-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Siispä, mikä oli fiilis ekan greenfeen ennen/jälkeen ja (54:stä) jäänyt tasoitus?
Fiilis? Vaikutti vahvasti siltä, että golf voisi olla itselleni sopiva ulkoilumuoto ja hyvä yhteinen harrastus silloisen tyttöystäväni eli nykyisen vaimoni kanssa.
Tasoitus romahti heti ensimmäisellä kierroksella 51:een.
NimetönHeh.. 🙂
Halusin jonkun mielipiteen, kun itse olen huomenna ekan kerran ’tulessa’, en nyt kuitenkaan kerrö missä. Haluan vain kertoa, että vähän jännittää enkä tiedä kuinka muut pelaajat suhtautuvat ’rookie:een’. Toivottavasti eivät hermostu, vaikka olen päättänyt pitää nimenomaan hauskaa ja samalla pudottaa 54- > alle 36:een, koko talven kuitenkin olen reenannanut, saa ny nährä! 😀Huikeaahan se oli ja tasoitus 47 ekan ysin jälkeen (täytyy kehasta: kolmessa kuukaudessa 22:)
Ekan rundin jälkeen fiilis oli muistaakseni sekava: kiva peli, mutta meneepä paljon palloja. Tuon rundin jälkeen ei ollut vielä tasoitusta.
NimetönUpeeta!
Tuli käytyä rangella? 🙂9r tuli pelattua ja tasoitus tippui 51:n Tuntui, että pelasin huonosti pelikavereihin verrattuna, mutta kaipa tohon pitää olla tyytyväinen.
NimetönKuinka ns. paremman tasoituksen/enemmän harrastanut pelaaja suhtautui kierrokseesi?
Tuleeko olo, että olis pilannut toisen kierroksen jos toinen on joutunut esim. etsimään joka palloasi out of boundin rajoilta tms. ?Taisi tasoitukseksi jäädä 53. Ei niin hyvä kierros, palloja meni paljon kentän ulkopuolelle ja duffeja tuli. Ja ymmärtäähän sen, kun on aivan tuntematon kenttä eikä tiedä varsinkaan blind holeilla mitä pitäisi tehdä ja minne lyödä. Tosin jo seuraavan kerran jälkeen tasotus tippui jo 40, joten ei siitä sen enempää.
Surullista mutta totta: Tähänastisen golf-urani ensimmäinen ja ainoa kierros ilman tavotteita tai pelkotiloja. Saalina yksi birkku ja 53 bp:tä.
Sen jälkeen on kentälle menty joku tavoite mielessä ja tulospuolella on ollut hieman hiljaisempaa….Ekasta täydestä kiekasta oli saaliina yksi birkku par vitoselta ja kierroksen jälkeen tasoitusta korjattiin lukemaan 36 jos oikein muistan.=)
NimetönEli en pidä vieläkään mahdottomana alle 36, kenttä kuitenkin tuiki tuntematon, vaikka tuleva kotikenttä. Miksi siis en luottaisi siihen mihinkä uskon, pudotanpa tavoitteen 27 eli joka reijällä 1 yli parin? kyse ei ole kuitenkaan noista numeroista VAAN itsensä voittamisesta minkä olen oppinut, ps. lupaan kertoa mikä oli lopputulos ja missä. 🙂
ekan rundin jälkeen mun händäri oli 26. olin kyllä käyny rangella ja par3 pelaamassa jonkun verran ennen sitä.
Jännitti aivan älyttömästi. Varttia ennen maha aivan sekaisin. Mukava kierros oli, vaikka en tuosta juuri mitään muuta muistakkaan. Muutama väylä siinä meni ennenkuin rupesi huomaamaan että elokuussahan on nurmi maassa ja aurinko paistaa. Ja tippuihan se händärikin aika roimasti. Silloin se olikin tietysti tärkeää. Ekan kiekan jälkeen kannattaa vaan muistaa, että mikäli ei oikein odotuksia kierros täyttänytkään (tuloksellisia) niin sitähän se golf on. Enemmän niitä pettymyksiä ja huuleenpurtuja verisiä kirosanoja on odotettavissa, mihin Par… eikun Persi jo tuossa viittasikin, mutta silloin keran kun… sitä kannattaa odottaa.
Kaikki me olemme joskus olleet saman paikan edessä. Jos joku seurueessa suhtautuu ylimielisesti lajin aloittajaan, niin kyseessä on ainoastaan surkea järjen ja myötätunteen irvokas raakile. Minä itse, löytyy joka paikasta. Aktiivinen vakiokirjoittaja täälläkin, joka on kirjoittanut huomattavasti enemmän viestejä mitä esimerkiksi minä. Joskus harvoin hra Minä eksyy myös golfkentälle. Hyvin harvoin tosin.
Itseäni ei ainakaan häiritse aloittelija seurassa, eikä kyllä oikein tule mieleen sellaista kaverianikaan ketä se näin tekisi. Kunhan peli etenee. Ja yleensä se näin on tehnyt. Itse sain alussa erittäin mielyttäviltä ja kannustavilta kanssapelaajilta pelkästään hyviä muistoja ,notta ei muuta kun kentälle vaan. Muutaman kierroksen jälkeen alkoi jo pelko ja varmuudenvuoksietukäteishäpeä jäämään autoon ja oikein innolla aina odotti seuraavaa kertaa. Sitten menikin kolme vuotta ennenkuin mopo palasi omistajansa ohjastukseen.
Mulla on tänään kierros kaverini kanssa. Hänelle kyseessä elämän ensimmäinen kierros. Kyllä sitä jännittää.
Onneks sillä on mukana maailman solidaarisin ja lehmänhermoisin kaveri. Minä.Kyllä eka kierros oli jännä paikka… Pelikaveritkin jännitti ensimmäistä lyöntiäni, että osuuko,ei osu,osuu… Pallo lensi kuin lensikin eteenpäin ja vielä ihan mukavan matkan. Siinä sitten kuokittiin eteenpäin, ja välillä taaksepäin, vaihtelevalla menestyksellä toista sataa kertaa. Paikka oli Portugalin Amarante, onneksi kenttä oli melkein tyhjä, niin sai rauhassa puurtaa ja noitua.
Tasoitus ei yllättäen laskenut mihinkään, tuolla kortilla olis varmaan saanut poikkeusluvan nostaa sitä 🙂
Pikkaisen riipaisee sielusta kun lukee tv:n kirjoitusta. Tavoitteen asetannan kannalta tarkoitan. Toki golfia voi pelata (ja useat pelaavatkin) urheilumielessä ja tulos päätavoitteena. Ei kai siinä mitään vikaa ole.
Olen kuitenkin sitä mieltä että lajista saa enemmän irti jos päätavoitteet ovat muualla kuin siinä mitä kortissa lukee kierroksen jälkeen.
tv: Suosittelen, Walterin tavoin, silloin tällöin kierroksen aikana pysähtymään ja tsekkaamaan miltä ruusut tuoksuvat.
Eka kierros tuli pelattua Rinkun (lento)kentällä. Pirkko ja händäri -> 28. Silloin kaikki oli vielä helppoa ja huoletonta.
Turhan tutulta kuulostavat kyllä tuollaiset tavoitteen asetukset. ’Riittää kun pelaan bogia ni pisteitä ropisee’, ’lopuilta rei’iltä riittää pari paria uuteen ennätykseen’, jne jne.
Onneksi tuosta on jo päässyt eroon ja itselläni on pääasiallisena tavoitteena lyödä palloa hyvin, lyönti kerrallaan. Viime kaudella tällä ajatusmallilla heti kierroksen jälkeen jäi vähän paha maku suuhun kun oli tullut omasta mielestäni epäpuhtaita osumia ja teknisesti huonoja swingejä, mutta kun korttiin vilkaisi niin tulos oli kuitenkin alle oman tasoituksen.
En todellakaan suosittele asettamaan minkäänlaisia tulostavoitteita kierrokselle, pallon lyöminen on riittävän vaikeaa ilman tuon tavoitteen tuomaa ylimääräistä painetta ja puristusta mailasta…
Tohon ei oo paljoo lisäämistä. Puhdasta faktaa:D
NimetönNo niin, nyt tuli tehtyä se elämäni ensimmäinen kierros. Lupasin kertoa kuinka kävi.
Ensinnäkin anteeksi kaikille, olin VÄHÄN ylimielinen tavoitteissani (54:stä 36:een).
Todellisuudessa HCP on nyt 53, sitten ne selittelyt:
– Uni ei tullut illalla silmään
– Vaikka olin hyvissä ajoin (1 1/2h) ennen paikalla, mahaa väänsi ja peli takkuili todella paljon. En varmaan ikinä ole jännittänyt lyöntejäni niin paljon kuin tänään.
Ei se todellaankaan ole niin helppoa kuin luulisi (hävettää ja on nöyränä).Jos jotain hyvää hakee niin vain kerran väylältä ulkona ja ei kertaakaan vesiesteissä. Lähipeliä pitää vielä hioa ja hioa ja hioa….
Hattua kuitenkin nostan ryhmän jäsenille, jotka kannustivat ekalta reijältä viballe ja jaksoivat vielä keskittyä omaan peliinsä. Toivottavasti minustakin kasvaa samanlainen pelaaja vielä joskus. 🙂
ekan kierroksen jälkeen händäri tippui 34:ään, ja kuukaus myöhemmin pelasin ranskassa 79 🙂 3 birkkua tais olla mut yks katastrofireikäkin mahtui siihen, 13 par 3:lla! sitten menikin vähän aikaa ennenkun alitin taas 80 rajan.
tv kirjoitti: (14.4.2007 14:36:03)
…sitten ne selittelyt:
– Uni ei tullut illalla silmään
– Vaikka olin hyvissä ajoin (1 1/2h) ennen paikalla, mahaa väänsi ja peli takkuili todella paljon. En varmaan ikinä ole jännittänyt lyöntejäni niin paljon kuin tänään.
Oletko saanut viiden vuoden takaisen päiväkirjani käsiisi ? Muistan kaiken tuon kuin eilisen päivän 🙂
tv kirjoitti: (13.4.2007 22:58:07)
Kuinka ns. paremman tasoituksen/enemmän harrastanut pelaaja suhtautui kierrokseesi?
Tuleeko olo, että olis pilannut toisen kierroksen jos toinen on joutunut esim. etsimään joka palloasi out of boundin rajoilta tms. ?
Jos tämä olis kysymys mulle, niin vastataanpa. Mukana olivat kaksi muutenkin tuttua kaveria, joten tiesivät mitä odottaa. Hukattuja palloja metsään ei tainnut tulla kuin yksi, pari veteen. Kertoivat olleensa yllättyneitä pelin sujuvuudesta ja muutamista minun onnistuneista lyönneistä, lienevätkö olleet hiukan ylikohteliaita. Mutta ei tullut kuin yhdellä par5:lla sellainen olo, että joutuivat odottelemaan mua liikaa, meniköhän 8 lyöntiä että pääsi viheriölle.
Ja onneksi oli jo sen verran syksy, ettei hirveätä ruuhkaa ollut kentällä, joten siitä ei tarvinnut ottaa paineita.
Green cardin suoritin syksyllä, mutten pelannut sen jälkeen lainkaan. Peliura alkoi maaliskuun viimeisenä päivänä, enkä tiennyt mitä odottaa tuloksellisesti. Arvelin, että vähän saattaisi tasoitus pudota, mutta olin kyllä päättänyt jo etukäteen olla jättämättä tuloskorttia. Bogipisteitä tuli 60, mikä tuntui kyllä hurjalta.
Eilen pelasin sitten toisen kierrokseni, ja olin päättänyt tällä kertaa jättää kortin. Tavoite oli pudottaa tasoitus alle 36, kun se edelliselläkin kerralla olisi onnistunut hyvin. Tällä kertaa onnistuin parantamaan edellisestä vielä viisi lyöntiä, joten ekaksi tasoitukseksi tuli 30,5.
Fiilis oli molemmilla kerroilla samanlainen: hyvä sekä ennen että jälkeen kierroksen. Jälkimmäinen tuntui paremmalta, koska suoritus oli huomattavasti tasaisempi.
-
JulkaisijaArtikkelit