No niin, nyt tuli tehtyä se elämäni ensimmäinen kierros. Lupasin kertoa kuinka kävi.
Ensinnäkin anteeksi kaikille, olin VÄHÄN ylimielinen tavoitteissani (54:stä 36:een).
Todellisuudessa HCP on nyt 53, sitten ne selittelyt:
– Uni ei tullut illalla silmään
– Vaikka olin hyvissä ajoin (1 1/2h) ennen paikalla, mahaa väänsi ja peli takkuili todella paljon. En varmaan ikinä ole jännittänyt lyöntejäni niin paljon kuin tänään.
Ei se todellaankaan ole niin helppoa kuin luulisi (hävettää ja on nöyränä).
Jos jotain hyvää hakee niin vain kerran väylältä ulkona ja ei kertaakaan vesiesteissä. Lähipeliä pitää vielä hioa ja hioa ja hioa….
Hattua kuitenkin nostan ryhmän jäsenille, jotka kannustivat ekalta reijältä viballe ja jaksoivat vielä keskittyä omaan peliinsä. Toivottavasti minustakin kasvaa samanlainen pelaaja vielä joskus. 
