-
JulkaisijaArtikkelit
-
Olimme vaimoni kanssa viettämässä Vierumäellä viikon lomaa. Pelasimme yhdessä ja vaimon peli ei oikein kulkenut. Yritin antaa hänelle muutaman neuvon, mutta puolessa välissä hän tiuskaisi: Älä puutu minun peliin!. Pelasimme loput väylät hiljaisuuden vallitessa. Kun saavuimme mökille, hän pakkasi laukkunsa ja lähti kotiin. Tämän jälkeen emme ole pelanneet yhdessä ja aikaisemminkin pidimme yhteispelaamisssa taukoa. Kun olen kertonut tarinaa muille miehille, tilanne on monen kohdalla sama eli vaimot ovat aika herkkiä oman miehen neuvoille. Muita he kyllä kuuntelevat. On vain tuskaista katsoa, kun vaimo tekee jatkuvasti samoja virheitä: lyö pallon päälle, puristaa mailaa, yrittää lyödä kovaa ja pitkälle, stanssi on aivan minne sattuu ja sitten ihmetellään lyöntiä ja miksi se pallo nyt lensi metsään, puteissa ei ole mitään järkeä jne. Yksi oleellinen syy on, ettei vaimoni juuri koskaan harjoittele. Ja jos harjoittelee, tekee sen yksin ja tekee tietenkin samat virheet. Jos miehillä ei peli kulje, he pyytävät kaveria katsomaan, missä on vika tai ottavat tunnin prolta, joka heti pysyy sanomaan, mikä mättää. ’Neuvoton’
Juu… onhan näitä pariskuntatilanteita tullut nähtyä kentällä usein. ’Ole sinä hiljaa’ :).
Jos vaimoa ei harjoittelu kiinnosta ja pelikentälläkään ei ole hauskaa yhdessä, niin kannattaako pelata yhdessä? Pelaako vaimo vain siksi että haluaa olla mukana harrastuksessasi ja yhdessä kanssasi?
Aika pahalla tolalla on pelaaminen yhdessä jos se johtaa laukkujen pakkaamiseen… varmaankin olette keskustelleet asiasta ja olet kysynyt että mitä vaimosi golfilta haluaa?
Oisko tässä parempi tehdä niin että ammatilainen neuvoisi eukkoa? Niin mä tekisin jos tuo nainen asiasta innostuisi. Ja tämähän pätee varmasti myös tapauksiin jossa nainen on ensi aloittannu golfin.
Ite seurannu tota ’neuvomista’ vierestä kun äitee päätti ruveta pelaamaan pari vuotta sitten ja isäukko sitä koittaa neuvoa (edelleenkin). Puolet neuvoista on ’älä tee noin, älä tee näin, älä tee ..’ tyylisiä ja puolet on sitten suurinpiirtein ’laita käsi näin, laita jalka näin, käänny jotenkin ..’ ilman minkäänlaista perustelua sille miksi näin tehdään. Eikä suuttumisilta tietääkseni ole vältytty.
Sitä kyllä osataan esimerkiksi sanoa, että chipattaessa pitäisi avata vähän stanssia, mutta ei osata kertoa miksi niin kannattaa tehdä. Tai sitten puututaan lähes jokaiseen virheeseen tai huonoon lyöntiin noilla ’älä’ -ohjeilla.
Ymmarran Jounia ja vaimoa oikein hyvin. Sama voi tapahtua myoskin hyvien ystavien kesken. Me olemme pelanneet perhe-golfia hyvien ystavien kanssa, mutta emme taida enaa pelata.
Tilanne on niin monta kertaa ajautunut sellaisen riidan asteelle etta ei kannata enaa riskeerata hyvaa ystavyys-suhdetta.
Jounille: ei muuten kannata riskeerata hyvin toimivaa avioliittoakaan. Menkaa vaikka golf-avioliitto-terapeutille – olisikohan sellaiselle terapeutille hommia?
Meidan tapauksessa riidan aihe on mielestani ollut ’lahes aina’ jonkinsorttinen vaarinkasitys (puolin tai toisin) – tarpeettomasta neuvosta, tarpeettomasta saantotulkinnasta, etiketista, toisten huomioonottamisesta jne. Sitten kun tilanne tilanne on riistaytynyt kasista, ei siina enaa mitkaan selittelyt auta.
Lopputulos: golfia kannattaa pelata seurassa jossa viihtyy ja ehka ei kannata kaikkia rankkuja laskea viimeisen paalle ja ehka ei kaikista tekniikkavirheista kannata huomauttaa (vaikka se ei aina helppoa olisikaan).
Onhan tama golf kuitenkin parhaimmillaan aika hauska peli. Vahan niin kuin elama.Eräs ystäväni sai kerran lahjaksi kaksipuoleisen peilin, jossa luki toisella puolella ’ongelma’ ja kun käänsi toisen puolen, siinä luki ’ratkaisu’. Jounikin tarvitsisi sellaisen.
Kun pelaan vaimoni kanssa, niin en jakele neuvojani. Enkä kenellekään toisellekaan, ellei tämä nimenomaan pyydä esim tarkistamaan stanssia tms. Neuvojen jakelu pelitovereille ei vaan kuulu golfetikettiin ja monilla on vaikea noudattaa tätä läheisten kanssa.
Siispä seuraavan kerran kun menette pelaamaan vaimosi kanssa (toivottavasti) lupaa vaimollesi, ettet neuvo kertaakaan pyytämättä. Jokaisesta neuvosta 2penttiä tuloskorttiin jan100 euroa tilille. Luulen että vaimosi arvostaa tätä lupausta tai sitten pankkitiliään.
Niin hyväntahtoisia kuin nuo neuvot varmsti ovatkin, en ole vielä koskaan nähnyt kenellekään niistä apua olevan. Jos ei siihen palloon omin päin osu, ei siihen osu toisen avullakaan.
Kaikki klisheet pään nostoista, pallon katsomisesta, polvien koukistamisesta tai vasemman käden suorana pitämisestä ym jankutettavasta, oliisivat joutaneet romukoppaan jo vuosikymmeniä sitten. Samaan sen stanssin suuntauksen ja mailan roikottamisen kanssa.
Noilla kaikilla on viety golfaavaa kansaa kuin litran mittaa läpi vuosikymmenten, ja aina ne pysyvät tuon kansan keskuudessa elossa toinen toistaan ystävällisesti avustaen.
Onhan se aika selvä, että jos pelikaverin peli on pahasti hukassa ja huonon lyönnin jälkeen tullaan tuputtamaan asiantuntevia neuvoja niin tuloksena sattaa olla aikamoinen tunnepurkaus. Siksi on paremi ehkä käydä asiaa läpi pelin jälkeen oluen tai ruoan äärellä kun ollaan jo rauhoituttu. Ja sen voi tehdä hyvässä hengessä tyyliin ’kannattaa ehkä katsoa stanssi tarkkaan varsinkin avauksissa, siitä voisi olla apua’.
Kokonaan toinen asia on, että loppujen lopuksi aika harvalla meistä on omakaan lyönti siinä kunnossa että kannattaa paljon neuvoa. Suurella osalla meistä jokainen lyönti sisältää tukun virheitä, jotka on sitten vuosien saatossa korjattu toisilla virheillä ja lopputuloksena on paketti jolla saadaan pallo matkaan ja peli rullaa. Mutta samoja virheitä ei välttämättä kannata siirtää toiselle.
Oletan, että ko. viestiavaus on provo, mutta jos on niin surullisesti että ei ole, niin mielestäni on aika alkeellista käytöstä alkaa neuvoa toista KIERROKSEN AIKANA PYYTÄMÄTTÄ.
Luultavasti niiden muidenkin antamat neuvot nyppivät ihan yhtä paljon, mutta vieraille ei kehtaa niin suoraan sanoa.Ei varmaan ollu provo, kyllä paremman puoliskon kanssa on tosi hankala olla hiljaa jos kierros menee sen mielestä täysin pieleen ja alkaa huumori loppua… mieli tekis jotenkin helpottaa oloa.
Ite kyllä kans totesin yhden kerran jälkeen että mun on parempi koittaa vaan keksiä jotain ihan muuta joka vie huomion huonosta lyönnistä.
Aika usein muut seurueesta hihanpolttovaiheessa alkaa antamaan neuvoja, toiset paremmin, toiset huonommin mutta vieraan kommenttiin suhtaudutaan vähemmän negatiivisesti, onneks 🙂
(ei niistä hirveesti hyötyä ole muuten mutta pistävät keskittymään seuraavaan paremmin ja paremmalla luottamuksella onnistumiseen mikä kyllä jeesaa)Homma toki on mulle hauskinta kun kauniina sunnuntaipäivänä vaimon kanssa pelatessa jättää lyönnit laskematta ja nauttii vaan mukavasta kävelyretkestä 😀
Jouni Flinkkilä kirjoitti: (4.9.2011 11:01:30)
…mikä mättää.
’Neuvoton’
Lainasin tota sun tekstia vahan hassusti tuossa mutta asia kai lienee silti selva…?
Neuvo nummero yksi: Ala ikina opeta vaimoasi/tyttoystavaasi/jne. Siihen loppuu neuvot talla kertaa.
Ehdoituksena kuitenkin, etta menet ja ostat hanelle lahjaksi muutaman oppitunnin hyvaksi havaitulta pro:lta ja annat ammattilaisen tehda tehtavansa. Ei opettavat ammattilaiset ole opettavia ammattilaisia sen takia, etta he osaavat pelata hyvin, vaan juuri siksi, etta he osaavat OPETTAA golfia ja sen saloja parempaan peliin.
Iso osa esim mun oppilaista on nimenomaan aviomiesten minulle tuomia vaimoja, jotka eivat osaa pelata sitten yhtaan. Minua, ammattilaisena, nama viehattavat naishenkilot kuuntelevat ja silloin alkaa oppiminen ja kehittyminen. Auktoriteetti on yksi asia. Toinen on se, etta me yleensa tiedetaan miten ihmisesta tehdaan parempi golfari.
Mikaan ei meinaan ole huvittavampaa kun seurata miesta, jolla ei ole mitaan tajua opettamisesta ja/tai golf-svingista, opettamassa naista tai junioria golfin saloihin. Yleensa siina vaiheessa otan kupin kahvia ja istahdan seuraamaan tata komediaa, joka ei yleesa johda muuhun kun siihen, etta tata junioria tai naista ei enaa koskaan nahda harjoittelupaikalla.Saali sinansa.
Puoliso lopetti pelaamisen viiden pelivuoden jälkeen 1993. Hän ei kestänyt olla toisten tukkona vuodesta toiseen 54 tasurilla. Kun en itsekään osaa pelata golfia oikein, en näe mitään syytä neuvoa yhtään ketään. Muissa lajeissa olen toki neuvonut paljonkin ja hyvin on oppi mennyt perille juoksu- ja hiihtotekniikan teoriassa sekä suunnistustaidoissa. Ratsastusta en ole opettanut vähääkään. Erotuksena golfareihin tätiratsastajat näyttävät ottavan pron tunteja useita kertoja viikossa. Puolison mukaan pro puhuu sielläkin koko ajan lantion käytöstä.
Toki hän ei oppinut juoksemaan, vaikka pari maratonia vaelsikin nejjän tunnin haminoille eikä hiihtämään, vaikka hiihtääkin tarvittaessa koko päivän. Suunnistamaan hän oppi paremmin kuin opettajansa, koska matemaattista älyä on siunaantunut jonkin verran enemmän. Juoksutekniikka on siinäkin suurin rajoittava tekijä.
Mutta: suorituksen aikana ei hänkään mielellään ottanut ohjeita vastaan. Vasta kun urheilun idea alkoi valjeta, että aina on kritiikin alainen ja että kritiikki on kaiken a ja o, on ohjeet olleet helpompia niellä. Jos ei ole miljarditolkulla arvostelijoita TV:n ääressä, niin ainakin perässätulija huomaa kaikki tekniikkavirheet. Kerran yksi hiihtovalmentaja sanoi perässähiihtäessään, että lantio pitäisi olla ylempänä ja edempänä, menin väliin ja sanoin tiedossa olevan. Puolison ei tarvinnut vaivautua kuuntelemaan siinä vaiheessa täysin hyödytöntä neuvoa, jota oli kuullut 10 vuotta.Juoksin joku viikko sitten Helsingissä maratonia. Puoliso ja muutama tyttäristämme olivat katsomassa reitin varrella. Tytöt ihmettelivät juoksijoiden, ihan lähellä kärkeäkin olevien tekniikoita ’miten tuolla tekniikalla voi olla noin hyvillä sijoilla’ jne. Puoliso sanoi, että työ olettekin imeneet sen tiedon äidinmaidosta. Tytöt kääntyivät katsomaan taakseen ja yksi sanoi ’miehen maidosta’. Kuulin jutun heti kisan jälkeen ja kerroin kaverin kommentin kympin juoksustani jo 20 vuotta sitten, ettei ’sinunkaan askeleestasi ole enää mitään jäljellä’. Tytöt sanoivat, ettei se ole vieläkään pöllöimmästä päästä.
Kun kotioloissa kaikessa rauhassa toistaa, että Karthago on hävitettävä, niin se tapahtuu.Löin kesällä avauksen suoraan oikealle toiselle väylän griinin suuntaan. Kaveri sanoi, että sinne meni, mihin stanssi osoitti. Tämä on toistunut jonkun kerran, viimeeksi viime viikolla kotikentän ykkösväylällä, jossa pallo meni suoraan oikealle mihin stanssi kuulema osoitti. Olen ollut tosi kiitollinen näistä kommenteista ja olen alkanut katselemaan kenkiin hieman tarkemmin.
Pari vuotta sitten kaaduin pyörällä ja kylkiluiden liitokset sekä nikamissa että rintalastassa olivat muutaman viikon kipeitä. Seurauksena hirmu slaissi. Singelipelaaja sanoi loppupuolella kierrosta, että lyönti on jotenkin kumman suppea. Tajusin saman tien, että en ole kiusannut tuttua miestä ja lyönyt kipua vastaan entisenlaista lyöntiä. Kipua ei enää ollut mutta tapa oli jäänyt. Lyönti suoristui hyvällä neuvolla.
Taitaa olla hieman tulenarka aihe. Oma vaimoni ei pelaa mutta kentällä olen kuullut kyllä moneen kertaan kun miehet yrittävät neuvoa vaimoaan. Kokemukseni on että parhaiten peli kulkee silloin kun mies pelaa omaa peliään ja antaa vaimon pelata omaa peliään.
Erästäkin paria on tosi kurja seurata. Jos vaimo tekee huonon lyönnin tai useampia peräkkäin niin mies alkaa lähes tiuskimalla sanoa, mitä vaimon pitäisi tehdä. Vaimoparka vain nyökkäilee alistuvasti mutta ei tietenkään osaa korjata lyöntiään kesken peliä, ahdistuu ja masentuu vain. Tällaisessa tilanteessa on vähän vaikea olla hiljaa ja seurata sivusta kentällä käytävää ’perhedraamaa’. Tekisi kyllä mieli sanoa, että lopeta nyt hyvä mies tuo vähättelevä neuvominen ja ehdota, että vaimo ottaa pari tuntia prolta, siitä se lyönti lähtee paranemaan.
Ehkä moni muistaa vielä itsekin kuinka helposti tulee naapurilta neuvoja kun oma lyönti hajoaa. Itse tietää piinallisenkin hyvin, että nyt menee mönkään ja usein vieläpä tietää, missä on vika sillä niitä samoja virheitähän me teemme jatkuvasti, mutta kesken peliä on vain niin vaikea korjata sitä. Omaa korjausyritystä ei välttämättä helpota se, että joku ’amatööriopettaja’ tulee neuvomaan että tee näin ja näin. Opettaminen on todellakin ammattilaisten hommaa ja pelaajien pitäisi kyllä tietää että toisten neuvomiseen tarvitaan muutakin kuin se että oma peli kulkee.
Hyvien pelikaverien kanssa on vähän eri juttu. He tuntevat sinun lyöntisi ja osaavatkin ehkä nähdä minkälaisia virheitä olet juuri tekemässä epähuomiossa, väsymyksessä, huolimattomuudesta jne. Mutta jos lyöntiä pitää alkaa parantaa tai muuttaa niin silloin kannnattaa kääntyä ja ohjata kaverikin pron pakeille.
+1 kyllä pron tunneille, tais jäädä uupumaan omasta.
Hienointa olis kun vaimo pelais selkeesti paremmin kuin mä ja vois ilkkua joka lyönnistä 🙂
Rouvan kanssa pelatessa kysessä ei oo skaba vaan yks tapa viettää aikaa yhdessä mieluusti
vielä hauskassa seurassa.-V
Tässähän on kyseessä klassinen tilanne.
Kyvytön ohjaa halutonta tekemään viratonta hommaa…Sinuna tekisin niin, että lähtisin tiedustelemaan apua toisilta vaimoilta tahi naispelaajilta, jos ei keskusteluyhteys toimi vaimon kanssa.
Me keski-ikäiset ukot täällä keskustelupalstoilla emme välttämättä ole oikea terapeuttiryhmä tuohon ongelmaasi.Toinen vaihtoehto on sitten toisaalta pitää vaan se leipäluukku kiinni siellä kentällä, ja keskittyä omaan peliin.
Itse olen antanut vaimolleni aikoinaan neuvoksi golfiin, ainoastaan sen, että neuvoja kannattaa kuunnella, jos neuvojalla on plusmerkkinen händäri.
Tosin neuvomista tapahtuu meillä toisesta suunnasta, ja sekös ottaa pattiin, kun eukko yrittää aika usein opettaa minulle miten siivotaan oikeasti.
Suosittelen kyllä pariterapiaa, koska golfin kanssa tuolla ei taida olla mitään tekemistä. Yhteispelin sujumattomuus vain oireilee milloin missäkin tilanteessa….
Huono vaimo, ehkä.
Mä tein ensimmäisen vaimoni laskettelunopetuksessa sellasen sopimuksen, että hän oppii laskettelemaan ja mä suostun opettamaan häntä, ettei tarvii maksaa tunneista. Nyt mulla on kyllä jo ties monesko tyttöystävä menossa hänen jälkeensä, mutta se on sivuseikka.
Sopimukseen kuului, eri teemaisia retkiä mäkiin. Lähimäkeen mentiin opettelemaan ja mökkimäessä nautiskeltiin kumpainenkin omalla tasollamme ja joskus jopa eri rinteissä, josta hänelle hatun nosto ja papukaijamerkit. Sain myös laskea niitä mustia…
Lisäksi sovittiin, että lähimäkeen meno- ja paluumatka kuuluivat opiskelupakettiin, jolloin oli sallittua keskustella mäessä tehtävistä harjoituksista ja siitä, miten ne olivat menneet.
Monet kerrat muistan itkun ja hammastenkiristyksen olleen päällimmäinen oppiaine mäessä, mutta kotiin tultuamme juotiin kahvit puhumatta lainkaan mäkihommista. Minä olin tyytyväinen ja hän oppi jopa hyvää harrastajatasoa vastaavaksi aikuispujottelijaksi. Lähinnä tietenkin vapaalaskussa.
Jos tätät noudattaisi golfissa, niin varmaan se menisi niin, että pitäisi sopia ne pelit ja päivät, jolloin neuvotaan ja ollaan neuvomatta ja antaa muina kertoina asian olla.
Tässä on toki sekin, että liian läheiseltä saatu viisaus vesittyy toissijaisten argumenttien varjoon.
Kuten äitini kesken jättämät laskettelukäännökset jyrkissä paikoissa… Mutta, kun Luigi Cerviniassa tunnilla kehotti häntä tekemään käännöksen loppuun asti vauhdin hillitsemiseksi, meni jakeluun. Silmät hehkuen tultiin Italian matkalta, jolla oli kuultu uusi asia, käännös jää kesken.
Suosittelen seuraavaksi yhteistä lomaa Vierumäellä golfkurssilla, ammattilaisten opissa.
Kyllä näyttäisi kaikissa tapauksissa ongelmana olevan se, että eukkoa on lähdetty neuvomaan. No eihän se niin mene. Niitä pitää käskeä:- Pidä se lanttu paikallaan, tai suksi vitt…! Ja siihen tyyliin. Kyllä ne oppii.
Tervehdys, pojat!
Ja kiitoksia vain neuvoista. Ja runsaasta palautteesta. Ehkäpä juttu oli hieman provosoiva, mutta hyvin lähellä totuutta. En minä koko aikaa puuttunut, vain silloin kun peli oli aivan sekaisin. Yritin vilpittömästi auttaa esimerkiksi stanssin suuntaamisessa väylälle eikä metsään. Aionkin pitää tästä lähtien suuni kiinni, mutta tuppisuuna on tylsä pelata. Tuntuu, että on jo leppynyt ja voi olla, että vielä yhdessä pelataan. Avioliittoneuvonnat on jo käyty nuorempana. Tässä keskustelussa on vain yksi vika: kaikki tuntuvat olevan miesten kirjoittamia. Olisi ollut kovin mukavaa lukea neuvonnasta myös naisnäkökulmasta. Ei kai tämä myöskään ole niin arka aihe, etteikö siitä voisi kirjoittaa omalla nimellään eikä piiloutua nimimerkin taakse.
Jouni Flinkkilä
Meillä hieman toisinpäin.
Suhteemme alussa vaimoni oli aloittelija golfissa ja minä menin neuvomaan. Siinä aina vähän hihat paloi, mutta en antanut periksi vaan käskytin XXL:n tapaan.
Ja kas kummaa, vaimoni kierrokset kavereiden kanssa pelatessa paranivat kummasti ja golf alkoi olla hauskaa. vaimoni alkoi väilillä vaatimaan harkkarundeja neuvojen kaa. Neuvojen taso oli lyönnin suuntaamista (varsinkin jos tiipalikat on vinossa), vahtimista, että paino siirtyy etujalalle ja että hanuri kääntyy käsien edellä. Hänen tasoitus on nyt 18, lyö upeita draiveja ja nauttii golfista ja kilpailuista (pärjää usein paremmin kuin minä). Puttaajana hän on ollut aina hyvä, joten siihen ei ole puututtu. Pallon osuminen lyönneissä on tekniikan muutoksen myötä parantunut huomattavasti. Lyö nykyään lyhyemmällä svingillä, enemmän lanteella ja oikea käsi pidempään kyljessä kiinni.Välillä kun tilanne kärjistyy, niin ollaan jonkin matkaa hiljempää ja sitten taas jatketaan, mikäli tarvetta.
Hän on käynyt klubin yhteistunneilla, mutta sanonut, ettei siinä mitään opi, kun menee naisten kanssa jutusteluksi.
Neuvomiskierrokset tuntuvat olevan ongelma ulkopuolisille, varsinkin samassa lähdössä oleville naisille, jotka motkottavat, ettei toista saa neuvoa ja se yleensä loppuu, kun vaimoni ilmoittaa motkottajankin tarvinnevan neuvontaa.
Yhteisissä kisoissa, bestball, foursome ja scramle, olemme tulleet hyvin toimeen ja pärjänneetkin kohtuudella.
ninim. löytöpalloilla ei pelata kisoissa
tikkerberg kirjoitti: (5.9.2011 2:46:56)
Suosittelen seuraavaksi yhteistä lomaa Vierumäellä golfkurssilla, ammattilaisten opissa.😀
Tämä olisi hyvä juttuvinkki ihan artikkelisarjaksi jollekin golfalan lehdelle.
1. osa Eli neuvojen antaminen, kuinka neuvot kaveria ettei tule ex-kaveria.
2. osa kuinka neuvot puolisoa ilman että tulee riitaa tai ex-puolisoa, parisuhteen dynamiikka kentällä
3. osa kuinka torppaat tyylikkäästi neuvojen antajat kun tiedät, ettei sinusta koskaan tule ssingelipelaajaa ja olet itse tyytyväinen elämääsi
4. osa kuinka paljon väärät neuvot lisäävät golfopetusalan työllisyyttäVarsinaiseen kysymykseen totean, aloittaja on selvästi pitkässä parisuhteessa. Oletan, että vaimoke antoi non-verbaalista viestintää ennen puolimatkaa, mutta sitä ei ole osattu tulkita tarpeeksi ajoissa tarpeeksi vakavasti.
Rohkeat voivat jatkaa kokeiluja antamalla vinkkejä puolisolle, miten autolla ajetaan paremmin.
Nimim. Nykyään en neuvo vaan rystyset valkoisina pelkääjän paikalla kiihdytyskaistoilla.
Lavatansseissa olen törmännyt samaan aiheeseen – neuvojen antaminen on taitolaji sielläkin. Aloittelijoita saa ja pitää neuvoa perusasioissa esim. tanssi-/golfetíketissä vieraslavoilla/-kentillä. Virheiden korjaaminen molemmissa lajeissa on olennainen osa kehittymistä eli neuvot uppoavat vain mikäli vastaanottaja haluaa kehittyä lajissa.
Minkä ihmeen vimma ihmisillä on yrittää neuvoa muita golfkierroksen aikana?? Oli se sitten oma vaimo tai joku tuntematon? Itse ainakin pidän kuonon ummessa vaikka millaisen virheen havaitsisin. Jos toinen henkilö sitten erikseen kysyy neuvoa niin siinä tapauksessa voin hänelle sellaisen antaa jos on vahva mielipide siitä että missä mättää. Mutta kuten ts. aiemmin mainitsi niin nuo peruslöpinät pään nostamisesta, lantion kierrosta, jne yleensä vain sekottavat entisestään tilannetta. Jonkun antamani neuvon päälle kehoitan yleensä kaivamaan lompakon esiin ja kävelemään pro:n juttusille.
-
JulkaisijaArtikkelit