-
JulkaisijaArtikkelit
-
Laitetaanpas tällainen ketju pystyyn mihin jokainen voi purkaa agressioitaan joistain tietyistä väylistä jotka ovat joko itselleen erityisen vaikeita tai joita vihaa jostain muusta syystä. Omalle listalle tänä vuonna on noussut uusia ehdokkaita lähinnä sen takia että tällä kentällä on tullut eniten pelattua tällä kaudella. Nykyään nostavat jo verenpainetta heti tiiboksiin kävellessä. Oma TOP5: 5. Kotkan väylä numero 4. takatiiltä: Par 3 192m. Yleensä vastatuuleen lyötävä par3-saariväylä. Jos pallo ei ole griinillä se on vedessä tai kisavirityksessä jos pallo on griinin etureunassa, valuu se silti veteen. Pallo kannattaa myös pysäyttää griinille, koska takalaidassa koko griinin matkalla on bunkkeri josta epäonnistunut lyönti saattaa taas mennä vesiesteeseen. (Hyvinkin helposti jos leikkuukorkeus on nykyiset 2,6mm) 4. Kotkan väylä numero 5. : Par 5 436m. Oikealle kaartuva väylä jonka oikealla puolella on korkeita koivuja ja vasemmalla melkein koko väylän matkalla out of bounds. Väylän vasemmasta reunasta outtiin on vajaa kymmenen metriä. Jo 240 metrinen suora avaus väylän suunnassa on suurella todennäköisesti outissa. Draw-pelaajan unelmaväylä, mikä onkaan mukavampaa kuin lyödä kolmatta lyöntiä tiiboksista. 3. Lakiston väylä numero 18. : Par 5 442m. Noin 300 metrinen par vitonen jossa matkaa on saatu pidennettyä laittamalla avaus poispäin greenistä, ei mahdollisuuksia oikaista, lyöntipaikka reunustettu verkoin. Järkevä mailavalinta tällä väylällä: Rauta 7 avaukseen ja väylältä puu3. Kenttäsuunnittelun helmiä. 2. Lakiston väylä numero 6: Par 4 318m. Jälleen kerran tulee mieleen että onkohan tätäkään väylää piirretty selvinpäin… Lyöntipaikalta katsottuna suoraan griinin edessä (etureunasta 10-15m) on metsäsaareke joka peittää koko griinin. Avaus oltava n.220 metriä ja väylän vasemmassa reunassa jotta seuraavalla lyönnillä pääsee yrittämään edes griinille. Oikeassa reunassa metsä tulee eteen, eikä yli pysty lyömään, matalaa ei myöskään pysty lyömään puitten ’läpi’ koska griinin edessä on bunkkeri keräämässä nämä pallot. Pitkälyöntiselle väylä ei ole ongelma, koska 240m pitkä avaus kapealle väyllä riittää jättämään metsän pois pelistä. Yksi vaihtoehto vielä on jäljellä ja se on lyödä perus-slaissi (feidi ei riitä) oikealle puolelle raffiin, josta saattaa päästä metsän oikealta puolelta lipulle. 1. Lakiston väylä numero 3: Par 4 282m. Tästä väylästä ei ole edes epäilystä, tätä ei ole selvinpäin suunniteltu. Ylämäkeen lyötävä lyhyt par 4. Avaus oltava väylän vasemmassa reunassa n. 10m outtirajasta joka menee kuutisen metriä väylän vasemmasta reunasta lähes koko väylän matkan. Väylän keskelle tai siitä oikealle lyöty avaus n. 100 metriin on tuhoon tuomittu sillä edessä on nyppylä jonka päällä kasvaa rivistö korkeita mäntyjä. (No ok, säkällä saattaa mennä puitten välistä) 130 metriin jätetyllä avauksella keskellä väylää pääsee lipulle lyömällä pientä feidiä ja oikealla reunassa oleva pallo tarvitsee jo roiman slaissin. Parasta ei kuitenkaan ole vielä edes tämä vaan lähestyminen lyödään täysin sokkona griinille kun edelliset soittavat kelloa. Et myöskään halua lyödä liian isolla mailalla koska muuten lyöt seuraavaa väylää avaavien päälle, koska seuraavan väylän tiiboksi on griinin takareunasta noin 10 metrin päässä. Kunniamaininnan ansaitsee myös Lakiston siirtymä väylän 8 ja 9 välillä jolloin kulkuväylä kulkee suoraan 7. väylän avauspaikan editse. Tuosta kohdasta pystyy näkemään onko ihmisiä avaamassa silloin kun on jo tulilinjalla, koska edessä on sen verran tiheää ryteikköä. Huh, saipahan purettua taas vähän patoutumia.=) Ettei täysin mene negatiiviseksi niin mainitaan että kyllä se Lakiston takaysi on ihan kiva.=) Seuraava!
Peltolan nelosreikä on älyttömyydessään vallan tolkuton. Tälläinen tumpula kun ei saa sitä suoraan kannelle nin on tyydyttävä pomputtamaan pari lyhyttä rautaa siähen. Ruukin kakkonen on vähän pijempi versio asjasta mutta melko höperö sekin. Virviikin taukotuvan jälkeine uukkari on kans aika omituinen.
Anteeksi.
januz kirjoitti: (22.8.2006 13:39:26)
2. Lakiston väylä numero 6: Par 4 318m. Jälleen kerran tulee mieleen että onkohan tätäkään väylää piirretty selvinpäin… Lyöntipaikalta katsottuna suoraan griinin edessä (etureunasta 10-15m) on metsäsaareke joka peittää koko griinin. Avaus oltava n.220 metriä ja väylän vasemmassa reunassa jotta seuraavalla lyönnillä pääsee yrittämään edes griinille. Oikeassa reunassa metsä tulee eteen, eikä yli pysty lyömään, matalaa ei myöskään pysty lyömään puitten ’läpi’ koska griinin edessä on bunkkeri keräämässä nämä pallot. Pitkälyöntiselle väylä ei ole ongelma, koska 240m pitkä avaus kapealle väyllä riittää jättämään metsän pois pelistä. Yksi vaihtoehto vielä on jäljellä ja se on lyödä perus-slaissi (feidi ei riitä) oikealle puolelle raffiin, josta saattaa päästä metsän oikealta puolelta lipulle.
1. Lakiston väylä numero 3: Par 4 282m. Tästä väylästä ei ole edes epäilystä, tätä ei ole selvinpäin suunniteltu. Ylämäkeen lyötävä lyhyt par 4. Avaus oltava väylän vasemmassa reunassa n. 10m outtirajasta joka menee kuutisen metriä väylän vasemmasta reunasta lähes koko väylän matkan. Väylän keskelle tai siitä oikealle lyöty avaus n. 100 metriin on tuhoon tuomittu sillä edessä on nyppylä jonka päällä kasvaa rivistö korkeita mäntyjä. (No ok, säkällä saattaa mennä puitten välistä) 130 metriin jätetyllä avauksella keskellä väylää pääsee lipulle lyömällä pientä feidiä ja oikealla reunassa oleva pallo tarvitsee jo roiman slaissin. Parasta ei kuitenkaan ole vielä edes tämä vaan lähestyminen lyödään täysin sokkona griinille kun edelliset soittavat kelloa. Et myöskään halua lyödä liian isolla mailalla koska muuten lyöt seuraavaa väylää avaavien päälle, koska seuraavan väylän tiiboksi on griinin takareunasta noin 10 metrin päässä.
Lakiston kutosen voi pelata monella tavalla:
1. Avaus vasemmalle n. 180 m ja keskiraudalla metsän ohi griinille
2. Avaus keskelle n. 200 m ja wedgellä metsän yli.
3. Avaus oikealle 200-230 m ja wedgellä metsän oikealta puolelta griinilleLakiston kolmonen on huono, sokkolyönnit pitäisi kieltää lailla.
januz kirjoitti: (22.8.2006 13:39:26)
Kunniamaininnan ansaitsee myös Lakiston siirtymä väylän 8 ja 9 välillä jolloin kulkuväylä kulkee suoraan 7. väylän avauspaikan editse. Tuosta kohdasta pystyy näkemään onko ihmisiä avaamassa silloin kun on jo tulilinjalla, koska edessä on sen verran tiheää ryteikköä.
Tsot, tsot! Virallinen kulkuväylä kasilta ysille kulkee kasin griinin vasemmalta puolelta ja täysin metsän suojassa. Ihmiset vain ovat laiskoja ja oikaisevat mieluummin seiskan poikki jättääkseen kärrynsä ysin reunaan.
Kaksi epäonnistuneinta pelaamaani väylää ovat Nevaksen vanha nelonen (?), se joka oli 30-40 asteen kulmassa koko matkalta. Palloa ei fysiikan lakien mukaisesti voinut mitenkään saada jäämään väylälle. Samanlainen p…a on Ruukin kakkonen.
Viheliäsimmät väylät mitä itse olen pelannut ei löydy Nordcenterin Freamilta tai Kotkasta vaan uudelta Etelä-Saimaan kentältä.
Väylä 4: lähes 90 Dogleg oikealle Par4, ei mitää järkee, jos pelaat väylää pitkin lyöt tiiltä ulos 150m rauta 7:lla nurkaan (jos menee yhtään pitkäksi olet Saimaan alloissa). Tästä kakkos lyönti lähes 200m ylämäkeen griinille. Nurkasta ei kovinkaan paljoa voi oikaista koska puut ovat liian korkeita ja alastuloalue viettää jyrkästi suoraan veteen jonne pallo päätyy jos se putoaa väylälle tai menee yhtään pitkäksi.
Väylä 10: Hieno väylä johon tein birkun, mutta todella paha väylä joka vaatii griinin tavoittamiseen 3 lähes täydellistä lyöntiä. Väylä ei tarjoa edes turvallista bogi tai tupla reittiä koska väylää ei saa missata missään kohtaa ja Saimaan yli on lyötävä kahdesti. Jokaisen lyönnin on oltava suoruuden lisäksi myös oikean pituisia. Monelle clubipelaajalle varmasti lähes mahdoton väylä. Kun pelattiin neljän hengen ryhmässä minä taisin olla ainoa joka sai tältä reiältä tuloksen.
Kentältä löytyy paljon samantyyppisiä ihan älyttömiä väyliä mutta nuo tulivat päälimmäisenä mieleen.
KL kirjoitti: (22.8.2006 13:53:16)
Lakiston kutosen voi pelata monella tavalla:
1. Avaus vasemmalle n. 180 m ja keskiraudalla metsän ohi griinilleNiin, kuten mainitsin, avauksen tulee sitten olla todellakin ihan väylän vasemmassa reunassa tai muuten joutuu sitä slaissia taivuttamaan.
2. Avaus keskelle n. 200 m ja wedgellä metsän yli.
No tämäkin väylän oikeassa reunassa ollessaan ei välttämättä nouse siitä yli.
3. Avaus oikealle 200-230 m ja wedgellä metsän oikealta puolelta griinille
Tosin täältäkään ei välttämättä lipulle pääse jos lippu on vähänkään vasemmalla.
Lakiston kolmonen on huono, sokkolyönnit pitäisi kieltää lailla.
Totta, mutta melkoisen ainutlaatuista on kylläkin (näin vähän kenttiä kiertäneelle) myös mielestäni korkeat esteet lähestymislyöntiä lyödessä suoraan väylältä. Kyllä keskellä väylää pitäisi olla mahdollisuus tulla lipulle suoralla lyönnillä, väylän vaikeus tulee ainakin omasta mielestäni rakentaa jotenkin muuten kuin suoraan eteen laitetuilla (korkeilla)esteillä. (Korotetut griinit/monitasoiset griinit, haastavat kallistukset, vesiesteet/hiekkaesteet, tiukka raffi)
Tsot, tsot! Virallinen kulkuväylä kasilta ysille kulkee kasin griinin vasemmalta puolelta ja täysin metsän suojassa. Ihmiset vain ovat laiskoja ja oikaisevat mieluummin seiskan poikki jättääkseen kärrynsä ysin reunaan.
Niin tämän kesän tuolla pelanneena olen kyllä griiniltä poistuessani huomannut suoraan metsään osoittavan next tee-kyltin, jota kenenkään en ole tähän päivään mennessä nähnyt käyttäneen. =) Joten en sitten ole itsekään. No joka tapauksessa väylän sijoittelussa on vähän jotain mennyt pieleen jos yleensäkin tuollainen siirtymä on saatu aikaan.
Heitän tähän nyt vaan yhden….ja senkin vain parin kierroksen kokemuksella.
Muuramen uuden takaysin auettua siellä 16. väylä. Par 5, 550m. Varsinkin ekalla kerralla pelattuna tuntui aika haastavalta.
Se avataan ekana kukkulan laelta hirveeseen alamäkeen, joten pienikin slice/hook saattaapi viedä pallon helposti vasemmalle outtiin tai oikeelle mettään/outtiin. Se alamäki on tosiaan aika huima…pallo tulee alas sellaseen hunttaan, jossa sen alastuloa ei edes näe.
Sitten toinen lyönti painetaan ikäänkuin sokkona edelleen edessä olevan kummun taaksen alamäkeen. Tuon jälkeen väylä tekee noin 70 asteen dog-legin oikeelle kohti greeniä….greeniä, jonka koko etu- , taka- ja oikee laita on veden ympäröimä—->jostain 150m lyöty lähestyminen on aika visasta saada pysymään greenillä.Sellanen väylä se. Kannattaa muutenkin tulla käväseen tolla Muuramen ’uudella’ baanalla…eli siis takaysi avattiin tossa tovi sitten. Mukavat korkeuserot ja mainio lay-outti muutenkin löytyy…
Mielenkiintoista mietittävää. Kun vaikea tai tuloksen tuhoava väylä ei aina ole viheliäinen, se kun voi vakuuttaa muilla avuillaan kuin kiltteydellään minua kohtaan. Kuten vaikka Paltamon 10.
Mutta. Viheliäisiä.
Kaikkien sokkoväylien lisäksi siis.Kalajoki nummero 7.
Draivi on aina, poikkeuksetta metsässä jos ei yllä vastaantulevan kasin puolelle. Ja tuolta metsästä pääsee aina silloin tällöin yrittämään kohti griiniä, harvoin kuitenkaan siinä onnistun, useammin löytää pallo vaan pelastusyrityksen jälkeen hankalamman paikan. Hyvin selkeä väylähän tämä on eikä tuolla mitään ongelmia pitäisi olla.Oulu, Vaara nummero 10.
Yksinkertainen mutta simppeli dogleg, jossa 2 rautalyönnin jälkeen pääsen poikkeuksetta pilaamaan scoren lähipelillä, yleensä bunkkerista.Ruukki nummero 2.
Juuh, tämä taitaapi pärjätä tässä äänestyksessä mainiosti.Paltamo nummero 16.
Viimeisten 4 kierroksen aikana olen lyönyt yhteensä 4 avausta Oulujärveen. Pelottaa.Mika Hekkanen kirjoitti: (22.8.2006 14:48:23)
Oulu, Vaara nummero 10.
Yksinkertainen mutta simppeli dogleg, jossa 2 rautalyönnin jälkeen pääsen poikkeuksetta pilaamaan scoren lähipelillä, yleensä bunkkerista.
Muita en muista tai en ole pelannut, mutta..tämä kymppi on valkoisilta varmasti vaativa..koska dogleg mutka kaukana niin että lähestyminen onnistuu parhaiten vain mailoilla s_w – i9. Viimeksi tein siinä parin..keltasilta lyhyt avaus ja metsä jäi väliin..rauta ysillä puiden yli ( greeni n. 10-14 metriä pääväylää ylempänä ) sinne jäi hienosti pallo hyllylle…muuten…. se on hieman niinkuin se Lakiston 6 väylä.
Rinkun 11. ( par-4 ) on mielestäni aika kinkkinen..vettä on vasemmalla ja edessä kahdessa suunnassa. Samoin Rinkun 15. ja 17.
15:lla ( par-4 ) on viisto joki väylällä ja iso puu edessä ja korotettu ( väylää ylempänä ) greeni kallellaan pahasti oikealle.
17:lla ( par-4 ) taas ’sianselkägreeni’ paljon väylää ylempänä ja hillittömästi bunkkia lähes jokapuolella ( sukua Vaaran 10:lle ).
Muutamilla väylillä Rinkussa väylien pituudet tekevät kentästä haasteellisen ( varsinkin 7. par-4 )..toisaalta muutama lyhyt taas innostavan ( onnistuneilla lyönneillä eagle chanssi puttaamalla mahdollinen 9. ja 18. reillä ja myös 3:lla ).
Koen nämä haasteina…en erityisesti vaikeina.
Jos väylän no 15 greenillä ollaan puttaamassa, niin väylälle no 1 ei saa avata!
Ja toisinpäin – jos väylälle no 1 ollaan avaamassa, väylän no 15 greenillä ei saa putata eikä greeniä saisi paljoa lähestyäkään! Paikallissääntö. Mutta mikä kenttä?Joo… Etelä-Saimaa… Kenttää kehutaan kuin mitä vaikka on aivan raakile. Jos 18:sta väylästä toistakymmentä avataan sokkona, niin ei voi sanoa lay-outia kovin onnistuneeksi. Kentälle käy kuten Kytäjälle: kierrosaikojen painuessa reilusti yli viiden tunnin siirretään keltaiset tiit naisten sinisille.
Viheliäisimmät niin juu….huonoimmat….jep.
Lakisto 3 on todellakin huonoista huonoin. Januzin kuvailuun ei ole lisäämistä.
Ainakin yksi tulee mieleen mitä ei ole mainittu.
Lappajärvi 18. 300 metrinen ’monsteri’. Doglegi ylämäkeen jossa outtti molemmilla puolilla väylää. Onkohan toisesta outista toiseen joku 40m? Ekana lyödään noin 140m ja sitten jää se 160.
Statisti kirjoitti: (22.8.2006 16:57:44)
Lappajärvi 18. 300 metrinen ’monsteri’. Doglegi ylämäkeen jossa outtti molemmilla puolilla väylää. Onkohan toisesta outista toiseen joku 40m? Ekana lyödään noin 140m ja sitten jää se 160.Meinasin mainita tämän..mutten ole sitä 18 reikäisenä pelannut..tämä lienee se vanha 9 ? Se on todella kaponen se 160 metrin väylän osa.
Voiskohan sen doglegin koettaa oikasta drawlla niin että jäis s-w lyönti loppumatkalle ?
Lakiston kuvaukset ovat osuvia. Kerran olen pelannut, enkä luultavasti enää sinne eksy. Luukin greeneihin haudatut elefantit ympäröivine bunkkereineen eivät myöskään miellyttäneet.
Mutta ne kamalimmat väylät. Anolan ’väylät’ ovat luku sinänsä, tai niin oli ainakin vuosia sitten, kun siellä pelasin. Ykköstiillä seisoessa ei tiennyt, mihin päin pitäisi lyödä. Onneksi paikallinen pelaaja neuvoi: – Lyökää sinne sepelikasaa kohti ja aidan ja puiden yli.
Niin teimme ja löysimme pallomme satojen rangepallojen seasta. ’Väylä’ nimittäin kulki rangen poikki, noin 200m:n päässä lyöntipaikoista.Yksi väylä oli jatkettu keskelle suota, jossa oli runsaasti kyykäärmeitä. Avasimme suosiolla suon laidasta.
Yhdeltä väylältä (par 3) näkyi veirekkäin kaksi eri greeniä, joiden lippujen numeroita ei erottanut. Avasin hienosti greenille, mutta tietysti väärälle.
Yksi par3 kulki talon nurkan yli. Seinässä sopivasti ikkuna, johon en kuitenkaan osunut.
Anolassa ihmiset olivat ystävällisiä ja paikka muuten mukava, mutta jokamieskentäksi (ja muutenkin) todella vaarallinen. Tulipahan koettua ja yövyttyä Home sweet home -nimisessä ’hotellissa’. Obelix muinoin totesi, että ’Naurava villisika’ -nimisessä majatalossa ei ollut mitään nauramista. Tuli vaan mieleen, jostain kumman syystä.
Joskus tuli käytyä Konnus Golfissa ja siellä on 8. väylä aika paha parkolmonen. Keltaisilta matkaa muistaakseni 195m loivahkoon ylämäkeen. Keltaiselta tiiauspaikalta ei näe edes greeniä/lippua koska väylä kaartaa vasempaan. Kaiken lisäksi väylän sisäkaarteessa on ihan mukavan korkuinen kuusimetsä out paalujen kera napsimassa suorat oikomisyritykset pois. Griinikin on ihan hyvin bunkkeroitu että jos sivuun menee niin helposti pääsee hiekkaleikkeihin.
Tuus uudestaan Ruukkiin! Rautakuus alatasanteelle tai lähelle ja siitä rauta7-rauta9 kernille. Mitäs pahaa siinä on?
Pässi kirjoitti: (22.8.2006 16:34:45)
Joo… Etelä-Saimaa… Kenttää kehutaan kuin mitä vaikka on aivan raakile. Jos 18:sta väylästä toistakymmentä avataan sokkona, niin ei voi sanoa lay-outia kovin onnistuneeksi. Kentälle käy kuten Kytäjälle: kierrosaikojen painuessa reilusti yli viiden tunnin siirretään keltaiset tiit naisten sinisille.[/I]Tuo sokkona lyöminen on kieltämättä ikävää. Tulee vielä odoteltua tovi ,että immeiset on varmasti alta pois. Taas menee aikaa.
Mutta: eikös ne keltaiset ja siniset pallot ole aina ollu nätisti vierekkäin?
Suomen ihmeellisin par-5.
Olkoon avaus millainen tahansa niin kakkoslyönnillä on edessä pelkästään alamäkeen painuvaa metsää.
Olisin onnellinen jos joku osaisi selittää miten tämän väylän voisi pelata safetynä kolmella päälle. Tai toisaalta millaista risk/reward-peliä kahdella päälle yrittäminen on.Tai oikeastaan olisin ylenmäärin onnellinen jos joku osaisi selittää maalaisjärkeen sopivasti mikä tämän väylän idea edes yleisesti on.
Kyllä oman ääneni saa etelä-saimaa golfin reikä 4. Hyvätkin avaukset tuntuvat päätyvän veteen. Lähestyminen dropin jälkeen n 180m ylämäkeen (hyvää päivää täältä pohjalta). Mielestäni suunnittelija Håkan Håkanson (vai mikä se nyt oli) ei ole onnistunut erityisen hyvin. Kentän kunto toki hyvä, maisemat hienot mutta aivan liikaa sokkoväyliä, kierrokset kestää yli 5h yms.
Itse pelaan mielummin Kuusankosken tai Imatran kaltaisia kenttiä missä tilaa on kohtuullisesti, peli etenee hyvää vauhtia (n. 4h 4 hengen ryhmä),pallot löytyvät hyvin ja joskus jopa onnistuu pelaamaan tasoitukseen.
annan ääneni Annilan väylälle 11
’bullhsitdogi’ par5, jossa ei piäse greenille, jossei oo 80º lobbyvetkeä bägissä. ainakin tuntuu siltä. Kerni kun on jemmattu pieneen monttuun metsäsaarekeen taakse. Eli ens suora avaus kulmaan. kakkonen taas väylän suuntaisesti niin pitkälle kun vaan jaksaa lyödä ja sitten vaan etitään griini, jonka pitäis väylämerkintöjen mukaan olla alle 100m päässä jossain. ei vaan näy mitään….
näin kävi allekirjoittaneelle ekalla kerralla. vieläkään en oo saanu palloa griinille kolmella lyönnillä, vaikka olen jo muutaman kerran käyny….aina kolisee…kele.hakkaa mielestäni lakiston 6:n, jossa sama ’idea’
Kalafornian joen 3 uuden väylän lenkki on kyllä niin huonossa kunnossa että alkukesälläkin siellä oli koko väylän levyinen tilapäinen vesi.
Tänä kesänä olen enimmäkseen pelannut mukavia väyliä, johtuen varmaankin siitä, että peli on kulkenut useinkin oikein mukavasti. Yksi ylitsepääsemätön on kuitenkin tullut vastaan, GPi:n 9. Minä kun en kuulu niihin klupilaisiin, jotka raivaavat 280+, niin kakkoslyöntiin jää turhan paljon reviteltävää. Ja kaiken kukkuraksi, etten paremmin sano, kerni on kostimaisesti korotettu niin, ettei edes lippua näy, ja jos pallin yrittää rullittamalla perille, niin se tyssää edessä olevaan punkkaan. Jos taas onnistuu ilmassa kernille asti, niin kesäkuivilla rulli helposti lähelle outtia, joka on n. 20m kernin takana.
Mutta tosiaan, varmasti mukava väylä pelimiehille. Ehkä se lippukin näkyy 300m:n raivin jälkeen-)left kirjoitti: (22.8.2006 22:17:57)
Tuus uudestaan Ruukkiin! Rautakuus alatasanteelle tai lähelle ja siitä rauta7-rauta9 kernille. Mitäs pahaa siinä on?Tota… tuossa plänissä on huonoa se, että mun 6i+7i menee tasamaalla yhteensä sellaiset 260-270 metriä, tuohon kakkosen ylämäkeen varmaan max 250. Eli tuossa on vielä 60 metriä pahaa.
Mutta kyllä, mieluusti tulen uudestaankin käymään ja mielellään sellaiseen aikaan kun kenttä on vähän kesäisemmässä kunnossa kuin viimeksi.
left kirjoitti: (22.8.2006 22:17:57)
Tuus uudestaan Ruukkiin! Rautakuus alatasanteelle tai lähelle ja siitä rauta7-rauta9 kernille. Mitäs pahaa siinä on?Mille tasanteelle?!?!? Väylä kallistuu koko matkalta vasemmalta oikealle ja vasemmalla on outti, joten sinnekään ei voi avata. Avasin hybridillä piikkisuoran unelmalyönnin aivan outin rajaa pitkin ja silti pallo päätyi väylän oikealle puolelle raffiin!! Oikein suunnittelun kukkanen! Onneksi Nevaksessa sentään älysivät poistaa samanlaisen väylän käytöstä ja rakentaa kokonaan uuden. Ehkä Ruukissakin joskus…
Ja yhdyn Mikaan, pitkiä rautalyöntejä Sinulla. Minä avasin 200 m hybridillä ja jatkoin rautaysillä…
Sen sijaan tykkäsin kovasti väylälenkistä 3-5, hienot parkolkit (birkku väylällä 3…) ja upea parnelkku, joka palkitsee onnistuneen riskin ja rankaisee kahdella lyönnillä epäonnistuneesta.
Nämä sokkoavaukset, niitä minä en rakasta. Kerran pelasin Belfastissa yhden par – 4 kentän jossa varmaan jokainen väylä avattiin sen saman harjun yli jonka rinteille kenttä oli rakennettu. Niillä on tapana laittaa sellainen reimari väylälle osoittamaan lyöntisuuntaa, mikä vähän auttaa päätöksen teossa. Lisäksi tällä kentällä greenit ja teeboxit olivat aivan vierekkäin mikä teki lähestymisestä jännittävän. Semminkin kun edessä näytti olevan ryhmä lojalisteja joilla saattoi olla Uzeja ja Kalashnikoveja bageissaan…
Kotimaisista sokkoavattavaista väylistä erikoisin on Wiurilan 18. Siinähän lyödään kaksi sokkolyöntiä peräkkäin ennen kuin greeni näkyy. On siinä arkkitehti järsinyt kynänpäätä kun hokasi päätyneensä sinne 1. harjulle ja miettineensä, notta miten tämä kenttä saadaan päätökseen.
Minä olisin tehnyt siihen 2. harjuun aukon. Siihen olisi tietenkin pitänyt valaa betonista melkoiset vallit molemmin puolin, muutenhan se sadekelillä olisi valunut väylälle, ja puitakin, komeita petäjiä voisi kaatua, soraharju kun taitaa olla, ja tukkinut taas näkymän greenille ja haitannut kulkua. Nämä betoniseinämät tulisi tietenkin maalata camo-värein. Tässä Puolustusvoimat voisi tarjota virka-apua; niillä on hommasta kokemusta.
Jätän tämän ehdotuksen Wiurilan osakkaitten vapaasti toteutettavaksi. Nyt jos heti alkaa rinteessä peuhaamisen niin vielä ennen talvea kerkiää valamaan sivuvalleja ja kylvämään uutta väylää ja keväällä jäsenet ja vieraspelaajat hyrisevät onnesta: – Kas, lippu näkyy…
Parti kirjoitti: (22.8.2006 22:40:03)
Suomen ihmeellisin par-5.
Olkoon avaus millainen tahansa niin kakkoslyönnillä on edessä pelkästään alamäkeen painuvaa metsää.
Olisin onnellinen jos joku osaisi selittää miten tämän väylän voisi pelata safetynä kolmella päälle. Tai toisaalta millaista risk/reward-peliä kahdella päälle yrittäminen on.Tai oikeastaan olisin ylenmäärin onnellinen jos joku osaisi selittää maalaisjärkeen sopivasti mikä tämän väylän idea edes yleisesti on.
Kieltämättä Porkkalan 15 on ensi kertaa pelattaessa mahdoton hahmottaa ja vaikea se on aina. Tänä vuonna en kuitenkaan ole sössinyt sitä parillakymmenellä kierroksella kuin pari kertaa.
Arvelen sinun olevan draivaajana jotakuinkin meikäläisen luokkaa, niin että et lyö avaustasi kallioiden väliseen solaan kovin pitkälle ja voisit realistisesti yrittää kahdella päälle. Avaus kannattaa yrittää saada avoimen alueen oikeaan reunaan. Sieltä tarjotaan lyhyella raudalla korkea lyönti vasemmalla olevan kallionkielekkeen yli. Kieleekkeen takana on tilaa aika paljon. Sieltä sitten on tuulesta riippuen eri mailoilla (n. 150 m alamäkeen) melko helppo tiputtaa kolmas lyönti ainakin greeniä kohti. Väyläkään ei ole vielä kovin luisu alaspäin kuten alempana, jossa joutuisi lyömään liki 30 asteen kulmassa.
Jos avaus jää väylän keskelle tai peräti vasempaan reunaan, on toinen lyönti vaikea ja se valuu hyvin helposti kaltevalta väylältä oikealle metsään.
En minä viittätoista pidä ollenkaan Porkkalan ikävimpänä. Esim. kuutosella keskiarvoni on Peuramaan ainaisilla sivutuulilla miltei lyönnin huonompi.
-
JulkaisijaArtikkelit