Commonwealth Golf Club on yksi Australian parhaimmista kentistä.
Kirkkonummella sijaitseva Peuramaa Golf on normaalisti René Bergmanin, 25, työmaata. Jo teini-ikäisenä ensimmäisen kesän Peuramaalla työskennelleen Bergmanin työpaikka vaihtui menneenä talvena Australiaan.
Tarkempi lokaatio oli Melbournessa sijaitseva Commonwealth Golf Club. Kyseinen kenttä on yksi kahdeksasta Sandbeltiksi kutsutun ryhmittymän näyttämöistä. Sandbeltin maineikkain kenttä on Royal Melbourne, jossa pelattiin viime joulukuussa Presidents Cup. Commonwealth viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlakauttaan, joten perinteitä ja mainetta riittää myös sielläkin.
Ruotsia puhuva Bergman huomasi viime syksynä Ruotsin golfkentänhoitajien yhdistyksen SGA:n Facebook-sivuilta heidän hakevan alle 30-vuotiaita kentänhoitajia Australiaan. SGA haki kentänhoitajia Ruotsista, mutta Bergman ei tähän esteeseen pysähtynyt, vaan otti rohkeasti yhteyttä naapurimaan yhdistykseen.
SGA piti Bergmanin mahdollisuuksia hyvinä, koska hänellä on jo useamman vuoden kokemus kentänhoidosta ja englanti taipuu myös sujuvasti. Pari yhteydenottoa Australiasta melko pikaisesti tulikin.
”Sydneyn suunnalta oltiin kiinnostuneita. Varsinkin toinen kenttä olisi ollut jännä nähdä. Se on mediamoguli Kerry Packerin luoma yksityiskenttä ja ymmärtääkseni siellä pelataan vain 500 kierrosta vuodessa”, Bergman kertoo.
Ensimmäisten kontaktien jälkeen kesti viikkoja eikä Australiasta kuulunut mitään, joten Bergman ajatteli mahdollisuuden menneen sivu suun. Sattuma puuttui peliin Bergmanin suorittaessa kentänhoitajatutkinnon näyttökoetta marraskuussa.
”Hirsala Golfin kenttämestari Janne Lehto oli kokeen valvojana. Mainitsin hänelle, että olen ollut Australiaan yhteydessä ja sinne olisi siistiä lähteä talveksi hommiin. Janne kysyi, että kiinnostaako Melbourne, hän tuntee yhden kenttämestarin sieltä.”
Lehto laittoi viestiä Commonwealthin kenttämestarille. Tunnin päästä tuli vastaus, että jos Bergman on sataprosenttisella varmuudella tulossa, niin nimet laitetaan papereihin.
”Mietin vain, että en ole koskaan käynyt vaihto-oppilaana missään tai vastaavaa. Nyt jos koskaan on aika hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle ja painella yksin toiselle puolelle maailmaa.”
Lento maastopalojen keskelle
Eksoottinen matka sai heti alussa vielä eksoottisempia piirteitä rajujen maastopalojen riehuessa ympäri Australiaa.
”Koko maahan oli tulessa, kun menin sinne”, Bergman kuvailee.
”Lentokentillä huomasi, että jossain palaa, mutta lähimmät palot olivat parinsadan kilometrin päässä meiltä. Eli ei ollut niin lähellä, että olisi ollut hätä. Muutamana päivänä jouduttiin savun takia käyttämään hengityssuojaimia töissä.”
Commonwealthissa, kuten muillakin Sandbeltin kentillä, fasiliteetit ovat koko maailmankin mittapuulla erinomaiset. Komeiden ja valtavan kokoisten klubitalojen ympärillä kiertelevät kentät ovat kunnoltaan täydellistä priimaa. Huippukuntoisesta kentästä pelaajat saavat kiittää kentänhoitajia. Bergmaniinkin teki vaikutuksen Commonwealthin työntekokulttuuri.
”Työn tekeminen oli todella asiallista ja ammattimaista. Hierarkia meni siten, että kenttämestari oli enemmänkin tekemisissä muun muassa jäsenien kanssa ja varakenttämestari oli käytännössä kentänhoitajien pomo. Jos tuli ongelmia tai vastaavaa niin olimme yhteydessä varakenttämestariin. Se oli hienoa huomata miten tuo toimi.”
Se oli aika jännä, että kun aloitimme työt 5:30 aamulla, niin aurinko nousi 7:30.
Ainakin Commonwealthissa kenttämestareiden yhtenä päämääränä oli tehdä alaisistaan parempia työssään.
”Meille annettiin aamulla kaksi työtä, jotka hoidettiin päivän aikana. Jokaisen työtehtävät käytiin yhdessä läpi, jolloin kaikki oppisivat yhtä paljon.”
”Kenttämestarimme sanoi aina, että jokainen lähtee Commonwealthista joskus ja hänen tarkoituksenaan on tehdä kentänhoitajista parhaita alallaan.”
Yhtenä erona suomalaisiin kenttiin Commonwealthissa oli kaikkien kentänhoitajien aito kiinnostus työtään kohtaan. Jokainen joko opiskelee tai on jo opiskellut kentänhoitoa. Toki yksityiskentällä, jolla on enemmän resursseja käytössään, tällainen on paremmin mahdollistakin.
”Siellä kaikkien intohimona on sama yhteinen asia. Silloin työnteko on aika helppoa ja vaivatonta.”
Ruoho on ruohoa myös Australiassa
Sandbeltin alueella maaperä on nimensä mukaisesti hiekkapohjaista. Vaikka siellä sataa kaatamalla niin maa imee veden erittäin hyvin uumeniinsa. Luonnollisesti kyseisillä leveysasteilla ei tarvitse talven pakkasista ja lumista kantaa huolta. Kaikesta huolimatta Bergmanin mukaan työskentely on loppupeleissä melko samanlaista kuin kotimaassakin.
”Metodit on aika lailla samat mitä Suomessa. Mitään erityistä ei jäänyt mieleen, mikä olisi ollut erilaista. Tietysti resursseja on siellä enemmän. Meitä oli 20 kentänhoitajaa 18-reikäisellä kentällä ja esimerkiksi koneita on paremmin.”
”Se oli aika jännä, että kun aloitimme työt 5:30 aamulla, niin aurinko nousi 7:30”, Bergman naurahtaa.
Suomessa Bergman pelaa itse ahkerasti kauden aikana. Reilun neljän kuukauden Australian reissulla kierrokset jäivät kymmeneen. Commonwealthissa hän olisi saanut pelata enemmänkin. Tiettyjä rajoituksia kentänhoitajillakin on pelaamiseen. Viikonloppuisin kentälle ei ollut asiaa ja tiistaisin kenttää kiertävät vain naiset. Torstaisin kentänhoitajilla työpäivä päättyi jo kahdeltatoista, mutta silloin kentällä olikin aina kilpailuja.
Australian Golf Digest arvosti Commonwealthin uusimmassa listauksessaan maan 30. parhaaksi kentäksi. Myös Commonwealthin sisällä arvostus työntekijöitään kohtaan on suurta. Koronavirus on sulkenut golfkenttiä eri puolilla maailmaa, niin myös Commonwealthissa, jossa kentän ovet laitettiin säppiin ensimmäistä kertaa sataan vuoteen.
”Kun korona tuli, niin Commonwealthissa päätettiin laittaa kenttä kiinni kolmeksi kuukaudeksi ja thats it. Silti kentänhoitajat jatkavat työssään. Jos maan hallitus päättäisi ettei töitä saisi tehdä, niin kentänhoitajat saisivat täyden palkan kesäkuun loppuun saakka”, Bergman sanoo.
”Kentänhoitajat menivät tässä tilanteessa kentällä kaiken edelle ja siellä pelaajat sekä yhteisö arvostavat heitä. Seuran hallitus haluaa pitää kentänhoitajista kiinni ja varmistua, että kenttä on kunnossa, kun voi taas turvallisesti pelata.”
Koronaviruksen takia Bergmanin matka Melbournessa jäi paria viikkoa aiottua lyhyemmäksi. Kaikesta huolimatta reilun neljän kuukauden visiitti oli hieno kokemus.
”Unelmareissu, josta ei edes osannut unelmoida. Ei olisi voinut paljon parempaa toivoa. Rima on asetettu aika korkealle tulevia reissuja varten. Tämä kasvatti minua paljon ihmisenä”, Bergman päättää.