-
JulkaisijaArtikkelit
-
Yksi juttu unohtui: onko R580:n säädettävällä painosysteemillä jotain käytännön merkitystä? Huomaako eron, jos asettaa painot äärilaidasta toiseen? Vaikuttaako se pelkästään svingipainoon vai myös lavan asentoon (auki, suljettu) osumahetkellä?
TM:n ’painoportti’ ei ole säädettävä. Kun se kerran on tehtaalla asennettu, ei sitä kotikonstein voi myöhemmin muuttaa. Tehtaalla painot laitetaan sen mukaan, mikä varsi siihen tulee kiinni. Ei varmaan kestä kauan, kun joku suomalainen clubfitteri osaa tehdä muutoksia ’nätisti’.
Painoportti ei ole mikään välttämättömyys, jos lavan haluaa painottaa toisella tavalla. Perinteisellä lyijyteipillä pääsee hyvin alkuun, mutta on ruman näköinen. Siistimpi tapa on pursottaa lyijyjauhosta ja epoxista tehtyä mössöä lavan sisäpuolelle siihen kohtaan mihin haluaa lisää painoa: eteen, alas, ylös, taakse, mihin vaan. Painon saa grammalleen oikein. Tietty kannattaa kokeilla paikka ja määrä ensin lyijyteipillä, koska epoxi sitten on sisällä ja pysyy. Jotkut käyttävät epoxi/lyijyn sijasta ns. rat glueta, mutta se tuppaa joskus irtoamaan, joka ei ole niin kiva asia lavan sisällä.
Kyllä painoilla lapaa saa hienosäädettyä. Suurin vaikutus painoilla on kuitenkin svingipainoon.
Nevadasta sais tällä viikolla xr-03:n hintaan 434,50 € (-45%) . Seuraavalla viikolla alennus olis vissiin 60%. Siis demomailat.
Meneekö vaihdettava varsi pilalle, kun se vaihdetaan uuteen? Jos vaihdatan Erkin hyväkuntoisen vakiovarren uuteen esim. YS-6 tai YS-7, kuten kerroit, niin voiko vanhan varren vielä laittaa takaisin, jos vaikka haluaa joskus myydä Erkin pois vakiona.
Varret eivät todellakaan ole ’kertakäyttötavaraa’. Ei poisotettu varsi mene miksikään, jos työn tekee sellainen henkilö, joka osaa kunnolla hommansa. Varren voi useita kertoja ottaa pois lavasta ja laittaa takaisin. Kun annat varren vaihdon jollekin tehtäväksi, niin painota, että vartta ei saa tuhota ja se tullaan käyttämään joskus uudestaan. Mikäli varsi menee pilalle, kuuluu siitä saada korvaus tai vastaava tilalle.
Varren voi helposti pilata, jos sitä käsittelee ammattitaidoton henkilö. Yleisimmät vauriot ovat kuitujen ’lohkeaminen’ katkastaessa, liika hiominen ’kuituun saakka’ ja liiallinen kuumentaminen vartta irroitettaessa. Johan Laaksonen Espoosta on ainakin sellainen kaveri joka osaa hommansa 100%:sesti.
Vakiovarsi kannattaa aina säästää, koska maila on yleensä helpompi myydä ’originaalina’ ja paremman varren kanssa ei yleensä saa varren arvoa enemmän hintaa. Lisäksi, kun olet löytänyt hyvän ja sopivan varren, voi sen laittaa myös uuteen mailaan.
Varsista vielä: onko totta, että grafiittivarsi oikeasti ’vanhenee’ käytössä? (myyjiltä kuultua..) Ominaisuudet muuttuvat? Löystyy? Ja jos varsi muuttuu, onko ratkaisevaa lyöntien määrä vai aika?
Kiitti Palmer vinkistä.
Oman käsitykseni mukaan sekä teräs- että graffavarsi löystyy käytön myötä. Materiaali yksinkertaisesti väsyy hieman. Paino on sanalla hieman. On kilpapelaajia, jotka vaihtavat teräsvarsia todella monta kertaa kaudessa, mutta nämä ovat kavereita joilla on taipumus vaihtaa gripitkin joka kisan jälkeen. Olen jostain kuullut, että suomalaiset tosissaan pelaavat vaihtaisivat teräkset ehkä kerran kaudessa. Mene ja tiedä.
Mitä laadukkaampi graffavarsi, niin sitä vähemmän väsyy. Materiaalivalinnoilla (kuitu ja sidosaine) ja valmistusmenetelmällä on suuri vaikutus. Ns. vakiovarret kyhätään halvoista aineista mahdollisimman pienin kustannuksin, joten laatu on sen mukaista ja väsyvät.
Kyllä sitä normaali pelaaja ennemminkin kyllästyy samaan varteen ja vaihtaa sen siksi, ennen kun on lyönyt sillä niin paljon, että löystyminen häiritsee peliä. Tämä siis laadukkaiden varsien suhteen. Jos tulee tuhansia lyöntejä viikossa, niin asia saattaa olla jo vähän toinen.
Tässä taas on oikea kuningasaihe: varren väsyminen! Epäilen tätä varsinkin teräsvarsien osalta. Eri asia on jos varteen tulee hiusmurtumia. Laitetaan sokkotesti, niin kukaan ei huomaa uuden ja väsyneen varren eroa. Mutta tämä on välineurheilua, jossa metalliklöntille ja suoralle putkelle on saatu maksimaalinen lisäarvo.
NimetönKuules monkey!
Nyt taidat sekoittaa keskenään kaksi asiaa – klubigolfi ja kilpagolfi. Ero on yhtä suuri kuin sinun ajamallasi Escortilla ja isojen poikien formuloilla. Se mikä pätee Escortiisi, ei välttämättä päde Miikkaelin Ferrariin.
Eli asiaan. Mailan varret TODELLAKIN kuluvat. Grafiiteissa ero on huomattavavissa ja eron tuntee, kun pääsee vertailemaan mailoja/varsia peräkkäin. Itselläni on kilpailukauden aikana käytössä n. 10 driveria ja kauden päätteeksi varsissa on eroja! Paljon käytetyt varret joko kuluvat hieman löysemmiksi tai menevät poikki, jos niissä on feelua. Se vaan on fakta!
En pelaa rautavartisilla drivereilla, mutta uskoisin eron olevan niillä pienempi/mitätön. Kuten Hörhö taisi vihjata, varren vaihto rautavartisissa saattaa johtua henkisistä syistä – varmuus siitä, että varsi pelaa on tärkeää.
Ihmeellistä käydä huutelemaan asioista joista ei tiedä. Pysyköön kukin lestissään.
Varsien suurkuluttajana osaat varmaan sanoa, ketkä niitä osaavat (siis osaavat) vaihtaa pk-seudulla ja mitä sellainen operaatio maksaa?
Hra Hörhöllä on varmaan myös vinkkejä?
Itse käytän kaikissa mailatöissä Johan Laaksosta Espoosta (050-5990 509), kuten monet kilpailevat amatööri- ja ammattilaispelaajammekin. Työn jälki ja asiantuntemus on erinomaista. Hän vaihtaa satoja varsia vuodessa ja myös rakentaa satoja rautasettejä vuodessa. Tämä saattaa olla vähän liian tahmaista tekstiä, mutta tätä mieltä minä olen.
Huotelinillä on myös pitkä kokemus mailarakentamisesta, mutta henk. koht. kokemuksia ei juurikaan ole. Tällä palstalla on aikaisemmin käyty hänestä osittain asiaton keskustelu puolesta ja vastaan.
Golf Center Haagassa ja Niittykummussa tekee myös varsihommia, mutta itse luottaisin enemmän kavereihin, joiden varsinainen ammatti on mailanrakennus, eikä harrasta sitä välinemyynnin ohessa.
NimetönHUI hittolainen!
Onpahan jollakin huimia draiveja kun pallo lentää 290m.. pitää olla kyllä tekniikka hyvin kunnossa.
Itselläni tasoitus 2.2 ja draivi 240m.
Lapinlisää taitaa olla aika monella noissa draiveissa…
Espoossa Suomenojan Intersportissa tällä hetkellä xr-03 549,- ja R 320/360 Ti 399,-. Nää hinnat on musta suhteellisen edullisia. Kiinnostuneet sinne.
Mitenköhän yleensä kukin mittaa draivejaan. Mulla on ollut käytössä (harj.kierroksella) yardago pro -mittauslaite ja olen mitannuta kotikentällä etäisyyksiä. Noo, Rangella kuulee monien kehuvan 250 metrisillä draiveilla, mutta entäpä todellisuus. Meillä on muutamia par4 väyliä klupitiiltä alle 250 m ja en tiedä monienkaan lyöneen yhdellä päälle. Omat vaatimattomat lukemat n. 220 m (hcp 5) ja olen yleensä pisimmällä avauksien jälkeen.
NimetönSiis periaatehan on se että se pallo laitetaan keskelle väylää ja tietenkin mahdollisimman pitkälle… tavallaan 220 m riiittää mainiosti melkein jokaisella par 4 .. aina ei tarvitse lyödä samanlaisella repivällä ’tiikeli’ tyylillä niitä 300:sia joita en ole kyllä itse nähnyt amatöörejen lyövän kuin muutaman kerran ja senkin on lyönyt 2.5 händärillä pelaava. Pitää olla kyllä hurja myötätuuli ja aivan älyttömän pitkä rulli että 300m saadaan draivailtua.
Eiköhän aihe liene jo sadassa aikaisemmassa threadissä loppuunkäsitelty?!
On pelaajia, jotka lyövät 220m ja uskovat, ettei kukaan voi lyödä pidemmälle ja sitten on pelaajia, jotka oikeasti saavat pallon lentämään 300m. Kolmantena on sitten ryhmä, jotka lyövät 220m ja uskovat puheidensa mukaan lyövän 300m koska vain.
Olihan juuri golfpisteen uutisissa, että iso joukko amatöörejä voitti John Dalyn pituuslyöntikisoissa ja oliko Harrisonin nettisivuilla jenkeissä pitkien drivien kerho, jossa pelaajat lyövät järjestäen 300m – 350m driveja. Miksei siis härmäläinen juro sonni kiukuspäissään rykäisemällä mahtuisi myös tälle samalle 300+ listalle? En itsekään siitä kauaksi jää ja elättelen vielä toivoa…
Samaa mieltä Birdieratin kanssa. On hyvin tavallista, että rautakolmosella (noin 210-220 rulleineen) tulee avattua pidemmälle kuin muut samassa ryhmässä draiverilla. Eipä silti, että pituudesta mitään hyötyä keskimäärin olisi.
Pituuden arviointiin olen käyttänyt sellaista metodia, että suorilla ja tasaisilla väylillä tsekkaan kaivonkansista mitan griinille lyönnin jälkeen. Ei siinä varmaan suurta virhettä synny?
Kaivonkannesta katsotut mitat greenille ovat kyllä melko tarkat, mutta drivin pituuden laskeminen niiden perusteella taas johtaa helposti metsään.
A) väylät eivät ole aina suoria, joten drivi tuskin on mennyt samaa reittiä pitkin kuin mitä väylä on mitattu. Drivilla pystyy usein oikomaan mutkia, jolloin tuleekin yllättäen 10-20 lisämetriä, vaikkei olisi mistään doglegistä kyse.
B) tiiauspaikoilla pelataan hyvin usein lähempää kuin mitä kenttätauluihin/korttin on merkattu.
Kyllähän näin suuntaa antavan pituuden saa, mutta useilla väylillä tätä menetelmää käyttäen saa juuri näitä 300-metrisiä driveja, jotka todellisuudessa olisivatkin 250-280m.
Verryttelin trigometriaa vähän. Jos väylä taittuu esim. 10 astetta, on eroa 280 m lyönnissä reilut 4 metriä. Ja uskoisin, että suuremman kulman tunnistaa doglegiksi ihan omilla silmillä? Silloin se on kyseisellä draivimitalla jo luokkaa 50 m sivussa suoralta linjalta. Voi olla, että olen laskenut väärin, kun koulusta alkaa jo olla aikaa..
Ja mitä tulee tiiauspaikkoihin, tarkka mitta on yleensä merkitty jotenkin aika lailla tiiauspaikan keskikohtaan. Mistä voisi äkkiseltään päätellä, että noin puolet tapauksista lyödään lyhyemmällä väylällä ja puolet nimellisarvoa pidemmälle? Itse tsekkaan myös tavallisesti näiden lätkien sijainnin ennen lyöntiä.
-
JulkaisijaArtikkelit