Talin kentän kunto oli yksi kauden 2011 kuumimmista puheenaiheista. Jäsenkunnalle ja vieraspelaajille jäi pelaamisesta paljon tahroja, joiden poistaminen on kovan työn takana. Yleisiä olivat niinkin jyrkät näkemykset, että Tali ei olisi koskaan 80-vuotisen historiansa aikana ollut yhtä huonossa kunnossa kuin viime vuonna.
Kenttämestarina jo vuosia vaikuttanut Esa Laaksonen sai huhtikuun puolivälissä uuden pomon. Markku Ignatius siirtyi Lohjalta toiminnanjohtajaksi Ilkka Ulanderin jäätyä eläkkeelle. Aiemmin Laaksonen oli ollut komentoketjussa kenttätoimikunnan alla, nyt hänen aisaparinaan on toiminnanjohtaja Ignatius.
Laaksonen ei koe elävänsä paineiden alla, vaan uskoo huomattavasti parempaan vuoteen 2012.
”Viime vuonna oli monta huonoa sattumaa, jotka vaikeuttivat kentän kuntoon saattamista. Virheitäkin tehtiin ja niistä on opittu. Talven jäljiltä ennusmerkit ovat huomattavasti viime vuotta parempia ja olemme päässeet tekemään huolella kaikki tarvittavat kevättyöt. Sekin helpottaa, kun ensimmäistä kertaa vuoden 2005 kenttää ei tarvitse virittää LET:n kisaa varten. Niin hieno ja unohtumaton tapahtuma kuin se olikin, kentän pitäminen koko kesän hyvässä tikissä vaikeutui”, Laaksonen määrittelee nykyisen tilanteen.
Stadilainen palaa stadiin
Markku Ignatius ehti toimia St. Laurence Golfin toimitusjohtajana vuoden 2005 alkupuolelta tammikuuhun asti.
Markku Ignatiukselta loppui työvelvoite Lohjan kenttäyhtiön toimitusjohtajana hyvin pian sen jälkeen, kun hänet vuodenvaihteessa nimitettiin HGK:n toiminnanjohtajaksi. Lohjalla Ignatius vaikutti seitsemän vuotta. Tätä ennen hän oli ollut jo mukana junioritoiminnassa.
Helsinkiin tullessaan Ignatius palaa juurilleen.
”Olen syntynyt Mehiläisen sairaalassa Tööölössä, asunut varsin suuren osan elämästäni Maunulassa ja Käpylässä. Sukupuuta kun mennään riittävän pitkään ylöspäin, tulee myös Helsingin perustajan, Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan nimi vastaan. Haluan laittaa koko persoonani peliin kaikissa hommissa mihin ryhdyn. Kulunut fraasi, muttaminun osalta totuus on, että teen näitä töitä rakkaudesta golfiin”, Ignatius määrittää.
Ilkka Ulander (vas.) ehti johtaa HGK:n toimintaa toistakymmentä vuotta. Kapula siirtyi Markku Ignatiukselle huhtikuun 16. päivä.
Hänellä on ollut aikaa perehtyä Talin asioihin useita kuukausia ja viimeiset kaksi viikkoa ennen virallista vallanvaihtoa Ilkka Ulander perehdytti seuraajaansa.
”Visio niistä asioista, jotka koen tärkeiksi, on keskusteluissa Ilkan ja johtokunnan kanssa kirkastunut. Jäsenkunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta on mahdollista kirkastaa ja kentän kunnon parantaminen luonnollinen tavoite. Perinteitä meidän on syytä vaalia. Talissa on selkeästi myös tahtotila olla urheiluseura ja tämän puolesta minäkin liputan”.
HGK:lla on Ignatiuksen visioissa mahdollisuuksia kehittää kentän käyttöastetta ja miettiä uudelleen myös jäsenyyksien muotoja. Näitä maalaillessaan hän on hyvin varovainen julkisissa lausunnoissaan, ”jottei tulisi väärinymmärretyksi heti toimeen ryhtyessään”.
Varsin usein Ignatiuksen puheissa kuitenkin toistuu Lohjan kentän suunnittelijan ja Talissa viheriöt operoineen Kosti Kurosen määritelmä ” kenttää pitää ajaa täysillä” eli isolla käyttöasteella.
”Yksi toiveistani on, että HGK:sta muodostuisi suomalaisgolfarien pyhiinvaelluskohde, jonka kaikki haluaisivat kokea vähintään kerran elämässään”, hän maalailee.
Talissa tilastoihin viedyt starttimäärät ovat vuosittain olleet reilusti yli 20000. Kentän nopean pelattavuuden ja yleisten viiden, yhdeksän ja 14 reiän pelaamisen johdosta siellä on kuitenkin varsin paljon tilaa sellaisinakin aikoina, jolloin muilla kentillä starttiajan saaminen on vaikeaa.
11:n viheriö saa uudet muodot
Lassi-Pekka Tilander on suunnitellut HGK:n 11.n viheriön. Kuva Paloheinästä, jonne rakentuu hänen suunnittelemansa yhdeksänreikäinen uusi kenttä.
Talissa pelataan kauden 2012 ensimmäiset viikot siten, että syyskesällä remontin alle joutunut väylä 11 pelataan talviheriölle. Muiden griinien tapaan vajaat kymmenen vuotta sitten uusitun viheriön pinta ei käytännössä koskaan tullut hyvään kuntoon. Lassi-Pekka Tilander piirsi uuden, jossa on myös poikkeuksellisen vahvat viheriön ja sen ympäristön muodot.
Viheriön edessä ja varsinkin oikealla on vahvat kummut. Edessä ja vasemmalla oleva bunkkeri tulee entistä vahvemmin peliin. Viheriöllä on käytännössä kaksi tasoa, joista takana vasemmalla oleva on alempana.
Helppo ei ollut aiempikaan,varsin kalteva viheriö. Silti uusi on huomattavasti työläämpi etenkin niille pelaajille, jotka lähestyvät pidemmältä matkalta matalassa kaaressa. Viheriö on useimpiin tulosuuntiin nähden lyhyt ja rohkeat lähestymiset saattavat juosta vauhdilla läpi takana olevaan karheikkoon.
Tämä viheriö tulee varmasti nousemaan omien pelaajien ja vieraspelaajien keskuudessa keskeiseksi puheenaiheeksi. Henkilökohtaisesti näen sen oivana uudistuksena. Koko kuva paljastuu vasta käyttöönoton myötä.
Tilanderin tuoreimmista viheröistä Espoon uusitut ovat herättäneet paljon parranpärinää puolesta ja vastaan. Lakiston ensimmäisen yhdeksikön viheriöiden rakennusvaiheessa kenttätoimikunta muutti arkkitehdin suunnitelmia yhtä lukuunottamatta kaikilla muilla. Viidennen reiän viheriö Lakistossa on Tilanderin koko tähänastisen uran mieleenjäävimpiä ratkaisuja jyrkkine muotoineen, jotka saattavat vähemmän osaavan usein epätoivon partaalle. Siihen verrattuna Talin 11 on ”piece of cake”.
”Väylä on kuitenkin mitaltaan lyhyt ja mielestäni siksi lisähaaste viheriötä lähestyttäessa ja putatessa on paikallaan”, perustelee Tilander suunnittelutyötään.
Viheriö teetettiin Talissa ulkopuolisena työnä. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen sille tilattiin Itävallassta siirtonurmi, joka on asentamisen jälkeen pelikunnossa tämänhetkisen arvion mukaan kesäkuun toisella puoliskolla.
Ignatiuksen ja Laaksosen taustalla olevalle 11:n viheriölle päällystetään Itävallasta tulevalla nurmipinnalla.
Markku Ignatius lisää tavoitteidensa listaan lopuksi vielä HGK:n imagon parantamisen. Viime vuonna Lohjan St. Laurence Golf voitti Golf Digestin lukijoiden äänestyksessä uuden sarjan ”Paras ensivaikutelma”. HGK oli samassa kisassa häntäpäässä.
”Tässä on paljon työsarkaa. Talista ulospäin välittyvä kuva on monesta syystä johtuen huonompi kuin seuran toiminta ja aikaansaannokset. Tiedottamisella ja hyvällä palvelulla pystymme itsekin vaikuttamaan tähän. Liian paljon Suomessa – jopa pääkaupunkiseudulla – on pelaajia, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, että kenttä on kaikkina muina aikoina paitsi maanantaista torstaihin klo 14-18 avoin kaikille pelaajille, joiden tasoitus kierrokseen oikeuttaa”, Ignatius muistuttaa.
Green fee maksaa Talissa 65 euroa. Ensimmäistä vuotta käytössä oleva Platinium-kortti pudottaa hintaa puoleen ja myös jäsenen vieraana pelaaminen on huomattavasti huokeampaa. Listahintaa voidaan perusteella loistavalla sijainnilla. Kilpailukykyiseksi se nousee siinä vaiheessa, kun kenttä saadaan taas kohtuullista parempaan kuntoon.
Teemu Tyry
Tuskin nyt kuitenkaan ”kakun rauhasta” oli griinin yhteydessä kyse? Enemmänkin ”kakun palasta”… Tai ainakin yleensä on. Peace!
Pärinää…joo! Hyvin moni on sanonut Espoon griini uudistuksen olevan SUSI ja se Lakiston 5 on käsittämätön!!! Luulisi olevan jotain järkeä, jos pitää itseään kenttä suunnittelijana. On kuulema ainoa griini johon ei kenttätoimikunta EHTINYT puuttua. Surkeampaa griiniä muodoltaan saa hakea!
On nää oikolukemattomat tekstit aina yhtä hauskoja. Tuo ”kakun rauha” pisti hymyn huulille. Kiitos Tyry! ”Jokamieskenttä” Tali pitää päästä kyllä kokeilemaan.
Tali jää pelaamatta tänä kesänä kunnosta riippumatta, jos kentän ylpeytenä yhä edelleen on ’Talin tahti’, vielä pahempi pelinautinnon tappaja kuin onnettomassa kunnossa ollut kenttä. Surkuhupaisaa, kun hyvällä vauhdilla pelaava ryhmä seuraavan reiän avauslyöntien jälkeen tulee pyytämään anteeksi hidasta peliä ryhmältämme – olivat erehtyneet etsimään minuutin verran palloa ’päästämättä’ meitä ohi-, joka on juuri puttigreenillä, meitä puolestaan ahdistaa koko kierroksen ajan autoilla kulkeva takana tuleva ryhmä, joka ei kuitenkaan halunnut ohittaa. Onneksi olimme Talilaisten vieraana. Kierros kesti alle ihanneajan, olo oli kuin juoksukilpailun jälkeen, ei hengästymisen takia vaan jatkuvan kiireen ja hoputuksen. Mene pallolle, lyö ja etene, ajattelematta peliä, nauttimatta haasteista. Harjoituschippilyönti olisi paikallaan, mutta hidastaa peliä, siis ei. Pääasia, että olet koko ajan liikkeessä ja vielä pää pyörien, jotta näet jos oman ryhmäsi taaempaa lyövän lyönti epäonnistuu ja joudut väistämään. Kierroksen jälkeen ensimmäinen ajatus on päästä äkkiä autoon ja pois. Pääkaupunkiseudulla on monia haastavia, hyviä kenttiä, joille lisäksi mielellään jää vielä kierroksen jälkeen kertaamaan pelitapahtumia. Ainakaan meille Tali ei ole eikä ole ollut mikään ’must’.