-
JulkaisijaArtikkelit
-
Miksikö?
Tämä antaa liian suuret valmiudet kentän vanhoille jäärille opastaa tuoreimpia. Ja sen ne kyllä mielellään tekevätkin. Näillä vanhoilla jäärillä tarkoitan 20v. pelanneita ukkoja, joilla händäri on jäänyt 15-20:n paikkeille. Voi sitä syiden kirjoa jäärien lyönneille, mitä olen kuullut, kun satun draivaamaan pitemmälle ja tarkemmin. Jäärien pallot makaavat aina huonosti ja griinien kunnossa on juuri silloin vikaa. Näille siis pitäisi vielä antaa valtuudet opastaa tulokkaita – ei kiitos. Kapteenin kierroksia en ole koskaan tehnyt, mutta aloitin harjoittelun rangella ja Par3-kentillä. Oikeilla kentillä (Lakisto mukaanlukien 🙂 ) aloitin hiljaisina aikoina kokeneemman kanssa. Aika pian oppii, jos on todellista halua opetella golffia omaksi ilokseen.
Lippu heiluu tuulessa – Eipä taida kaveri keskittyä puttaamiseen vaan tarkkailee mielummin etikettien noudattamista.
No – onneksi jäärät ovat vähemmistönä ja pääsääntöisesti tapaan miellyttävää peliseuraa.
’…mutta aloitin harjoittelun rangella ja Par3-kentillä. Oikeilla kentillä (Lakisto mukaanlukien 🙂 ) aloitin hiljaisina aikoina kokeneemman kanssa.’
Aivan, nimenomaan tuostahan tässä on kysymys. Jos harrastuksen aloittaa kaksi ummikkoa, jotka käyvät hakemassa GC:n joltain kurssilta, liittyvät jäseneksi jonnekin ja pelaavat kahdestaan jossain muualla, niin mistä heidän oppinsa tulee? Sitten mennään kisoihin ja ihmetellään sääntönipottajia…
Emppu, älä kiukuttele.
Tuosta lipun heilumisesta sen verran, että kyllä helposti oikein väsyneenä tai muuten heikolla hetkellä mua ainakin häiritsee kovalla tuulella, jos se läpättää.
Muiden huomioonnottamisesta tässäkin on kyse. Mikä ei ärsytä sinua voi todellakin häiritä jotain toista.
Minulle taas on aivan sama, käveleekö joku MINUN puttilinjallani. Toisen puolesta on vähän vaikea sanoa tuollaisia asioista.
Etiketti on tehty helpottamaan peliä, ei riesaksi. Sitä noudattamalla ei tarvitse ajatella muuta kuin peliä.
Tulipa vielä mieleeni. Noin kymmenen vuoden pelaamisen jälkeen olin taas caddiena. Tällä kertaa Talissa ammattilaiskisassa.
Aikamoinen yllätys oli kun en meinannut lyhyine kinttuineni pysyä ’pelaajani’ perässä. Voitte olla varmoja, että aina lyöntivuoron tullessa kaikki oli valmiina ja siellä liikuttiin todella ripeästi.
Bägin piti olla aina samassa paikassa (no ei sentään greenillä) palloon nähden.
Hyvät rutiinit, nopea liikkuminen, hieman harkintaa… aina oppii. Kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus.
Kokeneen seurassa kierros????
Näihin ei saa singelipelaajia eikä miellyttäviä kokeneita pelaajia eikä kapteeni ehdi. Innokkaita olisivat siis vain nämä pikkusieluiset pilkunviilaajat, joita tälläkin palstalla on…….vaikka eivät tunnista itseään. Ne eivät mielestäni ole soveliaita aloittelijoiden opastamiseen. Siis parempi on mennä riskillä pelaamaan, joten suurempi todennäköisyys on onnistua saamaan ryhmään ’kokenut ja miellyttävä’ peliseura.
Miihkali: Olet ihan oikeassa, tuossa ekassa viestissäni on vähän epäloogisesti kirjoitettu. Tosiaan aloittelijat eivät tee reikiä griineihin koska eivät niihin kaukaa osu. Muutenkaan kenttien huonoa kuntoa en halua heidän niskaansa vierittää, kuten en myöskään hidasta peliä!
Lähinnä ajatuksena olisi helpottaa heidän omaa alkutaivaltaan. GC-kurssilla tulee kuitenkin niin valtava määrä asiaa kerralla niskaan, että kentällä on vaikea tietää mitä tulee tehdä ja ennen kaikkea missä järjestyksessä. Kun vertaa hcp5 ja hcp54 pelaajia, niin ilman pelillisiäkin asioita, se kentällä toimimisen tarkoituksenmukaisuus on vitoshändärin kavereilla ihan eri luokkaa, 5-hcp:n kaveri ei ota turhia askeleita kun taas 54:n säntäilee ympäriinsä kuin aropupu yrittäen suoriutua kaikesta siitä mitä hänen GC-kurssilla neuvottiin tehdä. Tätä sujuvuutta tarkoitan golfkierroksen rytmillä. Yksikin kierros ihan vain tarkkailijana ihan varmasti tekee ensimmäiset ja myöhemmätkin(!) kierrokset paljon sujuvammiksi.
Emppu: Asennevammojen tartuttaminen on toki sekin riski. Mutta eiköhän ne tartu ihan yhtä lailla (jos ovat tarttuakseen) niillä ensimmäisillä kierroksilla kun se uusi pelaaja ennen pitkää joutuu tämmöisten vanhojen jäärien kanssa kiertämään. Ja jotenkin tuntuu, että kaikista epäsosiaalisimmat vanhat jäärät eivät mielellään ota omiin porukoihinsa ketään keltanokkia edes caddieiksi.
Nyt alkaa taas olla vaarana se tärkeimmän pointin katoaminen. Kyse ei siis ole ensimmäisistä pelikierroksista vaan tutustuminen kenttärutiineihin livenä ENNEN omaa pelaamista.
Silloin suurin etu on se, että ei ole sitä omaa palloa pelissä ja sitäkautta tuhatta murhetta gripistä, pallonpaikasta, ’mitä noi muutkin nyt ajattelee’ mielessä. Jää enemmän aivokapasiteettia analysoimaan tapahtumia kentällä.
Nipottajajääristä: Enpä usko että tämä ihmislaji ilmoittautuisi tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Ja vaikka mentori sattuisi tällainen olemaankin niin olisihan ryhmässä vielä kolme muuta peluria malliksi. Luulisi ryhmään pari täyspäistä sattuvan väkisinkin.
Nimetön’54:n säntäilee ympäriinsä kuin aropupu…’ Tuo oli hauska (Ja osin tottakin omalla kohdallani, mutta johtuen siitä, että palloni lentelevät ympäriinsä. En minä huvikseni kierrä jälkiä korjailemassa.) Tottakai aloittelijalla tulee harha-askelia enemmän kuin kenttiä kauan kolunneilla. Enkä kiellä etteikö kierros caddienä olisi silmiä avaava kokemus.
Toisaalta pelikierros (mieluummin pari kolmekin) kokeneen kanssa ajaa varmasti saman asian ja enemmänkin. Kunhan se kokenut ei ole näitä ’vanhoja jääriä’ joista tässäkin ketjussa on ollut maininta, jos toinenkin.
Lähinnä tuo pelin sujuvuus tai siis sujumattomuus taitaa kuitenkin olla enemmän noitten ruuhkaisten kenttien ongelma. Meillä täällä Savon sydämessä Eerikkalassa ei pahemmin ruuhkia vielä ainakaan ole ollut ja on ollut aikaa pohtia ’tutorin’ kanssa eri vaihtoehtoja ja toimintatapoja…
Niinkuin se vanha vitsi sanoi vähän mukaeltuna, että ei pidä päästää kokkia makuuhuoneeseen eikä huoraa keittiöön eikä pelleä kutsuille.
Mitä väliä sillä on, jos joutuu yhden kierroksen pelaamaan tälläisen ’vanhan pikkusieluisen jäärän’ kanssa? (Itse en tosin ole vielä tuollaisiin törmännyt, mistäköhän johtuu… 🙂 Pitäskö järjestää joku tutorin valintatilaisuus, jossa herkkähipiäinen aloitteleva golffari saa valita varmasti itselleen mieleisen oppaan. Tämä ’jääryys’ nimittäin on hyvin subjektiivinen käsite.
On nimittäin ihmisiä, jotka eivät kestä minkäänlaista ohjausta muilta ihmisiltä. Ilmeisesti näiden mielestä kaikki muuta ovat pikkusieluisia…
Kaikenlaisten ihmisten kanssa on kuitenkin opittava pelaamaan. On aika itseriittoista väittää olevansa muita parempaa peliseuraa.
Edelliseen viestiin muokkausta väärinkäsitysten välttämiseksi. Sattui pieni lipsahdus. ’tälläinen’ –> ’tuollainen’.
Itsehän en ole vanha jäärä, olen pelannut niin vähän aikaa vielä… 🙂
NimetönKyllä mä ainakin ’jäärät’ kestän. Ekat kierrokset vaan olisi varmuudella huomattavasti mukavampi pelata tutussa porukassa 🙂 Ettei peliseuran takia tarvitsis puristaa mailaa liian kanssa…
Ja täällä (Savon sydämessä edelleen) on sen verran tuolla kentällä tilaa, että sinne pääsee aina (ainakin tähän asti on päässyt) juuri sillä kokoonpanolla kuin on halunnut, eli ei tarvitse ottaa ’ylimääräisiä’ mukaan kiekalle. Tai ei ainakaan vielä ole mun kohdalle sattunut, että olisi joku ryhmään ykkösellä liittynyt. Mutta tokihan sitä ollaan valmiita uusiin tuttavuuksiin. Jäärä tai ei 😉
Kylläpä sitä nyt pidetään jääräpäisesti kiinni vanhoista jääristä.
Ajatus on erittäin hyvä, vaikeudeksi tulee varmasti samat asiat kuin itse GC-kurssin ja kokeidenkin tasossa: eroja on aivan tolkuttomasti. Joillain kursseilla GC:n saa ilmeisesti käteen suurinpiirtein tilisiirron kanssa ja toisaalla taasen tehdään pelitaitoon, teoriaan ja itse pelaamiseen liittyen tarkka koe ennen GC:n ansaitsemista. Kun perusasioissakin on suuri variaatio, niin millä valvottaisiin, että cädärin hommassa taso olisi edes välttävä?
Tokihan pelkkä pelaajan toiminnan tarkkailu kierroksen aikana helpottaisi aloittelijan omaa ensimmäistä kierrosta, mutta toisaalta mentäisiinkö tässä nyt kuitenkin eri suuntaan kuin mitä paljon peräänkuulutetaan = lisää byrokratiaa ennen kentälle pääsyä?
Noista vanhoista jarruista on todettava viime kesältä kokemusta yhdeltä pk-seudun arvostetuista kentistä. Seurueessamme oli ilmeisesti jokin seuran aktiivi seniori mukana pelaamassa ystävänsä kanssa. Itse pelasin yritysvieraana päämiehen seurassa. Oman pelin suhteen oli menossa huonompi päivä, mm. draivi oli täysin hukassa. Onneksi puu3 sitten toimi taas aivan loistavasti. Päädyin siis käyttämään puu3:sta suurimman osan kierroksesta.
Joku neljä-viisi reikää ennen loppua kierrostulos oli jo ’mennyt’, joten päätin loppukierroksella ottaa pari avausta draiverilla, josko siihen saisi jotain rotia. Parin epäonnistuneen avauksen (pääosin karkasivat slaisseiksi) jälkeen tämä muuten kierroksella asiallisesti käyttäytynyt seniori päätti ottaa kantaa draiverini varteen mallilla:’Pelaat ihan väärällä varrella (Grafalloy Blue Regular), tuo on aivan liian vaikea varsi sinulle’. Jätin herran kommentit omaan arvoonsa, sillä normaalisti ko. varsi toimii hienosti. Kommentoin vaan:’Jaa’. Teki kyllä mieli kysellä perusteluja ja aukoa nepparia siitä että puu3-avaukseni kantoivat herrojen mörköpäisten superkalliiden draiverien avauksia pidemmälle…
Lisäksi mm. toiseksi viimeisellä reiällä tämä samainen seniori väitti kivenkovaan oikealle karanneen avaukseni menneen raffin sivussa olleeseen vesiesteeseen, kun omasta mielestäni se meni selvästi esteen yli. Palloa etsittiin esteen luota – ei löytynyt. ’Droppaa vaan, ei löydy’ oli ohjeistus. En dropannut, vaan katsoin (toki 5 minuutin rajoituksen puitteissa) palloa edempää ja sehän löytyi n. 30m esteestä eteenpäin raffista – kauempaa jälleen kuin herrojen ’täydelliset’ avaukset… Onneksi näitä tyyppejä ei tule usein vastaan.
Tuoppi osui aropupullaan aika lähelle !
Tanskassa tämä on jo käytössä,
puhuvat siellä kanigolfsta
Lue lisää: Eka rundi
Ei se sujuva peli ja tarkoituksemukainen käytös riipu händäristä. Jos se korreloi johonkin, niin pelattuihin kierroksiin ja pelivuosiin. Aivan varmasti yli viisisataa kierrosta pelannut 25-30:n tasoituksella hallitsee hommelit.
Ilmoittauduin juuri kotikentällä kierrokselleni kauniina kesäpäivänä 2006. Luokseni tulee kentällämme opettava pro mukanaan hermostuneen näköinen keski-ikäinen mies.
Pro: ”Moikka, OJJ. Olet kuulemma lähdössä rundille. Ottaisitko tämän Villen mukaan cädiksi?”
Minä: ” ??????????????????”
Pro: ”Et ole kai kuullut, mutta uusien pykälien mukaan minä en voi allekirjoittaa green cardia ellei kokelas ole kiertänyt kahta kierrosta jonkun yli 5 vuotta pelanneen alle 20 HCP pelaajan kanssa. Sinähän täytät ne kriteerit ja olet muutenkin mukava heppu, joten voisit ottaa kaverin mukaan.”
Minä: ”Enhän minä ole mikään opettaja, vaan sinä. Mitä minun pitäisi hänelle opettaa?”
Pro: ”Ei sinun mitään tarvitse opettaa. Ville on jo suorittanut kaikki muut kokeet sekä käynyt sääntö- ja etikettiluennot. Minä kiersin hänen kanssaan pelikokeen ja hän osasi hienosti tarvittavat sääntökohdat sekä erityisesti etikettiasiat, päällimmäisenä turvallisuutta ja sujuvaa peliä koskevat asiat. Sinun tarvitsee vaan kiertää hänen kanssaan ja allekirjoittaa green cardissa ensimmäistä cädäysrundia koskeva kohta.”
Minä: ”Kyllähän tuo sinänsä käy, mutta miksi juuri minä?”
Pro: ”Kun tuo uusi pykälä otettiin käyttöön, se jäi meidän green cardin hyväksyjien vastuulle hommata nuo cädäysrundien hyväksyjät. Seurathan palvelevat jäseniään, joten niitä se homma ei kiinnosta, koska green card –kokelaat eivät vielä voi olla jäseniä. Tämä Villekin aikoo rauhassa tutustua lajiin pelailemalla parkolkeilla sekä kentillä, jotka hyväksyvät green card-pelaajia vieraspelaajiksi. Sitten hän päättää kentästä ja seurasta, mihin liittyisi. Tuo on muuten minun mielestäni hyvä lähestymistapa. Mutta siis minä olen sitten kysellyt tuntemiltani pelaajilta, josko he voisivat olla mukana tämmöisessä, jotta saataisiin pykälät täytettyä.”
Minä: ”Mutta, onko tuossa mitään järkeä?”
Ajatus on vallan mainio.
Toisaalta tässä voisi myös kysyä eikö riittäisi että jonkun vanhemman pelaajan mukaan lähtö harkkakierrokselle riittäisi. Voisi kuvitella että monellakaan ei riitä innostusta cädaamiseen.
Itse uskoisin, että klubeilta löytyy kyllä talkoohenkeä lähteä mentoroimaan uusia jäseniä talon tavoille. Itse olen samanlaista järjestelmää miettinyt mutta aikaa ei ole ollut alkaa säätämään.
Olisin kyllä mielelläni valmis moiseen touhuun lähtemään mukaan kouluttajaksi.
Tilaisuuksi päästä caddieksi tulee vaikka kuinka paljon.
Joka viikko on seurojen seniorikisoja, viikkokilpailuja, viikonloppuisin muita kisoja. Siitä vaan määrätään caddie pelaajalle matkaan, jos ei sattumoisin ole jo ennestään mailankantajaa.
No, eihän tämä sentään pakollinen tarvitsisi olla. Greencard-kokelailta voitaisiin tietty kysyä haluaako hän kiertää caddienä ja oppia samalla käytännössä kuinka kentällä toimitaan ja menetellään.
Uskon että moni haluaisi vapaaehtoisestikin osallistua tällaiseen. Yhtälailla pelaajana kuin caddienä.
Henkilökohtaisesti olen ollut aikoinaan niin usein caddienä , että pidän niitä kokemuksia todella arvokkaana.
Oikeastaan aivan loistava ajatus. Joskus nuoruudessani olin jalkapalloerotuomarina viitisen vuotta. Silloin toimitettiin listat tehtävistä, ei kyselty pahemmin sopiko vai. Mentiin korvauksetta linjatuomariksi tai viheltämään junnupelejä.
Vaikka golfia väitetään sosiaaliseksi liikuntamuodoksi, sitä se on itsekkäistä lähinnä näkökulmista.
CG- pelaajien paimennus voisi olla oikea ojennus oikeaan sosiaalisuuteen ja golfissa tietysti täysin vieraaseen näkökulmaan, pyyteettömyyteen, menna jelppimään aloittelevia kavereita eikä odoteta itse mitään vastiketta.
Kun jälkikäteen muistelee niitä satoja vihellystehtäviä ja linjatuomarina juoksuja, niin samaa henkeä golf tarvitsisi. Miksikö lopetin, no naisenpa vuoksi tietenkin. Ainoa asia mitään olen katunut. Ei tykännyt olla yksin. Nyt taitaa olla kolmas mis.
Itse suoritin GCin 13 kk sitten. Kurssilla suositeltiin caddie kierrosta ennen omaa ensimmäistä harjoituskierrosta. Kävinkin jo joitakin vuosia pelanneen tuttavani caddiena harjoituskierroksella. Kokemus oli mielestäni aivan loistava. Ensimmäisellä omalla kierroksella oli jo yleiskuva kentällä liikkumisesta ja pelin etenemisestä jne. Iso osa ensimmäisen kierroksen epätietoisuutta/jännitystä jäi pois ja oli huomattavasti helpompi aloittaa.
Nyt takana on kaikkiaan noin 60-70 kierrosta. Reilut puolet kierroksista olen pelannut täysin vieraassa seurassa ja täytyy ilolla todeta, että kohdalle ei ole juurikaan osunut noita niin kutsuttuja jääriä. Jos joku on halunnut neuvoa jossakin asiassa, niin yleensä hän on aina kysynyt ensin luvan siihen.
Golf on hieno laji, jossa tapaa mukavia ihmisiä. Kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut pelata!
Golf vei mennessään …
Ja suosittelen siis lämpimästi tuota caddie kierrosta, vaikka se ei pakollinen olisikaan. Itsellehän siitä hyötyä on.
Ainakin Tuusulassa mahdollisuus vapaaehtoisesti tehdä pehmeä lasku golfin pariin.
Lue lisää: Tuusula
Kannatetaan ehdottomasti :o), joko caddienä tai sitten pari ’kummikierrosta’ kokeneemman pelaajan kanssa.
Olen ’järjestänyt’ parin kesän aikana viisi kuusi GC-kurssia sinkkuporukoille ja olemme aina ennen varsinaista koetta järjestäneet par3-kentällä ns. ’untuvikkojen tulikasteen’ :D. Tällä ’kummikierroksella’ jokaisessa ryhmässä on aina ollut pari konkaria, joiden tehtävänä on ollut keskittyä neuvomaan tulevia golfareita koskien mm. pelin nopeuttamista, etikettiä, sääntöjä konkreettisissa tilanteissa, jne. Uskon, että tästä on toivottavasti ollut hyötyä myös GC-kokeessa ja varmasti myös kynnys lähteä pelaamaan laskee, kun on saanut tutussa porukassa jo hiukan esimakua siitä, miten siellä kentällä tulisi toimia.
Kotiseurassani Peuramaalla järjestetään lauantaisin kummikierroksia, jonne voi ilmoittautua seuran uudet jäsenet tai merkkarin tarvitsijat. Etusija henkilöllä, joka ei ole kertaakaan ollut kummikierroksella. Käsittääkseni ne ovat suuri menestys.
-
JulkaisijaArtikkelit