Cool –sanan alkuperä on jazzmusiikissa. Hot jazz oli nopeaa, näyttävää, kiihkeää ja sen vastakohta – cool jazz – oli vaivatonta, varautunutta ja huoletonta. Kuuntelijan mielipiteestä ei välitetty: Ajatelkaa Miles Davisia soittamassa ”So What”.
Jos Fred Couplesin perheellä olisi kypäräkoriste tai vaakuna, sen latinanalainen motto oli Quid Tum – ”So What?” Tuo ilmapiiri on ympäröinyt häntä alusta lähtien. Tai ainakin se näytti siltä. Vuonna 1985Michael Jackson oli maailman ykkösartisti, yhtä käsinettä käyttävä cooliuden ikoni. Fred Couples oli ilman hanskaa pelaaja huippulahjakkuus, joka sanoi, ettei hänen tavoitteensa ole nousta maailman ykköspelaajaksi. Hänen tähtäimensä oli viidenneksi paras.
Ja tietysti Couples nousi ykköseksi ilman, että hän sitä suuremmin yritti tai välitti asemastaan. Ja kun hänet toukokuussa valittiin Hall Of Fameen, sillä on vähän tekemistä hänen ainoan majorin voittonsa kanssa. Kyse on siitä, että hän on ehkä coolein koskaan elänyt golfari.
Kun Couples voitti Mastersin 1992, pelaaminen ”tuntui todella helpolta”. Nuo sanat otettiin vakavasti, koska Couples – kuten muutkin coolit ihmiset – on vaikeasti lähestyttävä, eikä ainoastaan kuvaannollisesti. Hänen kuuluisa tokaisunsa on:
”En mielelläni vastaa puhelimeen, koska toisessa päässä saattaa olla joku.”
Tai kuten John Updike kirjoitti Ted Williamsista: ”Jumala ei vastaa kirjeisiin.”
Jumalat eivät myöskään kirjoita kirjeitä ja Couples kommunikoi zeniläisittäin, yksinkertaisesti ja salaperäisesti. Päinvastaisesti hänen svingiinsä verrattuna: se on niin pehmeä, ikään kuin mies kauhoisi pehmeää vaniljajäätelöä. Sitä lyöntiä on lähes mahdoton kopioida. Tuo fyysinen eleganssi on iso osa cooliutta.
Kuten Robert Wagner sanoi Fred Astairesta: ”Hän oli yhtä loistokas golfkentällä kuin tanssilattiallakin.”
Couples oli loistelias paineen alla, hänen pulssinsa oli kuin talviunilla olevalla karhulla. Termistä ”rento” tuli virallinen, joka liitettiin hänen nimeensä lähes kaikissa artikkeleissa ja tv-lähetyksissä. Se oli kunnioittava, kuten Tuomari, Valmentaja tai Tohtori: Rento Fred Couples.
Cool pelaaja ei halua mitään liian paljon, tai ei ainakaan näytä sitä ulospäin. Couples ei koskaan näyttänyt tekevän mitään pakonomaisesti – vaikka hänen caddiensä tai vaimonsa paimensivat miehen useammankin kerran kentälle. Jumalat eivät riehaannu ja tuota termiä ei koskaan yhdistetty Couplesiin.
Hänellä oli kylmän sodan aikaisen vakoojan rauhallisuus, hän oli vakaa puutarhuri kuten isänsä, joka työskenteli Woodland Parkin eläintarhassa Seattlessa. Fred oli hyvännäköinen kuten Fonzie. Oli ajanjakso, jolloin jokainen jukebox soitti hänen suosikkilevyään.
Couplesille kaikki tuntui onnistuvan. Hänen lähestymisensä 1992 Mastersin 12. reiällä jäi isoon valliin ennen viheriötä eikä valunut veteen kuten kaikki muut vastaavat lyönnit kilpailun historian aikana ennen tätä – ja sen jälkeenkin – ovat tehneet. Usein huonosta tuurista kärsinyt Greg Norman onkin sanonut, että ”maailman onnekkain golfari on Freddie Couples”.
Ainakin suuren yleisön mielestä Couples oli kuin Frank Sinatra, joka purjehti elämän karikoissa sormiaan napsautellen ja laulaen ”Luck Be a Lady”. Näin ei tietenkään ollut. Couples on käynyt läpi myös henkilökohtaisia tragedioita. Hänen molemmat vaimonsa kuolivat nuorena.
Golfkentällä Couples näytti kuitenkin Billie Hollidaynlaulun ”Fine and Mellow” –nimen mukaiselta; kauniilta ja pehmeältä, aina coolilta, joka eli aina päässä olevan lakin lipan suojassa.
Adam Scott. Kuva: All Over Press
COOLEISTA COOLEIN
Onko Couples kaikkien aikojen coolein pelaaja? Coolein golfista kirjoittava toimittaja huomauttaa, että Cary Grant oli sellainen.
”Koskaan ei ole ollut yhtään pelaajaa tai ihmistä ylipäätään, joka olisi coolimpi kuin Cary Grant. En tiedä, pelasiko hän golfia, mutta nostin hänet esimerkkinä, johon jokaista coolia kaveria pitää verrata”, toteaa Dan Jenkins.
Golfilla on ansaitsematon, mutta pitkään vallalla ollut maine lajina, joka saa kenet tahansa lajia harrastavan ajoittain raivon partaalle. Tämä pelin ominaisuus tekee coolin pelaajan maineen hankkimisen kaksi kertaa vaikeammaksi. Ja tosiasiassa Cary Grant ei pelannut koskaan golfia muuten kuin valkokankaalla, jossa hän ”Bringing Up Baby” –elokuvassa toteaa: ”Rakas nuori nainen, en ole menettämässä malttiani, yritän ainoastaan pelata golfia.”
Monet coolit valkokankaan tähdet pelasivat golfia. Humphrey Bogart oli parempi näyttelijä kuin pelaaja – ja lempinimensä ansiosta hän ei juuri muuta olisikaan voinut olla. Bogey kuitenkin piti pelaamisesta ja vaahtera, joka suojaa Rivieran 12. väylän viheriötä, tunnetaan edelleen nimellä ”Bogey´s Tree”.
Jopa Bogart (tai Rick Blaine, Sam Spade, Philip Marlowe) oli marginaalisesti vähemmän cool kuin Sean Connery (tai James Bond). Connery/Bondin kohdalla on vaikea sanoa, milloin näyttelijä muuttuu roolihahmokseen tai päinvastoin. Connerylla, ei Bondilla, oli Moskovan Golf Clubin pukuhuoneessa vaatekaappi, jonka numero oli 007 Neuvostoliiton aikana. Bond puolestaan pelasi Auric Goldfingerin kanssa ikimuistettavan golfkierroksen 1964 Stoke Parkin kentällä Buckinghamshiressa. (Goldfinger pelasi Slazenger 1 –pallolla, Bond brittiläisellä Penfold Heartilla).
Vaikka Connery kasvoikin Skotlannissa Bruntsfieldin Links –kentän lähistöllä, hän aloitti golfin vasta aikuisena valmistautuessaan tuon Goldfinger-elokuvan kuvauksiin. Hän jäi koukkuun välittömästi.
”Vuosien varrella golf on opettanut minulle paljon ja sen ehdoton koodisto on vienyt minut lähemmäksi uskontoa kuin mikään muu”, toteaa Connery.
Jos golfissa olisi oma Bond, vanhan maailman adrenaliinia pursuava sankari, jonka karisma läikkyy yli valkokankaalla, hän olisi ehdottomasti Severiano Ballesteros. Loistelias lyöntien muokkaaja ja tyylikäs espanjalainen, jonka pelissä oli kiihkoa, lennokkuutta ja uhmamieltä. Ja paljon muuta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Connery ja Bogart (Bondina ja Rick Blainena) tunnettiin valkoisista pikkutakeistaan, Ballesteros voitti vihreitä. Mutta British Openissa hänestä tuli ainakin sen aikakauden ja ehkä kaikkien aikojen coolein golfari.
British Openin viimeisellä kierroksella 1979 Ballesteros löi avauksensa 16. väylällä väliaikaiselle parkkipaikalle yli 60 metriä sivuun väylästä. Palloa rullasi auton – joka oli Morris Marina – alle ja Seve otti vapauttavan dropin. Hänen löi lähestymisensä kuuden metrin päähän lipusta ja putti upposi sisään – birdie. Ikiaikaisen cooliuden määritelmän – viileä paineen alla – mukaan Ballesterios oli erinomaisen cool. Hän oli tuolloin ainoastaan 22-vuotias.
Augustassa toisessa majorissa Ballesteros otti 16. viheriöllä neljä puttia. Toimittajat pyysivät Seveä käymään läpi nuo tapahtumat ja tuolloin hän virkkoi golfin historian kuuluisat sanat: ”Missasin, missasin, missasin ja upotin.” Epäonnistumisen omistaminen tuolla tavalla on coolia. Vertailun vuoksi Roberto De Vicenzon sanat: ”Miten tyhmä olinkaan” tai Phil Mickelsonin: ”Olen idiootti.”
Seve kuoli ennenaikaisesti aivosyöpään 54-vuotiaana. Muistikuviimme hän on jäänyt ikuisena nuorena: musta tukka, valkoiset kengät, housunlahkeet lepattavat Britannian tuulessa ja nyrkkiin puristettu käsi pumppaa ilmaan, kun pallo uppoaa kuppiin tärkätyn lipun alapuolella. Hänen paitansa kaulus lepattaa hurjassa tuulessa, joka on viedä miehen mennessään.
Toinen espanjalainen golfari jatkaa Ballesterosin hengen mukaisesti, vaikka hänen saavutuksensa ja tunnetilansa eivät olekaan aivan samaa tasoa. Hänen erityispiirteensä ovat elämäntyyli ja hiukset, jotka nostavat miehen cooliksi. Miguel Angel Jimenez – pallomahainen ja poninhäntäinen malagalaisen muurarin poika – oli nuorena töissä autoja tuunaavassa yrityksessä ja niiltä ajoilta tulee hänen lempinimensä Mekaanikko. Jimenez nauttii elämästään, hän juo punaviiniä, polttaa kuubalaisia sikareja ja ajaa punaisella Ferrarilla. Hänen puna-harmaa poninhäntänsä pyörii kentällä tuulen tuivertamana. Ja juuri nämä ominaisuudet muodostavat kokonaisuuden, jonka summa on paljon osiaan suurempi.
Kaikkiaan cooliutta on vaikea määritellä. Itse asiassa mikään ei olisi epäcoolimpaa kuin yrittää määritellä coolius. Kuten korkeimman oikeuden tuomari Potter Stewart on määritellyt pornografian, sen pystyy arvioimaan vasta kun on nähnyt. Arnold Palmerin osalta se oli selvää: Hän osasi lentää lentokonetta, hänen mukaansa nimettiin drinkki, jota tarjoillaan eri puolilla maailmaa. (Voisitteko kuvitella, että Tom Collins tai Harvey Wallbanger tai Jack Daniel olisivat major-voittajia).
Myös John Daly on voittanut majoreita ja hänen mukaansa on nimetty drinkki. Onko hän cool? Onko sillä mitään merkitystä hänelle?
Tosiasia on, että mitä enemmän tavoittelet cooliutta, sen kauemmas se karkaa. Kukaan ei pidä Jack Nicklausia coolina, ei ainakaan samalla tavalla kuin James Deania. Eikä Nicklaus koskaan tavoitellutkaan sitä. Mutta siinä on jotain ylittämättömän coolia, että on kaikkien aikojen paras golfari. Pidämme cooliutta äärimmäisyyksiin menevänä, mutta usein kyse on päinvastaisesta. Lanny Wadkins oli cool (hän ei koskaan käyttänyt samaa golfpaitaa uudestaan) ja niin oli myös Jumbo Ozaki (jonka ei olisi koskaan pitänyt käyttää golfpaitaansa edes kerran).
Mitä yhteistä on golfin lisäksi Ben Hoganilla, Larry Davidilla, Jimmy Demaret´lla, Justin Timberlakella, Titanic Thompsonilla jaTommy Armour III:lla, Katharine Hepburnilla, Mickey Wright´lla ja Babe Didrikson Zahariaksella? He ovat tai ovat olleet cooleja.
Cool on cool kaikilla aikakausilla. Adam Scott on nyt cool pukeutumisen, surfaamisen ja kauniiden naisten kanssa seurustelun osalta. Gene Sarazen oli cool viime vuosisadalla, syntymästään 1902 kuolemaansa 1999 saakka. Hänellä oli cool lempinimi The Squire (Aseenkantaja), vaikka hän olisi yhtä hyvin voinut olla Sand Wedgen herttua, koska oli suunnitellut tuon mailan modernin version. Hän teki hole-in-onen 71-vuotiaana British Openissa väylällä, jonka nimi oli Postage Stamp.
Sarazenin tavoin Dave Marr oli cool golfari, josta tuli cool televisiotoimittaja ja tarinankertoja, Hän viljeli ranskankielisiä ilmaisuja, jotka eivät olisi tehneet keneenkään vaikutusta P.J. Clarkessa. Tuo manhattanilainen baari oli kokoontumis- ja pakopaikka, mutta on liioiteltua kuvailla sitä hänen postiosoitteekseen. Sen sijaan Marr vaati, että hänen postinsa toimitetaan valtavaan bunkkeriin Winged Foothin 10. viheriön lähelle. Dan Jenkins kutsui miestä nimellä 52nd Streetin ammattilaiseksi. Marr kuoli 1997. Hänen tuhkansa ripoteltiin Royal Birkdalen, Walton Heathin ja Laurel Valley´n kentille.
HUOLETON VIERAS
Vai oliko coolein golfari George Low. Huoleton on ehkä lähin synonyymi coolille. Eikä kukaan golfari ole ollut huolettomampi kuin Low. Kun hän lopetti ammattilaisuransa, hän kuokki kavereiden sohvilla, lainaili näiden autoja ja pääsääntöisesti suuntasi kohti aurinkoa yleensä ruudullisessa pikkutakissa sinne, missä oli tarjolla golfia ja ylimääräinen huone. Hänen lempinimensä oli: America´s Guest. Ja motto: ”Otan shekin vastaan ainoastaan ojentaakseni sen eteenpäin jollekin henkilölle.”
Jim Murray kutsui häntä ”kaikkien aikojen rahalistan voittajaksi”, sillä Low kulutti 50 000 dollaria vuodessa – muiden rahoja. Ja hän oli monien mielestä kaikkien aikojen paras puttaaja. Murray totesi myös: ”Hän olisi pelannut Rhode Islandin kahdella putilla.” Low´lla oli myös oma brändätty putteri, jollaisella Nicklaus voitti majoreita, mutta hänen suurin neroutensa yrittäjänä oli selvitä elämästä tekemällä niin vähän kuin inhimillisesti oli mahdollista.
Tiger Woods mukaan lukien Low´n elämäntyyli vaikutti kadehdittavimmalta. Kerran hän sopi ammattilaisena pelaavan Frank Stranahaninkanssa, että ajaa tämän auton Teksasin kisasta Floridaan. Kun Stranahan lensi perässä, hän löysi kyllä Low´n, mutta ei autoaan. ”Hävisit sen noppapelissä, kaveri teki kovan kasin”, selitti Low auton katoamisen.
Coolius on tuollaista mieletöntä yliolkaisuutta (eng. nonchalange). ”Chalange” tulee ranskankielisestä sanasta chaloir (kantaa huolta), joka taas johtaa latinan sanaan calere (olla kuuma). Ja ”non-chalant” on ”not-hot”. Toisin sanoen: cool.
Kaikesta golfiin liittyvästä lahjakkuudestaan huolimatta Fred Couplesin suurin lahja oli olla huoleton. Häntä ennen oli Walter Hagen, superlahjakas, erittäin cool ja todella onnekas. Bobby Jones sanoi kerran Hagenista: ”Hänen leikkii onnensa kanssa enemmän kuin kukaan, jonka tunnen.”
Hagen oli tyylikas, keikarimainen ja pukeutui virheettömästi. Minkä tahansa lajin huipulla on vaikea kilpailla, jos käyttää korkeaa irtokaulusta ja kravattia V-kauluksisen villapaidan alla. Mutta jos silti pukeutuu näin, se on tosi coolia.
Hagen totesi usein: ”Älä kiirehdi, älä murehdi.” Tuolle huolettomuudelle ei ole parempaa määritelmää – samalla tavalla kuin Miles Davis soittaa ”So What” – kuin ”Don´t hurry, don´t worry”. Toisin sanottuna: ”Ole cool!”
Walter Hagen avaa rennosti tupakka huulessa.
COOLEIMMAT GOLFARIT
Golf Digestin USA:n toimitus teki sisäisen kyselyn, ketkä ovat kaikkien aikojen cooleimmat pelaajat. Nopeasti selvisi, että cooliutta on vaikea määritellä. Laajempi lista löytyy netistä osoitteesta golfdigest.com/go/coolgolfers
1. FRED COUPLES Naiset rakastavat häntä ja miehet haluavat olla hänen kaltaisiaan.
2. SEVE BALLESTEROS Sankarillinen ja komea, jolla oli kaikessa tekemisessä sydän mukana.
3. WALTER HAGEN Mies, joka aina muisti haistella kukkasten tuoksua.
4. ARNOLD PALMER Kuinka monen golfarin yllätyssyntymäpäivillä on piipahtanut presidentti (Eisenhower)?
5. MICKEY WRIGHT Hänessä on gretagarbomaista erakkoutta ja mystiikkaa. Ben Hogan sanoi, että Mickeyllä oli hienoin svingi, jonka hän on nähnyt.
6. SEAN CONNERY Vain hän voi kuulostaa coolilta kertoessaan, että teki triplabogeyn 007.
7. BEN HOGAN Selviytyi voittajana reikäpelistä bussin kanssa.
8. JUSTIN TIMBERLAKE Tee lista minkä tahansa alan cooleimmista ja hän on mukana.
9. MIGUEL ANGEL JIMENEZ Hän kohottaisi maljan tälle porukalle.
10. ADAM SCOTT Näyttää coolilta jopa luutaputterin kanssa.
2013 VUOSIKERTA
WORLD GOLF HALL OF FAME
World Golf Hall of Fame sai 6. toukokuuta viisi uutta jäsentä.
FRED COUPLES Vuoden 1992 Mastersin lisäksi voittanut 15 kertaa PGA Tourilla.
COLIN MONTGOMERIE Ryder Cup oli hänen päänäyttämönsä. European Tourin rahalistan ykkönen kahdeksan kertaa.
WILLIE PARK JR. Kaksinkertainen British Openin voittaja ja tunnustettu kenttäarkkitehti.
KEN SCHOFIELD European Tourin pitkäaikainen toimitusjohtaja vuodesta 1975.
KEN VENTURI Vuoden 1964 U.S. Openin voittaja kukisti myös änkyttämisen ja teki 35 vuoden uran televisiossa.
Teksti Steve Rushin / Kuvat All Over Press