Viimeisten vuosien aikana golfkentät ovat panostaneet harjoittelumahdollisuuksiin.
Master Golf, Golf Talma ja Kankaisten Golf. Siinä muutama esimerkki kentistä, jotka ovat rakentaneet tai rakentamassa uuden lähipelialueen. Kaikkien näiden kenttien uudet projektit ovat keskenään erilaisia, vaikka päämäärä on sama: tarkoitus on tarjota omille, ja miksi ei myös vieraspelaajille, nykyaikaiset ja kehittävät puitteet golfin harjoitteluun. Kolmenkymmenen vuoden takaisessa golfkenttäbuumissa tehtiin näin jälkikäteen katsottuna ratkaisuja, jotka olisivat nykytiedon perusteella tehty todennäköisesti eri tavalla. Täysimittaisista kentistä puhuttaessa reititys, pelattavuus ja layout ovat esimerkiksi näitä, eikä vielä edes päästä puhumaan teknisestä toteutuksesta. Yksi asia, mikä aikoinaan jäi sivuraiteelle, ellei jopa unholaan, on harjoittelumahdollisuudet. Nykyään ranget (joita on rakenneltu ja kohenneltu vuosikymmenten saatossa) ovat olennainen osa golfkeskuksia, mutta liian usein ne ovat ainoa harjoitusalue tai mahdollisuus, jos ei puolipakollista puttigriiniä oteta lukuun. Nyt suuntaus näyttää olevan toinen. Osakkaille ja jäsenille, eli golflystin merkittäviltä osin maksaville, halutaan tarjota enemmän vastinetta rahoille. Uusien lähipelialueiden suurimpia hyötyjiä ovat pelaajat ikään tai pelivuosiin katsomatta. Pidän laatua tärkeänä tekijänä. Silloin lähipelialue vastaa tarkoitustaan parhaiten. Uuden lähipelialueen rakentamisessa kahta olennaista roolia näyttelevät vähemmän yllättäen tila ja raha. Jos nämä ovat kunnossa, niin sen jälkeen lähipelialue on enää tekemistä vaille valmis. Suunnittelussa voidaan mennä kenen tahansa kylän miehen tai naisen piirustuksilla tai sitten panostaa siihen, että lähipelialue on suunniteltu kunnolla sen olennaiset tarpeet täyttäen. Suomen golfkenttäarkkitehtuurin ykkösnimiin kuuluva Lassi-Pekka Tilander on suunnitellut muun muassa Masterin, Talman ja Kankaisten Golfin uudet lähipelialueet. Masterissa on päästy harjoittelemaan uudella lähipelialueella pari vuotta, Talmassa ollaan loppusuoralla ja Kankaisissa pitäisi olla valmista ensi vuonna. Lähipelialueen suunnittelu ei poikkea Tilanderin mukaan hirveästi ison kentän suunnittelusta. Luonnollisesti asiakkaan toiveet otetaan huomioon. Esimerkiksi Master Golfiin tehtiin yksi suuri viheriö, kun ehkä normaalisti on totuttu muutamaan griiniin bunkkereineen tai lyhyisiin par 3 -väyliin. ”Se on golfsuunnittelua. Eli pitää huomioida muun muassa kallistukset, kuivatukset ja pelilliset ominaisuudet ihan saman lailla kuin täysimittaisella kentällä. Kun siellä golfia harjoitellaan, niin miksi se olisi kovasti erilainen kuin golfkentänkään elementit”, Tilander sanoo lähipelialueen suunnittelun lähtökohdista. Master Golfissa pääsee treenaamaan Suomen suurimmalla harjoitusviheriöllä. Kuva: Lassi-Pekka Tilander Yksi merkittävä asia lähipelialuetta suunniteltaessa nousee esiin, ja se liittyy hyvin usein käytettävissä olevaan tilaan. ”Se pitää ottaa huomioon, että mahdollisimman moni pystyy turvallisesti harjoittelemaan lähipelialueella samaan aikaan. Siellä monesti lyödään palloa ilmaan jopa täysillä svingeillä. Lähipelialuetta voi olla vaikea suunnitella siten, että se olisi yhtä turvallinen kuin normikenttä.” Lähipelialueita on monenlaisia ja ne vaativat erilaista suunnittelua riippuen olennaisesta käyttötarkoituksesta. Jos on klassisesti muutama griini, joilla ei ole tarkoituksena varsinaisesti pelata, niin griinejä pitää pystyä lähestymään joka suunnasta. Mikäli puhutaan par 3 -kentästä, niin griinit suunnitellaan lähtökohtaisesti lyöntipaikkojen suunnasta pelattaviksi. Parhaimmillaan lähipelialueet vastaavat kunnoltaan normaalia golfkenttää. Kun lähipelialue on suunniteltu ja rakennettu hyvin, sen griinit pystytään leikkaamaan yhtä lyhyeksi kuin isolla kentällä. Loogisesti ajateltuna lähipelialueen olisi hyvä linkittyä golfkeskuksen varsinaiseen kenttään. Silti on huomioitava, että kilpapelaajilla on tavoitteena pärjätä muillakin kentillä kuin omallaan, joten harjoitusalueen griineiltä on hyvä löytyä monipuolisuutta. ”Viimeisen viiden vuoden aikana on panostettu lähipelialueisiin ja niitä on rakennettu sitä silmällä pitäen, että ne ovat materiaaleiltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vähintään yhtä hyviä kuin oikeakin golfkenttä. Pidän laatua tärkeänä tekijänä. Silloin lähipelialue vastaa tarkoitustaan parhaiten”, Tilander sanoo. Kankaisten Golfin lähipelialueen griinien on suunniteltu olevan keinonurmea. Niiden laatu on parantunut viime vuosina. Käytännössä kyseinen ratkaisu pidentää kautta alku- ja loppupäästä. Maskussa sijaitsevan kentän lähipelialueen fokus on lähestymislyöntien harjoittelussa ja siihen tarkoitukseen laadukas keinonurmi soveltuu. Erilaisia ratkaisuja toteuttaa hyvä, monipuolinen ja laadukas lähipelialue siis löytyy. Toivottavasti Suomen kentillä uusien harjoitusmahdollisuuksien rakentaminen on edes pohdinnan asteella. Näin vanhat ”takapihagriinit” voidaan saatella historiaan.
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje