Gareth Lord on pistänyt tupakaksi. Stenson kehottaa häntä nauttimaan savukkeestaan täysin siemauksin, sillä se tulisi jäämään hänen viimeisekseen; Stenson ja Lord ovat edellisenä vuonna sopineet, että Lord lopettaa tupakoinnin heti, kun Stenson voittaa majorin.
Lordille työnantajan leikkisä huomautus on hyvä merkki. Hän tietää huuliveikkona tunnetun Stensonin olevan oikeassa mielentilassa.
Lipulle on matkaa 126 metriä. Stenson lyö gap wedgellään neljään metriin.
Mickelsonilla on jäljellä vain 91 metriä, mutta hän ei saa huonosti makaavaan palloon riittävästi alakierrettä. Lyönti lipuu seitsemän metriä pitkäksi griinin takalaitaan. Birdie-yritys on erinomainen, mutta Mickelsonin on tyytyminen par’iin. Stenson lukee oman puttinsa väärin ja tekee myös par’in.
Tasatilanteessa viisitoista alle par’in kaksikko siirtyy jokaisen Troonissa pelattavan kierroksen kohokohtiin kuuluvalle kahdeksikolle.
Postage Stamp
Open-rotaation lyhin reikä, vain 112-metrinen Postage Stamp, Postimerkki, on yksi maailman kuuluisimmista golfrei’istä. Royal Troonin alkuperäiseen layoutiin se ei kuitenkaan kuulunut.
Troonin ja koko golfaavan maailman on kiittäminen tästä ihastuttavasta mutta pelätystä pikkureiästä vuoden 1883 Open-voittajaa, Willie Fernieä. Hän toimi klubin prona vuodesta 1888 alkaen yhteensä 36 vuoden ajan ja vastasi monista Old Coursen muutostöistä. Vuonna 1909 hän rakennutti kokonaan uusina reikinä Postage Stampin sekä yhdennentoista reiän, The Railwayn.
Navakan tuulen puhaltaessa kahdeksas reikä on pituudestaan, tai paremminkin lyhyydestään, huolimatta armoton. Sen pitkulaista griiniä vartioi viisi bunkkeria, jotka keräävät uumeniinsa jokseenkin kaikki griiniltä harhautuneet pallot.
Varsinkin oikealla puolella, griinin keskivaiheilla sijaitseva pitkänmallinen bunkkeri on paljon kokoaan suurempi. Moni viheriöltä valuva pallo kiertää sen reuna-alueita kuin rulettikuula pudoten lopulta jyrkän etureunan, tai mikä vielä pahempaa, sitäkin vaikeamman takareunan viereen.
Turvallista vaihtoehtoa ei reiällä ole. Pallo on saatava tiiltä griinille, keinolla millä hyvänsä. Muussa tapauksessa reikä muuttaa heti luonnettaan.
Kyseenalainen ennätys on saksalaisella amatöörimestarilla, Herman Tissiesillä, joka seikkaili vuoden 1950 Openissa bunkkerista bunkkeriin ja kirjasi korttiinsa lopulta – yhdellä putilla – tuloksen viisitoista.
Kärkikaksikolla on Openin päätöskierroksen paineet niskassaan, mutta säidenhaltija on lempeällä tuulella. Maltillinen sivuvastainen tuuli puhaltaa etuvasemmalta viisi metriä sekunnissa. Se toimii sopivana vastavoimana ja antaa hieman tavallista enemmän tilaa suunnata avauslyönti kapean griinin vasempaan reunaan.
Lippu liehuu pituussuunnassa griinin keskellä, vain neljä metriä oikeasta reunasta. Lipun oikealle puolelle voisi olla tässä ottelussa kohtalokasta eksyä.
Mickelson, joka on aiemmin kertonut pitävänsä reiästä suunnattomasti, lyö olosuhteisiin nähden kuin oppikirjasta. Pallo päätyy täsmälleen lipun tasolle, vajaat kolme metriä reiästä vasemmalle.
Hän on ollut vähällä tehdä kilpailun toisella kierroksella reiällä jo hole in onen. Birdien hän on kirjannut kahdeksikolle myös avauskierrokselta.
Tilaa on vähän, mutta Stenson on vähällä nokittaa. Hänen avauksensa käy reiän ja Mickelsonin pallon välissä, mutta spinnaa etugriinille. Birdie-putille jää matkaa viisi metriä.
Birdie on Stensonille jo kierroksen viides.
Sitten Mickelson missaa omansa, ja kirjaa korttiinsa pettyneenä par’in.
Ollaan samassa tilanteessa kuin kierrokselle lähdettäessä: Stenson johtaa Mickelsonia lyönnillä. Erona kuitenkin on, että muut ovat pudonneet ulos voittotaistosta, kauas hurmoksessa pelaavan kärkiparin taakse.
The Monk
Ulosmenon päätösreikä pelataan klubitalolta katsottuna kentän kauimmaiseen kolkkaan kohti Monktonin pikkukylää. Reiän viheriö, jota griinin vieressä kasvaneet puut ovat pahasti varjostaneet, muistuttaa omalla tavallaan reiän syrjäisestä sijainnista. Puut ovat tehneet griinistä kentänhoidollisesti kentän haastavimman viheriön.
Arkkitehti Ebert on leikkauttanut ongelmia aiheuttaneen metsätilkun matalaksi ja rakennuttanut tilalle kumpuja griinin taustamaisemaksi. Aiemmin pinnaltaan muita pehmeämmäksi jäänyt ja kasvitaudeille altistunut viheriö imee nyt puoleensa kaiken valon, auringosta saapuvat aallonpituudet ja yleisön villinneistä tähtipelaajista huokuvan säteilyn.
Molemmat ovat lyöneet rautaa ulos tiiltä. Stenson on väylän oikealla puolella semiraffissa, 164 metrin päässä griinin takaosan hyllyllä liehuvasta lipusta. Hän lähestyy griiniä sokkona. Rautaseiska lennättää pallon tyylikkäästi kuuteen metriin.
Väylälle päätyneellä Mickelsonilla on parempi tulokulma lipulle. Pallo pysähtyy Stensonin pallon viereen, aavistuksen lähemmäs reikää.
Molemmat sortuvat birdie-putissaan lukuvirheeseen ja tekevät helpon par’in mieheen.
Kumpikin pelaa ulosmenon lähes virheettömästi tulokseen 32, neljä alle par’in. Ainoa pieni muotovirhe tuloskorteissa on Stensonin avausreiällä tekemä kolmen putin bogey.
Mutta tilastojen valossa kierros on ollut tähän asti vasta lämmittelyä. Nyt Royal Troonissa aletaan ottaa miehestä tosissaan mittaa.
Sandhills
Troonin jälkimmäinen yhdeksikkö on 270 metriä avauspuolikasta pidempi, vaikka sen kokonaispar on yhtä pienempi, 35. Seuraavien kahdeksan reiän aikana pelaajat kohtaavat vuoden 2016 Openin kuusi vaikeinta reikää. Rei’illä 10–12 tehdään kullakin keskimäärin vain noin kuusi birdieä kierrosta kohti. Tuplabogeja tai suurempia reikätuloksia syntyy puolitoistakertainen määrä.
Takaisin kohti klubitaloa lähtevän kymmenennen reiän avaus lyödään sokkona dyynien yli viistosti vastaanottavalle väylälle. Ensimmäisenä avaava Stenson iskee täydellisen, 263 metriä ilmassa lentävän puukolmosen väylän alkuosan takanurkkaan.
Troonin lehdistökeskuksessa Ruotsin Golf Digestin päätoimittaja Oskar Åsgård kävelee Open-radion kuulokkeet korvillaan ohi tulostaulun. Hänelle näytetään peukkumerkkiä, mihin Åsgård vastaa hymyillen. Hän näyttää olevan lähes yhtä keskittyneessä tilassa kuin Stenson kentällä, ja tiedostavan, että hän saattaa kohta todistaa paikan päällä ruotsalaista golfhistoriaa.
Mickelson ottaa alkuasennon, mutta epäröi sitten, ja astuu pois palloltaan. Uusi yritys ja puukolmosen kohdannut pallo kaartaa draw-kierteellä oikealle raffiin. Pallo jää kellumaan ikävästi raffiruohon päälle.
Mickelsonia makuu ei häiritse. Hän ottaa käteensä rautakuutosen ja lyö pallonsa pitkillä rulleilla upeasti griinille, kolme metriä lipun taakse.
Stensonilla on jäljellä rautakahdeksikko, mutta nyt on hänen vuoronsa epäröidä. Mickelson huomaa sen ja huikkaa pullostaan vettä. Maailman vanhimman major-turnauksen käsillä olevaan draamaan voi melkein käsin tarttua.
Stenson perääntyy uudestaan palloltaan. Hän vaikuttaa epävarmalta, mutta lyönnin lopputulos ei siitä enää todista. Rautakahdeksikko lennättää pallon hieman lyhyeksi ja lipusta oikealle, noin kolmeen ja puoleen metriin.
Troonin lehdistökeskus kohisee. Maailman johtavien golfmedioiden toimittajat pudistelevat päitään. Vastaavaa ei ole nähty sitten vuoden 1977 ja Turnberryn.
Vai nähtiinkö sielläkään?
The Railway
Skotlannin rantavyöhykkeiden links-kentillä on luultavasti kymmeniä reikiä, joilla huonosti ajoitettu väkevä slaissi tai hukki voi aiheuttaa hämminkiä junavaunuissa tai vetureiden ohjaamoissa – ja jotka on nimetty kuvaavasti mutta ehkä hieman mielikuvituksettomasti The Railwayksi. Troonin yhdestoista reikä kuuluu Railway-rei’istä kuumottavimpiin.
Takatiillä seisoessa edessä näkyy vain väylän peittävä piikkiheinän rikkumaton vyöhyke ja muutama kaukana siintävä, tähtäyspisteen virkaa tekevä rakennus. Ensin on päästävä piikkiheinän yli ja sitten jäätävä väylän toisella puolella odottavasta pensaikosta lyhyeksi.
Mickelson niittaa draiverillaan keskelle väylää. Stenson on hetkeä aiemmin lyönyt puukolmosensa väylän vasemmalle puolelle semiraffiin.
Piikkipensaat peittävät Stensonilta näkyvyyden griinille, mutta ruotsalainen lyö rautaviitosellaan varmasti griinin etuosaan.
Mickelson ei saa lähestymiseensä tarpeeksi alakierrettä ja pallo valuu hieman pitkäksi foregriinille.
Stensonin putteri on ollut avausreiän bogin jälkeen tulikuumana. Nyt pitkä ensimmäinen putti on ykkösreiän tavoin huono. Par’iin jää matkaa vielä kaksi ja puoli metriä.
Mickelson puttaa kaukaa varmasti reiän viereen ja tekee par’in.
Stenson lyö seuraavan puttinsa liian hiljaa ja livauttaa par’insa reiän vasemman reunan kautta ohi. Päivän toinen kolmen putin bogey päästää Mickelsonin takaisin rinnalle.
Seitsemän reikää ennen loppua ero kolmantena olevaan J.B. Holmesiin on venähtänyt yhdeksään lyöntiin.
The Fox
Troonin kahdestoista pelataan kentän ainoana reikänä lähes suoraan kohti rantaviivaa pohjoisesta etelään. Päätöspäivän olosuhteissa se tarkoittaisi kohtisuoraa vastatuulta, mutta sää on jo lähes tuuleton, ja reikä pelataan siksi verraten lyhyenä.
Kumpikin lyö tiiltä rautaa. Mickelson päätyy vasemmalle raffiin, Stenson keskelle väylää.
Lähestymislyönnissään Mickelson epäonnistuu pahoin.
Voimakas hook-kierre lennättää pallon yleisön joukkoon, oikeanpuoleiseen raffiin, vasten väylää reunustavaa kumpua.
Stensonin lyö rautakuutosellaan 165 metristä varmasti griinille.
Kolmatta lyöntiään suunnittelevan Mickelsonin hartiat ovat lyyhistyneet alas. Hän näyttää ensimmäistä kertaa päivän aikana uupuneelta. Kierroksen intensiteetti on poikkeuksellinen, ja major-turnauksen ratkaisuhetkien henkinen paine tunnetusti kova. Hetken herpaantuminen voi suistaa kokeneemmankin pelimiehen helposti pois raiteilta.
Raffi on syvä, mutta pallo makaa pitkässä heinässä suhteellisen hyvin. Mickelson nostaa pallon korkealle ilmaan, mutta lyönti jää kahdeksan metriä reiästä lyhyeksi.
Stensonilla on jälleen edessään pitkä, noin 12-metrinen putti. Kolmas epäonnistuminen pitkässä putissa voisi olla kova pala, mutta nyt Stenson onnistuu. Pallo liukuu ylämäkeen ja kaartuu oikealta vasemmalle hyvässä linjassa. Vauhti loppuu vähän kesken, mutta par on selviö.
Mickelson on taas tiukan paikan edessä. Ellei seuraava putti uppoa, Stenson siirtyy jälleen johtoon – kun kuusi reikää on enää pelaamatta.
Mitä vielä. Mickelson ujuttaa par’insa kahdeksasta metristä reikään.
Stensonin suu kääntyy virnistävään hymyyn.
”Siinä vaiheessa sanoimme toisillemme enää ’hyvä putti’ tai ’hyvä lyönti’, mutta juuri muuta emme keskenämme enää jutelleet”, Stenson muistelee.
Yksi kiperä reikä ulosmenon ”sisäänajosta” on vielä jäljellä. Sitten alkaa loppunäytös.
Burmah
Kentän viimeinen kolmannes pelataan sisääntulon alkureikien vierellä, sisämaan puolella, kohti klubitaloa. Kolmannentoista reiän erikoisuus on, ettei sillä ole yhtään bunkkeria.
Ratkaisu on harvinainen, mutta sitä käytetään toisinaan rei’illä, joilla riittävän haasteen luovat väylien voimakkaat muodot. Troonin kolmastoista reikä vivahteikkaasti kumpuilevine väylineen ja korotettuina griineineen kuuluu tähän sarjaan.
Mickelson avaa draiverillaan väylälle. Samaan mailanvalintaan päätyy myös Stenson, joka käyttää draiveriaan kierroksensa aikana nyt toisen ja viimeisen kerran. Hänen lyöntinsä päätyy semiraffiin.
Kauden edellisen, neljä viikkoa aiemmin pelatun major-turnauksen, US Openin, voittanut Dustin Johnson päättää samaan aikaan kilpailunsa yhteistulokseen kaksi alle par’in, jolla irtoaa jälleen sijoitus kymmenen parhaan joukossa. Tämän majorin voittotaistelussa hänellä ei kuitenkaan ole sanan sijaa.
Kärkiparin suunnatessa tiiltä kohti väylää, ryhmän mukana kulkeva R&A:n tuomari huikkaa Mickelsonin caddielle Jim Mackaylle, että tämän pitäisi kehottaa pelaajia ottamaan edellä menevä ryhmä kiinni.
Mackay on äimistynyt.
”Kuulkaahan, nämä kaverit ovat pistäneet pystyyn melkoisen show’n. Eiköhän nyt jätetä heidät rauhaan?” Mackay vastaa, mutta tuomari pyytää häntä ainakin mainitsemaan asiasta.
Väylälle päätyneen Mickelsonin lähestymislyönti osuu griiniin, mutta jää noin seitsemän metriä lyhyeksi lipusta. 165 metristä rautaseiskallaan lyövä Stenson päätyy puolestaan vähän kauemmas griinin oikeaan reunaan, noin kymmenen metrin päähän reiästä.
Kahdesta bogistaan huolimatta Stenson ei ole missannut kierroksella vielä griiniäkään. Valmentaja Pete Cowenin mukaan Stenson lyö palloa kolmella eri tavalla: hyvin, erittäin hyvin tai täydellisesti – ja kahdesta ensin mainitusta vaihtoehdosta hän ei Cowenin mukaan pidä.
Mickelsonin yritys kaukaa on hyvä, mutta putti ei hänen suureksi hämmästyksekseen kallistu, kuten hän olettaa. Molemmat tekevät helpon par’in.
”Se oli minun tilaisuuteni mennä johtoon”, Mickelson kertaa. ”Seuraavalle par-kolmoselle saapuessamme minulla oli kutina, että Stenson tulisi tekemään birdien.”
Alton
Royal Troonin viidestä viimeisestä reiästä kaksi on par-kolmosia, joilla tiiltä lyödään pitkää tai keskipitkää rautaa. Se antaa laserintarkasta rautapelistään tunnetulle Stensonille hiuksenhienon edun.
Mickelson avaa ensin varmasti keskelle griiniä, noin kuuteen metriin lipun oikealle puolelle.
Stenson ottaa käteensä rautakuutosen ja katsoo keskittyneesti lipusta vasemmalle suuntautuvan pallonsa perään. Lyönti päätyy lipun tasalle, viheriön vasempaan laitaan, aavistuksen lähemmäs reikää kuin Mickelsonin avaus.
Mickelsonilla on tilaisuus siirtyä pitkästä aikaa johtoon, mutta hän jättää sen käyttämättä. Jokin hänen olemuksessaan kielii epävarmuudesta. Sille on kenties kylvetty siemen jo torstain avauskierroksella.
Silloin Mickelson on ollut lähellä tehdä historiaa ja pelata kaikkien aikojen alhaisimman major-turnauksissa nähdyn kierrostuloksen, 62. Päätösreiän seitsemän metrin birdie-putti näyttää vielä puoli metriä ennen reikää menevän sisään, mutta pallo muuttaa viime hetkellä suuntaa ja kierähtää oikean reunan kautta pari senttiä reiän taakse.
Mickelson ei ole uskoa näkemäänsä. Hän on lähestymislyöntinsä jälkeen kysynyt caddieltään, tietääkö tämä, mitä edessä oleva putti merkitsee – ja janonnut upottavansa putin. Pelipari Ernie Els on kannustanut kaveriaan koko matkan heidän kävellessään väylältä griinille. ”Pystyt siihen! Haluan nähdä kuuskakkosen”, Els on ruoskinut.
Mackaylta Mickelson on pyytänyt puttilinjasta parhaan arvion, mihin hänen caddiensä vain ikinä kykenee. Griinin luvussa ei ole mitään vikaa. Hidastuskuva näyttää, kuinka pallo osuu reikää lähestyessään pieneen, kenties bunkkerista lennähtäneeseen hiekanjyvään ja vaihtaa niukasti mutta ratkaisevasti kurssiaan.
Voittaminen golfissa on usein pienestä kiinni. Pelissä, jossa onnen elementti on alati läsnä, tarvitaan usein myös suotuisia pomppuja. Joskus pomput voivat pelastaa lyönnin tai kaksi, mutta pelaajan psyykeen, vireystilaan ja pelihurmokseen vaikuttavina tekijöinä niillä on kenties vielä ratkaisevampi merkitys.
Phil Mickelsonin tyrmistyneestä olotilasta ei pysty päättelemään, että hän johtaa Openia avauspäivän jälkeen kolmella lyönnillä sivuttuaan majoreiden 63 lyönnin kierrosennätystä.
Nyt Mickelson seuraa griinin vierestä, kuinka päättäväiseltä näyttävä Stenson asettuu pallolleen.
”Se oli ihan kuin Ryder Cupissa”, Stenson kuvailee birdiensä nostattamaa tunnelmaa katsomossa.
”Phil on Skotlannissa oikeutetusti hyvin suosittu, ja hän sai yleisöltä vielä lauantaina enemmän tukea. Sunnuntaina kannustus oli kuitenkin tasapuolista. Mutta ei hän ollut vielä kuin lyönnin minun perässäni. Tuskin hän siitä vielä kummemmin järähti.”
Birdie on Stensonille päivän seitsemäs ja vie hänet lyönnin johtoon.
”Loistava kakkonen. Ei mikään paras fiilis”, Mickelson muotoilee.
Toisin kuin Stenson vielä aavistaa, birdie on mennyt läpi Mickelsonin suojauksen. Ennen kuin Mickelson ehtii kerätä itsensä, Stensonilta tulee uusi, vielä edellistä tymäkämpi koukku.
Crosbie
Itseluottamusta uhkuva Stenson avaa puukolmosella. Hän tietää heti osuman jälkeen onnistuneensa ja kääntyy kohti bägiään.
Mickelson lyö draiverilla keskelle väylää, muutaman metrin ohi Stensonin.
Stenson lähestyy griiniä 198 metrin etäisyydeltä. Matka on hänen rautaneloselleen sopiva, mutta svingistä tulee tavallista hätäisempi. Stenson missaa päivän ensimmäisen griininsä, 20 sentillä, viheriön oikealle puolelle.
Mickelson ja Mackay eivät Stensonin palloa näe, ja pohtivat nyt yhdessä, onko Stenson mahdollisesti päätynyt raffiin. Mickelson lyö raudalla varmasti griinille, noin yhdeksän metriä reiästä lyhyeksi.
Stensonin fore-griiniltä lähtevällä birdie-putilla on mittaa noin viisitoista metriä. Yhdennentoista reiän epäonnistuminen on vielä elävästi hänen muistissaan, mutta Stenson keskittyy puttinsa rytmiin svingatakseen vapaasti.
”Viidennentoista reiän putti oli sokeeraava. Ei sitä osannut odottaa. Mutta ehkä olisi pitänyt”, Mickelson kuvailee.
Troonin lehdistökeskus on revetä liitoksistaan.
Mickelson hymyilee vienosti ja kyykistyy asettamaan palloaan. Griinin reunalla suoritusta seuraava Stenson kysyy caddieltään: ”Miten tuollaisen jälkeen rauhoitutaan?”
Lord huomaa Stensonin muuttuneen kasvoiltaan lähes sinertäväksi ja vastaa sitten: ”Aloita vaikka hengittämällä.”
Mickelsonistakin on ilmat pihalla, eri syystä, mutta birdie-yritys on hyvä. Hänen on kuitenkin tyytyminen par’iin.
Kolme reikää ennen loppua ero venyy ensimmäistä kertaa päivän aikana kahteen lyöntiin. Ratkaisun maku leijuu ilmassa, mutta selvempiäkin johtoasemia on viimeisen kolmen reiän aikana majoreissa menetetty.
Well
Par-viitoset, joilla tulokset voivat helposti vaihdella upeista eagleista bogia suurempiin epäonnistumisiin ovat huippugolfissakin hyviä tilaisuuksia tehdä ratkaisuja. Mickelson tietää, ettei peli ole vielä pelattu, mutta tiedostaa samalla, että jotain on saatava nyt aikaan. Edessä on Troonin viimeinen pitkä reikä.
Stenson avaa rautakakkosella keskelle väylää. Myös Mickelson avaa yllättäen raudalla. Toimittajat ihmettelevät lehdistökeskuksessa, miksei Mickelson hyökkää, mutta hänellä on suunnitelma.
Noin 270 metrin kohdalla väylän katkaisee puro, jonka ylittäminen ei uudelta takatiiltä enää niin vain onnistu. Mickelson haluaa pitää mahdollisuutensa elossa myös seuraavilla rei’illä ja tietää toisaalta yltävänsä griinille myös puron takaa.
Ensin on kuitenkin Stensonin vuoro. Molemmilla on matkaa griinille noin 240 metriä.
Stenson valitsee mailakseen puukolmosen. Mieheltä, joka on missannut päivän aikana vain yhden griinin, lyönti on päivän heikoin. Pallo kaartaa vasemmalle ja jää kellumaan syvään raffiin.
Koittaa Mickelsonin tilaisuus. Hän rullittelee puukolmosellaan pallon komeasti griinille, noin kahdentoista metrin päähän reiästä. Yleisö osoittaa äänekkäästi suosiotaan sille, että upea taistelu saa yhä jatkoa.
Stenson ei voi laskea mailaansa pallon taakse ruohoon, koska se todennäköisesti aiheuttaisi pallon putoamisen syvemmälle heinään ja toisi hänelle samalla yhden rangaistuslyönnin. Hänen on tähdättävä palloa pitämällä wedgeään ilmassa. Nosto yli griinibunkkerin on erinomainen, ja pallo rullaa vain hieman yli reiän.
Mickelson ajattelee voivansa yhä saavuttaa Stensonin etumatkan, mutta seuraava, pitkä eagle-putti, olisi laitettava reikään. Mickelson lyö yhden viikon parhaista puteistaan, mutta lyönti jää yhden pallonpyörähdyksen verran lyhyeksi.
Kierroksen neljäs birdie – yhden eaglen lisäksi – on hänelle karvas pettymys.
Kahden lyönnin johtoasemansa säilyttääkseen Stensonin on kuitenkin upotettava vielä oma birdiensä puolentoista metrin etäisyydeltä. Putti on kiperä, muttei mahdottoman vaikea.
Stenson upottaa.
Hän siirtyy kolmannella perättäisellä birdiellään The Open Championshipin ennätystä sivuavaan yhteistulokseen yhdeksäntoista alle par’in.
Kävellessään seitsemännentoista reiän tiille Stenson ei meinaa päästä yleisömeren läpi. Köysissä notkuvat katsojat haluavat kukin osansa ja päästä paiskaamaan kättä Claret Jugiin kaksin käsin tarranneen ruotsalaisen kanssa.
Tiille päästyään Stenson huikkaa vieressä seisoville toimittajille:
”Suojatkaa vähän minua.”
Golf Digestia avustava Geoff Shackelford on ihmeissään. Stenson riisuu aluspaitansa ja lisää:
”Minulla on hieman kuuma.”
Rabbit
Troonin toiseksi viimeinen reikä on kentän par-kolmosista pisin. Reikä kantaa nimeä Rabbit, jänis. Sellainen on nyt kahden lyönnin karkumatkalle sännännyt Henrik Stenson. Häntä ajaa takaa vanha ja ovela kettu, Phil Mickelson.
Tilanne on molemmille tuttu. Stenson ja Mickelson on lajin nimekkäimpiin kuuluvina pelaajina laitettu usein samaan ryhmään, ja miehet ovat toisilleen läpikotaisin tuttuja myös viikonloppujen voittokamppailuista.
Edellisessä majorissa, kesäkuisessa U.S. Openissa, he pelasivat kaksi ensimmäistä kierrosta yhdessä. Toisen kierroksen kolmannella reiällä, ryhmän odotellessa pelivuoroaan, Mickelson kääntyi ystävänsä puoleen ja kertoi uskovansa, että Stenson voittaa vielä majorin.
”Se olisi hienoa”, Stenson vastasi, ”kunhan sinä et ole silloin ottavana osapuolena.”
Päätöspäivänä lippu on sijoitettu griinin keskiosaan, kuuden metrin päähän vasemmasta reunasta. Se sattuu olemaan lähes tarkalleen se kohta viheriöllä, johon Stenson ja Lord ovat päättäneet pelata joka kierroksella, kulloinkin vallitsevasta lipunpaikasta riippumatta.
Matka lipulle on juuri sopiva Stensonin täydelle rautaneloselle. Pallo sinkoutuu kuin ohjus, viivasuorasti kohti lippua. Stenson ei taaskaan seuraa pallon lentoa loppuun asti. Hän tietää, ettei lyönti eksy kauaksi reiästä. Birdie-putille jää matkaa noin kaksi metriä.
”Olosuhteet huomioiden se oli yksi elämäni parhaista lyönneistä”, Stenson sanoo.
Lyönti on niin hyvä, että seuraavat kolme lyöntiä lyö Mickelson. Ensin hän missaa avauksensa griinin vasemmalle puolelle ja pudottaa sitten chippinsä vastarinteeseen, joka pysäyttää pallon neljä metriä lyhyeksi lipusta. Mickelsonin on käytännössä pakko upottaa puttinsa – ja niinhän hän tarinaa kuorruttaakseen myös tekee.
On kulunut pitkä aika siitä, kun Stenson on lyönyt edellisen lyöntinsä, reiän avauksen. Keskittyminen on päässyt hieman herpaantumaan. Linja on hyvä mutta vauhti ei. Stensonille par.
Mickelsonin ohut oljenkorsi ei vielä katkea.
Craigend
Kaikki on pedattu Stensonille. Hän pistäytyy viimeiselle tiille siirtyessään vielä varmuuden vuoksi wc:ssä.
Valmentaja Pete Cowen on juuri päässyt perille kotiinsa Yorkshireen ja avannut television.
Tiiauspaikalla taktiikkaansa pohtiva Stenson olettaa Mickelsonin tekevän birdien, jolloin hänen olisi voittaakseen tehtävä par. Luottomaila rautakakkonen olisi avaukseen varma valinta, mutta se jättäisi jäljelle vielä keskipitkän lähestymislyönnin, suunnilleen rautakuutosen, mikä kapeaa griiniä lähestyttäessä saattaisi kovassa kilpailupaineessa johtaa vielä helposti bogiin.
Stenson haluaa päästä avauksellaan lähemmäs reikää ja valitsee mailakseen puukolmosen. Väyläbunkkerit vasemmalla ovat vääjäämättä pelissä, mutta väylän oikeaa puolta reunustava bunkkeri on luultavimmin turvallisen kaukana. Gareth Lord arvioi sen etäisyydeksi 290 metriä. Jim Mackayn arvio Mickelsonille on peräti kaksitoista metriä lyhyempi, 278 metriä. Mackayn laskelmat osuvat lähemmäs. Tiiltä bunkkeriin on matkaa 282 metriä.
Adrenaliini virtaa väkivahvan Stensonin suonissa. Pallo lähtee lavasta kuin raketti. Mackay kuvailee osuman kuulostaneen kuin aseen laukaukselta.
”Alas!” huutaa Gareth Lord heti osuman jälkeen.
Pallo lentää suoraan kohti oikeanpuoleista väyläbunkkeria ja katoaa hetken kentällä rullattuaan näkyvistä.
Loppuratkaisua seurataan silmä kovana myös urakkansa jo aiemmin päivällä päättäneiden pelaajien lennolla, koneessa, joka on matkalla Sveitsiin, Sergio Garcian hyväntekeväisyystapahtumaan. Tv-kuvan seuratessa pallon matkaa kohti bunkkeria kone on ehtinyt jo kiitoradalle, ja lähetys katkeaa. Matkustamosta kuuluu pettymyksen karjaisuja.
Royal Troonin päätösreiän tiillä seisova Henrik Stenson arvelee pallonsa menneen bunkkeriin.
Mickelson puolestaan lyö avauksensa väylälle, mutta tarkoittamaton feidi ottaa lyönnistä selvästi mittaa pois. Jäljelle jää vielä rautaseiskan matka, ja mahdollisuudet birdieen ovat käymässä ohuiksi.
Käveltyään tiiltä parikymmentä metriä kohti väylää Stenson ja Lord näkevät pallonsa. Se on pysähtynyt ihanteelliseen paikkaan, puoli metriä ennen bunkkeria. Troonin klubitalolle pajansa tuonut kultaseppä alkaa hahmotella Stensonin nimeä Claret Jug -hopeakannun kylkeen.
Ensin lähestyy Mickelson. Lyönti päätyy griinille, mutta jää toistakymmentä metriä reiästä lyhyeksi.
Stensonin voitto on sinettiä vaille valmis. Lipulle on matkaa 138 metriä, mikä on ihanteellinen etäisyys Stensonin wedgelle.
”Tähtää kohti klubitalon vasenta reunaan, ja homma on siinä”, Lord sanoo Stensonille.
Pallo pysähtyy keskelle griiniä, kahdeksan metrin päähän reiästä.
Kärkiparin astellessa kohti griiniä yleisö nousee seisomaan ja ulvoo suosionosoituksiaan. Se on nähnyt yhden kilpagolfin historian kaikkien aikojen kaksintaisteluista.
Griinin vierellä seisova Stensonin vaimo, Emma Löfgren, on verhoutunut liikutukseltaan aurinkolaseihin. Nyt hän vetää myös kätensä suun eteen.
Mutta viimeinen kohtaus on vielä näyteltävä. Stensonin putti kallistaa voimakkaasti oikealta vasemmalle, ja hän tietää, ettei kaksi puttia ole aivan itsestäänselvyys, mikäli Mickelson upottaa kaukaa omansa.
Mickelson yrittää vielä kerran. Hän lukee linjan loistavasti, mutta vauhti loppuu kesken. Pallo pysähtyy 20 senttiä ennen reikää – kilpailu on ratkennut.
Mickelson puttaa par’insa sisään ja jättää perinteiseen tapaan estradin voittajalle. Viisinkertainen major-voittaja on tehnyt kaiken voitavansa, pelannut päätöskierroksen tulokseen 65 (-6) ilman ainuttakaan bogia. Hän ymmärtää olleensa toinen tähti ottelussa, joka muistetaan vielä pitkään. Mutta voittoon asti Mickelsonin kierros ei tänä ihmeellisenä iltapäivänä riitä.
Stenson tietää jo, että pitkän ja komean uran ensimmäistä major-voittoa ei häneltä enää mikään vie.
Kolme puttia kahdeksasta metristä riittäisi voittoon, mutta seuraava lyönti ei ole merkitykseltään aivan yhdentekevä. Jos Stenson upottaa vielä senkin, hän ottaa Tiger Woodsilta yksin nimiinsä The Open Championshipin neljän kierroksen yhteistuloksen ennätyksen, ja sivuaa samalla major-turnausten 63 lyönnin kierrosennätystä.
The Open Championship Royal Troonissa on päättynyt. Kilpailua suvereenisti hallinnut kärkikaksikko on pelannut sunnuntain kaksi parasta kierrosta, yhteensä neljätoista alle par’in. Se on kentän par’iin verrattuna viisi lyöntiä paremmin kuin mihin Tom Watson ja Jack Nicklaus ylsivät Turnberryn päätöskierroksella vuonna 1977.
Stensonin neljän kierroksen yhteistulos on 264, kaksikymmentä lyöntiä alle par’in. Se on vuodesta 1860 lähtien pelatun maailman vanhimman major-turnauksen ennätys. Tulos sivuaa samalla Jason Dayn vuoden 2015 PGA Championshipissä tekemää majoreiden yhteistulosennätystä kaikki neljä arvoturnausta huomioon ottaen.
Mickelson jää Stensonista kolmen lyönnin päähän, mikä ei kerro enää koko tarinaa päivän tapahtumista. Hänen seitsemäntoista alle par’in tuloksensa on historian paras Openissa toiseksi jääneen pelaajan tekemä yhteistulos.
Kolmanneksi kipuava J.B. Holmes (-6) jää peräti neljätoista lyöntiä Stensonista ja yhdentoista lyönnin päähän Mickelsonista. Sekin peittoaa tilastot Turnberryssä, jossa kolmanneksi sijoittunut Hubert Green jäi kymmenen lyöntiä Nicklausista ja yksitoista Watsonista.
”Jos Troon ei vielä ollut golfmaailman kartalla, niin nyt se on. Tästä Openista puhutaan ja pitkään”, kiteyttää ennustuksessaan karkeasti epäonnistunut Colin Montgomerie.
Birkdale
Tunnelma Royal Troonin lehdistöteltassa on häkeltynyt. Kaiken nähneet golftoimittajat eivät ole uskoa tapahtunutta todeksi. Ruotsin Golf Digestin Oskar Åsgårdia ei näy, hänellä on juuri nyt vähän hommia.
Näytelmän sankarit istuvat pöydän ääressä ja tarkastavat tuloskorttejaan. Mickelson vilkaisee miesten takana olevaa näyttöä ja kääntyy sitten Stensonin puoleen.
”Kymmenen birdieä? Oikeasti? Painu hiiteen!” hän sanoo leveästi nauraen.
Mutta Mickelsonissa virtaa kilpailijan veri. Kierroksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa hän on muodollisen kohtelias, mutta pettymystään hän ei pysty peittelemään. Tappio ottaa koville.
Tuskaa ei ainakaan vielä helpota edes se, ettei tappio johtunut huonosta omasta pelistä, vaan siitä, että vastustaja pelasi vielä häntäkin loistokkaammin.
”Tämä oli ensimmäinen kerta urallani, kun pelasin omien odotusteni mukaisesti, mutten voittanut. Sellaista ei ollut vielä koskaan sattunut. Ainoa asia, mikä minua hieman lohduttaa, on se, että olen Claret Jugin jo aiemmin voittanut”, Mickelson kertoo myöhemmin.
Hän otti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Open-voittonsa vuonna 2013 Muirfieldissä juuri Stensonin kustannuksella. Mickelson teki silloin viimeisen kuuden reiän aikana neljän birdieä ja jätti Stensonin kolmen lyönnin päähän kakkoseksi. Nyt asetelma on kääntäen lähes identtinen.
Stenson puolestaan joutuu nielemään seuraavan tappion karvaan kalkin neljä viikkoa Troonin turnauksen jälkeen. Hän esittää jälleen toista pääosaa, kun golf tekee Brasilian Rio de Janeirossa komean paluun olympiaperheeseen. Mutta historiaa kirjoittaa viimeisen reiän birdiellään Stensonin nenän edestä olympiakultaa nappaava Justin Rose, Open-arvontojen epäonnen soturi.
Sellaista kilpagolf on.
Vain yksi voittaa kerrallaan, mutta tappion kärsineet tekevät kilpailuista ikimuistoisia, urheilun suuria juhlahetkiä.
Kilpailun päättymisestä on kulunut kolme tuntia. Troonin sinertävässä illassa kentällä ei näy enää ketään, osa katsomorakenteista on ehditty jo purkaa.
Pääkatsomon takana majesteettisena kohoavalle The Open Championshipin ikoniselle keltaiselle tulostaululle on kirjoitettu viesti.
Taulun viereen, lähimpään lipputankoon, on nostettu hennon iltatuulen hellästi hyväilemä Ruotsin lippu. Pimenevän illan hämäryydessä voi vielä erottaa tulostaulun ohi lentävän lokin silhuetin. Se taitaa olla jo matkalla Birkdaleen.
