Etusivu›Foorumit›Säännöt›Montako lyöntiä – Deccarit›Re: Montako lyöntiä – Deccarit
KL:n kommentteihin vastaan seuraavasti:
Säännön 18 yleinen rangaistus on tietenkin säädetty nimenomaan niitä tilanteita varten, joissa pelaaja EI palauta palloaan paikalleen, vaikka niin olisi pitänyt tehdä?
KL:n esimerkit koskevat kaikki tilanteita, jossa pallo on siirtynyt paikaltaan ja pysähtynyt, minkä jälkeen pelaaja sääntöä 18-2 rikkoen jatkaa peliään siirtämättä palloaan takaisin. Minun esimerkkini koskevat tilanteita, jossa pallon liikkuessa sattuu jokin sääntöjen kannalta muu merkittävä tapahtuma kuin lyönti, jolloin ko. tapahtumalle ei anneta itsenäistä merkitystä.
Jos pelaaja liikuttaa palloaan, ja se vahingossa pysähtyy pelaajaan tai hänen mailaansa, ei pelaajaa rangaista erikseen säännön 19-2 mukaan, vaikka sääntö 19-2 nimenomaisesti määrää rangaistuksen liikkuvan pallon pysäyttämisestä (Decisionit 18-2a, 3-2/2, 18-2b/12). Sen sijaan sitä sovelletaan, jos pallo muusta syystä liikkuu ja se tämän jälkeen vahingossa pysäytetään (Decisionit 19-2/1.5, 19-2/1, 14-4/2).
Mielestäni R&A on em. decisioneilla katsonut, ettei sääntöä 19-2 sovelleta tilanteissa, jossa pallo aikaisemman tapahtuman vuoksi olisi palautettava paikoilleen. Sama tulkinta voidaan tehdä decisionista 20-2c/4. Siinähän ei sovelleta sääntöä 19-2 liikkuvan pallon pysäyttämiseen, koska pallo sitä pysäytettäessä oli liikkunut paikkaan, josta se olisi pudotettava uudelleen. Tapauksessa ei kysytä pelaajan oikeutta jatkaa peliään säännön 20-2c vastaisesti siitä, mihin se tulisi pysähtymään tai sitä, kuka sen pysäytti.
Celeven huomautus siitä, että pelaaja on, lyötyään palloaan tahallisesti, menettänyt oikeutensa siirtää pallonsa takaisin siihen, mistä se liikkui, sai minut kuitenkin epäröimään edellisen tulkintani oikeellisuutta kaikissa tilanteissa.
Pitäisikö liikkuvan pallon tahallista lyöntiä käsitellä eri tavalla kuin sen pysäyttämistä em. tapauksissa?
Sääntöä 19-2 ei sovelleta tilanteessa, jossa pallo tahallaan pysäytetään tai sen suuntaa tahallaan muutetaan. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan sääntöä 1-2, jolloin pelaaja saa 2 rangaistuslyöntiä ja peliä on jatkettava siitä, mihin pallo pysähtyi. Vakavan rikkomuksen ollessa kyseessä pelaaja hylätään. Mikään pallon siirtäminen siihen, mistä se liikkui ei tule kysymykseen tahallisen pysäyttämisen ollessa kyseessä.
Miten sääntöä 14-5 pitäisi tulkita. suhteessa sääntöön 1-2?
Molemmissa on kyse liikkuvan pallon liikkeeseen vaikuttamisesta. Koska liikkuvan pallon lyöminen on vain yksi tapa tahallisesti vaikuttaa liikkuvan pallon liikkeeseen, ja koska siitä on olemassa oma sääntönsä omine rangaistuslyönteineen, ei mielestäni sääntö 1-2 voi vaikuttaa liikkuvan pallon pelaamisen tulkintaan, vaan kyseessä on kaksi erillistä asiaa. Kun säännössä 14-5 ei kerrota mistä peliä jatketaan, on sitä mielestäni jatkettava siitä, mihin se lyönnin jälkeen pysähtyi. Tällöin mielestäni pelaajan lyönti on laskettava hänen tulokseensa, mihin on lisättävä 2 lyönnin rangaistus.
Kun pelaajan hutilyönti oli tahallinen, olen taipuvainen olemaan samaa mieltä Cleven kanssa siitä, että lyömällä palloaan tahallaan pelaaja oli menettänyt oikeutensa asettaa pallonsa takaisin. Näin ollen pallo olisi pelattu reikään ja pelaajalle pitäisi laskea 1 lyönti yrityksestä osua liikkuvaan palloonsa ja 2 rangaistusta liikkuvan pallon pelaamisesta.
Sille, ettei pallo mennyt reikään sääntöjen mukaisen lyönnin seurauksena ei ehkä sittenkään pitäisi antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Decisionin 14-1/3 mukaan pallo on lyöntipelissä pelattu reikään 2 rangaistuslyönnillä, vaikka lyönti on suoritettu putterin kahvaosalla, eli sääntöjen vastaisesti.
Näin olen sujuvasti palannut siihen, että ensimmäinen ratkaisuyritykseni oli mielestäni sittenkin sääntöjä soveltaen paremmin perusteltu!
Tietenkin toisenlaisen ratkaisun voisi perustaa sääntöön 1-4 ja katsoa, ettei säännöt säätele tilannetta, jossa liikkuvaan palloon lyödään hutilyönti, mutta tällainen ratkaisu ei olisi asiasta käydyn keskustelun kannalta relevantti.
