Olen oikeakätinen ja lyön vasemmalta, (eikä minua ole pienenä pakotettu vasurista oikeakätiseksi kuten epäili se tanskalainen psykologi, jonka mailanheittoraivareista aiemmin kertoilin. )
Lyön vasemmalta koska pelatessani pesäpalloa ja jääkiekkoa vasemmalta sekä ampuessani vasemmalta se tuntui luontevalta puolelta myös golfissa.
Olen keksinyt kolme kotikutoista syytä miksi oikeakätisen lyöminen oikea kylki edellä (vasemmalta) on järkevää (ja tietysti myös päinvastoin vasurin oikealta):
1. Vipuvarren pituus. Vipuvarren päähän on hyvä sijoittaa vahvempi ja taitavampi, ei heikompaa ja motoriikaltaan huonompaa kättä.
2. Vertaaminen tennikseen. Vasemmalta lyöminen on oikean käden tehtävän kannalta tarkastellen kuin tenniksen rystylyönti, oikelta taas kuin kämmenlyönti. Lyön mieluummin kunnollisen yhdenkäden rystyn kuin vaisun kämmenen jossa käsi on 15 senttiä liian alhaalla. Kahden käden rysty taas on samankaltainen golflyönnin kanssa. Miksi ihmeessä vaihtaisin puolta (kätisyyttä) kun ’ainoa’ muutos on pelivälineen vaihtuminen keltaisesta valkoiseksi?
3. Vertaaminen jääpalloon. Lyöntilaukaus on lähes identtinen golflyönnin kanssa. Miksi ihmeessä vaihtaisin puolta (kätisyyttä) kun ’ainoa’ muutos on pelivälineen vaihtuminen narukerästä guttaperkkamyökyksi?
No niin biomekaniikan dosentit, kumotkaa.
Kaikki tulkoon kuitenkin onnelliseksi valitsemallaan otteella. Ja välinevalmistajien onni on se, että jostain syystä valtava enemmistö pelaa vasen kylki edellä.
Ja jos sallitte, loppuun vielä lyhyt OT-toivonkipinä kaikille niille oikeakakätisille, jotka lyövät vasen kylki edellä. Eräs kaikkien aikojen nelinpelipari tenniksessä oli Bob Hewitt ja Frew McMillan Etelä-Afrikasta. McMillanin mailaote varsin poikkeksellinen. Syötön jälkeen hän hilasi oikean kätensä kahvalla kymmenkunta senttiä kohti mailan kaulaa ja lisäsi sitten alapuolelle vasemman käden. Näin sitten mentiin sekä perus- että lentolyönnit kaksin käsin molemmilta puolilta.