Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Varman päälle pelaaminen?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
tv kirjoitti: (30.4.2007 22:46:41)
Pelaatko omasta mielstä riskillä vai taidolla & tuurilla?
Kun esim. lyöt griinille lyöntiä jonka edessä on joko bunkkeri/vesieste lyötkö yleensä
ylitse vai alle? Mikä on omasta mielestäsi riskinotto?Harkkarundeilla tulee joskus otettua hölmöjäkin riskejä, siis sellaisia joilla ei voi voittaa mitään. Tuloshakuisesti pelatessa risk&reward tulee kaveriksi, eikä se välttämättä tarkoita mitään tylsää pelaamista.
Griinin edessä oleva bunkkeri ei useimmiten ole riski, eli jos viheriölle ylettää ilman muita häiriötekijöitä, niin silloin annetaan palaa. Avauslyöntien alastuloalueella oleva bunkkeri taasen on riski. Jos niiden yli ei yletä, niin ahtaaseen paikkaan saatan valita lyönnin millä niihin ei yletä, vaikka lähestyminen jäisi vähän pidemmäksi. Viheriön edessä oleva vesieste muuttaakin tilannetta oleellisesti. Silloin pitää arvioida kuinka pitkälle pallo pitää saada menemään ilmassa ja mitä on viheriön takana. Itse esitän aika monesti vähemmän aikaa pelanneille tutuille pelikavereille kysymyksen ’Mitä sä ajattelit voittavasi tuolla lyönnillä?’ lyönnin jälkeen. Taktiikkana pitkä päätyyn ja perään tuottaa hyvin usein lyöntejä, joilla ei voi voittaa mitään, ainoastaan hävitä. Useimmiten hyvin huonon avauslyönnin jälkeen par on pelastettavissa tai poki varmistettavissa ottamalla suosiolla matkalla yksi lyönti liikaa. Harvalla vähemmän pelanneella on realistiset mahdollisuudet osua viheriöön 230 metristä. Jos tilaa on kuin lentokentällä niin tokihan sitä voi yrittää, mutta jos tarjolla on outtia tai vettä, niin tuon liki toivottoman sponeyrityksen voisi korvata esim kahdella lyhyellä raudalla.
Paksupekka kirjoitti: (10.5.2007 11:07:30)
Itse esitän aika monesti vähemmän aikaa pelanneille tutuille pelikavereille kysymyksen ’Mitä sä ajattelit voittavasi tuolla lyönnillä?’ lyönnin jälkeen.jösses.
Paksupekka kirjoitti: (10.5.2007 11:07:30)
Itse esitän aika monesti vähemmän aikaa pelanneille tutuille pelikavereille kysymyksen ’Mitä sä ajattelit voittavasi tuolla lyönnillä?’ lyönnin jälkeen.Saatko samalla mitalla takaisin? Mä kuulen usein tuon kiteytettynä ’v…u sä oot sekaisin’.
kebax kirjoitti: (9.5.2007 21:48:22)
Kyllähän tälläinen riskitön varmanpäällepelaaminen on hanurista. Koin sen tänään kouriintuntuvasti…..
…Näin tein, palli parketilla. ….
…Kyllähän sen bogin voisi fiksumminkin räpeltää. Perkele!🙂
kaksi varmaa lyöntiä ja GIR. Millähän riskitaktiikalla olisi sinne kernille mennyt yhdellä lyönnillä?
🙂Nim: ”viime kierroksella ERG nelosväylällä tyylikäs neljän putin bogi’
Parti PersiMonni kirjoitti: (10.5.2007 13:03:48)
kaksi varmaa lyöntiä ja GIR. Millähän riskitaktiikalla olisi sinne kernille mennyt yhdellä lyönnillä?Juu ei mun pakista löydy edes sopivaa mailaa lyönnistä puhumatikaan. Vaikkakin tuo Everstin #10 on nysä nelkku ja foorumin keskivertodraivia lähempänä. Ja totuushan on se että tuollakin reijällä kaikki lyönnit sisältävä meikäläisittäin riskin. =) Oli pakko eilen vaan purkautua kun onnistuin osumaan neljään kerniin; puttikeskiarvo 2,75. :o)
Haluan tuntea olevani pro joten pelaan niinkuin pro pelaisi. Se näyttää ehkä riskinotolta mutta se on enemmän semmoinen zen-juttu. Jos mielessä väylä hahmottuu drive+wedgenä en pysty pelaamaan avausta rautanelosella vain siksi että vasemmalla on vesieste ja draivi on lähtenyt tänään pari kertaa kainaloon. Ennemminkin mietin että kuinka kivaa sitten on lähestyä griiniä 170 metristä. En oikein suostu luovuttamaan birkkua jo tiillä…
Kyllä yksi hienoimmista suorituksista golfissa on mielestäni tyly birkku parnelosella drive+wedge+putti. Eikä mikään räkättirastas pusikosta chippaamalla;)
Taapero kirjoitti: (10.5.2007 13:52:17)
Haluan tuntea olevani pro joten pelaan niinkuin pro pelaisi. Se näyttää ehkä riskinotolta mutta se on enemmän semmoinen zen-juttu. Jos mielessä väylä hahmottuu drive+wedgenä en pysty pelaamaan avausta rautanelosella vain siksi että vasemmalla on vesieste ja draivi on lähtenyt tänään pari kertaa kainaloon. Ennemminkin mietin että kuinka kivaa sitten on lähestyä griiniä 170 metristä. En oikein suostu luovuttamaan birkkua jo tiillä…Kyllä yksi hienoimmista suorituksista golfissa on mielestäni tyly birkku parnelosella drive+wedge+putti. Eikä mikään räkättirastas pusikosta chippaamalla;)
Juu, mutta vielä hienompi on Moe Normanin tekemä. Kysyi pelikaverilta, että miten tämä nelkku pelataan. Kaveri sanoi että wedge ja draivi, joten Moe tömäytti wedgellä tiiltä ja draivi griinille ja birkku.
Kyllähän pelin suunnittelu yleensä ja riskien hallinta erityisesti ovat golfin pelaamisen suola. Tämän vuoksi suosin harjoituskierroksellakin scoren pitämistä ja ehdottomasti lyöntipelituloksena. Näin pysyvät virheelliset päätökset parhaiten mielessä ja niistä voi jotain oppiakin.
Riskien hallinnan kannalta täälläkin paljon mainostettu griiniltä tiille suunnitteleminen – itse asiassa matematiikassa dynaamiseksi ohjelmoinniksi kutsuttu menettely – on mielstäni ehdottomasti oikea ajattelutapa. Mihin pitäisi pyrkiä, että griinille tulo olisi mahdollisimman helppoa niin, että puttaaminen olisi mahdollisimman helppoa? Mitä muita vaihtoehtoja tulee vastaan, jos tässä pyrkimyksessä ei onnistu?
Minun ei kannata ottaa mitään sellaista riskiä, jonka avulla lähetymislyönti griinille lyhenisi 110 m:stä 70 m:iin (tai sille välille), sillä tällöin päädyn täyden svingin vyöhykkeeltä vajaan svingin vyöhykkeelle. Ei myöskään kannata ottaa riskiä, joka lyhentää lähestymislyönnin 140 m:stä 110 m:iin, ellei griini ole pieni (kapea lähetymissuunnasta). Hyvä esimerkki tästä on Pickalan Parkin reikä 17, jossa avausmailani on hieman tiin paikasta riippuen r5-7, mikä on melko riskitön ja jättää r8:n tasaiselta maalta griinille. Toisaalta Pickalan Forestin 13 reiällä kannattaa aina lähteä pelaamaan veden yli, koska tällöin pääsee kulmaan, josta lähestymisuuntaan kapea griini levenee ja jossa on usein mahdollisuus päästä alle 70 m:iin. Jos riski toteutuu ja avaus menee veteen, droppi on turvalliselle etäisyydelle niin, että bogia huonompaa ei juuri saa aikaiseksi.
Parkkia ja Seasidea Pickalassa on tullut kierrettyä niin kauan, että kaikille rei’ille on selkeät nuotit käytännössä kaikista kohdista. Forestin nuotitus ei ole vielä ihan valmis runsaan kahden vuoden pelaamisella. Nuotitusta ei voi sanoa varman päälle pelaamiseksi eikä riskillä pelaamiseksi vaan hallittujen riskien ottamiseksi.
Vieraat kentät ovat sitten luku sinänsä. Nuotteja ei ole ja silloin jos scorella on mitään merkitystä (ja minulla yleensä aina on), pelitapaa voi kyllä kutsua varman päälle pelaamiseksi.
Kotikenttää pelaan erittäin harvakseltaan valkoiselta tiiltä. Olen kuitenkin huomannut, että se on oikeastaan rentouttavampaa kuin keltaiselta pelaaminen, koska mahdollisuudet ottaa riskiä ovat selvästi vähäisemmät – ei voi juuri leikata kulmia, vesiä tai muuta hauskaa – vaan on pelattava peruspeliä.
Pappa Tykki kirjoitti: (10.5.2007 15:28:40)
Minun ei kannata ottaa mitään sellaista riskiä, jonka avulla lähetymislyönti griinille lyhenisi 110 m:stä 70 m:iin (tai sille välille), sillä tällöin päädyn täyden svingin vyöhykkeeltä vajaan svingin vyöhykkeelle. …Ei myöskään kannata ottaa riskiä että lähestymislyönti lyhenee chippiin, koska kaikkihan sen tietää mitä siitä syntyy – bogi. Tai niin ainakin minulle kävi tänään Hattulan seiskareijällä. Pelaa sitten niin tai näin nin aina on riski ottaa kolome puttia.
Mää aina olen epäillyt tuota tyyliä, että jätetään vaikkapa tahallaan pallo 100 (tai pidemmälle) metriin eikä vaikkapa 50-70 metriin?
Tässä kattelin männä viikolla jotain kisaa, olikohan tää viimesin jonka Tiikeri voitti. Hän tempas par4:lla kunnon avauksen ja pallolla oli matkaa sen jälkeen about tuon 50-70 m. En tiedä sitten kävikö lapsus Tiikerille ja pallo rullikin enemmän kuin hän ajatteli…mutta oliskohan yli 50-30 metriä liikaa rullinut?Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 19:56:45)
Mää aina olen epäillyt tuota tyyliä, että jätetään vaikkapa tahallaan pallo 100 (tai pidemmälle) metriin eikä vaikkapa 50-70 metriin?
Tuo on vallan fiksua pelaamista meiltä, jotka eivät tyhmyyttään lähipeliä harjoittele. Itselleni sellaiset 90-100 metriä on varmin paikka saada pallo griinille ja jopa pysähtymään lähelle alastulokohtaansa.
Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 19:56:45)
Mää aina olen epäillyt tuota tyyliä, että jätetään vaikkapa tahallaan pallo 100 (tai pidemmälle) metriin eikä vaikkapa 50-70 metriin?
Tässä kattelin männä viikolla jotain kisaa, olikohan tää viimesin jonka Tiikeri voitti. Hän tempas par4:lla kunnon avauksen ja pallolla oli matkaa sen jälkeen about tuon 50-70 m. En tiedä sitten kävikö lapsus Tiikerille ja pallo rullikin enemmän kuin hän ajatteli…mutta oliskohan yli 50-30 metriä liikaa rullinut?
Olen hulluna tilastikkona kerännyt faktaa ja kyllä se on ihan oikeasti niin, että lähestymisen onnistumistodennäköisyydellä on maksimi siinä 110 m: n kohdalla, 80-90 m:stä ja 130-140 m:stä onnistumistodennäköisyys on sama ja sitten taas kun ollaan 60 m:ssä, ollaan samalla tasolla kuin 110 m:ssä.
Mutta tämä tilasto koskee Pappaa eikä Tiikeriä.
Pappa Tykki kirjoitti: (10.5.2007 20:04:43)
Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 19:56:45)
Mää aina olen epäillyt tuota tyyliä, että jätetään vaikkapa tahallaan pallo 100 (tai pidemmälle) metriin eikä vaikkapa 50-70 metriin?
Tässä kattelin männä viikolla jotain kisaa, olikohan tää viimesin jonka Tiikeri voitti. Hän tempas par4:lla kunnon avauksen ja pallolla oli matkaa sen jälkeen about tuon 50-70 m. En tiedä sitten kävikö lapsus Tiikerille ja pallo rullikin enemmän kuin hän ajatteli…mutta oliskohan yli 50-30 metriä liikaa rullinut?
Olen hulluna tilastikkona kerännyt faktaa ja kyllä se on ihan oikeasti niin, että lähestymisen onnistumistodennäköisyydellä on maksimi siinä 110 m: n kohdalla, 80-90 m:stä ja 130-140 m:stä onnistumistodennäköisyys on sama ja sitten taas kun ollaan 60 m:ssä, ollaan samalla tasolla kuin 110 m:ssä.
Mutta tämä tilasto koskee Pappaa eikä Tiikeriä.
meinasin jo kysyä, että mikä tilasto 🙂
Juu, kaippa tuo on aikas yksilöllistä. Onhan tosin olemassa 56-asteinen jolla voi aika vapaasti huitasta 70 metristä ja sitten vielä 60-asteinen. 100 metristä voi huitaista 52-asteisella.Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 20:44:53)
meinasin jo kysyä, että mikä tilasto 🙂
Juu, kaippa tuo on aikas yksilöllistä. Onhan tosin olemassa 56-asteinen jolla voi aika vapaasti huitasta 70 metristä ja sitten vielä 60-asteinen. 100 metristä voi huitaista 52-asteisella.Vähänhän tuo on kiinni bägin valikoimasta. 100 m.stä lyön minäkin 52:lla, mutta jostain syystä wedge 115 m:stä toimii hieman paremmin. Sändärillä (56) voi lyödä täyden 70 m:stä, mutta bouncen takia se ei toimi mulla kovalta väylällä eli suorituksen paraneminen alle 70 m.stä on seurausta vain siitä, että lähempää on lopulta helpompaa.
Olen kyllä harkinnut neljännen wedgen ottamista bägiin (esim 55 pienellä bouncella, 85 m full swing), mutta kun sen voi välttää tällä mainitsemallani suunnittelulla niin toistaiseksi olen panostanut pitkään kalustoon. Tällä puolella on ajatus suunnittelun kannalta: taipumuksena draw-driveri, fade/suora oikealle w3:lla, draw-r2; siis periaatteessa. Taidot ei missään tapauksessa riitä tässä elämässä siihen, että pystyisi samalla mailalla hallitusti draw’hon ja fadeen.
Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 20:44:53)
meinasin jo kysyä, että mikä tilasto 🙂
Hassua, että klubituupparit ovat jo iät ja ajat puuhailleet sitä, mitä ammattilaiset ovat alkaneet tavoitella vasta viime vuosina. Bomb ’n’ gouge, siis. Eli mahdollisimman pitkä drive ja pienellä raudalla perään, väyläosumalla ei niin väliä.
Riskinottoo on pal korrelaatios lyöntivarmuuden kaa-
jok sislläänpitää varmuuden – siis tarkkuus ja pituus .
Mitä varmemmin lyöti pysyys linjassaan on määrämittainen
siis 100m suoraan ja just 97-103 m. Niin sitä vähemmän tartee ottaa riskii –
riskit vähenöö ku vihreet pakenioo.Esim ku oikea pivotväylälyönti on hanskassa niin väylät ollaan lipulla 150 m alkaen.
Jos lyönti voi levitä – + 15 m . jokainen lähestymislyönti on riskiltään suuri.
Sama pätee chippejä pitchej’ä 80 -15 m.Eli yritän miettiä tekstein – mitä varmemmin pelaat – toista samaan tapaan svingejä
sen vähemmän riskejä tarttee ottaa.Mul on hyvä esimerkki ku mä ajan 1974 mallin volvolla – vähän huonost huollettu – joka matka on riski. Jos mula ois paree piili esim Subaru vm 2007 – riskit vähenis.
mäkisuksi kirjoitti: (10.5.2007 22:21:30)
… toista samaan tapaan svingejä sen vähemmän riskejä tarttee ottaa.Jaa. Mää oon luullu että lyöntivalikoima on se rikkaus; korkeeta, matalaa, vasemmalta, oikialta jne. Nää on sulla ilmeisesti menny vasaran alle…
Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 20:44:53)
Pappa Tykki kirjoitti: (10.5.2007 20:04:43)
Jamasa kirjoitti: (10.5.2007 19:56:45)
Mää aina olen epäillyt tuota tyyliä, että jätetään vaikkapa tahallaan pallo 100 (tai pidemmälle) metriin eikä vaikkapa 50-70 metriin?
Tässä kattelin männä viikolla jotain kisaa, olikohan tää viimesin jonka Tiikeri voitti. Hän tempas par4:lla kunnon avauksen ja pallolla oli matkaa sen jälkeen about tuon 50-70 m. En tiedä sitten kävikö lapsus Tiikerille ja pallo rullikin enemmän kuin hän ajatteli…mutta oliskohan yli 50-30 metriä liikaa rullinut?
Olen hulluna tilastikkona kerännyt faktaa ja kyllä se on ihan oikeasti niin, että lähestymisen onnistumistodennäköisyydellä on maksimi siinä 110 m: n kohdalla, 80-90 m:stä ja 130-140 m:stä onnistumistodennäköisyys on sama ja sitten taas kun ollaan 60 m:ssä, ollaan samalla tasolla kuin 110 m:ssä.
Mutta tämä tilasto koskee Pappaa eikä Tiikeriä.
meinasin jo kysyä, että mikä tilasto 🙂
Juu, kaippa tuo on aikas yksilöllistä. Onhan tosin olemassa 56-asteinen jolla voi aika vapaasti huitasta 70 metristä ja sitten vielä 60-asteinen. 100 metristä voi huitaista 52-asteisella.
Kuinka usein näette jonkun vähänkään pelimiehen lyövän täysiä swingejä sändillä tai lobilla? Klubituuppareilla noita näkee joka kierroksella ja pituuskontrolli on mitä sattuu.
Vasen pakki kirjoitti: (11.5.2007 9:42:27)
Kuinka usein näette jonkun vähänkään pelimiehen lyövän täysiä swingejä sändillä tai lobilla? Klubituuppareilla noita näkee joka kierroksella ja pituuskontrolli on mitä sattuu.
Mulla on pituuskontrolli mitä sattuu kaikilla mailoilla ja joka tapauksessa…. Tosin 60-asteisella lyön aika tarkkaan 75 metriä täydellä swingillä tyynellä kelillä ja hyvällä osumalla, eli en siis juuri koskaan….
Niinkuin Tami Tamminen joskus sanoi ’nää hommat ratkastaan jo menttaalipuolella’. Asettelisin kysymyksen mieluummin muotoon riskillä JA taidolla, vai varman päälle epävarmasti. Menet vaan pallolle sillä asenteella että, jos tigerikin, niin kyllä minäkin. Mennääs tuon suon yli että heilahtaa. Pää tyhjäksi häiriötekijöistä ja rohkea mutta rento lyönti. Onnistuminen ruokkii onnistumisia jne jne. Huomaat pian olevasi lähes tikrun tasolla. Seiftiä pelaamalla ei tätä lajia selätä, se on varma. Eli pelaa koko ajan pienellä riskillä muttä älä tyhmästi ja luota omiin taitoihin. Se on siinä….
Kuinka usein näette jonkun vähänkään pelimiehen lyövän täysiä swingejä sändillä tai lobilla? Klubituuppareilla noita näkee joka kierroksella ja pituuskontrolli on mitä sattuu.
Tässä vasemman puolen puolustuspelaaja osuu ytimeen. Jos kaikki me tuupparit keskityttäis vaan tarkkuuteen lyhyillä raudoilla tippuis tasurit rutkasti.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Varman päälle pelaaminen?