Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Vaaka harjoittelussa›Kirja luettu
Lukaisin ko. kirjan joulunpyhinä ja kun pukki toi samaan läjään John Jacobsin kirjan niin Rami joutui aika kovaan seuraan.
Kirjassa käydään alussa melko pitkään läpi mitä Rami on vuosien varrella mittaillut ranne-aparaatilla ja myöhemmin taikamatolla. Tuloksista näkee että amatööreillä on erilaiset arvot kuin hyvin lyövillä.
Sitten verrataan parin suomalaisen ja ruotsalaisen pron mittaustuloksia. Kuviot ovat erilaiset ja Rami sanoo että ruotsalaisten painonsiirto on enemmän hänen ideaalinsa mukainen ja siksi ruotsalaiset tienaavat niin paljon enemmän.
Planesta on jonkiverran juttua, sen oppii parhaiten käyttämällä Ramin keksimiä ja myymiä apuvälineitä. Esim ymmäärysrengasta. Tässä minua jäi mietityttämään tuo kaulaan ripustettava rengas ja sen kautta planen ymmärtäminen. Pysyykö tuo rengas oikeasti koko vartalokierron ajan planen suuntaisena? Ainakin 2-plane-swingissä tuossa tuntuisi olevan aukko logiikassa?
Lopuksi on yksi kuvasarja, jossa käydään läpi Ramin malliswingi. Tämä jäi mielestäni ainoaksi kohdaksi, jossa puhutaan siitä miten palloa pitäisi lyödä ja mihin pelaajan pitäisi pyrkiä.
Lisäksi minulla on henkilökohtaisesti tuossa mallissa se ongelma että se rasittaa pirusti selkälihaksia. Olen tähän asti käyttänyt hieman tuon Ramin mallin tyyppisesti (liiankin) paljon ylävartalon lihaksia. Nyt olen vihdoin pääsemässä alakerran aktiiviseen käyttöön. Ennen oli joka lyöntisession jälkeen selkälihakset kipeät ja selkä jäykkänä kun aamulla heräsi. Esim. eilen paukuttelin uudella swingillä reilut kaksi tuntia ja tuplamäärän palloja aikaisempiin treeneihin nähden ja selässä ei ollut tänään mitään outoja tuntemuksia. Uskomattoman suuri apu jokapäiväiseen elämiseen!!
Vasaraswingistä kirjassa ei ollut sanaakaan, siitä olisin halunnut tietää tarkemmin. Mikä on sen juju? Mielestäni klassisessakaan swingissä ei lapaa tarvitse rullata auki ja kiinni vaan swingi mekaniikka tuo lavan palloon squarena luonnostaan…
Ja vielä tämä sama asia, josta olen vaahdonnut jo monta kertaa: heti kirjan alussa käydään käsitteitä läpi ja siinä Rami painottaa miten tärkeää on käyttää termejä oikein. Ja sitten myöhemmin kirjassa lukee että taikamatto mittaa voimia ja tietokone laskee niistä pelaajaan painopisteen siirtymisen ja se piirretään kuvioksi swingin aikajanalla. Tuo väite on vaan täysin paikkaansapitämätön. Taikamaton piirtämä kuvio ei kuvaa mitenkään painopisteen liikkumista swingin aikana.
Summasummarum: Mittaaminen sinänsä kiinnostaa aina minua insinöörinä. Uskon myös että jalkojen maahan kohdistamista voimista voidaan nähdä swingissä hyödyllisiä asioita. Varsinkin jos käsiteltäisiin asiaa kokonaisuutena. Nythän laite mittaa vain pystysuoria voimia. Vaakasuorat voimakomponentit tekisivät asiasta kokonaisvaltaisen (kolmiulotteisen) ja silloin päästään todelliseen laskentaan ja mallinnukseen.
Jonkinlaiset lähtökohdat kirjalla siis on, mutta mittaustulosten kytkeminen erilaisiin swingi-malleihin ja -teorioihin jää tekemättä melkeinpä kokonaan. Tuohon saumaan (swingin ymmärtämiseen) kirjan kirjoittanut insinööri olisi tarvinnut vahvempaa tukevaa panosta golf-ammattilaiselta, esim kirjassa mainitulta Simon Holmesilta. Tiimityötä vahvemmin peliin!