Ammattilaisen ottein golfista nautiskeleva Oskar Osala tähtää siihen, että parhaat pelit koittavat sitten vanhempana, 40–50 vuoden iässä.
Näin Oskar Osalan ensimmäisen kerran Vaasassa jo vuosia sitten. Tuolloin 16-vuotias Vaasan Sportin pelaaja kiinnitti huomioni paitsi kasvoja suojaavan ”häkin” vuoksi, mutta etenkin kokonsa puolesta.
Puolipäätä muita pidempi nuorukainen oli myös vahva. Mieleeni onkin syöpynyt tilanne, jossa vastustajajoukkueen puolustava pelaaja kimpoaa taklausyrityksensä jälkeen kuin kumipallo kohti päätylaudoitusta törmättyään Sportin nuoreen hyökkääjään.
Osalan kyvyt huomattiin myös muualla ja pian jääkiekosta tuli Oskar Osalan ammatti. 13 vuoden aikana tutuksi on tullut niin Pohjois-Amerikka kuin Venäjäkin, missä Osala viihtyi peräti seitsemän vuoden ajan. Toistaiseksi viimeiset kuviot jään pintaan mies piirsi viime vuoden toukokuussa Oulun kärppien riveissä.
Nykyisin Espanjan aurinkorannikolla viihtyvä Osala keskittää kaiken energiansa golfin peluuseen. La Quintan golf-kentällä on alkamassa paikallisen ammattilaiskiertueen Gecko Tourin osakilpailu, ja tunnistan klubitalon edessä olevalta putti-griiniltä tutun hahmon. ”Muchos Karismos” ajattelen, kun kreikkalaiseksi veistokseksikin kuvailtu pitkä ja lihaksikas mies tulee tervehtimään.
Osittain kai lämpimän vastaanoton rohkaisemana huomautan välittömästi yllättyneeni siitä, että Osala on vasuri.
”Vain putteri on leftin puoleinen. Muuten pelaan oikealta. Kun aloitin parikymmentä vuotta sitten, niin vasurin mailoja ei ollut saatavilla, joten oli oikeastaan pakko opetella pelaamaan oikealta. Puttaaminen taas jäi vasuriksi, kun bullseye-putterilla pelatessa huomasin, että vasemmalta puttilinjat näyttivät paremmalta”, Osala selostaa syyn tavanomaisesta poikkeavaan settiinsä.
Noin varttia ennen starttia Osala siirtyy vielä hetkeksi rangen puolelle. Ehkä siksi, että lyöntimatot ovat sopivasti reitin varrella kohti ykköstiitä.
”Onneksi tämän kentän alussa ei tarvitse draiveria, kun tällä rangella ei voi draiverilla lyödä”, Osala toteaa ja kaivaa raudan bägistään.
Seuraan kuinka pallot lentävät rotkomaisen rangen pohjalle ja mietin samalla hymyn ja huumorintajun välistä yhteyttä. Huomaan, että Osalan rautamailoissa on enemmän lyijyteippiä kuin minulla erkkaa kiekkomailassa, joten en testaa miehen huumorintajua ja kysy, olisiko pitänyt vaihtaa vasurille koko setti?
Oskar Osala (vas.) on pelannut keväällä Gecko Tourin kilpailuita Espanjassa.
Useimmista jääkiekkoilijoista poiketen Osalan rytmi on rauhallisuudessaan varsin sulava. Vaikka taaksevienti näyttää aavistuksen vaajalta, niin hartiat kiertyvät oikeaoppisesti ja vahva kroppa saattaa pallon helposti matkaan. Selvästi näkyy, että svingi ja golfin perusteet on opittu jo nuorena.
Rohkenen kehua lyöntiä ääneen. Mielestäni se riittäisi ykkösketjuun monessa sarjassa. Tiiauspaikalle saavuttuaan Osala kättelee startterin ja pelikaverit ja valmistautuu sen jälkeen rauhallisesti omaan lyöntivuoroonsa. Kehonkieli ei paljasta suurempaa jännitystä, vaan olemus on rauhallinen. Pieni keskittyminen ja rautakakkosella lyöty avaus lennättää pallon keskelle väylää. Huikkaan, että tavataan kierroksen jälkeen! Jään seuraamaan, kuinka Osala nostaa bägin olalleen ja jatkaa kohti väylällä makaavaa palloaan.
Myöhemmin iltapäivällä kierroksensa päättänyt Osala istuu klubin ravintolassa pelikavereidensa seurassa. Istuudun viereiseen pöytään ja kuulen kuinka hän pyytää kohteliaasti anteeksi ja liittyy välittömästi seuraani. Lämpimästi hymyilevä mies puhuu rauhallisesti ja harkiten. Tuntuu siltä kuin olisimme hyviä henkilökohtaisia ystäviä, vaikka olen tavannut hänet ennen tätä päivää vain kerran aikaisemmin.
En pysty hymyn läpi päättelemään, miten kierros on edennyt, joten luonnollisesti aloitan kysymällä päivän pelistä. Käy ilmi, että kierros on mennyt hyvin aina puoleenväliin asti, kunnes muutama tyhmä virhe on tehnyt hyvästä kierroksesta keskinkertaisen. Osala kertoo avoimesti jännityksen tunteesta. Jännitys iskee, kun peli kulkee hyvin. Se vaikuttaa juuri sen verran, että syyllistyy pieniin virheisiin.
”Ettei vaan menisi liian hyvin”, Osala toteaa sarkastisesti.
”Golfissa kiinnostaa erityisesti prosessi. Sen voi nähdä esimerkiksi niin, että miten saada vietyä kilpailuun se taso, missä tavallaan tietää olevansa. Lätkässä voi hetkeksi hukkua sinne peliin ilman, että sitä välittömästi huomaa”, Osala pohtii.
Huippu-urheilija ei aio jättää mitään sattumaan varaan, kun pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Osala on tilastoinut huolellisesti kaiken pellin oleellisesti liittyvän tiedon. Peliin eri osa-alueet on analysoitu ja niiden pohjalta omat vahvuudet ja heikkoudet on helpompi tunnistaa. Tilastojen mukaan draivi on tällä hetkellä Osalan vahvuus, mutta Osala muistuttaa, että on vaikea määritellä vahvoja osa-alueita, koska viime aikoina eri osa-alueiden taso on vaihdellut.
Identiteettini ei ole tavallaan rakentunut sen jääkiekkoilijaminän varaan… En ole koskaan kokenut tarvetta jääkiekkoilijan statukselle henkilökohtaisessa elämässä.
Svingi paljastuu kysyttäessä tanskalaisen online -valmentajan aikaansaannokseksi. Osalan puheista paistaa tyytyväisyys ja luottamus valmentajaa kohtaan. Sekä tietynlainen helpotus, kun hän kertaa tehdyn työn määrä ja saavutettuja tuloksia. Prosessi ei hänen mukaansa ole ollut helppo, sillä juniori-ikäisenä opitusta tekniikasta on ollut sangen työlästä päästä eroon, Osala kertaa selkeästi turhautuneena. Nyt tavoitteena onkin pitää nyt opittu svingi, eikä miettiä suurempia svingimuutoksia enää tulevaisuudessa.
Huolimatta siitä, että huipputulokset antavat vielä odottaa itseään, niin Aurinkorannikolle muuton jälkeen Osalan kehitys pelaajana on ollut suhteellisen nopeaa. Vitosen händäri on laskenut vuoden aikana alle kahteen. Ja se on käytännössä lähellä hänen kierroskeskiarvoaan, mikäli Osalan omia tilastoja on uskominen.
”Huonoimman ja parhaan kierroksen ero on tosi pieni. Vaikka pelaisin vaikeallakin kentällä, niin tulos ei juuri heikkene. Sen vuoksi aineksia huomattavasti parempaan peliin on olemassa. Ja onhan minulla ihan selkeä etu siinä, että asun täällä”, Osala sanoo ja osoittaa ympärilleen.
Siihen härmän asukin on helppo yhtyä, kun samaan aikaan suomessa eletään marraskuuta yhä uudelleen ja uudelleen.
Kun Osala sanoo kuin puolihuolimattomasti asuvansa Espanjassa luultavasti lopun elämäänsä, havahdun. Marraskuun synkkyys mielessäni tiedustelen hänen urahaaveistaan.
”On tämä asia ollut mediassa jo aiemminkin, mutta halusin nuorena meteorologiksi. En oikein ole varma, miksi? Mutta nuorena kun pelattiin golfia, niin minua kiinnosti kaikki säähän liittyvät asiat”, Osala toteaa.
Hän on ehkä liian nuori tietämään, miten pitkä matka loppuelämä on, mutta on hyvin perillä siitä mitä haluaa elämältään.
On helppo uskoa, että Osala viihtyy Espanjassa vielä pitkään, sillä golfin oppiminen vaatii aikaa. Olkoonkin, ettei Osala tällä hetkellä tee muuta kuin pelaa ja harjoittelee, niin golfammattilaisuudesta hän ei haaveile. Sen sijaan hän kertoo tähtäävänsä siihen, että parhaat pelit pelataan vanhempana 40–50 vuotiaana, jopa ylikin.
Yhden vaihtoehdon hän kuitenkin muistaa kertoa. Tänä päivänä hän valitsisi OHL-liigan sijaan yliopistokiekkoilun. Osala kertoo harkitsevansa edelleen liikuntatieteen yliopisto-opintoja Yhdysvalloissa. Samalla hän voisi pelata yliopistotason golfia, Osala suunnittelee.
”Rakastan tätä lajia niin paljon, että jos en jostain syystä pystyisi enää pelaamaan, niin varmaan tulisin tänne klubille vaan katselemaan kun muut pelaavat”, Osala sanoo.
Pohtiessamme jääkiekkoa ja Osalan uran mahdollista jatkoa mies toteaa, ettei ole halunnut vielä antaa virallista lopettamispäätöstä. Ei kuitenkaan tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, ettei jääkiekko ole tällä hetkellä Osalan ykkösprioriteetti. Hän uskoo, että monia kiekkoilijoita tähtistatus houkuttaa jatkamaan, ja toisaalta sen vuoksi monet varmasti myös pelkäävät lopettamista.
”Itselleni lopettaminen on oikeastaan ollut todella helppoa, sillä minun identiteettini ei ole tavallaan rakentunut sen jääkiekkoilijaminän varaan. Tai oikeastaan minulla ei ole ikinä ollutkaan jääkiekkoilijaminää. En ole koskaan kokenut tarvetta jääkiekkoilijan statukselle henkilökohtaisessa elämässä. Sen vuoksi ei ole tarvinnut myöskään pelätä sitä, että menettää tai joutuu päästämään irti siitä glooriasta. Minulla on edelleen samat lapsuuden aikaiset kaverit ja teen samoja asioita kuin ennenkin”, Osala toteaa.
Osala kertoo elävänsä säästeliäästi. Hän kertoo olevansa erityisen kiinnostunut optimoimaan kaiken toimintansa. Optimointia on esimerkiksi jonkin tietyn kulutushyödykkeen löytäminen edullisesti toiselta merkiltä. Golfbägin kantaminenkin osoittautuu yhdeksi miehen monista optimoinnin kohteista. Kuuden euron kärryvuokra on Osalan mukaan aivan liikaa.
”Sen sijaan, että vetäisin kärryä ja maksaisin siitä kuusi euroa, säästän kuusi euroa kantamalla bägiä ja saan ilmaiseksi hyvää liikuntaa”, Osala valottaa optimointifilosofiaansa.
Hän tosin myöntää, että tarkoituksena on ostaa golfkärry. Tietenkin vasta, kun sellainen löytyy oikeaan hintaan.
Mutta löytyy golfista Osalan mukaan yksi huonokin puoli.
”Kuntosalitreenaaminen on ollut itselle aina tosi tärkeää, ja tavallaan harmittaa se, että on päässyt näin huonoon kuntoon. Paino on tippunut aktiiviajoista 7 kiloa. Golf vie vaan aivan tajuttomasti aikaa, ettei ehdi treenaamaan niin paljon salilla kuin haluaisi”, Osala murehtii.
Hän myöntää huomanneensa, että golf pitkine kävelyineen tuppaa hidastamaan kroppaa.
”Siitä huolimatta fysiikkaharjoittelun perusteet ovat edelleen samat kuin jääkiekkoa pelatessa, ja suurta tarvetta muutokseen ei ainakaan vielä ole tullut. Olen edelleen todella liikkuva ja nopeusominaisuudet ovat hyvällä mallilla”, Osala toteaa.
Lopuksi on aika kiittää haastattelusta ja siirtyä alakerrassa sijaitsevaan parkkihalliin. Jään seuraamaan kuinka 103 kiloinen atleetti ahtautuu japanilaiseen pikkuautoonsa ja vilkuttaa iloisesti, paljastaen samalla hymynsä vielä kerran.