Santeri Lehesmaan neljän vuoden opiskelu-urakka on vasta alkutekijöissään, mutta hän tietää olevansa uransa kannalta parhaassa mahdollisessa paikassa.
Ajomatka Phoenixista Tucsoniin kestää vajaat kaksi tuntia. Matkaa taitetaan rutikuivan aavikon halki, ja välillä tienposkessa on kylttejä, joissa varoitetaan pöllyävästä hiekasta. Ollaan kaukana kotoa. Perillä Tucsonissa tulee hieman epäuskoinen tunne, onko navigaattori sittenkään ajattanut oikeaan osoitteeseen? Mikään ei nimittäin viittaa siihen, että reilun mailin päässä odottaisi University of Arizonan yli 43 000 opiskelijan jättiläiskampus, sen verran ankean tavalliselta maisema nimittäin vaikuttaa. Mutta soitto Santeri Lehesmaalle varmistaa, että olen saapunut oikeaan osoitteeseen.
University of Arizona, tai paikallisten keskuudessa nimellä U of A tunnettu yliopisto on Suomen amatöörien EM-kultajoukkueeseen kuuluneen Santeri Lehesmaan opinahjo seuraavat neljä vuotta. Elokuussa Arizonaan muuttanut Lehesmaa on kotiutunut uuteen ympäristöön loistavasti, ja kampuksen nurkat ovat tulleet tutuiksi parin ensimmäisen kuukauden aikana.
”Lähdetäänkö aluksi vähän katselemaan kampusta?” Lehesmaa kysäisee.
”Vähän katselemaan” on melko laimea ilmaisu, sillä kampusalueella on kaikkiaan 179 eri rakennusta. Mutta ilmaisuista viis, Lehesmaa kierrättää vierasta kampusalueella kuin kokeneempikin turistiopas. Tutuiksi tulevat niin urheilijoiden ruokala, koulun oma kirjakauppa, urheilijoiden käytössä olevat hulppeat punttisalit kuin vain urheilijoiden käyttöön tarkoitetut opiskelutilatkin.
Jo ensisilmäyksellä käy ilmi, ettei Lehesmaan – tai kenenkään muunkaan urheilijastipendillä opiskelevan – kehittyminen jää kiinni olosuhteista. Ne ovat kerrassaan mykistävät.
Urheilijoiden ruokalassa omaa sunnuntaiaamun aamupalaansa nauttii myös Aaro Pöllänen, Arizonan yliopiston toinen suomalaisurheilija. Pölläsen laji on tennis, ja hän aloitti opintonsa puoli vuotta ennen Lehesmaata.
”Aarosta on ollut todella iso apu tässä koulun alkuvaiheessa. Meistä on tullut hyviä kavereita, ja on kiva puhua suomeakin täällä. Aaron kautta olen myös tutustunut tennisjätkiin, jotka ovat todella hyviä tyyppejä”, Lehesmaa kertoo.
Jenkkiyliopistoissa urheilijoita arvostetaan todella paljon ja se näkyy joka puolella kampuksella. Kuva Juha Hakulinen.
Toinen Lehesmaan luottokavereista on Joe Parrini, jonka kanssa hän jakaa opiskelija-asunnon. Kaverukset tulevat sen verran hyvin toimeen, että he ovat jo suunnitelleet vuokraavansa yhteisen asunnon, kun elämä kampuksella sijaitsevassa dormissa tulee päätökseen.
”Joe on todella rauhallinen kaveri, ja se sopii minulle. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että asumme ilman muuta samassa kämpässä koko opiskeluajan.”
Markkasen jalanjäljissä
Yhdysvaltaisen yliopistourheilun kaksi suurinta lajia ovat amerikkalainen jalkapallo ja koripallo. Kampuksella nämä areenat sijaitsevat vieri vieressä. Jenkkifutisstadionille mahtuu 55 600 katsojaa, kun taas koripalloareena vetää vajaat 15 000 silmäparia. McKale Centerinä tunnettu koripallohalli on se areena, josta Lauri Markkasen Amerikan valloitus alkoi. Markkanen ehti opiskella Arizonassa vain yhden vuoden, ennen kuin hän siirtyi pelaamaan NBA:ta Chicago Bullsin riveihin. Siitä huolimatta Markkanen on edelleen iso nimi Tucsonissa.
”Markkanen oli iso tähti, kuten myös tämän vuoden NBA:n ykkösvaraus Deandre Ayton, joka opiskeli täällä”, Lehesmaa sanoo ylpeänä.
Lauri Markkasen entinen kotiareena McKale Center. Kuva Juha Hakulinen.
Sunnuntai on opiskelijoiden vapaapäivä, ja myös kampusalueella on todella rauhallista. Lehesmaa houkuttelee tutustumaan koripallohalliin. Hallin ovet ovat lukossa, mutta Lehesmaan lompakosta löytyvällä kulkuluvalla, tutummin Cat-cardilla ovet naksahtavat auki. Pilkkopimeässä hallissa on hiirenhiljaista, ja kontrasti siihen, kun Lauri Markkanen ja kumppanit huudattavat pääosin opiskelijoista koostuvaa yleisöä, on valtava.
Yhtäkkiä Lehesmaa tyhjentää shortsiensa taskut. Sen jälkeen muutama terävä juoksuaskel ja hyppy. Käsi osuu korisukkaan, mutta 3,05 metrin korkeudella olevaan korirenkaaseen ei ole mitään mahdollisuuksia ylettyä. Lajivalinta on siis osunut oikeaan, eikä Lehesmaan tarvitse miettiä, olisiko sittenkin pitänyt alkaa pelata golfin sijaan koripalloa.
Koripallohallin käytävillä sijaitsevat myös joidenkin urheilujoukkueiden pukuhuonetilat, myös golfareiden. Jokaisella pelaajalla on nimikoitu kaappi, johon tavaroitaan voi jättää. Lehesmaalla on alakaappi, ja yläpuolella on kaappi, jonka nimikyltissä lukee Laskin.
”En ole kiinnittänyt edes huomiota siihen”, Lehesmaa nauraa. ”Minun mielestäni, ja tämä ei perustu mihinkään tilastoihin, hän on meidän joukkueen paras pelaaja.”
”Tässä se nyt on”, Lehesmaa sanoo ja esittelee pukuhuonetiloja. Kuva Juha Hakulinen.
Laskin, etunimeltään David, on yksi Arizona Wildcatsin golfjoukkueen kolmestatoista pelaajasta. Joukkueessa pelaa myös kiinalainen Tianlang Guan, joka pelasi 14-vuotiaana Masters Tournamentissa. Hän on se pelaaja, jolle annettiin yhden lyönnin rangaistus hitaasta pelistä.
Karsintojen armoton maailma
Lehesmaan pelit Arizonassa ovat alkaneet hieman kankeasti. Svingi ei ole aivan sillä mallilla, millä Lehesmaa haluaisi sen olevan, ja sen korjaaminen vie aikansa. Mutta hän suhtautuu asiaan varsin levollisesti.
”En jaksa olla enää itselleni vihainen. Tiedän, että sen korjaaminen vie aikaa, mutta ei tämä saa olla parista ensimmäisestä kilpailusta kiinni. Täällä on neljä vuotta aikaa kehittyä, ja tämä on ollut muutenkin rikkinäinen kausi armeijan ja tänne muuton takia. Mutta tiedän, että tämä on minulle paras paikka kehittyä golfarina”, Lehesmaa sanoo suoraan.
Yliopistogolfissa pelipaikat eivät ole kiveen hakattuja, vaan jokaiseen kilpailuun karsitaan erikseen. Ensimmäinen karsintakilpailu on jäänyt Lehesmaan mieleen.
”Se oli outo kokemus. Lähdin kauhealla kiireellä suoraan bisnesluennolta kentälle, vedin aurinkorasvat naamaan ja lähdin pelaamaan 40 asteen helteeseen. Viimeisillä rei’illä olin aivan puhki”, Lehesmaa muistelee.
Paikkaa ei pelaavaan joukkueeseen auennut, mikä oli pettymys. Seuraavat mahdollisuudet odottavat kuitenkin nurkan takana, sillä Wildcats kisailee tiiviisti aina huhtikuuhun saakka.
Hulppeat harjoitusmahdollisuudet
Jos olivat yliopistokampuksen harjoitusmahdollisuudet huippuluokkaa, samaa voi sanoa myös Tucsonin alueen golfkentistä, joilla Lehesmaa joukkuetovereineen harjoittelee. Istahdamme Lehesmaan punaiseen Volkswageniin, ja hän soittaa valmentajalleen Jim Andersonille. Lehesmaa kysyy valmentajalta, sopiiko hänelle, että menemme käymään jollain kentällä piipahtamassa. Yliopistogolfissa asiat hoidetaan valmentajan kautta, ja hän järjestääkin meille sisäänpääsyn Phil Mickelsonin osaomistamalle Stone Canyon Clubille.
Stone Canyon on yksi Tucsonin alueen monista huippukentistä, joilla Arizona Wildcatsin golfjoukkue käy harjoittelemassa. Kuva Juha Hakulinen.
Luksuskenttien joukkoon ehdottomasti laskettava Stone Canyon on aavikkokenttä, jossa väyläosumat ovat välttämättömyys. Ero Lehesmaan kotikenttään Tapiola Golfiin on melkoinen. Maisemat ovat karun lumoavia, kun kurvailemme golfautolle pitkin kenttää. Paahtavan kuumaan auringonpaisteeseenkin alkaa hiljalleen tottua.
Yhdeksän reiän jälkeen palailemme takaisin klubille. Olen saanut nähdä vilauksen yliopistogolfarin arkea, joka on tiukkaa opiskelua, kovaa harjoittelua, taistelua pelipaikoista, pientä koti-ikävää, mutta ennen kaikkea juuri sitä, mistä Santeri Lehesmaa tällä hetkellä nauttii kaikista eniten.
”Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia tuntea kuuluvani tähän joukkoon.”