Etusivu›Foorumit›Säännöt›Montako lyöntiä – Deccarit›Re: Montako lyöntiä – Deccarit
Ongelmaa, joka edelleen vaivaa mieltäni, voisi lähestyä seuraavasti:
Säännön 18 määräyksellä, on pallo joka tähtäämisen jälkeen liikkuu asetettava takaisin, ellei se liiku vasta sen jälkeen kun pelaaja on aloittanut mailan liikuttamisen taaksepäin ja lyö. Jos pelaaja siis on aloittanut mailan taakse viennin ja lyö, katsotaan pallon liikkuneen lyönnin vaikutuksesta. Muussa tapauksessa pelaajan katsotaan liikuttaneen palloaan.
Säännön 18 ”penalty statementin” mukaan, ellei pelaaja siirrä palloaan takaisin (vaan jatkaa peliään siitä mihin se pysähtyy), pelaaja saa 1 rangaistuslyönnin.
Pallon takaisin asettaminen on kuitenkin sääntöjen edellyttämä ainoa tapa korjata virhe pallon liikuttamisesta. ”Penalty statementin” tilanteessa kyseessä on uusi rikkomus, josta seuraa uusi rangaistus, tilanteessa, jossa pelaaja jatkaa peliään aikaisempaa virhettään korjaamatta. Ei olla haluttu hylätä pelaajaa, joka on sääntöjen vastaisesti liikuttanut palloaan eikä ymmärtänyt asettaa sitä takaisin – ellei kyseessä ole vakava rikkomus. Kyseessähän on tällöin säännössä 20-7 mainittu pelaaminen väärästä paikasta.
Pallon liikkuminen sen tähtäämisen jälkeen on sääntöjen vastainen teko (tapahtuma) ja saman arvoinen kuin esim. pallon potkaiseminen (todetaanhan ko. sääntökohdassa, että pelaajan katsotaan liikuttaneen palloa joka liikkuu tähtäämisen jälkeen). Kyse on vain todistelun helpottamisesta tilanteessa, jossa on vaikea tietää liikkuiko pallo pelaajasta aiheutuneesta syystä vai ei.
Pallon liikkumista tähtäämisen jälkeen ei voi tulkita samalla tavalla kuin pallon liikuttamista lyömällä sitä, tai pallon liikkumista esim. tuulen vaikutuksesta
Decision 18-2b/12 kertoo, että jos pallo liikkuu tähtäämisen jälkeen ja pysähtyy hänen mailaansa, ei tilanteeseen sovelleta sääntöä 19-2, vaan 18-2b ja pallo on asetettava taisin siihen mistä se liikkui.
Decision 19-2/1.5 on muuten samanlainen kuin em. tapaus, mutta siinä pelaaja ei ole tähdännyt palloaan. Tässä tapauksessa sovelletaan sääntöä 19-2 ja pallo on asetettava taisin siihen mihin se pysähtyi sen jälkeen kun se alkoi liikkua.
En usko, että em. ratkaisujen perustaminen eri sääntöihin johtuisi siitä, oliko pelaajalla aikaa väistää liikkuvaa palloaan (molemmissa tapauksissa aikaa lienee olut yhtä vähän), vaan nimenomaan siihen, että pallot liikkuivat eri syistä. En näe tilanteissa muuta eroa, kuin että jälkimmäisessä pelaajan ei ole katsottu liikuttaneen palloa, jolloin sitä on pelattava siitä paikasta, johon se pysähtyi. (Decision 20-3d/1)
Decision 18-2-b/10 toteaa myös selkeästi, ettei pallo ole reiässä, jos se menee sinne pelaajan liikutettua palloaan muutoin kuin lyönnillä, (eli ko. tapauksessa tähtäämisen jälkeen), vaan se on nostettava reiän reunalle. Ellei pelaaja näin menettele, on seurauksena hylkääminen. Jos pallo olisi mennyt reikään ennen kuin pelaaja oli tähdännyt sitä, katsottaisiin se pelatuksi reikään edellisellä lyönnillä lisättynä 1 rangaistuslyönnillä ja reikä olisi pelattu loppuun. Vrt Decision 20-3d/1.
Eräs golfin kaikkein perustavimmista säännöistä on sääntö 1-1, josta ilmenee, että pallo on pelattava reikään mailalla suoritetun yhden tai useamman lyönnin seurauksena.
Mielestäni sen jälkeen, kun pallo on liikkunut pelaajan sitä tähdättyä, ei siihen kohdistuvilla tapahtumilla ole merkitystä ennen kuin se on pysähtynyt. Tähän viittaisi vahvasti em. Decision 18-2b/12, eli se, että liikkunut pallo on tässä tilanteessa sääntöjen mukaan asetettava takaisin. En usko, että pelaajaa millään perusteella rangaistaisiin siitä, jos hän yrittäisi pysäyttää tähtäämisen jälkeen liikkeessä olevaa palloaan, koska ainoa sääntöjen mukainen toimenpide pallon liikuttamisen jälkeen on pallon asettaminen takaisin.
Mitä liikkuvaa palloa pelaamiseen tulee, voisi sen tällaisessa tilanteessa katsoa olevan jatkoa pallon sääntöjen vastaiselle liikuttamiselle (tähtäämisen jälkeen), jolloin molemmista virheistä seuraisi 1 yhteinen rangaistus säännön 1-4/12 alakohdan 3 mukaan. Kyseessä on kuitenkin minunkin mielestäni kaksi erillistä tekoa, joita arvioidaan kahden eri säännön perusteella, jolloin asioita ei voisi em. tavalla säännön 1-4 nojalla yhdistää.
Mielestäni ei kuitenkaan olisi perusteltua pitää ko. hutilyöntiä tai liikkuvaan palloon osunutta lyöntiä lyöntinä, kun pelaajalle tekoa suorittaessaan oli jo syntynyt velvoite asettaa liikkuva pallo takaisin. Tällainen ratkaisu olisi paremmin sopusoinnussa golfin yleisten periaatteiden (ja säännön 1-1) kanssa, kuin katsoa, ettei lyöntejä olisi mitätöitävä.
Jos pelaaja tähtäämisen jälkeen yrittää pelata liikkumaan lähtenyttä palloaan, voisi perustellusti vielä katsoa, että kyseessä oli ”vaistonvarainen” teko, josta ei tarvitsisi tuomita rangaistusta. Muutoin pelaajan tulokseen pitäisi vielä laskea 1 lyönti + 2 rangaistuslyöntiä liikkuvan pellon pelaamisesta.
Näin ollen pelaajan tulos olisi 2 lyöntiä paikkaan, josta se liikkui + 1 rangaistuslyönti pallon liikkumisen johdosta, minkä jälkeen pallo on asetettava takaisin. Ellei palloa aseteta takaisin, pelaaja tulisi joka tapauksessa hylätä, jolloin mahd. rangaistuslyönnit menettäisivät merkityksensä.
Jos joku esittää asiaan painavia perusteluja olen minäkin valmis muuttamaan sujuvasti mielipidettäni. Vain R&A:lle (ja USGA:lle) on annettu ehdoton oikeus olla oikeassa golfin sääntöjen tulkinnassa.