Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Voimaa osumaan – uusi kierros
-
JulkaisijaArtikkelit
-
No, sovitaan sitten että ei ollut OB (vaikka kaukaa katsoen siltä näytti). Pallo on pelissä.
KL, pienellä Googlauksella löytyy DeChambeaulla college degree major fysiikassa, eli lienee täkäläisittäin Fysiikan DI.
Kiitos tiedosta, Seppo (nimi muutettu).
”Pienellä googlauksella” löytyy että Bryson DeChambeau (syntynyt 1993) on opiskellut 2012-2015 (?) pääaineenaan (”majoring”) fysiikka SMU, Dallas, Teksas. Suora lainaus Wikipediasta: DeChambeau graduated in 2012 and accepted a scholarship to Southern Methodist University in Dallas, Texas, majoring in physics.
Tuo ”graduation” on ”high school” tutkinto, vastaa ylioppilastutkintoa Suomessa.
Siis tämä ei vielä tarkoita että hänellä olisi akateeminen loppututkinto. Silloinkin hänellä voisi olla fysiikan BSc (Bachelor of Science, lähinnä insinööri-taso) tai MSc (Master of Science, lähinnä DI-taso) – näitä tietoja Wikipediasta ei löydy.
Eli ei tämä vielä Brysonista ”akateemista tiedemiestä (PhD-taso)” tee, hyvän ja tarmokkaan insinööri-opiskelijan kyllä.
Totta kai ”hullu tiedemies” hän voi olla ilman akateemista loppututkintoakin.
Eli täkäläisittäin Bryson on ”ihan kelpo teekkari” – ikiteekkari?Brysonin omilla sivuilla sanotaan; ”…after graduating with a degree in physics from Southern Methodist University..”
Onko tuossa sitten Lapin lisää Amerikan malliin, mutta jos pitää paikkansa, eikö tuo viittaa siihen että olisi tutkinto, joko BSc tai MSc?
On ollut Bryson kova poika opiskelemaan, jos on onnistunut fysiikan opinnot saamaan 3-4 vuodessa loppuun, samalla kun on painanut täysillä menemään pitkin golfkenttiä. Ei onnistuis kovin hevillä Suomessa, siinä määrin on pitkään vieviä labrahommia DI- ja FK-opinnoissa molemmissa.
McTavis
Mielenkiintoista kuinka tämäkin ketju (näin talviolosuhteissa) lähti lapasesta alkuperäisen aiheen ulkopuolelleOnneksi sentään pääsimme varsinaiseen asiaan.
McTavis
Täällä muissa keskuteluissa puhutaan että Bryson DeChambeau olisi ”hullu tiedemies”.Aivan – oikea aihe löytyy tietenkin muista ketjuista. Hävettää, kun en itse sitä huomannut. Ei OB:tä enää ainakaan tähän ketjuun..
Bryson Dechambeausta löytyy netistä paljon kaikenlaisia juttua, mutta hänen yliopisto-opintojensa laajuus jää pikkasen hämärän peittoon. Jossakin jutussa sanotaan: ”DeChambeau graduated from Southern Methodist University with a degree in physics”. Jossakin toisessa taas: ”Bryson DeChambeau majored in physics at the Southern Methodist University in Dallas, Texas”. Luulen, että McTaviksen käsitys BD:n opinnoista on oikeansuuntainen. Varsinaista akateemista loppututkintoa hänellä ei näyttäisi olevan. Pääaineopinnot suoritettu, mutta sivuaineopintoja puuttuu? Joka tapauksessa syksyllä 2015 hän ilmoitti jättävänsä SMU:n siirtyäkseen keväällä 2016 golfammattilaiseksi. Syistä tarkemmin täällä [After NCAA Sanctions, Bryson DeChambeau to Leave SMU (golf.com)]
PG:lle vielä kyssäri. Se liikemääräkaava
vball = vlub*(1 + COR) /(1 + mball/mclub)
ja COR=0.81 (tai mikä tahansa yleisimmin käytetty arvo näissä keskusteluissa)Tuohon liittyen, se alunperin linkkaamani MAOL:n juttu (koe 19: http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/maol/liike_tasapaino/) – superpallo ja rautapallo – sama massa ja sama vauhti, joten liikemäärien mielessä noi on samoissa. Ko törmäyksessä superpallon liikemäärän muutos on kuitenkin luokkaa 2x.
Miten tuota ekaa kaavaa pitäisi soveltaa superpallon ja rautapallon tapauksessa? Oletetaan molemmat samanpainoisiksi kuin golf-pallo. Mennäänkö samalla COR-arvolla molempien kanssa, tai jos ei, miten ja miksi se muuttuu?
Harvinaisen epäselvä juttu MAOL:lta. Jatketaan samaan tyyliin:
Superpallo = lapa, jonka nopeus ennen törmäystä on v ja törmäyksen jälkeen -v.
Rautapallo = lapa, jonka nopeus ennen törmäystä on v ja törmäyksen jälkeen 0.
Palikka = golfpallo, jonka nopeus sekä ennen, että jälkeen törmäyksen on 0.COR = (golfpallon nopeus – lavan nopeus törmäyksen jälkeen)/(lavan nopeus ennen törmäystä)
Superpallon törmäyksessä COR = [0 – (-v)]/v = v/v = 1
Rautapallon törmäyksessä COR = [0 – 0]/v = 0Lapa (superpallo) ei jatka törmäyksen jälkeen eteenpäin, kuten normaalissa golflyönnissä, vaan ponnahtaa takaisinpäin samalla vauhdilla, millä törmäsi palikkaan (pallo). Kyseessä täysin kimmoinen törmäys => COR=1. Rautapallo puolestaan jää törmäyksessä paikalleen. Täysin kimmoton törmäys => COR = 0.
Hmm, ok, joo saatiin epäselvennettyä toi tilanne mainiosti 😉
Tarkoitus oli kai kysyä, että jos kolme materiaaleiltaan erilaista palloa, mutta joilla on sama massa, eli rautapallo, superpallo ja golfpallo törmää lapaan (’palikka’) – ja sillähän ei kai ole liikemäärien osalta väliä että törmääkö pallo lapaan vai lapa palloon – niin miten tuon MAOL:n testin perusteella kullakin pallolla on sama tai erilainen liikemäärä törmäyksen jälkeen? Ja, ehkäpä vielä niin että lavalla on sen verran vauhtia että lapa ja rautapallokaan ei jää tilanteen jälkeen yhteen eli ei olisi kimmoton törmäys. Tuleeko kaikille palloille sama liikemäärä (ja siten sama vauhti)?
Superpallokokeen tarkoituksena on osoittaa pelkästään se, että kimmoisan kappaleen antama impulssi on suurempi kuin kimmottoman kappaleen antama impulssi. Jos superpallolla palikka kaatuu, mutta päällystetyllä samanpainoisella rautapallolla ei, niin sillä asia on ’todistettu’. Ja niinhän siinä tuossa kokeessa taitaa käydä.
Kokeilemalla löytyy korkeus, jolla puukappale juuri ja juuri kaatuu superpallon kosketuksesta. Piirretään puukappaleeseen tähän kohtaan merkki. Heilautetaan seuraavaksi muovailuvahalla päällystetty rautapallo merkkikohtaan suorassa kulmassa. Miten havainnot voi selittää?
Uutena havaintona ilmeisesti on, että muovailuvahalla päällystetty rautapallo ei kaada puukappaletta. Laskennalliset perustelut superpallon osalta ovat kuitenkin varsin kyseenalaiset.
Superpallo: Kun palikka juuri ja juuri pysyy pystyssä, on törmäys kimmoinen ja superpallon liikemäärä ennen ja jälkeen törmäyksen itseisarvoltaan samansuuruinen.
Superpallon liikemäärän muutos Δp = mv – (-mv) = 2mv ja impulssi I = 2mv
Rautapallo: Nopeus lopussa nolla, joten liikemäärän muutos Δp = mv ja impulssi I = mv.
Kovin hämäräksi jää, miksi superpallon liikemäärä ennen ja jälkeen törmäyksen on itseisarvoltaan samansuuruinen. Eihän se niin voi olla. Juuri ja juuri kaatuminenhan (tai juuri ja juuri pystyssä pysyminen) tarkoittaa jonkinasteista puukappaleen heilahtamista superpallon luovuttaessa puukappaleelle osan liikemäärästään. (Puukappalehan on 10 cm paksu, joten sen kaatamiseen tarvitaan melkoinen liikemäärä). Superpallon liikemäärän muutos Δp ei siis voi olla 2mv, vaan mv – (-xmv) eli
Δp = (1+x)*mv, jossa 0<x<1.
Koe kyllä osoittaa sen, mikä kokeen johtopäätöskin on eli ”Superpallon liikemäärän muutos on suurempi kuin päällystetyn rautapallon, joten sen antama impulssi on suurempi”. Muttei sitä, että superpallon liikemäärän muutos on törmäyksessä 2mv. Se voi olla yhtä hyvin esim. 1,7mv tai 1,5mv. Näilläkin impulsseilla superpallon törmäys voi kaataa puukappaleen, vaikkei rautapallon antama impulssi mv sitä vielä tee.
Mielestäni koko superpallojuttu kannattaa unohtaa.
Mun mielestä taas ”Superpallon liikemäärän muutos on suurempi kuin päällystetyn rautapallon, joten sen antama impulssi on suurempi” on/voi olla aika oleellinen juttu. Golfpallo on vastaavasti kimmoisa, ja kun sitä puristaa kasaan lyönnissä, niin se antaa vastaavasti osumassa isomman impulssin. Mikä taas hidastaa lapaa, lisää pallon vauhtia, kasvattaa COR-kerrointa ja lisää smash factoria.
[Se onko superpallon liikemäärän muutos yo kokeessa tasan 2x, 1.75x tms ei mun mielestä ole se oleellinen tulos, vaan se että ylipäätään se aikaansaa isomman impulssin].
Noiden aikaisemmin viitattujen tutkimusten mukaan pallon puristus’voima’ ei ole suoraan jousivakion kaavan mukainen (F=kx, missä x on jousen puristuman tai venymän matka tasapainoasemasta), vaan ’voimakkaampi’, tyyliin F=k kertaa x potenssiin 3/2. Eli, golfpallon puristumisen lisämäärä kasvattaa ko voimaa (potenssiin), mikä puolestaan lisää ko ’rekyyliä’ (lisäten pallon saamaa vauhtia ym).
Miten lisäpuristusta voi saada sitten aikaiseksi? Lyömällä isommalla vauhdilla, se lienee jo selvä. Mutta, voi sitä mun ymmärtääkseni lisätä myös laittamalla osumaan voimaa (a la ’kiihdytä osuman läpi’), ja myös suuntaamalla ko voimaa/voimia enemmän lavan loftia vastaan (esim deloftaamalla rautoja). Painetta palloon voi aikaansaada monellakin tapaa.
Kuinka suuri merkitys tuolla voi olla taitaa olla vähän lyöntikohtainen asia. Mikä onkin sitten kuitenkin ehkä eri keskustelu.
Mun mielestä taas ”Superpallon liikemäärän muutos on suurempi kuin päällystetyn rautapallon, joten sen antama impulssi on suurempi” on/voi olla aika oleellinen juttu.
Oleellinen asia ilman muuta. Siksi golfissa käytetäänkin golfpalloa, eikä muovailuvahapalloa.
Noiden aikaisemmin viitattujen tutkimusten mukaan pallon puristus’voima’ ei ole suoraan jousivakion kaavan mukainen (F=kx, missä x on jousen puristuman tai venymän matka tasapainoasemasta), vaan ’voimakkaampi’, tyyliin F=k kertaa x potenssiin 3/2. Eli, golfpallon puristumisen lisämäärä kasvattaa ko voimaa (potenssiin), mikä puolestaan lisää ko ’rekyyliä’ (lisäten pallon saamaa vauhtia ym).
Näinhän se on (’rekyyli’ tai ”rekyyli” heittomerkeissä tai lainausmerkeissä ok).
Miten lisäpuristusta voi saada sitten aikaiseksi? Lyömällä isommalla vauhdilla, se lienee jo selvä. Mutta, voi sitä mun ymmärtääkseni lisätä myös laittamalla osumaan voimaa (a la ’kiihdytä osuman läpi’), ja myös suuntaamalla ko voimaa/voimia enemmän lavan loftia vastaan (esim deloftaamalla rautoja). Painetta palloon voi aikaansaada monellakin tapaa.
Juuri näin (”painetta palloon” vain mielikuvana), kunhan muistetaan, että osuman läpi kiihdyttämisen aiheuttama lisäpuristus on tutkijoiden, laskelmien ja maalaisjärjenkin mukaan erittäin vähäinen (’ei nolla mutta merkityksetön’). Samalla mailanpään vauhdilla saadaan pallolle erisuuria puristuksia ja lähtönopeuksia erilaisia mailoja käyttämällä tai tarvittaessa/vaihtoehtoisesti deloftaamalla.
Kuinka suuri merkitys tuolla voi olla taitaa olla vähän lyöntikohtainen asia. Mikä onkin sitten kuitenkin ehkä eri keskustelu.
Mielestäni merkitykset puitiin tässä keskustelussa jo moneen kertaan, joten itse katson uuden keskustelun tarpeettomaksi. Eiköhän se ole tässä. Hyvää vuoden jatkoa!
PG
Juuri näin (”painetta palloon” vain mielikuvana), kunhan muistetaan, että osuman läpi kiihdyttämisen aiheuttama lisäpuristus on tutkijoiden, laskelmien ja maalaisjärjenkin mukaan erittäin vähäinen (’ei nolla mutta merkityksetön’)tekisi mieleni lisätä tuohon perään (omana näkemyksenä) että ’kunnes oppii sitä hyödyntämään’. Net ken sen jo osaa tuskin enää huomaa sitä; ja net ken ei vielä ole sitä löytäny ei välttämättä edes tiedä mistä on kyse(?). Tämä siis vaan oma mutu asiasta.
PG
Samalla mailanpään vauhdilla saadaan pallolle erisuuria puristuksia ja lähtönopeuksia erilaisia mailoja käyttämällä tai tarvittaessa/vaihtoehtoisesti deloftaamalla.Tuohonkin tekisi mieleni lisätä lihavoidun perään sanat ’muun muuassa’. Jospa se sopivan voiman annostelu ja kohdistaminen osuman hetkeen voisi vaikuttaa myös. Edelleen, on mun oma mutu.
PG
Eiköhän se ole tässä. Hyvää vuoden jatkoa!Sopii hyvin ja kiitos samoin! Jatkan tuumailuja ja mutujen validointeja hallilla, kesää odotellessa.
Jatkan tuumailuja ja mutujen validointeja hallilla, kesää odotellessa.
Palaan asiaan kuitenkin vielä kerran. Tuli mieleen, että saattaisi olla hyödyllistä sisällyttää tuumailuihisi myös pientä laskentaa. Esim.
1) Kuinka suuren lisävauhdin pallo saa, jos osuman läpi kiihdyttäminen lisää pallon osuma-aikaista kiihtyvyyttä 100, 300 tai 500 m/s^2. (Δv = a*t).
2) Kuinka monta % pallon osuma-aikainen lisäkiihtyvyys on lavan osuma-aikaisesta lisäkiihtyvyydestä, kun myös pallon kokoonpuristuminen ja sen jousiominaisuudet otetaan huomioon. Voiko osuman läpi kiihdyttämisen seurauksena pallon lisäkiihtyvyys olla yli 400 m/s^2, mutta samanaikaisesti lavan vain 200 m/s^2?
Itsekin yritin saada vastauksia vielä avoinna oleviin kysymyksiin. Niiden selvittämiseksi väänsin uuden kaavan:
Δv = (a*mclub*t) / [ (mclub + mball) / (1 + COR) + mball ]
Δv = pallon lisänopeus, jonka osuman läpi kiihdyttäminen aiheuttaa
a = lavan kiihtyvyys juuri ennen osumaa
t = pallokontaktin kestoTuossa kaavassa
pallon osuma-aikainen lisäkiihtyvyys = lavan osuma-aikainen lisäkiihtyvyys x smash factor
Smash factorin otin kaavasta
vball = (1+COR)/(1+mball/mclub)*vclub, eli
sf = (1+COR)/(1+mball/mclub),
(edellyttää, että sf>1, jolloin COR>mball/mclub)Smash factorin sisältämä tieto on upotettu Δv:n kaavaan, sitä ei tarvitse antaa.(Esim. mclub = 200 g => COR = 0,83 <=> sf = 1,49; COR = 0,60 <=> sf = 1,30; sf=1<=>COR=0,23). Mielessäni oli, että pallon kokoonpuristumisen aiheuttama jousivoima ja smash factor korreloivat erittäin vahvasti keskenään riippumatta siitä, onko puristusvoima aiheutunut törmäyksestä ilman kiihdytystä vai osuman läpi kiihdyttämisestä.
Huom. kaava ei ole matemaattisesti täysin oikein, vaan ainoastaan aiempaa tarkempi likiarvo.
Tarkennan edellisen viestini sisältöä vielä vähän.
Viestissä 30.11.2020 23:30:49 toin esiin tällaisen kaavan
1) vball = (1 + COR)*vclub/(1 + mball/mclub) + F*t/(mclub + mball)
lähinnä draiveria koskien. Tarkempi versio siitä on nyt siis tämä:
2) vball = (1 + COR)*vclub/(1 + mball/mclub) + (a*mclub*t) / [ (mclub + mball) / (1 + COR) + mball ]
Molemmissa voima F lisää lavan ja pallon yhteenlaskettua osuma-aikaista liikemäärää määrällä F*t = mclub*a*t, (a=lavan kiihtyvyys juuri ennen osumaa, t = osuman kesto).
Molemmissa lavan ja pallon liikemäärien summa pysyy muuttumattomana:
mclub*aclub*t + mball*aball*t = mclub*a*t
(aclub ja aball ovat osuman keston aikaisia kiihtyvyyksiä, a = lavan kiihtyvyys juuri ennen osumaa)
Kaavassa 1) pallon kokoonpuristuminen jätetään kokonaan huomioon ottamatta (asia, josta Swinger on usein muistuttanut 👍). Liikemäärä F*t jakaantuu lavan ja pallon kesken niiden massojen suhteessa ja osuma-aikaiset lisäkiihtyvyydet ja -nopeudet ovat yhtäsuuret.
Kaavassa 2) suure aball on korvattu suureella sf*aclub. Tällöin pallon jousivoima antaa pallolle lisäkiihtyvyyden ja -nopeuden, joka on sf-kertainen vastaaviin lavan arvoihin verrattuna – saman minkä jousivoiman suuruinen törmäysvoima antaisi ilman lavan kiihdytystä osuman läpi.
Järkeviä kiihtyvyyksien arvoja käyttäen havaitaan lisänopeuden jäävän myös kaavalla 2) laskien – pallon tuottaman jousivoiman huomioimisesta huolimatta – liian pieneksi, jotta sillä olisi käytännössä merkitystä.
Yhteenveto (draiveria koskien):
1) vball = (1 + COR)*vclub/(1 + mball/mclub)
+ F*t/(mclub + mball)2) vball = (1 + COR)*vclub/(1 + mball/mclub)
+ (a*mclub*t) / [ (mclub + mball) / (1 + COR) + mball ]3) vball = (1 + COR)*vclub/(1 + mball/mclub)
+ ? ? ? ? ? ? ? ?En oikeastaan ole edelleenkään eri mieltä PG:n kanssa, mutta yritin approximoida tuota mahdollista vaikutusta rautamailojen tapauksessa, ja lähtien ehkä vähän eri kantilta liikkeelle. Osa seuraavasta on pseudofyysikon päättelyä, ja suuruusluokkien arviointia, joten ei kannata ajatella eksaktina tietona.
Lähtökohtana late hitting ajattelu, ja vaikkapa niin että mailan kiihdytys tehdään ajallisesti myöhemmin mutta voimakkaammin. [Voisi ajatella vaikka niin että dsw:n alussa asetellaan vartalon vivut ja momentit ensin kohdalleen, ja varsinainen kiihdytys sitten niiden avulla myöhemmin ja isommin.] Laskeskelin että jos mailanpää kiihtyy sitten nopeudesta 5m/s->45m/s 100ms aikana, niin keskimääräinen voima (lapa 200g) on 80N. Jos sama kiihdytys saadaan aikaiseksi 50ms aikana, niin kiihdyttävä voima on 160N. No, arvioidaan että ko voima voisi olla esim 100N. Lienee ihan mahdollinen.
Muistaakseni driverin osumassa voimat on n. 6000N luokkaa, joten 100N siihen päälle on alle 2%, eli ei kovin paljoa. Ei suurta merkitystä kuten on jo todettu.
Rautamailoilla (vauhti ja) voima on pienempi, ja myös loft vaikuttaa menosuunnan voimaa pienentävästi (cos…). Tuon 100N sen sijaan voi suunnata halutessaan enemmän loftia vastaan. Osuman voimat on nyt arviolta 3000-4000N luokkaa lavan menosuuntaan. Lisävoiman osuus kasvaa ehkä 3-4% luokkaan. Deloftaus vaikuttaa myös osuman voimaa jonkun verran kasvattavasti (deloftaus ’yhden mailan verran’ eli 4-5 asteen kulman muutoksen vaikutus, ja siitä siis taas cos-arvo).
Laskeskelin sitten että jos tuo lisävoima puristaa palloa enemmän kasaan, paljonko pallo potkaisee kovempaa vastaan (’rekyyli’)? En ole nähnyt dataa noista puristuksen millimetrimääristä, joten piti arvioida. Parin laskuharjoituksen kautta (puristukset avoilla 3-10mm, ja jousivoima potenssiin 3/2) aika hyvä arvio on että jousivoima antaa vähän yli 1.5 kertoimella voiman kasvuprosentit takaisin riippumatta montako milliä pallo puristuu enemmän. Mistä voisi päätellä että ko lisävoima (3-4%) voi johtaa esim 5% isompaan rekyyliin (pallon vastavoima osumassa). Ja, mailanpää hidastuu vastaavasti saman verran enemmän.
Mulla oli aiemmin noi ’heittoliikkeen’ kaavat jolla arvioin lentoradan kantamaa (PG:llä paremmat versiot siitä), ja noita omia helpompia kaavoja käyttämällä näytti esim R7 kantama kasvavan n 10% jos mailanpää hidastuu 5% enemmän. Ja, 150m lyönti menisi nyt 165m.
Mulle toi 10% lisää pituutta ei ole täysin merkityksetön, joten taidan jatkaa (late hitting) harjoituksia. Ja, koska tuo voimakkaampi kiihdyttäminen lisää myös mailanpään nopeutta, se sataa samaan laariin riippumatta tuleeko nettohyöty lisävoiman palloa puristavasta vaikutuksesta vai lavan kovemmasta vauhdista. Molempi parempi.
Mulle toi 10% lisää pituutta ei ole täysin merkityksetön, joten taidan jatkaa (late hitting) harjoituksia.
Jos tämän laskuharjoituspohdiskelun tavoitteena on erityisesti saada pallo lentämään pidemmälle, niin saattaisi olla järkevämpää lähestyä aihetta vähän toisesta suunnasta ja keskittyä muihin lyönnin pituuteen vaikuttaviin tekijöihin…
Tai tietty jos mailanpään nopeus on yli 110 mph ja saat sen osuman toistuvasti 1 cm sisään sweet spotista ja tulokulmat ja lavan asennot on 1 asteen sisällä, niin mikä ettei.
Toivottavasti ei nyt kuitenkaan kukaan aloitteleva golffari usko, että tässä keskusteluketjussa esitetyillä näkökulmilla (”lisää voimaa OSUMASSA aktiivisesti kiihdyttämällä…”) olisi mitään käytännön merkitystä lyönnin pituuteen.
Mailanpään nopeus syntyy tekemisellä ennen osumaa ja kaikki muu on sen jälkeen virhemarginaalissa. Late hitting liittyy nimenomaan releaseen ja siinä et ole kuskin vaan matkustajan paikalla.Toki aktiivisesti jarruttamalla tai yrittämällä vaikuttaa mailaan juuri ennen osumaa voi homman ryssiä…
Kaikesta huolimatta onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Toivottavasti saat händerin alle 20:een… 😆😆😆
Swinger, arvioita tehdessäsi kannattaa ottaa huomioon:
-jos 100 N voima vaikuttaa palloon, jonka massa on 46 g, niin pallo saa kiihtyvyyden 2170 m/s².
-jos 100 N voima vaikuttaa lapaan, jonka massa on 200 g, niin lapa saa kiihtyvyyden 500 m/s²
-jos 100 N voima vaikuttaa samanaikaisesti palloon ja lapaan, joiden yhteenlaskettu massa on 246 g, niin molempien kiihtyvyys on 406,5 m/s², mikäli pallon jousivoimaa ei huomioida. Lapaan kohdistuva voima on siis 406,5*0,2 N = 81,3 N ja palloon kohdistuva 406,5*0,046 N = 18,7 N. Kontaktiaikainen nopeuden lisäys molemmille 406,5*0,0005 m/s = 0,203 m/s.
Jos draiverilyönnissä palloon kohdistuva keskimääräinen voima ilman kiihdyttämistä osuman läpi on 6000 N, niin osuma-aikainen pallon keskikiihtyvyys on 6000/0,046 m/s² =130 434 m/s² ja pallon lähtönopeus 65,217 m/s.
Jos tuon 6000 N lisäksi 100 N voima kiihdyttää lapaa ja palloa osuman aikana, palloon kohdistuu 18,7 N lisävoima. Kerrotaan se sf:llä (1,5) *, jotta myös pallon jousivaikutus tulisi huomioon otetuksi. Tällöin palloa kiihdyttävä ja kokoon puristava voima on 6028 N, keskikiihtyvyys = 6028/0,046 m/s² = 131 043 m/s² ja lähtönopeus 65,522 m/s².
[* Tässä yhteydessä sf:llä kertominen muuttaa jossain määrin tehtävän asettelua – pallon ja lavan yhteenlaskettu liikemäärä kasvaa. Jotta liikemäärä pysyisi alkuperäisen suuruisena ja 100 N satana newtonina, kertoimen tulisi sf:n sijaan olla sf*(mball + mclub)/(sf*mball + mclub). Virhe on kuitenkin pieni (esim. alla olevassa laskelmassa saatu lisänopeus vain 0,03 m/s liian suuri), joten tehtävän kannalta mikään oleellinen ei muutu.]
Jos siis lavan kiihtyvyys juuri ennen osumaa on 500 m/s², on kiihdyttävä voima 100 N (jos mclub on 0,2 kg). Tällöin palloon kohdistuu 28 N lisävoima (sisältäen jousivoiman), jonka ansiosta pallon lähtönopeus kasvaa 0,31 m/s. Draivin pituuteen metri lisää?
Rautalyönneissä osuman läpi -kiihdyttäminen näyttää lisäävän pallon lähtönopeutta vähemmän kuin draiverilyönneissä. Esimerkki:
Otetaan 6000 N sijaan 4000 N, 200 g sijaan 275 g ja sf 1,5-> 1,33 (r7). Osuma-aikainen kiihtyvyys lavalle ja pallolle = 100 N/(0,275+0,046)kg = 311,5 m/s² => palloon kohdistuva voima = 14,3 N, joka otetaan 1,33- kertaisena (=19 N).
Ilman osuman läpi kiihdyttämistä:
Pallon keskikiihtyvyys 4000/0,046 m/s² = 86957 m/s² ja pallon lähtönopeus 43,478 m/s.
Lapaa ja palloa 100 N voimalla kiihdyttäen:
Pallon keskikiihtyvyys 4019 N/0,046 m/s² = 87370 m/s² ja pallon lähtönopeus 43,685 m/s.
Pallon lähtönopeus kasvaa 0,21 m/s. Ei paljon, mutta mitä siitä. Ei muuta kuin deloftailemaan 😉
Kuten PG toteaa, ei muuta, kuin deloftaamaan…
Tarkastelu todistaa ansiokkaasti sen, että kiihdyttäminen osuman aikana on käytännössä mahdoton tehtävä ja myös sen, että oleellisin lyöntimittaan vaikuttava suure on lapaan synnytetty nopeus juuri ennen osumaa. Nopeuden tuottaminen ei monesti olekaan se isoin ongelma, vaan se, miten tuotetaan hyvät muut osuman parametrit uhraamatta liikaa lavan nopeutta.
Olen jonkun verran tutoroinut tuttuja mittareihin hurahtaneita kanssaharrastajia, joiden fokus on ollut valitettavasti liikaa mittarien tuottamissa luvuissa. Lyöntiarvojen metsästys on kohdistunut saavutettuihin arvoihin ja vertailukohtana pidetty ammattipelaajien arvoja mailanpään nopeuden ja pallon lentomatkan suhteen – huono päivä, jos lapa ei liiku ammattilaisvauhtia alle viiden vuoden harrastamisella. Sitä vauhtia on kyllä sittemmin saavutettu jopa toistettavasti ankaralla hankaamisella, mutta swingitekniikan ymmärryksen puutteet johtavat herkästi siihen, että pitkään aikaan ei synny juurikaan parannusta swingin toistoon, vaan lähinnä ja ainoastaan lavan nopeuteen. Siihen asiaan, jolla lyönnin laatua on mitattu mittarin avustuksella.
Sitähän yleensä harjoittelulla saavutetaan, mitä harjoitellaan. Pelaamiseen ja toimituksen pelattavuuteen – pallon pelissä pysymiseen tällä tavalla ei välttämättä ole saavutettavissa, kuin satunnaisia onnenkantomoisia. Kovalla harjoittelulla on kaivettu niin syvä kuoppa, että voi olla lähes epätoivoinen homma korjata itseaiheutettu vahinko.
Huono ote, ”pallon lyöminen” ja otteen myötä hankalat asennot liikkeen aikana asettuu konjunktioon vain hyvällä tuurilla ns. hyvänä päivänä, jolloin pallot menee ”toivottuun suuntaan” kentällä. Sitä aletaan pitää omana tasonaan ja pelaamisesta katoaa ilo.
Järkevään harjoitteluun numeerisen palautteen avustamana tarvittaisiin parempi ymmärrys siitä, miten näitä lukuja tuotetaan. Ja keskittyminen laitteen näyttämien osuman muihin parametreihin, kuin lavan vauhtiin tai pallon lentomatkaan. Huonoista lähtökohdista tourpelaajien lapavauhdin tuottamista harjoittelemalla lähes poikkeuksetta törmätään muutamassa vuodessa seinään, josta ei päästä enää eteenpäin ilman aivan perusasioihin palaamista – ja monta kertaa kokonaan uuden tekniikan opettelemista. Siinä prosessissa kysytäänkin jo sitten pitkäjänteisyyttä ja saavutetun tulostason romahduksen sietämistä yleensä harmillisen pitkäksi aikaa.
Teoreettinen lähestymistapa toimii nähdäkseni varsin harvalle pelin näkökulmasta, ja mittarit on hyvä renki, isännäksi niitä ei swingitreenissä pidä kuitenkaan päästää.
ArnoldPalmer
Late hitting liittyy nimenomaan releaseen ja siinä et ole kuskin vaan matkustajan paikalla.Toki aktiivisesti jarruttamallaMeillä taitaa olla kyllä tuosta late hittingistä eri käsitys, ja kaiketi aika eri lyöntitekniikkakin. Tarkoitus on ollu pohtia miten pelaaja voi kohdistaa/lisätä voimaa osumaan. Tarkoitus ei ole jarruttaa, vaan poistaa jarrut ja kohdistaa kiihdytystä ja voimaa osuman hetkeen. ’Hitting’ on mun pelikirjassa pallon lyömistä, ja pelaaja on siinä kuskin paikalla.
Pekka Pelimies
Kuten PG toteaa, ei muuta, kuin deloftaamaan…
Tarkastelu todistaa ansiokkaasti sen, että kiihdyttäminen osuman aikana on käytännössä mahdoton tehtäväAlkaa työvuoden kiireet jo painamaan päälle, joten täytyy vähän vähentää kirjoittelua täällä. En tiedä monesko kerta, mutta tästä olen siis samaa mieltä – PG on vakuuttava asiassaan ja lavan kiihdyttäminen osuman aikana ei merkittävästi vaikuta koska osuman kesto on niin absoluuttisen lyhyt hetki – lavan nopeuteen se ei ehdi vaikuttamaan.
Se mikä kyllä (mun mielestä) voi vaikuttaa on pallon itsensä kimmoisuus. Mitä isompi jousi, sitä enemmän se vaikuttaa [golfpallon jousivoimasta ja sen suuruudesta puhuttiin jo edellä]. Ja aikaansaa isomman impulssin, mikä hidastaa lapaa ja saa pallolle isomman vauhdin [tästäkin jo puhuttiin]. Tätä taustaa vasten, mitä tapahtuu jos pelaaja tuottaa osumaan lisävoimaa tai tukivoimaa, joka estää palloa hidastamasta lapaa, eli siis työntää lapaa menosuuntaan? Ei se ehdi lavan nopeutta lisäämään, mutta se estää tuota pallon ’rekyylin’ vaikutusta. Ja jonka seurauksena pallo kimpoaa lavasta vielä kovempaa liikkeelle. Vähän samaan tyyliin kuin superpalloa lyödessä tapahtuu (tai siis, voi tapahtua jos painaisit voimaa superpallon osumaan). Tuon laskeminen jää ainakin mun osalta vaiheeseen koska ei ole dataa minkä pohjalta voisin sitä laskea.
No, niin tai näin, on jo ilmeistä että olen lapsenuskoni kanssa vähemmistönä tässä ajattelussa, mutta uskohan siirtää vuoria, miksei siis myös pientä golfpalloa 😉 Ciao!
Meillä taitaa olla kyllä tuosta late hittingistä eri käsitys, ja kaiketi aika eri lyöntitekniikkakin. Tarkoitus on ollu pohtia miten pelaaja voi kohdistaa/lisätä voimaa osumaan. Tarkoitus ei ole jarruttaa, vaan poistaa jarrut ja kohdistaa kiihdytystä ja voimaa osuman hetkeen. ’Hitting’ on mun pelikirjassa pallon lyömistä, ja pelaaja on siinä kuskin paikalla.
Se pyörii sittenkin… Tässä miten itse ymmärrän ”late hittingin” eli kyse on suurelta osin vartalon kierron ja releasen ajoittamisesta oikein jolloin kiertoliikkeeseen varastoitunut energia saadaan muunnettua maksimaaliseksi mailanpään nopeudeksi.
Jos yrität tehdä tätä (liikaa) käsillä kiihdyttämällä niin et ehdi saada vasenta lonkkaa kiertoliikkeen alta pois mikä alkaa jarruttaa kiertoa ja rannekulma purkautu ennen aikaisesti. Ja releasessa itse en ainakaan aktiivisesti enää ”lisää voimaa osumaan” vaan keskityn (ajoituksen lisäksi) läpivientiin ”oikealla radalla” miettimällä miten hartiat kiertyvät ja mihin suuntaan kädet liikkuvat.
ArnoldPalmer
Tässä miten itse ymmärrän ”late hittingin”Nyt mennään taas tuolle alueelle että miten kukin näkee ja kuulee esim tuon videon asiat. Veikkaan että eroja on paljonkin. Itse olen myös huomannut että omallakin kohdalla se muuttuu matkan varrella. Vuosi sitten olisin nähny tosta videosta eri asiat kuin tänään, ja pari vuotta aiemmin taas ihan muuta. Voi olla että 6kk päästä olen taas oppinu jotain ja näkisin sen taas eri tavalla. Kai se on merkki siitä että jotain kehitystä tapahtuu, oli sitten luupissa mihin suuntaan tahansa.
Joka tapauksessa, paitsi että hemmo selittää paljon ja käyttää kaikkia normaaleja termejä painonsiirroista lantion ja hartian kiertoon ja releaseen (enkä halua ottaa noihin kantaa), niin mun mielestä myös sanoo suoraan ’lyövänsä palloa’ ja late hittingin tavoitteena ’lyödä’ sitä pitemmälle. Ja, noissa esimerkkilyönneissä mun silmä sanoo että laittaa reippaasti voimaa osuman läpi. Ei se lapa muuten mene 15-20cm osuman jälkeen sinne minne mun silmä näkee sen menevän. No, se nyt on vaan mun oma mielipide, enkä usko että kaikki näkee tuon samalla tavalla. Eikä tarvikaan. Poimin vaan toki mielellään tuosta ne asiat jotka tukee mun omaa ajattelua. Mitäpä muutakaan 😉
Viimeisimmässä Golf-lehdessä Dustin Johnson kertoo näkemyksiään hyvän rautapelin elementeistä. Ei käytä voimaa kuin 85%:sesti varmistaakseen, että kaikki on synkronissa… sulava tempo suunnanvaihdossa…vältä kiirehtimistä down swingissä (puhuuko jopa late hittingistä?!)… ja lyö läpi osuman eli vartalon kiertymistä on jatkettava vielä osuman jälkeenkin.
Nämä resonoi itselläkin. Se pyörii sittenkin…
Jahka kevät koittaa, niin Arnold ja Swinger astelevat rinta rinnan jollekin sopivalla etäisyydellä sijaitsevalle rangelle esittelemään millä tavalla kummankin lyönnissä late hitting näkyy.
Ilmoittakaa aika ja paikka, uskon paikalle saapuvan muitakin uteliaita kuin vain minä, aihe on kuitenkin erittäin kiinnostava.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Voimaa osumaan – uusi kierros