Tapio Pulkkasen caddie vietti pari viikkoa sitten juhlaturnaustaan European Tourin finaalissa.
Riku Mattila saavutti Dubaissa käydyssä European Tourin (nyk. DP World Tour) päätösturnauksessa merkittävän virstanpylvään. Hän tuli toimineeksi 100. kerran caddiena kiertueen kilpailuissa, ja jokaisessa koitoksessa on ollut Tapio Pulkkasen bäginhihna olalla.
Hänestä on myös tulossa kaudella 2022 ET:n suomalaispelaajien pitkäaikaisin alusta alkaen saman työantajan palveluksessa ollut kotimainen caddie.
Mattila, 36, oli hyvillään Pulkkasen onnistuneesta ja uran tähän asti parhaasta ET-kaudesta tiedostaen aitiopaikalta seuranneena, millä osa-alueilla pelaaja otti suurimmat edistysaskeleensa.
”Rautalyönnit ja puttipeli olivat selvästi laadukkaampia. Se näkyi tuloksissa, ja sillä on iso vaikutus, jos saa lyönnin verran pois kierroskeskiarvosta.”
Caddiet ovat luonnollisesti tottuneita tulkitsemaan pelaajan tunnetilaa kentällä. Toisilla ilme kertoo selvemmin mitä kentällä on tapahtunut, kun toiset taas eivät tunnu hätkähtävän mistään.
”Tapsa kuuluu tuohon jälkimmäiseen joukkoon, edes huonommat hetket eivät näy päällepäin. Hänellä on tasapainoinen luonne, eivätkä mailat saa kyytiä.”
Mattila muistelee, miten hän hieman jännitti syksyllä 2018 Pulkkasen kortin säilymisen puolesta. Rauhallinen pelaaja oli kuitenkin luottavainen, että tavoite toteutuu.
”Dunhill Links Championship alkoi olla viimeisiä mahdollisuuksia tehdä jotain ratkaisevaa. Hän sijoittui kilpailussa neljänneksi, ja pelien jatkuminen seuraavalla kaudella oli turvattu. Missään vaiheessa Tapsa ei vaikuttanut olevan huolissaan, vaikka tiukille menikin.”
Pulkkasen leipiin sattumalta
Ensikosketuksen caddien tehtäviin Mattila sai toimittuaan Kalle Samoojan bäginkantajana European Tourin karsinnoissa ja Challenge Tourilla. Siirtyminen Pulkkasen leipiin kävi täysin sattumalta.
”Kalle karsiutui vuoden 2017 Kazakhstan Openissa ja menin viikonlopun kierroksille Tapsan caddieksi. Hän voitti kilpailun, ja sinetöi nousunsa ET:lle. Neljä vuotta tässä on nyt yhteistyötä tehty.”
Riku sanoo, että noviisina olisi ollut hankalaa päästä ET:lle caddie-hommiin. Pidempään alalla olleilla on yleensä tapana olla Challenge Tourilta nouseviin pelaajiin yhteydessä, joten kokeneen caddien saaminen ei ole pääkiertueella debytoiville ongelma.
Joillakin pelaajilla caddiet vaihtuvat tiuhaankin tahtiin, ja syyt ovat moninaisia. Pelaaja saattaa esimerkiksi pidemmän huonon jakson jälkeen haluta vaihtelua, mutta taustalla voi olla jotain henkilökemiaan liittyvää.
Riku Mattilan mielestä menestystä janoavat kotimaiset penkkiurheilijat ovat joskus turhan vaativaisia. ”Jatkopaikan saavuttaminen ET:n kilpailuissa ei todellakaan ole läpihuutojuttu”, hän sanoo. Kuva: Getty Images
Mattila todisti muutama vuosi sitten Etelä-Afrikassa pelatussa Nedbank Golf Challenge -kilpailussa, miten pelaajan ja caddien tiet erkanivat karulla tavalla.
Turnaus pelataan kentällä, jossa tuulen suunta vaihtuu jatkuvasti. Tämä tekee lyöntien suunnittelun vaikeaksi, ja on sanottu, että Nedbankin kisakentällä pelaaja-caddie-suhde on usein koetuksella.
”Katselin vierestä, miten ryhmässämme ollut meritoitunut pelaaja ajautui caddiensa kanssa selkkaukseen kolmannella kierroksella. Kaveri riisui kesken kaiken caddie-liivinsä, ja lähti kävelemään kentältä.”
”Yhteistyön sujuminen voi olla myös luonnekysymys. Kaikki pelaajat eivät ole niin pidettyjä, mutta valtaosa on hyviä tyyppejä.”
Riku sanoo hirtehisesti, että jääkiekkovalmentajissa ja caddieissa on jotain yhteistä.
”Molemmissa ammattikunnissa on vain kahdenlaisia tapauksia: niitä, jotka ovat saaneet potkut ja niitä, jotka eivät vielä ole saaneet potkuja.”
Joskus tulee ihmeteltyä, miten Tapsa saa pallon niin lyhyellä mailalla kaukaakin perille, mutta onhan hän erittäin pitkälyöntinen pelaaja.
Forssalaislähtöinen Mattila viihtyy kisapaikoilla parhaiten suomalaispelaajien ja heidän caddieidensa kanssa. Mutta monista muistakin kollegoista on tullut hyviä tuttuja tai ystäviä.
”Ensimmäisinä tulevat mieleen Grant Forrestin ja Alexander Björkin caddiet. He ovat mukavia tyyppejä.”
Mukavasti vastuuta kentällä
Mattila ja Pulkkanen pääsivät aistimaan marraskuussa ensimmäisen kerran ET-finaalin tunnelmaa. Parivaljakko onnistui avauskierroksella hienosti, ja Pulkkanen pelasi toisena päivänä kärkiryhmässä Rory McIlroyn kanssa.
”Se oli erilainen pelipäivä. Kovaäänistä huutoa riitti yleisön joukossa, joka ei ET:n kisoissa ole kovin yleistä. Rory kertoi, että PGA Tourilla meteli on perjantain ja lauantain kierroksilla jatkuvaa.”
Mattila toteaa Pulkkasen olleen jo ET:lle tullessaan rutinoitunut päätöksentekijä kentällä.
”Mailavalinta ja lyöntiin vaikuttavat olosuhteet ovat pelaajalla monesti selvillä oman pohdinnan jälkeen, mutta kerron usein myös itse oman mielipiteeni ennen päätöstä. Mukavasti saan vastuuta kentällä.”
”Joskus tulee ihmeteltyä, miten Tapsa saa niin lyhyellä mailalla pallon kaukaakin perille, mutta onhan hän erittäin pitkälyöntinen pelaaja.”
Itsekin ammattilaisena pelannut Riku Mattila ei haikaile kilpakentille, vaan kertoo olevansa tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Kuva: Golfpiste
Tradenomiksi opiskellut Mattila ei ryhtynyt reissuhommiin täysin tottumattomana. Hän ehti pelata itsekin muutaman vuoden ammattilaisena Nordic Liigassa ja Saksan kiertueella ennen kuin ripusti golfkenkänsä naulaan.
Hän sanoo nauttivansa työstään, eikä pidä matkustamista raskaana, vaikka tulee viettäneeksi noin 25 viikkoa vuodessa ulkomailla. Omalle pelaamiselle ei kuitenkaan enää energiaa ja kipinää riitä.
”Olen pelannut caddie-vuosieni aikana yhteensä kymmenen kierrosta golfia.”
Haamutulos Kultarannassa
Mattilan pelitaidoista kertoo olennaisen se, että hän on iskenyt joskus Naantalissa Kultaranta Resortin kentällä harjoituskierroksella haamutuloksen, 59. Riku arvelee, että osaisi tätä nykyä pelata ”fiksummin”, jos kilpaura vielä jatkuisi.
”Kyvyt eivät olisi kuitenkaan riittäneet huipulle. Suurimmat ongelmat itselläni olivat tekniikassa, ja sitä kautta tuli sellainen määrä bogeja, tuplia ja triploja, joita tourilla ei juurikaan näe. Mitään ei silti ole jäänyt hampaankoloon ”, hän tunnustaa.
Nyt on aika ladata akkuja, sillä työt kutsuvat vasta tammikuun jälkimmäisellä puoliskolla. Lomalla hän aikoo ”tehdä kaikkea mukavaa”, johon kuuluu muun muassa kuntoilua ja NHL-otteluiden katselua.
Jääkiekolla on aina ollut paikka Mattilan sydämessä. Riku pelasi vuosikaudet kiekkoa Forssan Palloseurassa, jonka U20-nuorissa hänen joukkuekavereihinsa kuului vuoden 2019 maailmanmestari, nykyinen Jokereiden hyökkääjä Veli-Matti Savinainen.
Vapaa-ajan rutiineihin kuuluu myös tenniksen pelaaminen Kalle Samoojan kanssa.
”Huomattavasti tasaisempaa meillä on tenniskentällä kuin golfkentällä”, Mattila naurahtaa.
Julkisilla tai Samoojan kyydissä
Turussa asuva Riku Mattila kertoo, että hän tekee kaikki kisamatkoihin liittyvät varauksensa itsenäisesti lentoja ja hotelleita myöden.
”Minä hoidan omani ja Tapsa omansa. Toki lennot varataan sillä tavalla, että ollaan mennen tullen samassa koneessa.”
Siirtymät Turusta Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja takaisin taittuvat joko julkisilla kulkuneuvoilla tai toisen turkulaisen Kalle Samoojan kyydissä.
Majoitus yleensä on kisapaikkakunnilla pelaajilla ja caddieilla eri hotelleissa.
”Ne ovat tyypillisesti kisaorganisaation ennalta määrittelemiä hotelleita. Toisinaan vuokraamme suomalaisporukalla yhteismajoituksen”, Mattila sanoo.
Kentältä hotelille ja takaisin kuljetaan bussikyydillä. Tiukimpien koronarajoitusten aikana kaksikko on käyttänyt paikan päällä vuokra-autoa.
”Auto on lähes aina Tapsalla, joten hän kuskailee minua hotellin ja kentän välillä.”
Kun työt kentällä on tehty, Mattila rentoutuu katselemalla hotellihuoneessa elokuvia ja sarjoja.
”Hotellilta ei tule pahemmin lähdettyä lenkille. Kentällä ollaan jalkojen päällä ja bägi olalla niin monta tuntia, että sitä haluaa säästää itseään seuraavaan päivään”, Mattila kertoo.
Karri Kakko 118 kilpailua Mikko Korhosen caddinä.