Etusivu›Foorumit›Yleistä›Harjoittelu versus pelaaminen›Re: Harjoittelu versus pelaaminen
Kenellä on aikaa pelata 100 kierrosta vuodessa?!! Itse pelasin ehkä 25-30 kierrosta viime kesänä, enkä ehtinyt harjoittelemaan yhtään (siinä syy ’huonoon’ pelikesään), ja vietin omasta mielestäni aikaa kentällä melko paljon…
Mutta asiaan, jos tosissaan haluaa golfissa kehittyä, niin pitää harjoitella (ohjatusti) kuin pieni eläin. Tämä on valitettava totuus.
Tietysti useimmista meistä ei tule huippugolfareita, mutta että edes olisi mahdollisuus siihen – pitää harjoitella, ja paljon. Selatessani tämän keskustelun läpi, tulin siihen tulokseen, että meitä on täällä golfuramme hyvin eri vaiheissa olevia pelaajia.
Useimmista juniori-iässä aloittaneista pelureista tulee suht äkkiä kohtalaisen taitavia pelaajia (singeli-tasoitus). Omakohtaisen kokemuksen perusteella, sekä paljon ko. piireissä liikkuneena tiedän, että tähänkin menee aikaa juniorilta keskimäärin n. 3 vuotta (siis saavuttaa singeli-tasoitus). Tietysti poikkeuksia on suuntaan ja toiseen (melko vähän kuitenkin), mutta voitte kuvitella kuinka paljon vaikeampaa singeli-tasurin saaminen on 40-vuotiaana aloittaneelle. Kaikkihan tietävät, että nuorena on helpompi oppia liikeradat ym. 🙂
Useimmat junnuna aloittaneet pääsevät suht helposti jonnekin 4-5:n tasuriin, mutta sitten kehitys pysähtyy. Missä syy, harjoituksen puutteessa. Mieluummin pelataan kuin harjoitellaan, plus tässä vaiheessa elämää alkaa tulemaan muita häiriötekijöitä (opiskelut, tyttö-/poikaystävät ym.). Potentiaalia useimmilla olisi (nuorena opitut taidot), mutta harjoituksen puutteesta kehitys pysähtyy. Mutta mikäpäs siinä, harvalle tästä ammattia tulee..
Voin kuvitella, että vanhemmalla iällä aloittaneelle kehitys on paljon hitaampaa ja ’stoppi’ tulee aiemmin ts. händäri jymähtää sinne 10-20:n väliin. Ainoa keino tämän ’stopin’ ylittämiseen on oikeasti kova harjoittelu, ja vieläpä jonkunnäköisen valmentajan ohjauksessa. Useimmilta klubituuppareilta tosin lähtisi tasurista heti 3-4 lyöntiä pois, jos lähipelialueella edes kävisi.. 😉
Mutta summa summarum: Jos on aikaa panostaa golfiin 100:n kierroksen verran (väitän, että yli 90%:lla meistä tätä luksusta ei ole), niin pelin kyllä saa kehittymään oleellisesti lisäämällä harjoittelua (lähipeli!!) ja vähentämällä pelattuja kierroksia. Väsyhän tuossa tulee, eihän tuollaista tahtia jaksa erkkikään (ja itse olen 22-vuotias, ’kovakuntoinen’ nuori mies).
PS. Ei siihen par’iin pelaamiseen kovin kummoista lyöntitaitoa tarvita, lähipelillä se tulos tehdään!!