-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kerran Vanajalla pelanneena en halua sitä kovin paljoa arvostella. Oikeastaan vain se minua häiritsee että siitä on jo ennen valmistumista hehkutettu armotonta kehua ja superlatiiveja. Jopa niin että kyse olisi jostain ainutlaatuisen hienosta ja ennennäkemättömästä kentästä Suomessa.
Nyt kun se on valmistunut niin jokainen voi käydä paikanpäällä katsomassa totuuden.
Vanajanlinnan kenttä on itseasiassa varsin tavallinen suomalainen golfkenttä. Hienoa siellä on runsas bunkkerointi(+valkoinen hiekka) ja isot sekä hyvin breikkaavat greenit. Kenttä on toki muutenkin hyvin hoidetun näköinen, kivassa puistomaisessa ympäriströssä. Mutta, siinä onkin kaikki erikoisuudet kentän osalta!
Tämän lisäksi Vanajalta löytyy tietenkin upeat puitteet asumiseen ja jopa penempään konferenssikäyttöön. Erinomainen paikka yritystapahtumille.
Kentälle on mitoitettu keltaiset ja siniset lyöntipaikat samalta teepakalta (näin olin huomaavinani monella lyöntipaikalla). Keltaisten mittapiste on aivan teeboxin takareunassa ja siniset etureunassa. Kenties olisi ollut fiksumpi rakentaa erikseen teeboxit keltaisille ja sinisille? Toisaalta mikäpä estää sijoittamasta keltaisia tee-merkkejä joskus vaikka valkoiselle teeboxille, takatee’n viereen? Jos Suomessa haluaa nähdä hyvin suunnitellut, hyväkuntoiset ja muutenkin huippuluokan lyöntipaikat, kannattaa käydä katsomassa mallia Kytäjällä. Siellä ei tarvitse selitellä mitään. Esimerkkeinä vaikkapa NW-kentän väylä numero 17 tai SW-kentän avausväylä.
Kytäjältä löytyy näiden lisäksi paljon sellaista mitä Vanajan kentältä, ikävä kyllä, on jäänyt puuttumaan. Vaihtelevuutta, avointa links-tyyppistä rantamaisemaa ja sitten taas hienoja puisto-/metsäväyliä, korkeuseroja sekä ainutlaatuisen hienoja maisemia. Kentän yhteydestä löytyy järvenrantaa, lampia, joen ja puronvarsia. Kaikki hyvin hoidettuina, merkattuina ja oleellisena osana kenttää sekä peliä, niinkuin suomalaisella kentällä kuuluukin. Greenit ovat todella nopeita (ainutlaatuinen ruoholaatu!), väylät, semiraffit ja varsinaiset istutetut raffit juuri sellaisia kuin muillakin maailman huippukentillä. Hoitotaso kaikkialla huippuluokkaa. Bunkkereitakin sieltä löytyy vähintäänkin saman verran kuin Vanajalta.
Kenties edellä olevasta saa pienen vihjeen siitä mitä suomalaisia kenttiä pidän edelleenkin omassa (maailman)luokassaan. Toki niin että hienoja kenttiä on Suomessa paljon muuallakin.
Kokemuksia löytyy Linnalta sekä keltasilta että valkosilta teeltä. Klubiteeltä kenttä oli jopa helpoksi luokiteltava, mutta kentän todellinen luonne paljastui vasta backteeltä. Tuloksenteko oli huomattavasti vaikeampaa backteeltä, greeneille ei juuri wedgellä tai rauta-9:llä päässyt lähestymään.
Mutta selkein ero oli par-3:ssa, backteeltä pelattaessa lyhin par-3 taisi olla 190m!!! Itku meinasi tulla, kun pieneen vastatuulen piti lyödä yli 200m.
Olen kehottanut kaikkia keltasilta pelanneita ja kenttää helpoksi ’haukkuneita’ kokeilemaan taitojaan valkosilta, harva on vielä uskaltanut!!
Ai niin, tulokset oli klubiteeltä 77 ja valkosilta 83.
NimetönJännä huomata että melkein kaikki jotka sanovat vanajanlinnan olevan pettymys, niin samaan hengenvetoon rupeevat puhumaan kytäjästä. Eihän autoistakaan puhuttaessa sanota että juu ajoin ooppelilla ja se oli pettymys, kyllä ferrari on paras…
Eli olisiko tässä hieman kenttäuskollisuutta havaittavissa? Mutta kyllä kenttiä saa mun puolesta arvostella silti kuinka haluaa, sinällään ihan sama, tuli vaan tällainen pointti mieleen näitä arvosteluja lukiessa.
Olen samaa mieltä. Taisi olla jo alunperin väärin ryhtyä vertailemaan ja rinnastamaan niin erityyppisiä projekteja kuin Kytäjän kentät ja Vanajanlinna.
Kytäjä lienee paremminkin samassa sarjassa kuin muut laadukkaat kahden ja useamman kentän kokonaisuudet. Pääosiltaan omistajien omaan pelikäyttöön rakennetut kentät. Muita saman sarjan systeemeitä ovat esimerkiksi Masters, Sarfik, Talma, Pickala, Nordcenter yms. ja muualla maassa esim. Nokia River ja kenties Lakeside Vammala.
Vanajan kenttä taas on enemmän sarjassa, jossa muita olisivat esim. Vierumäki, Vuosaari, Kulloo, Tahko, Peurunka, Katinkulta, Meri-Teijo, Paltamo jne. Siis golfkenttä on osana alueen muuta liiketoimintaa ja kohderyhminä ovat ainakin osittain myös yritysasiakkaat.
Itse näkisin Vanajan vertailukohtana paremminkin vaikkapa Auragolf’in, Talin, Ruuhikosken, Kulloon, Peurungan tai Tahkon kentät. Näissäkin on hienot puitteet laadukkaalle golfin pelaamisella ja kilpailuillekin.
Kyllähän kenttiä voi vertailla vaikka arkkitehtuurinsa osalta. Omia ensivaikutelmia Vanajanlinnasta: Vaikka vesiesteitä on vain kolme (poislukien ojat), ne on sijoitettu erinomaisesti. Vettä ei taida olla viheriön vieressä kertaakaan esim. Kytäjän NW:ssä. SE:ssä takaysin par-vitosilla järveä on käytetty kertakaikkiaan hienosti hyväksi. Siellä lienee Suomen paras päätösväylä, vaikka viheriö onkin yliampuvan jyrkkä.
Kytäjän molemmilta kentiltä puuttuvat lähes tyystin puut. Parin vuoden takainen myrsky vei niitä alueelta 2500. Onnettoman sattuman vuoksi Kytäjän kentät ovat tältä osin vaillinaisia. Vanajanlinnassa puita on pelissäkin. Puut testaavat lyönnin muotoilun taitoa paremmin kuin muut kenttäelementit.
Vanajanlinnan suunnittelija on 34-vuotias. Siihen ikään mennessä kokemusta ei yleensä ole paljon kertynyt. Taitaa näkyä kentässä. Par-kolmosten pituusvaihtelu keltaisilta on vain 20 metriä! SE:ssä on kaksi par-kolmosta peräkkäin, vieläpä ysien taitteessa.
Kytäjällä on pitkät siirtymät. Asfaltti ei ole jalka- tai palloystävällinen alusta. Tien ylityksiä on kaikilla näillä kentillä.
Kun vielä lukuisat elementit lasketaan yhteen, mielestäni SE saa näistä kentistä parhaat pisteet. Kakkonen on NW.
Lisäkokemuksen myötä käsitykseni Linnasta parani. Mielestäni Linnan ja Kytäjä NW:n pisteet ovat samaa tasoa. Linnassa puut ja vesiesteet on sijoitettu paremmin. NW:ssä on hieman paremmat väylät ja rytmitys sekä par-kolmosten vaihtelevuus. Valitettavasti asfalttia.
Linnassa ihmetytti jo täälläkin mainittu asia. Keltainen tee oli monesti sinisten mittamerkkien edessä. Katsoin useimmat teet eivätkä keltaiset teet kertaakaan olleet mittamerkkiensä takana. Viimeisellä väylällä keltainen tee oli edemmällä lyöntialueella kuin sininen mittamerkki! Jos muistan, tasoituskelpoisuuteen vaaditaan, ettei pituus poikkea yli 150m(?) mittapituudesta. Tässä tapauksessa kenttä siis oli keltaisilta tasoituskelvoton.
Koska keltaiset mittamerkit ovat lyöntialueiden takareunalla, käytännössä Linnan tasoituskelpoisuus edellyttää, että ainakin parit keltaiset tiit on sijoitettu takalyöntialueille.
Mikä ihme rakentajien tarkoituksena on ollut kenttää mitoitettaessa? Onko nuoren suunnittelijan nuori kokemus tehnyt tepposet?
Ote tasoitusmääräyksistä: ’Kentän pituus saa vaihdella korkeintaan +/-100 metriä mittapisteestä.’
Linnassa poikkeama oli pikemminkin yli kuin alle 200m.
Lue lisää: Tasoitusmääräykset
Palatakseni hiekka asiaan. Kytäjän hiekkaa saa muutkin käsittääkseni käyttää, mutta siinä tapauksessa Kytäjälle menee tuotekehittelystä provikat/rojaltit.
Lainauksia golf lehdestä:
’Par kolmosten mittapituudet ovat keskenään lähellä toisiaan’…
…’tullaan pyrkimään eroon hyödyntämällä eri tiiauspaikkoja joustavasti.’
Toivottavasti keltaisia tiiauspaikkoja siirrettäessä osa siirretään valkoisille ja osa sinisille, ettei siirretä pelkästään sinisille pelin nopeuttamiseksi, mikä on hyvin yleistä tämän mittaisilla par kolmosilla.
Nips: +/- 100 m tarkoittaa kyllä sitä, ettei kokonaismatka saa olla alle 100 ilmoitettua lyhyempi.
Miten on muuten mahdollista, että Linna Golf peluuttaa kenttää jatkuvasti sääntöjen vastaisena eli liian lyhyenä? Kyllähän kenttä helpolta tuntuu slopea vastaan ja tulee onnistumisen elämyksiä, mutta yhden sortin itsensä huijaamista tämä on. Slopetuksellahan oli tarkoitus päästä eroon näistä ’Vanajanlinnan viitosesta’…(siis händäreistä)
Onko kukaan ottanut yhteyttä Vanajalinnaan tämän mitta-asian suhteen? Luulisi ainakin osakkeenomistajia kiinnostavan…
Kyllä ne sen siellä tietää..
Vaikka kenttä on ’alimittainen’, niin tuskin Cädärin tiskillä on lappua, jossa lukee ’Kenttä ei ole tasoituskierroskelpoinen’ :))
Juu, en mä sitä epäilly, etteikö tiedettäisi 🙂 Ajattelin vaan että jos joku on keskustellut asiasta jonkun ’paikallisen’ kanssa esim. syistä, miksi näin on tehty. Tosin voihan niitä päätellä itsekkin…
Kävinhän siellä minäkin.
En ole käynyt Kytäjällä muutakuin klubirakennuksen pihalla heinäkuisen lauantai-illan hämärtyessä tullessani kummityttöni häistä.
Eli en osaa ottaa kantaa Vanajanlinnan ja Kytäjän vertailuun.
Sen sijaan aivan onnettomana pelimiehenä voin verrata sitä muutamiin aivan tavallisiin suomalaisiin kenttiin.
Slope on mielestäni liian korkea keltaisilta pelattaessa. Sain monta eteen ja todellisuudessa tuntui siltä, että suunta olisi pitänyt olla toinen,
Greenit ovat hyviä ja osittain vaikeitakin, väyläbunkkerit ovat niin ikään vaikeita, mutta huonot avaukset saavat mennä tosi pieleen, jotta niiden jälkeen ei voi pelata. Monet tavalliset kentät rankaisevat heti, pallo on outissa, hukassa, ties missä ja peli sitä rataa…
Ei näyttänyt outit roolia Vanajan kentällä, kuten monella muulla kentällä näyttelevät. Samoin vettä oli tosi vähän.
Maisema ei ollut noin keskivertoa kummempi, ihan ok, mutta ei erikoinen.
Kaiken kaikkiaan ei mitään oikein erikoista, mutta silti ihan hyvä. Ehkä hienot griinit tekevät extrasäväyksen.
NimetönNythän siellä on tuo Wilsonin tarjous 40€ greenfee neljän jälkeen. Taidan käydä kokeilemassa
”Ei näyttänyt outit roolia Vanajan kentällä, kuten monella muulla kentällä näyttelevät.”
Pitäisikö outeilla olla muuta roolia kuin rajata kenttä sisäänsä? Jos outeilla on pelillinen rooli, onko kenttäsuunnittelu onnistunut? Mää vaan hämmästyneenä kysyn…
’Monet tavalliset kentät rankaisevat heti, pallo on outissa, hukassa, ties missä ja peli sitä rataa…’
.. ja muuta puutaheinää. Lisää tuloskorttiisi 5 lyöntiä penaltia vaikeaselkoisesta kenttäarvostelusta. Decision 103-6
NimetönNiin kuin Antti antoi tuossa ymmärtää, useimmiten kenttää arvioitaessa pidetään nimenomaan positiivisena seikkana sitä, että kentän sisäisiä outteja ei ole (= siis ei tarvita).
Tässä portaalissa on muutamia aika pahoja vinoilijoita.
Ensinnäkin keskustelupalstalla kirjoitusasun ei tarvitse täyttää eksaktia suomen kirjoituskielen muotoa. Keskustelu on keskustelua ja ajatuksenjuoksua. Ikävä asia, jos ennakkoasenne estää toisen ajatuksenjuoksusta kiinni saamisen.
Toiseksi outit ovat monilla kentillä hyvin ratkaisevia pelin kokonaistulokseen vaikuttavia asioita, on kenttäsuunnittelun tarkoitus sitten mikä tahansa.
Otetaan kolme huonointa avaustani Vanajankentällä.
Siellä olin ihan hyvin pelissä mukana.
Kotikentältäni, kun lasken mukaan sellaiset väylät, joissa on metsää runsaan aluskasvillisuuden tai pelkän pitkän heinän kanssa (pallot käytännössä hukkuvat) outtien lisäksi, niin saan yhdeksän väylää. Näillä väylillä tulee rankku + uusi lyöti, eli kaks on hukattu, kuten tiedätte.
Ylipäätään pallot löytyvät Vanajankentällä hyvin. Eli tosi huonoillakin lyönnellä olet pelissä. Tähän joku nokkela sanoo, että eikö se ole hyvää kenttäsuunnittelua.
Minä sanon, että tämä asia vaikuttaa slopeen.
Kuulin, että kenttä vaikeutuu valkoisilla huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan tee kenttää keltaisilta vaikeammaksi. Slopethan lasketaan eri tiipaikolle erikseen.
Dear Sir,
Omasta puolestani tunsin piston sydämessäni mutta Antti ei ole Vinoilija vaan Irrallinen Haitta.
Mutta tällaiset lauseet: ’Kotikentältäni, kun lasken mukaan sellaiset väylät, joissa on metsää runsaan aluskasvillisuuden tai pelkän pitkän heinän kanssa (pallot käytännössä hukkuvat) outtien lisäksi, niin saan yhdeksän väylää.’ saavat horisontin keikkumaan, silmissä vilistää ja heikottaa. Väylillä metsää aluskasvillisuuden kanssa? Mitä helvettiä?
Lue Patrik Duffyn kenttäarvostelu Lakesiden Pirunpellosta. Siinä on kaikki. Se on helmi! Ja sitten tulostat sen ja luet monta kertaa uudestaan illalla, ajatuksen kanssa…
No niin, tarkoitan tässä väylällä laajasti ottaen koko reikää, siis sitä näkymää, joka tiiauspaikalta aukeaa. Kansankielessä puhutaan, että se ja se väylä on kapea. Uskon, että tässä ajatuksessa ’tätä kapeata väylää’ usein rajaavat esim. puut. Ja varmasti tiedämme, että varsinaisen väylän ja puiden välissä on todennäköisesti jonkin verran pelattavaa raffia tai jotain muuta puutonta tai heinätöntä aluetta.
Uskon, että ymmärsit asian, mutta jostain syystä haluat puuttua asiaan tietyllä sävyllä.
Vanajanlinnassa on kyllä pelillisiä esteitä lähinnä kuitenkin vahvan bunkkeroinnin muodossa. Vesiesteiden vähyys surettaa myös ministerismiestä. Tuolla bunkkeroinnilla kuitenkin saadaan pelilinjat kohtalaisen kapeiksi.
Olen samaa mieltä bunkkereista. Niitä on paljon ja useimpia kierroksia kierrettyä ne varmaan tulevat toistuvasti ’tielle’.
Pelasin pari päivää sit vanajanlinnalla ja liput oli laitettu sellasiin paikkoihin että ei mitään toivoo suoraan lipulle. Olis tarvinnut olla kovan luokan peluri että lipun viereen olis menty yli 120metristä. Huom. taidolla! Liput oli sijoiteltu siten että osa oli pari metriä etugriinibunkkerien takana tai bunkkerien vieressä ja osa griinitasokallistusten vieressä. Olikohan lippujen paikat sen takia vaikeat kun oli ollut vanajanlinnan mestaruuskisat? Onneksi ne yleensä ovat helpommissa paikoissa, muuten kierrokset kestäisi paljon kauemmin kun klubipelaajat tuskailisi bunkkereihin päätyneitä hyökkäysyrityksiään. Eli kyllä kentästä ’luonnetta’ irti saa jos sitä halutaan.
Sitten tuo metriasiahölinä jurppii jo pahasti samoin kuin tuo slopeitku. Esimerkkinä: jos par kolmonen on merkitty 168 metriseksi keltaisilta ja tiit on 150m kohdalla niin ei meikäläinen ainakaan vielä rutiinipaaria sen takia tee. Ihme jupinaa että kentästä tulee helppo kun tiit on edessä ja pallot ei huku helposti. Kenttää voi sanoa helpoksi sitten kun tulos painuu alle paarin. Moniko voi niin sanoa?
Slopejuttukin on uskomaton. Kertokaas te jotka slopen suuruudesta valitatte että minkä mukaan se sitten pitäisi määritellä jos ei mittojen tässä vaiheessa, kun kenttä on ollut auki vasta puolitoista kuukautta.
-
JulkaisijaArtikkelit