Koivu nostaa valmentaja David Da Silvan loistavan CT-menestyksensä tärkeimmäksi tekijäksi.
Geneven lentokentältä sunnuntaina puhelimitse tavoittamamme Kim Koivu kertoi, että tuorein voitto Challenge Tourilla tuli hänelle sen verran nopeasti, ettei ole vielä kunnolla ehtinyt analysoimaan tapahtunutta.
”Päällimmäinen tunne on väsymys. Eilen tuli juhlittua, ja on hieman krapulainen olo. Enemmän se on kuitenkin väsymystä, en edes paljon nauttinut juhlajuomia”, hän totesi.
”Kausi on ollut pitkä. Monta kilpailua on jo takana, eikä itselläni ole tällaisesta aikaisempaa kokemusta. Tykkään kilpailla paljon, mutta kyllä tiivis kisaruljanssi kuluttaa energiaa.”
Koivu, 27, otti lauantaina Sveitsissä kolmannen ykköstilansa haastajakiertueella reilun neljän kuukauden sisällä, ja ansaitsi siitä hyvästä paikan European Tourille jo loppukaudeksi.
Hyvät geenit
Helsinkiläinen on osoittanut tänä vuonna olevansa todellinen soturi, jolla riittää rohkeutta viedä homma päätyy asti, kun paikka tulee.
”Voittokamppailuissa tunnen itseni rauhalliseksi ja olen sinut tilanteen kanssa. Adrenaliinia virtaa, mutta syke ei nouse tavallista korkeammalle.”
Pitää uskaltaa voittaa.
Hän ottaa esille myös geeninsä. Koivun suvusta löytyy kamppailulajien osaajia, tunnetuimpana setänsä Pekka Korpiola, jolla on merkittäviä saavutuksia judossa niin koti- kun ulkomaalaisilla tatameilla.
”Olen perinyt hyvän koordinaatiokyvyn ja osaan tuottaa nopeita liikkeitä. Niistä on tosi paljon hyötyä golfissa.”
Mistä sitten kumpuavat eniten ne voimavarat, jotka tuottavat neljännesvuodessa ”hattutempun”?
”Kaikki lähtee viime kädessä itsestä, mutta suurimman kunnian voitoistani annan valmentajalle (David Da Silva).
”Osaava valmentaja on äärimmäisen tärkeä. Olemme rakentaneet Davidin kanssa lyöntini teknisesti sellaiselle tasolle, että menestys on mahdollista. Kun tekniikka on hiottu kuntoon, niin hyvät lyönnit ovat todella hyviä lyöntejä. Toisaalta samasta syystä virheitä on helpompi minimoida.”
Olemme olleet aikoinaan pitkään toisten vallan alla. Sillä lienee jotain tekemistä asian kanssa.
Omalta osaltaan hän korostaa sisällään olevaa ”valtavaa sisua”.
”Minua on vaikea horjuttaa tiukassa paikassa. Olin jo lapsena parhaimmillani tasaisissa matseissa, kun pelasin jalkapalloa ja salibandyä. Pitää uskaltaa voittaa.”
Suomalaisia pelaajia onkin arvosteltu siitä, ettei voittotaistelun auetessa henkinen kapasiteetti usein riitä kovimpaan menestykseen. Koivu on miettinyt, että suomalaisten keskinkertainen maine voittajina juontaa kansakunnan historiaan.
”Olemme olleet aikoinaan pitkään toisten vallan alla. Sillä lienee jotain tekemistä asian kanssa.”
Vielä kuusi ET-kilpailua tällä kaudella
Koivun loppukauden ohjelma meni Geneven kisan voiton myötä uusiksi. Tulevan viikon hän huilaa, tapailee kavereitaan ja lataa akkujaan. Tanskan turnaus jää väliin, ja ensimmäisen kilpailunsa ET:n virallisena jäsenenä hän pelaa syyskuun alussa Sveitsissä.
Sen jälkeen ovat vuorossa Hollannin, Portugalin, Skotlannin, Englannin ja Espanjan turnaukset sekä CT:n finaalikilpailu Arabiemiraateissa.
”Kauden päätteeksi pidän kolmen viikon tauon, ja pelit jatkuvat marraskuun loppupuolella Hongkongissa.”
Samalla sapluunalla kuin ennenkin − paitsi vähän laadukkaammin
Koivu aikoo jatkaa peliuraansa vastakin samanlaisilla periaatteilla kuin tähän asti. Joka päivä täytyy yrittää kehittyä, ja tehdä mahdollisimman laadukasta työtä.
”Menestys on merkki hyvin tehdystä työstä. Uskoin ennen tämän kauden alkua pystyväni voittamaan CT:llä ja uskon, että pystyn voittamaan milloin tahansa myös ET:llä.”
Tulevaisuuden ”työmaansa” hän näkee ison meren takana.
”Haluan olla viiden vuoden sisällä PGA Tourilla, jossa on isoimmat rahapotit. Tunnen college-vuosien kautta sikäläiset kentät ja olen tottunut niiden ruoholaatuun.”
”Tavoitteena on voittaa seuraavaksi Euroopan kiertueella, sitten Web.com Tourilla, PGA Tourilla ja majoreissa. Open-voitto on suurin yksittäinen haaveeni.”
Hän sanoi lähettäneensä joskus parikymppisenä silloiselle maajoukkuevalmentajalle Staffan Johanssonille sähköpostiviestin, missä kertoi tavoitteistaan aina major-voittoa myöden.
”Muistan, kuinka hän hymyili viestilleni, mutta on nyt myöntänyt tavoitteiden etenevän aikataulussa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että olen sijoittunut ET:llä parhaimmillaan 55:nneksi. Vielä ei auta liian suuria pilvilinnoja rakentaa.”
Koivu pysytteli college-vuosiensa jälkeen kärsivällisesti kaksi vuotta amatöörinä, mutta paljastaa, että valmentaja Da Silva oli puhtaasti tämän ratkaisun takana.
”En todellakaan ole mikään kärsivällinen ihminen. Se oli Davidin päätös. Taitava valmentaja tietää, miten tehdään järkevimmät valinnat ja päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Jos se olisi ollut itsestäni kiinni, olisin varmasti ryhtynyt jo aikaisemmin ammattilaiseksi.”
”Toki viime kädessä teen itsenäisesti omat päätökseni, mutta luotin valmentajan ratkaisuun. Nyt voi sanoa, että se kannatti.”
Kun portit ET-areenoille aukesivat, Koivu nostaa laadukkaan työnteon jatkossa yhä korkeammalle jalustalle.
”Parhaat eurooppalaiset pelaavat ET:llä. Menestys vaatii kovempia suorituksia, minkä tulee näkyä myös harjoittelussa. Monen asian pitää mennä eteenpäin, mutta eniten parannettavaa on lähipelissä.”
Syksyllä Koivulle tulee vielä ratkaistavaksi mangeritoimiston valintaan ja yhteistyökumppaneihin liittyvät kysymykset.
”Tällä hetkellä EVLI on ainoa varsinainen sponsorini. Tarkoitukseni olisi löytää muutama merkittävä ja mahdollisimman pitkäaikainen kansainvälinen yhteistyökumppani.”